Veljesseura.org

Bergerac kirjoitti:

Vartiotorni 1983 1/10 kirjoitti:että jokainen Aadamin jälkeläinen on epätäydellinen ja siksi jossain määrin vajavainen sekä henkisesti että ruumiillisesti. Mielenhäiriöt ovat siis vain meillä kaikilla olevan perinnöllisen heikkouden äärimmäisiä muotoja.

Vartiotorni 1983 1/10 kirjoitti:Eräs kristitty vaimo, joka päätti auliisti huolehtia vakavaan mielitautiin sairastuneesta aviomiehestään kotona, sanoi: ”Avioliiton tulee kestää niin myötä- kuin vastoinkäymisetkin.” Hän huolehti rakkaudellisesti miehestään vuosikausia tämän kuolemaan asti.

Vartiotorni 1983 1/10 kirjoitti:Jumala on antanut jotakin sellaista, mitä voidaan käyttää henkisesti häiriintyneiden hoidossa: heitä voidaan auttaa ammentamaan tietoa Raamatusta

Vartiotorni 1983 1/10 kirjoitti:Se että henkisesti häiriintyneen henkilön kanssa rukoillaan säännöllisesti, voi myös auttaa hänen hämmentyneen mielensä saattamisessa paremmalle tolalle. Tämä Jumalan järjestely voi toimia varaventtiilinä, jonka avulla voi päästä eroon masentavista ajatuksista.

Vartiotorni 1983 1/10 kirjoitti:On vielä eräs järjestely, joka osoittaa Jehova Jumalan välittävän mielisairaista, ja se on kristillinen seurakunta. Jumala on rakkaudellisesti huolehtinut siitä, että vanhimmat ottavat tässä johdon. He pyrkivät noudattamaan neuvoa: ”Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan.”

Vartiotorni on muuten tainnut aika harvakseltaan kirjoittaa mielenterveydestä. Tuokin kirjoitus on mennyt minulta ohi tai sitten onnellisesti unohtunut muun Watchtowerin roskan kanssa.

Kiinnostavan vanhakantaisia ilmaisuja: "mielenhäiriö", "henkisesti häiriintynyt". Vielä 1800-luvulla Helsingin kartassakin luki Lapinlahden kohdalla "Hullujenhuone - Dårhuset", nykyäänhän psyykkisiä häiriöitä ymmärretään jo vähän tarkemmin. Watchtowerin viimeisimmästä totuudesta mielenhäiriöiden alueella en ole kuullut. Veikkaan että kenttä ja kokous ovat edelleen pääasialliset terapiat. Ja latvalääkärille vasta jos alkaa hullutella ihan liikaa?

Näistä lainauksista voisi muuten päätellä että erityisesti masennus kuuluu näihin Raamatulla hoidettavien mielitautien listaan. Watchtowerin miehet eivät ehkä halua kovin tarkasti puuttua sellaisiin mielenhäiriöihin joissa ihminen alkaa keksiä omia uskontoja tai antaa lajitovereilleen kirjallisesti makuuhuoneeseen ja vessaan asti ulottuvia ohjeita. En osaa sanoa hallintoelimen mahdollisista mielitaudeista mitään, mutta kaikesta päätellen ainakaan Fred Franzilla ei olleet ihan kaikki inkkarit kanootissa.

Witless kirjoitti:...kaikesta päätellen ainakaan Fred Franzilla ei olleet ihan kaikki inkkarit kanootissa.

Sori OT, ei voinut mitään...

Vakavat mielenhäiriöt ovat vaan usein sen kaltaisia, ettei ilman ammattiapua tule autetuksi. Aina ei ystävien lämmin asenne tai apu ole lääke ongelmaan. Jotkut häiriöt ovat sen kaltaisia, että raamatulla päähän paukuttaminen ja hengellisten asioiden korostaminen vain pahentavat asiaa. Samoin järjestön neuvo palauttaa ihminen raiteilleen hengellisten asioiden ja kokouksien avulla kuulostaa kylmältä. Siinä sivuutetaan ihmisen hätä ja todellinen ongelma. Ihminen ei koe tulleensa hyväksytyksi ja ymmärretyksi. Ihan kuin psyykkinen häiriö johtuisi hengellisten asioiden laiminlyömisestä. Samoi huolestuttaa se, että mikä on seurakunnan vanhimpien ja ystävien asenne mielenhäiriöstä kärsivää kohtaan. Jt uskonto kun ei anna tilaa persoonallisuudelle ja poikkeavalle käytökselle.

Witless kirjoitti: Vielä 1800-luvulla Helsingin kartassakin luki Lapinlahden kohdalla "Hullujenhuone - Dårhuset", nykyäänhän psyykkisiä häiriöitä ymmärretään jo vähän tarkemmin.

