Polyester kirjoitti:Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Puuttumatta tieteenfilosofiaan kysyn, entäpä sitten jos lopullista totuutta ei löydy edes uskonnon kautta. Ja jos saattaisikin löytyä, minkä niistä kymmenistä tuhansista ja joita sikiää liki päivittäin lisää?
Tässä näkyy mielestäni kulttuurin vaikutus todella hyvin. Kun on itse kasvanut kristinuskon ja tässä tapauksessa luterilaisuuden ympäröimänä, sitä jotenkin vaistomaisesti ajattelee, että oikea uskonto olisi väkisinkin jokin kristinuskoon liittyvä viritelmä, vaikka ei kai kristinuskon perusta sen johdonmukaisempi tai todistetumpi ole kuin vaikkapa islamin tai hindulaisuuden. Buddhalainen etiikka taas ehkä on ollut vuosisatoja edellä juutalais-kristillistä meininkiä, mutta vieraalta se tuntuu silti.
Sen jälkeen on tullut seuraajia, ketkä ovat alkaneet keskustella sormesta mikä osoittaa kuuhun, ilman että ovat halunneet siihen kuuhun itse edes ymmärtää yrittää katsoa. Ja jokainen kulttuuri (egon ansiosta) tottakai haluaa yritää omia järkeviä puhuvan "messiaan" itselleen.
Vähän sama juttu kuin jos suomalaiselle kerrotaan, että onpa suomi hieno maa. Suomalainen tuntee ylpeyttä, ajattelematta yhtään sitä asiaa, että "ei minulla ole mitään tekemistä sen kanssa että suomalainen opetusjärjestelmä on yksi parhaista - ei minulla ole siihen mitään osaa eikä arpaa". Tai niinkuin intialainen voi olla mielissään siitä, jos hänelle sanotaan että "on todella hienoa, kun maasi on tuottanut niin paljon oita guruja". Intialainen on ylpeä, ja alkaa selittää miksi näin on, kuitenkaan ajattelematta sitä, että yksilönä, hänellä ei ole siihen mitään osaa eikä arpaa.
Kysymys oikeasta uskonnosta ei silti ole niin vaikea kuin luulisi, eikä lainkaan uusi. Ratkaisu on myös jo aikoja sitten keksitty. Pitää perustaa oma uskonto.
Aina on hyvä pitää mielessä, että jos olisi syntynyt kiinassa, niin olisi luultavasti budhalainen, taikka uskoisin taoismiin. Intiassa syntynyt hinduismiin, muslimimaissa allahiin jne.. jossain afrikan syrjäperukoilla ehkä johonkin muuhun. Tosin mä uskoisin että jokaisella mantereella, uskonnosta riippumatta, on muutamia mystikkoja, jotka ovat ymmärtäneet. Ehkä ne ei välttämättä halua liittää itseään mihinkään uskontoon, vaikka ehkä buddhaa esim. pidetään "buddhalaisena", ja jeesusta "kristittynä", monen mielestä. Nuo ovat puhuneet, sitä mikä on, ei niille ole uskonto mitään merkannut. Pelkästään opetus/totuus. Niitä ei ole yksinkertaisesti kiinostanut, ja koska moni uskonto on perustettu heidän pohjalta, niin sitä "uskontoa" ei välttämättä ole edes ollut olemassa vielä, josta he olisivat ehkä halunneet irtautua, jos olisi ollut mahdollisuus.
Minusta on hassua kuvitella, että jos nyt jumalaan uskoo, etteikö jumala olisi kaikkialla?
Jos Jumala on kaikkialla, niin miksi Jumala olisi eri jumala eri ihmisille, eikö se mieluiminkin olisi ihmisistä kiinni ja siitä että haluavatko ihmiset löytää, pikemminkin kuin siitä mihin "uskonkiroukseen" sattuvat syntymään? Tottakai kristinusko ja Jeesus on omalla kohdalla vieläkin mielikuvana ehkä lähimpänä, kun olen tänne sattunut syntymään.. mutta järki sanoo että Jumala on yksi.
heheh... toivottavasti tuo uskonnon perustaminen oli läppä, oon miettiny monesti miten helppoa se mahtaiskaan olla, jos löytyy ihminen joka tietää miten helppoa ihmisiä olisi ohjailla. Jos ymmärtää, niin tietää että se olisi niin väärin kuin vain väärin voi olla, moraalisella, ja monella muullakin tasolla.
Ehkä just sitä pyhän hengen pilkkaa, mistä raamattukin varoitteli. Ehkä just sen takia JT:tkin tällä hetkellä tappelee kaikenmoisten asioitten kanssa, kuten nuo pedofiiliskandaalit. Kun on annettu ymmärtää että kyseinen uskonto on jotenkin yli kaiken, ja se on absoluuttinen totuus. Ja sillävälin on lakaistu maton alle 65 vuotta pedofiileja, noin yhtenä esimerkkinä. Siksi koska ego on ollut liian voimakas myöntämään, että ei välttämättä ollakkaan oikeassa.