Veljesseura.org

Pro et contra kirjoitti: En ala keskustelua käymään sen perusteella että vaakaan laitetaan "hyvät ja huonot" asiat koska niitä on kaikessa ja kaikilla perheillä vain taivas rajana.

Onko tämä nyt ymmärrettävä niin, että mielestäsi ei ole olemassakaan hyväksyttävää syytä huostaanottaa lapsia, koska jokaisesta perheestä ja ideologiasta löytyy jotain hyvääkin?

Onko? No ei ole.

Pro et contra kirjoitti:Onko? No ei ole.

No mihin se raja siis pitäisi vetää henkisen väkivallan kohdalla?

Weathertop kirjoitti:
Tässä asiassa ei tietenkään ole olemassa absoluuttista totuutta, mutta jehovantodistajakasvatuksen vahingollisuudesta on ainakin kertynyt paljon tieteellistä tietoa. Sen ja omakohtaisen kokemuksen perusteella kannatan itse ihan täysin Jehovan todistajien lasten huostaanottoa. Lasten suojelemiseksi, en kenenkään rankaisemiseksi. En minä omiakaan edesmenneitä vanhempiani vihaa.

Toki tilannekohtaista aina ja siksi vaikeaa arvioida. Mutta jos omassa lapsuudessani minut olisi huostaanotettu tuolla perusteella, niin lapsuus olisi varmasti ollut paljon pahempi ja henkiset arvet paljon syvempiä.
En väitä, etteikö joissain tilanteissa voisi tuokin keino olla tarpeen, mutta onhan se äärimmäinen.

Mieluummin koko perhe pois uskonnon vaikutuspiiristä, koska he kaikki ovat uhreja.

Weathertop kirjoitti:Sen ja omakohtaisen kokemuksen perusteella kannatan itse ihan täysin Jehovan todistajien lasten huostaanottoa. Lasten suojelemiseksi, en kenenkään rankaisemiseksi. En minä omiakaan edesmenneitä vanhempiani vihaa.

Jehovan todistajien järjestö rikkoo perheitä yhdellä tavalla ja sinä rikkoisit toisella tavalla.

Kyllä se on vähän niin, että vaikka omat vanhemmat olisivat Charlie Mansonin perheen kokoaikaisia tienraivaajia, niin huostaanotto hyvin mennessäänkin on todella traumaattinen. En äänestisi perheiden väkisin erottelun puolesta. Tilanteen ironisuuden kieltämättä ymmärrän.

Vieraas kirjoitti: Jehovan todistajien järjestö rikkoo perheitä yhdellä tavalla ja sinä rikkoisit toisella tavalla.

Kun nyt tälle linjalle lähdettiin, niin sinä puolestasi antaisit vanhempien tehdä lapsilleen ihan mitä huvittaa.

Toki tästä olisi myös mahdollista keskustella asiallisesti ja olla eri mieltä asiallisesti, mutta sellainen ei sinua selvästikään kiinnosta.

Nukahtanut kirjoitti:Toki tilannekohtaista aina ja siksi vaikeaa arvioida. Mutta jos omassa lapsuudessani minut olisi huostaanotettu tuolla perusteella, niin lapsuus olisi varmasti ollut paljon pahempi ja henkiset arvet paljon syvempiä.
En väitä, etteikö joissain tilanteissa voisi tuokin keino olla tarpeen, mutta onhan se äärimmäinen.

Mieluummin koko perhe pois uskonnon vaikutuspiiristä, koska he kaikki ovat uhreja.

Koko perheen huostaanotto ei valitettavasti ole teoriassakaan mahdollista. Ja miten aikuiset pidettäisiin poissa uskonnon vaikutuspiiristä?

Huostaanotto on tietenkin aina traumaattinen toimenpide, mutta monissa tapauksissa sen katsotaan olevan lapsen edun kannalta pitkällä tähtäimellä vähemmän haitallinen vaihtoehto kuin vanhempien luona asumisen jatkuminen.

Toisin kuin nimimerkki Vieraas, minä kannatan lapsiin kohdistuvaan törkeää pahoinpitelyyn puuttumista, oli se sitten fyysistä ja kaikille näkyvää tai henkistä ja vähemmän ilmeistä. Siitä, mitä jehovantodistajakasvatus tekee lapsille, voi jokainen lukea selvällä suomen kielellä vaikka Aila Ruohon kirjoista Vartiotornin varjossa ja Pyhät, pahat ja pelokkaat. Mielestäni tällainen syvästi traumatisoiva kultti-indoktrinointi käy törkeästä henkisestä pahoinpitelystä ihan kevyesti. Uskon vilpittömästi, että huostaanotosta jäisi loppujen lopuksi vähemmän syvät arvet kuin siitä, että toiminnan annetaan jatkua päivästä toiseen.

