Veljesseura.org

pavloff kirjoitti:Mä oon kans miettinyt että miten hitossa jehovan todistajat ei muka uuvu tähän konventeissa ja kokouksissa ja kaikissa julkaisuissa esitetyn toiston määrään?!?

Kyllä jos vierestä kuuntelee läheisiä ja sukua, mukaanluettuna oma napa, aika paljon kuuluu narinaa : "Samaa jankkausta ja paskaa vuodesta toiseen" kommentteja.

Veikkaisin että toimettomat ovat yhtäkuin kyllästyneet ja uupuneet. Niitä lienee enemmän kun voisi kuvitellakkaan vaikka vtseura laskee kaikki mielellään "jehovantodistajiksi".

Se nyt on vaan pakko jaksaa muiden ja Jehovan miellyttämiseksi, sitä kunnei eletä itselle vaan muiden hyvinvoinnille.

Suljetun uskonnon sosiaalinen paine siis -ja pelko.

Noihin konventin näytelmiin liittyen: huhtikuun kk ohjelma jw broadcast kanavalla esittää "makupajoja" tulevasta..about viimeisen 10min kohdalla.
Ensimmäisen sijoittuu nykyaikaan,miten Jobiin verraten elämä alkaa mennä alamäkeä; työttömyys,sairautta yms.ikävää.
Toinen olikin aikamoinen action pläjäys ; Miekat kalisee ja nuolet viuhuu kun Hiskia ja Assyrialaiset kohtaavat..
Lopussa oli molemmissa hauskasti teksti TULOSSA PIAN
Kuin elokuva siis konsanaan..coming soon.
Kannattaa kurkata.

Muistan ihka ensimmäisen konventtini. Muistan sen ihanan yhteenkuuluvaisuuden tunteen Ouluhallilta joka teki minuun vaikutuksen. Ensimmäinen seurakuntani oli myös kuin perhe minulle vaikkakin kohta kasteen jälkeen alkoi huomata kuppikunnat. Luultavasti minusta tuli jt juuri sen rakastumisen ja rakastetuksi tulemisen tunteen ansiosta. Katsokaas, ns maailmasta mukaan tulleet olivat aina erikoisia ja huomioituja siinä seurakunnassa.

Ei se kaikki ruusuilla tanssimista ollut. Erottamisjärjestely ja juoruaminen ja lähteneide & erotettujen demonosointi.... Ja ns maailmallisten myös.

Muutettuani onneksi silmäni täysin aukesivat. Seurakunta oli ihan erilainen .Onneksi niin, koska niin pääsin erille jt järjestöstä. Vaikka kyllä se käytäntöjen ja uskontapojen epäily alkoi jo paljon aikaisemmin.

En kaipaa kokouksissa istumista, nyt voin lukea ja katsoa mitä haluan, syödä mitä haluan, en ole tilivelvollinen kenellekään. Vaikkapa siitä, että en ollut viime tiistaina kokouksessa koska en halunnut tai miksi olin työkaverin kanssa kahvilla ja meillä oli kivaa......

mä en todellakaan ole mitään rakkauskonfluenssia rakastava ihminen joten mua ei ole voinut rakkaudella ostaa mihinkään.... oon alusta asti ollut todella oman tieni kulkija ja koukuttunut todistajissa tapaan lukea raamattua, kirjaimellisesti.... nyt vaan alkanut vituttaa toi että jokin on kirjaimellista ja toiset jutut taas ei... hmmm... monipiippuinen juttu, voi miten mielelläni tapaisin teitä ja juttelisin kasvokkain! miksei oo semmoisia päiviä - jos on kutsukaa mut mukaan!