Pro et contra kirjoitti: Tony kirj: [ Lasten ] uskonnollinen aktiivisuus on useimmissa tapauksissa pelkkä päälle liimattu rooli, jota lapset eivät todellisuudessa edes haluaisi näytellä.
Olen tästä erimieltä
En voi sanoa olevani erityisen yllättynyt. Ei ole vain yksi tai kaksi kertaa, kun olet ottanut auktoriteetin roolin kertoaksesi, mitä viiteryhmä X on mistäkin mieltä, josta viiteryhmästä sinulla ei ole sekuntiakaan omaa kokemusta.
lasten usko on ( lähes aina ) vilpitöntä ja kyseenalaistamatonta, lapset myös pohtivat jopa syvällisesti uskonnolliseen aihepiiriin liittyviä asioita ja esittävät niistä kysymyksiä.
Lapsi uskoo ihan mihin tahansa, johon heidän vanhempansa uskovat. Lapset eivät pohdi syvällisesti yhtään mitään niistä asioista, joita heidän vanhempansa heille totuutena syöttävät. Lapsi kyllä voi kysellä niihin liittyviä kysymyksiä, mutta he eivät yleensä kyseenalaista vanhempiensa totuuksia käsitteen varsinaisessa merkityksessä. Etenkään silloin, kun on kyse oppijärjestelmistä, joiden mukaan lapsi kuolee ihan pian alkavassa harmagedonissa, mikäli tämä ei noudata vanhempien palvoman Jehovan kulloisiakin mielenliikkeitä.
Lapset hakevat myös ratkaisuja ja kehittävät itse tyydyttäviä vastauksia.
Jos Jt-lapsi hakee muita kuin järjestön mukailemia ratkaisuja, tai kehittää vastauksia, jotka eivät tyydytä järjestöä, Jt-lapsi voi valita tavallisesti kurittamisen tai järjestön mukailemien vastausten väliltä.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja