Oppiveivailua jehovantodistajat sietävät oikein hyvin, siinä missä katteettomia ennustuksiakin. Jälkimmäisestä on osoituksena pieni notkahdus vuoden 1975 jälkeen kun rivijäsenet oli haukuttu odotuksista, jotka heille oli syötetty. Itse asiassa isompi notkahdus oli 1995-sukupolvioppiveivaus, mutta ei järkyttävä sekään. Jos jotain isoa säpsähdystä hakisi oppipuolelta, niin se menee suunnilleen mahdottoman puolelle, kolminaisuus, sielu, naispappeus, 1914-hylkäys kertalaakista jne.Veli-Hopea kirjoitti:Mutta.. Mikä mahtaisi olla niin iso valon vilkunta, että lauma ihan tosissaan säpsähtäisi?
Kun mennyttä menoa katsoo, niin 1925-1927 -kato (joka jatkui hieman tuonkin jälkeen) oli merkittävä, raamatuntutkijoista noin 4/5 lähti lätkimään. Siinä oli alla 1925-maailmanloppu, mutta merkittävin tekijä oli Rutherfordin raju luopioituminen Russelin näkemyksistä. Eli hallinnon henkilöitynyt riitely tuntuisi olevan huomattavasti vaikuttavampi tekijä kuin (järjellisesti) veivattavissa olevien oppien veivaaminen. Kaksi peräkkäistä sukupolveä on jo melkoisen järjetön veto, mutta niin vaan upposi perusväkeen.