Veljesseura.org

Itse eroaminen tuntuu olevan Jt-piireissä jonkinlainen tabu. Erottamisen vielä ymmärtää, koska siihenhän on aina joku (enemmän tai vähemmän) perusteltu syy. Itse eroamista ei oikein haluta edes käsitellä.

Eikä se mikään ihme ole. Jos tunnustettaisiin avoimesti, että ihmisiä eroaa myös omasta tahdosta ja siksi, että he eivät enää uskoneet Vt-seuran Totuuteen™, niin se eittämättä laittaisi aina jonkun jossain ajattelemaan syvemmin tapahtunutta kuviota.

Muistan kun isoisäni erosi, ja ihan itse. Sitä pidettiin pahempana kuin erottamiseksi joutumista. Sehän oli luopioitumista, ja se taas on käytännössä synneistä pahin. Muistan ihmetelleeni, että miksi vaari erosi Totuudesta kun kerran tiesi sen. Eihän siinä ole mitään järkeä. Tämä siis joskus 9-12 vuotiaana, en muista ihan tarkkaa aikaa. En oikein koskaan saanut tuota ihmettelyä käsiteltyä. Ehkä se oli yksi syy kaikkien muiden joukossa, joka sitten lopulta sai mielenhallinnan sumuverhon omalta osaltaan hälvenemään. Mene ja tiedä.

Veli-Hopea kirjoitti:Muutama voi olla muutava senkin takia että osa eroavista "erotetaan". Itse laitoin erokirjeen , myöhemmin sain kuulla että olin erotettu. En ole ainoa laatuaan, sehän selvä. Tätä tapahtuu näköjään laajemminkin. En siis kuulu "muutamiin" , koska eroaminen itse näköjään riistettiin minulta. ainahan olen voinut käsittää väärin , mutta kummallista että muiden kohdalla sattuu samanlaista

Mutta eikö nämä aina lueta lavalta silleen, että se ja se ei ole enää Jehovan todistaja? Tässähän ei varsinaisesti käy ilmi, että erotetaanko vai eroaako itse. Tarkoitatko, että sinusta on levitelty juoruja tyylin, että erotettiin vai merkitäänkö nämä jotenkin johonkin komiteapapereihin, että erotetaan/eroaa itse?

Elisenda kirjoitti:

Veli-Hopea kirjoitti:Muutama voi olla muutava senkin takia että osa eroavista "erotetaan". Itse laitoin erokirjeen , myöhemmin sain kuulla että olin erotettu. En ole ainoa laatuaan, sehän selvä. Tätä tapahtuu näköjään laajemminkin. En siis kuulu "muutamiin" , koska eroaminen itse näköjään riistettiin minulta. ainahan olen voinut käsittää väärin , mutta kummallista että muiden kohdalla sattuu samanlaista

Mutta eikö nämä aina lueta lavalta silleen, että se ja se ei ole enää Jehovan todistaja? Tässähän ei varsinaisesti käy ilmi, että erotetaanko vai eroaako itse. Tarkoitatko, että sinusta on levitelty juoruja tyylin, että erotettiin vai merkitäänkö nämä jotenkin johonkin komiteapapereihin, että erotetaan/eroaa itse?

Mun mielestä itse eroaminen mainittiin ainakin ikuisuus sitten. On eronnut seurakunnasta tms. Pentuna jännitti aina kun tuli eri veli kertomaan ilmoitusluontoisen asian.Kukas nyt erotetaan tai saa julkisen varoituksen...Oli niin jännittävää. Skandaali piristämään tylsää elämää.V tää on ihan kipeetä puida näitä vanhoja.