EDIT: Itsellänikin välittömin tuntemus on ilman muuta se, että jos minut olisi huostaanotettu lapsena, se olisi ollut äärimmäisen traumaattinen isku, joka olisi pilannut lapsuuteni ja todennäköisesti lopun elämäni. Mutta kun ajattelen asiaa syvällisemmin ja analysoin perusteellisesti sitä, kuinka monilla tavoilla jehovantodistajakasvatus on todellisuudessa pilannut elämäni, en voi rationaalisesti päätyä mihinkään muuhun kuin siihen johtopäätökseen, että minut olisi pitänyt huostaanottaa, ja mitä aikaisemmin, sen parempi. Tämä siitä huolimatta, että rakastin vanhempiani.

Lapsuusmuistoja ajatellessa muuten törmää väistämättä "aika kultaa muistot" -ilmiöön. Kun itse ponnistelen siitä yli, pystyn myös muistamaan, kuinka vahvassa demonien, Harmagedonin ja (puberteetin alettua) oman seksuaalisuuden pelossa päivästä toiseen oikeasti elin, ja kuinka siinä ovat ilmiselvästi nykyään sairastamani erittäin vaikean ahdistuksen juuret.

Weathertop kirjoitti:

Vieraas kirjoitti: Jehovan todistajien järjestö rikkoo perheitä yhdellä tavalla ja sinä rikkoisit toisella tavalla.

Kun nyt tälle linjalle lähdettiin, niin sinä puolestasi antaisit vanhempien tehdä lapsilleen ihan mitä huvittaa.

Toki tästä olisi myös mahdollista keskustella asiallisesti ja olla eri mieltä asiallisesti, mutta sellainen ei sinua selvästikään kiinnosta.

Minä kyllä luin Vieraan kommentista ihan asiallisen näkökannan.

Minä olin 3. Polven Jt enkä kyllä jaa käsitystäsi että Jt vanhemmat "tekevät ihan mitä huvittaa". Olemme tietysti eri sukupolvea, mutta mielestäni yleistät kovasti.

SonOfJesus kirjoitti: Minä kyllä luin Vieraan kommentista ihan asiallisen näkökannan.

Minä olin 3. Polven Jt enkä kyllä jaa käsitystäsi että Jt vanhemmat "tekevät ihan mitä huvittaa". Olemme tietysti eri sukupolvea, mutta mielestäni yleistät kovasti.

No totta helvetissä yleistän. Kuten sanoin, päätin lähteä samalle linjalle kuin Vieraas itse.

Ei minunkaan mielipiteessäni ole kyse halusta rikkoa perheitä vaan lasten suojelemisesta syvästi traumatisoivalta toiminnalta (eikä tämä ole lainkaan epäselvää, jos on oikeasti lukenut postaukseni). Onko huostaanotto oikea lähestymistapa vai ei, siitä voidaan olla eri mieltä joko asiallisesti tai röyhtäilemällä onelinereita, joiden ainoa tarkoitus on toisten esittämien perusteltujen kannanottojen mitätöinti omalla mukanokkeluudella.

EDIT: En muuten antanut ymmärtää, että Jehovan todistajat tekisivät lapsilleen "ihan mitä huvittaa", vaan että huostaanotto on aina Vieraan mielestä samanlaista ja yhtä tuomittavaa perheiden rikkomista kuin mitä Jehovan todistajien järjestö harrastaa. Senkin johtopäätöksen kun voi hänen vittuilustaan tarkoitushakuisesti vetää.

Weathertop kirjoitti:
EDIT: Itsellänikin välittömin tuntemus on ilman muuta se, että jos minut olisi huostaanotettu lapsena, se olisi ollut äärimmäisen traumaattinen isku, joka olisi pilannut lapsuuteni ja todennäköisesti lopun elämäni. Mutta kun ajattelen asiaa syvällisemmin ja analysoin perusteellisesti sitä, kuinka monilla tavoilla jehovantodistajakasvatus on todellisuudessa pilannut elämäni, en voi rationaalisesti päätyä mihinkään muuhun kuin siihen johtopäätökseen, että minut olisi pitänyt huostaanottaa, ja mitä aikaisemmin, sen parempi. Tämä siitä huolimatta, että rakastin vanhempiani.

Lapsuusmuistoja ajatellessa muuten törmää väistämättä "aika kultaa muistot" -ilmiöön. Kun itse ponnistelen siitä yli, pystyn myös muistamaan, kuinka vahvassa demonien, Harmagedonin ja (puberteetin alettua) oman seksuaalisuuden pelossa päivästä toiseen oikeasti elin, ja kuinka siinä ovat ilmiselvästi nykyään sairastamani erittäin vaikean ahdistuksen juuret.

Ongelma eri kasvatuksien välillä on se, että et voi tietää millaisia traumoja se toinen vaihtoehto olisi tuonut.

Lisäksi on hyvä muistaa, että muisti ei ole koskaan totuus, vaan se manipoloituu jokaisella muistelukerralla.

SonOfJesus kirjoitti: Ongelma eri kasvatuksien välillä on se, että et voi tietää millaisia traumoja se toinen vaihtoehto olisi tuonut.

No eihän tuollaista voi mistään asiasta puhuttaessa missään yksittäistapauksessa tietää. Käytin itseäni yhtenä esimerkkinä monista, jotka jehovantodistajakasvatus on traumatisoinut hyvin samanlaisilla tavoilla. Henkilökohtaista näkökulmaa toin esille myös osoittaakseni, että suhtaudun aiheeseen vakavasti ja olen oikeasti miettinyt eri näkökohtia.

Lisäksi on hyvä muistaa, että muisti ei ole koskaan totuus, vaan se manipoloituu jokaisella muistelukerralla.

Totta, ihmismuisti ei ole luotettava. Pointtini olikin se, että omien lapsuusmuistojen "onnellisuus" voi tätä aihetta vakavasti ajatellessa olla vain ja ainoastaan kompastuskivi.

Weathertop kirjoitti:

Lisäksi on hyvä muistaa, että muisti ei ole koskaan totuus, vaan se manipoloituu jokaisella muistelukerralla.

Totta, ihmismuisti ei ole luotettava. Pointtini olikin se, että omien lapsuusmuistojen "onnellisuus" voi tätä aihetta vakavasti ajatellessa olla vain ja ainoastaan kompastuskivi.

Sama pätee myös "ei-onnellisuuteen". Muisti toimii molemmissa tapauksissa samoin.

Toisaalta, jos Sinun lapsuutesi on ollut traumatisoiva, niin se ei tarkoita, että jonkun toisenkin lapsuus on ollut traumatisoiva, siksi voimakas yleistyksesi häiritsee.

"Vartiotorni varjossa" käsittelee juuri näitä negatiivisia kokemuksia. Se ei sulje pois muita kokemuksia.

SonOfJesus kirjoitti: Sama pätee myös "ei-onnellisuuteen". Muisti toimii molemmissa tapauksissa samoin.

Toisaalta, jos Sinun lapsuutesi on ollut traumatisoiva, niin se ei tarkoita, että jonkun toisenkin lapsuus on ollut traumatisoiva, siksi voimakas yleistyksesi häiritsee.

"Vartiotorni varjossa" käsittelee juuri näitä negatiivisia kokemuksia. Se ei sulje pois muita kokemuksia.

Nuohan eivät ole mitään "yksittäistapauksia, joita ei voi yleistää", vaan tutkittua tietoa jehovantodistajakasvatuksen vaikutuksista on paljonkin. Tietääkseni missään siitä ei painotu positiivisuus.

Omaa lapsuuttani olen ruotinut ihan tarpeeksi ammattilaisten kanssa tietääkseni, etten vain muistele itsekseni omiani.

EDIT: Tässä muuten ihan kertauksen vuoksi yksi tälläkin foorumilla äskettäin mainittu tuoreehko asiantuntijan kirjoitus JT-kasvatuksesta:

https://freedomofmind.com/how-jehovahs- ... -children/

Weathertop kirjoitti:

SonOfJesus kirjoitti: Sama pätee myös "ei-onnellisuuteen". Muisti toimii molemmissa tapauksissa samoin.

Toisaalta, jos Sinun lapsuutesi on ollut traumatisoiva, niin se ei tarkoita, että jonkun toisenkin lapsuus on ollut traumatisoiva, siksi voimakas yleistyksesi häiritsee.

"Vartiotorni varjossa" käsittelee juuri näitä negatiivisia kokemuksia. Se ei sulje pois muita kokemuksia.

Nuohan eivät ole mitään "yksittäistapauksia, joita ei voi yleistää", vaan tutkittua tietoa jehovantodistajakasvatuksen vaikutuksista on paljonkin. Tietääkseni missään siitä ei painotu positiivisuus.

Omaa lapsuuttani olen ruotinut ihan tarpeeksi ammattilaisten kanssa tietääkseni, etten vain muistele itsekseni omiani.

Onko siis tutkimustietoa, että 100% jehovantodistajakasvatuksesta traumatisoi?

Olen tavannut ihmisiä, joilla ei ole jt-taustaa tai kasvatusta ja ovat hyvin traumatisoituneita. Jos 10% traumatisoituu, niin se on paljon. Onko niin paljon? 1%?