Elisenda kirjoitti:

Veli-Hopea kirjoitti:Muutama voi olla muutava senkin takia että osa eroavista "erotetaan". Itse laitoin erokirjeen , myöhemmin sain kuulla että olin erotettu. En ole ainoa laatuaan, sehän selvä. Tätä tapahtuu näköjään laajemminkin. En siis kuulu "muutamiin" , koska eroaminen itse näköjään riistettiin minulta. ainahan olen voinut käsittää väärin , mutta kummallista että muiden kohdalla sattuu samanlaista

Mutta eikö nämä aina lueta lavalta silleen, että se ja se ei ole enää Jehovan todistaja? Tässähän ei varsinaisesti käy ilmi, että erotetaanko vai eroaako itse. Tarkoitatko, että sinusta on levitelty juoruja tyylin, että erotettiin vai merkitäänkö nämä jotenkin johonkin komiteapapereihin, että erotetaan/eroaa itse?

Olet oikeassa miten se lavalta ilmoitetaan. Loput menee juorujen piikkiin. Minun kohdallani tämän erottamisen jouruili sukulaisilleni vanhin ja muisti mainita, ettei minun kanssani tule sitten olla tekemisissä. Mitäpä väliä sillä mitä papereissa lukee jos ympärille ja julkisuuteen leviää mielikuva ,että on erotettu. Sitten voi julkisuuteenkin höpötellä että "vain muutama" eroaa.

Ken tietää miten nämä menee, mutta lukemani perusteella en ole ainoa joka erokirjeen jälkeen on jostakin syystä " erotettu", juoru tai ei. Juoru on noissa piireissä se vallitseva ja pätevä seikka varsinkin jos se tulee vanhimmalta tai koskee jotakin erotettua.

Veli-Hopea kirjoitti:Ken tietää miten nämä menee, mutta lukemani perusteella en ole ainoa joka erokirjeen jälkeen on jostakin syystä " erotettu", juoru tai ei. Juoru on noissa piireissä se vallitseva ja pätevä seikka varsinkin jos se tulee vanhimmalta tai koskee jotakin erotettua.

Ei ollut mitenkään tarkoitus aliarvioida juoruilun satuttavuutta ja leimaavaa voimaa. Varmasti näin tapahtuu monenkin kohdalla, että levitellään mitä ihmeellisimpiä syitä eroamiseen/erottamiseen. Enhän voi omalta kohdaltanikaan tietää miten asiat on esitetty seurakunnassa. Tällaista ainakin olen kuullut, että lähteminen johtui "vaikeasta elämäntilanteesta" ja että "kyllä sieltä takaisin varmasti tullaan". Harmagedon saapuu ennen sitä päivää, joten henkeä ainakaan ei kannata siellä päässä pidätellä.

Elisenda kirjoitti:

Veli-Hopea kirjoitti:Ken tietää miten nämä menee, mutta lukemani perusteella en ole ainoa joka erokirjeen jälkeen on jostakin syystä " erotettu", juoru tai ei. Juoru on noissa piireissä se vallitseva ja pätevä seikka varsinkin jos se tulee vanhimmalta tai koskee jotakin erotettua.

Ei ollut mitenkään tarkoitus aliarvioida juoruilun satuttavuutta ja leimaavaa voimaa. Varmasti näin tapahtuu monenkin kohdalla, että levitellään mitä ihmeellisimpiä syitä eroamiseen/erottamiseen. Enhän voi omalta kohdaltanikaan tietää miten asiat on esitetty seurakunnassa. Tällaista ainakin olen kuullut, että lähteminen johtui "vaikeasta elämäntilanteesta" ja että "kyllä sieltä takaisin varmasti tullaan". Harmagedon saapuu ennen sitä päivää, joten henkeä ainakaan ei kannata siellä päässä pidätellä.

Alkuun ajattelin , että kyse oli vahingosta tai jostain pikku lipsahduksesta niin , että sattuipa puhumaan hieman omiansa jne... Kuitenkin kun samankaltaisia tapauksia on useampi, mieleeni pomppaa ajatus, josko kyse on sittenkään siitä pikkuisesta valkoisesta , vai onko tämä laajempikin taktiikka saada näyttämään siltä että eroaminen johtuu aina jostakin synnistä ,jostakin väärästä elämäntavasta jne , niin ettei vain tulisi esille, että erotaan kun kyseenalaistetaan oppitulkinnat. Sen sanominenhan saattaa herättää kuulijassa uteliaisuutta. Tällainen uteliaisuus on seuralle myrkkyä

Minä lähdin 14-vuotiaana, kun en enää uskonut koko hommaan, ja halusin elää niinkuin muutkin. Olla normaali ja tehdä teinien normaaleja tyhmyyksiä, polttaa tupakkaa, juoda kaljaa ja pussailla Olen siis todistajaperheeseen syntynyt. Mutta hei, niinkuin eräs perheenjäseneni sanoi, enhän minä edes ole eronnut kun en ehtinyt kasteelle enkä edes ollut JT, joten nou hätä Oma kokemukseni on kyllä ihan eri, ja harmittaa vieläkin, etten osannut sanoa miten vähättelevältä tuo kommentti tuntui. Vauvasta asti kävin kokouksissa kolme kertaa viikossa ja kentälläkin niin pienestä, etten edes muista. On raportoitu tunneista ja alleviivaukset ja muistiinpanot ja puhekin pidetty

Muutama vuosi sitten selvisi, että minut on maistraatin tietoihin ilmoitettu Jehovan todistajaksi tietämättäni, ilmeisesti lapsena. Se tunne oli ihan hirveä, mikä siitä tuli itselle, kun asia selvisi. Lähti äkäseen uutta tietoa perään.

Minut erotettin syyttä. Komiteassa oli puhetta kapinoinnista ja seurakunnan jotakin. Mutta koskaan ei suoraan syytetty mistään. Erottamisen jälkeen sanottiin vain "Tiedäthän sinä sen.".

Vuoden odotin enkelien aineellistuvan ja korjaavan tilanteen. Mutta ei.

Veli-Hopea kirjoitti:Kynnys eroamiseen on erittäin korkealla. Periaatteessa tuo "muutamia" voikin pitää paikkaansa. Eri asia kuinka "muutama" jää toimettomaksi, hiipuu pois ollen kuitenkin kirjoilla, kun ei uskalla erota.

Voisko tässä olla jotain perää?

18.000 Jehovan todistajasta eroaisi Veikko Leinosen mukaan vuosittain luokkaa 0,03 %. Ei yksinkertaisesti voi pitää läheskään paikkaansa. Ei edes vaikka moni eroaminen menee tavalla tai toisella erottamisen piikkiin. Veikon onneksi nykyään seurakuntalaisille ei eritellä kuka erotetaan ja kuka lähtee itse.

Eroamisia menee rivitodistajien silmissä erottamisen piikkiin osittain siksi, että on paljon tätä mainittua kahvipöytäkomiteoiden arvelua ja luuloa. Olen itse kuullut varman tiedon seurakunnasta eronneen vanhimman salarakkaasta. Tiedän, että asiassa ei ollut minkäänlaista perää. Oli ilmeisesti liian kova pala purtavaksi, että kaikkien tuntema vanhin ottaa ja eroaa järjestöstä.

Sitten on epäilemättä näitä hiljalleen hiipuneita, jotka todellisuudessa eroavat, mutta joiden tarina jää rivitodistajille epäselväksi.

Täällä useampi on myöskin kertonut, että on tahallaan esim. aloittanut tupakanpolton tai mennyt avoimesti suhteeseen, jotta kenkää tulisi ja pääsisi helpommalla. Nämäkään eivät ole eronneiden kirjoissa, koska teknisesti kyseessä on erottaminen.

Poislähtijän demonisointi on ihan perustavaraa monissa yhteisöissä, puhumattakaan Jehovan todistajien järjestöstä. Miten joku voisi päättää lähteä Totuudesta™, kun Totuus™ kerran on totuus? Väittäisin, että kyse ei ole pelkästä sattumanvaraisesta juoruilusta. Jotta ryhmä pysyisi yhtenäisenä, itse kunkin pää pysyisi kasassa eikä epäilyksiä Totuuden™ totuudellisuudesta syntyisi, on pakko saada aikaan edes epäilyjä salatuista synneistä.

Kävin baarissa kaljoilla ja sieltä tarttui mukaan maailmallinen nainen, jonka kanssa sitten tuli harrastettua seksiä,

sitten minulla välähti että nythän minulla onkin hyvä syy joutua erotetuksi, ja tunnustin asian vanhimmille,

niinpä vanhimmat erottivat minut, kun katumusta ei löytynyt, eikä ole löytynyt tähän päivään asti, jotta se siitä ja sillä tiellä ollaan.

Se nainen oli kiltti ja mukava ja tuhma yhtaikaisesti.

Vieraas kirjoitti:18.000 Jehovan todistajasta eroaisi Veikko Leinosen mukaan vuosittain luokkaa 0,03 %. Ei yksinkertaisesti voi pitää läheskään paikkaansa. Ei edes vaikka moni eroaminen menee tavalla tai toisella erottamisen piikkiin. Veikon onneksi nykyään seurakuntalaisille ei eritellä kuka erotetaan ja kuka lähtee itse.

Ainoa järjellä selitettävissä oleva syy siihen, ettei enää eritellä onko lähtijä erotettu vai eronnut, on tietenkin se, että eroavien määrä on niin suuri että mikäli rivijäsenet sen tietäisivät, niin mielenhallinta voisi murtua ja alkaisivat ihmettelemään mistä oikein on kyse. Nyt voivat hyristä tyytyväisenä luulotellessaan että on hyvä kun katumattomat syntiset poistetaan seurakunnasta.

sinner74 kirjoitti:Onko joku muka joskus erotettu "kiristämisestä"? Sellaisesta haluaisin mielelläni kuulla lisää

En ole kuullut. Mutta jos käännetään tämä ylösalaisin niin jehovat osaavat kiristämisen.
Aasinsiltana voisin mainita seuraavaa. Jehovat mielellään vetoavat uskonnonharjoittamisessa uskonnonvapauslakiin ja yhdenvertaisuuslakiin, mutta eivät itse noudata sääntöä järjestön sisällä. Se kun ei ole heille edullista. Itse olin aikoinaan oikeuskomiteassa, siellä asetettiin ehtoja ja neuvottiin miten tulee toimia. Voisi todeta sen olleen tietynasteista kiristämistä, komiteassahan minulla ei tuntunut olevan lain suomaa yhdenvertaisuutta. En tiedä toinko asian ymmäretyksi.

Esa H kirjoitti:En ole kuullut. Mutta jos käännetään tämä ylösalaisin niin jehovat osaavat kiristämisen.
Aasinsiltana voisin mainita seuraavaa. Jehovat mielellään vetoavat uskonnonharjoittamisessa uskonnonvapauslakiin ja yhdenvertaisuuslakiin

Kannattaa muistaa, että "jehovat" eivät päätä yhtään mitään, vaan Yhdysvalloissa toimiva kahdeksan hengen hallintoelin. Nimityksestä tulee helposti mieleen, että täällä syyteltäisiin rivijäseniä. Nimityksellä on lisäksi huono kaiku niiden joukossa joita on sillä nimitelty lapsuudessa, se kun oli Jehovan todistaja -lapsen pienessä mielessä Jumalan nimi.

Toivon, että tämän perään ei tulisi toistona ikuista keskustelua siitä, onko oikeus sanoa "neekeri" vai ei. Oikeus on sanoa lähes mitä vaan, mutta jos on yhtään empatiaa ja järkeä niin myös vastaanottajan fiiliksiä voi ajatella. Erityisesti tällä foorumilla, jossa suurin osa on käynyt läpi pelkoja sekä kavereiden keskuudessa että esim. kentällä ollessaan. Niillä, jotka eivät ole itse eläneet JT-lapsuutta ja kuulleet toistuvasti "jee jee jehova" -lällätyksiä koulun pihalla on erityisen heikot eväät toistella täällä oikeuksiaan nimittelyyn. (Tämä kommentti oikeuksiensa hokemiseen ei siis koskenut Esa H:n tekstiä.)

Olen jäänyt miettimään sitä, moniko itse järjestöstä eronnut on edelleen sen kirjoilla. Periaatteessa sama koskeen myös erotettuja. Hekään eivät enää ole Jehovan todistajia, elleivät palaa takaisin ja heitä oteta uudelleen yhteisöön. 31.12.2003 yhteisöön kuului 19 195 henkilöä ja 31.12.2011 19 001 henkilöä. Poistuma vaikuttaa kovin pieneltä.

Jokaisella on oikeus tietojensa tarkistamiseen ja oikaisemiseen, vaikkapa täältä löytyvästä linkistä.

Vieraas kirjoitti:Oikeus on sanoa lähes mitä vaan, mutta jos on yhtään empatiaa ja järkeä niin myös vastaanottajan fiiliksiä voi ajatella. Erityisesti tällä foorumilla, jossa suurin osa on käynyt läpi pelkoja sekä kavereiden keskuudessa että esim. kentällä ollessaan. Niillä, jotka eivät ole itse eläneet JT-lapsuutta ja kuulleet toistuvasti "jee jee jehova" -lällätyksiä koulun pihalla on erityisen heikot eväät toistella täällä oikeuksiaan nimittelyyn.

Hyvä puheenvuoro. Olen samaa mieltä.

Esa H kirjoitti:Jehovat mielellään vetoavat uskonnonharjoittamisessa uskonnonvapauslakiin ja yhdenvertaisuuslakiin, mutta eivät itse noudata sääntöä järjestön sisällä.

Tämä on huomattu monessa asiassa todeksi. Näin jälkeenpäin ajateltuna on suorastaan käsittämätöntä, miten yksittäiset Jehovan todistajat eivät huomaa mitään erikoista järjestönsä kaksissa punnuksissa. Esimerkiksi tällaisissa omahurskaissa lausunnoissa:

"Ketään ei saisi pakottaa palvomaan tavalla, jota hän itse ei voi hyväksyä, tai valitsemaan uskonnon ja perheen välillä." (Herätkää! heinäkuu 2009, s. 29)

"Muita ”iljetyksiä” ovat pedofilia ja muut sukupuolisen moraalittomuuden muodot, joihin papit syyllistyvät kirkollisten viranomaisten puuttumatta asiaan. Ei ihme, että Jehova Jumala puhdistaa pian maan väärästä uskonnosta (Ilm. 18:8)." (Vartiotorni 15. kesäkuuta 2008, s. 9)

Lisäksi Vt-seura on arvostellut muita uskontoja myös seurakuntalaisiaan kohtaan harjoitettavasta sensuurista, ihmisoikeusrikkomuksista, vääristä maailmanlopun odotteista ja monista muista asioista, joita se itse on harjoittanut. Siksipä myös Jehovan todistajien itsensän kannattaisi noudattaa tätä erinomaista (vaikkakin kilpailevien uskontojen jäsenille suunnattua) ohjetta:

”Miksi näkemyksiään tulisi tarkastella ja koetella? Koska valheeseen perustuva usko on silkkaa itsepetosta. - - Entä jos saa selville jotain, mikä näyttää olevan ristiriidassa omien syvään juurtuneiden näkemysten kanssa? Pitäisikö se sivuuttaa? Ei tietenkään. Joskus voi olla erityisen järkevää harkita sellaisia voimakkaita todisteita, jotka näyttävät olevan vastoin sitä, mihin uskoo.” (Herätkää! tammikuu 2011, s. 28, 29)