Enpä sanoisi, että valo olisi lisääntynyt. Sen sijaan, että moinen hullujenhuone olisi käynyt tieteen edistyttyä tarpeettomaksi, psykiatrinen leima on vähän yhdellä jos toisellakin suomalaisella niin että se on kärsinyt varsinaisen inflaation. Ei taida moni suomalainen selvitä psykologisista testeistä täyspäisen paperein.

Ennen siedettiin sitä, että ihminen oli vähän omituinen. Ihme, ellei olisi siedetty, elämä oli niin kovaa, että silloin joka toisen olisi pitänyt olla tarjoamassa kriisiapua.

Mielenterveyden häiriöihin ei auta, vaikka kuinka tutkisi kävisi kokouksissa, kentällä ja tutkisi Raamattua hullun lailla. Jos niin olisi, niin eihän kenenkään tarvitsisi sairastaa näitä sairauksia. Kyllä näissä asioissa tarvitaan alan ammatti-ihmisten tarjoama hoito. Jos jt-toiminta parantaa, niin miksi seurakunnissa on paljon masennusta jne. sairastavia? mInäkin tunnen heitä muutamia. Mutta tiedän myös yhden naisen, joka on erotettu sairautensa takia, kun ei tainnut osata käyttäytyä halutulla tavalla, kun sairaus vaikutti toimintakykyyn ja ajatusten kulkuun.

Tutkiessani todistajien kanssa ja käydessäni kokouksissa jämptisti, huomasin että jos pyöritys jatkuu, niin ahdistus lisääntyy ja pian on tarvetta latvalääkärille.

Pehmoluopio kirjoitti:Minusta terapia ja psykologia on pahempaa kusetusta kuin Jehovan todistajat.
Itse istuin pitkään psykologien ja psykiatrien ruuvattavana kunnes ymmärsin, etteivät ne tosissaan tajua höykäsen pölähtämää.
Ei ihme, että jehovat vastustavat psykologiaa, psykologit kilpailevat Jehovan todistajien kanssa syyllistäjinä.

Höpö, höpö. Jos alkaa liikaa päätä puristamaan on ammattiapu suotavaa....

Vieras kirjoitti:
Ihmisellä on mielestäni luonnollisia selviytymismekanismeja, ahdistus, masennus, itsetuhoisuus kuuluu siihen normaalin prosessiin, jotta menneisyydestä pääsee yli.

Näin varmaan onkin, mutta esim. työyhteisöltä ei heru aikaa kovin pitkään ja raskaaseen prosessiin. Aikansa menneisyyttään (lapsuuttaan) yrittää käsitellä sivutoimisesti, mutta ei se riitä. Voisi verrata jokatalviseen influenssaan, jonka aika monet sairastavat. Työpaikoilla tyrkytetään rokotuksia influenssan estämiseksi: siis edes yhtä viikkoa ei saisi olla pois! Masennus kestää "vähän" pitempään, joten "hyvä duunari" mitätöi masennuksen kiellettynä - kunnes se räjähtää silmille itsepintaisina itsemurha-ajatuksina tai yrityksinä. Silloin ollaankin kuljettu pitkä tie ja takaisinpäin on moninkertainen matka.

Omaa vaikeaa masennustani yritettiin ensin hoitaa melkein vuoden ajan sairauslomalla, lääkkeillä ja lyhytterapialla, jonka kaupunki siis tarjosi. Kahden eri terapeutin kanssa, max 10 kertaa kummankin kanssa ja siis kerran viikossa. Ensin käytin kaikki kerrat. Toisesta jaksosta sain kasaan 8 kertaa ja palasin takaisin töihin. Kysyin, että saanko käydä työhönpaluun jälkeen miettimässä oloani nuo pari kertaa? Et saa, oli vastaus. Aha. Kela kuitenkin myönsi minulle rahaa "oikeaan" terapiaan kahdeksi vuodeksi. En tietenkään mennyt, koska kaikki muut olivat oikeasti paljon sairaampia kuin minä. Minä olin vain joku pelleilijä.

Palasin töihin ja sisuttelin rankasti vajaatehoilla lähes päivälleen vuoden, kunnes yritin tosissani tappaa itseni. Ensimmäinen syöksyni masennuksen syövereihin olikin ollut lasten leikkiä. Toinen sairausloma kesti 2.5 vuotta ennenkuin tokenin. Lyhentäen kerron, etten ole sen aikana tai sen jälkeen kokenut terapiaa edes harkitsemisen arvoiseksi, vaikka sitä on tyrkytetty. Psykiatrini (julkisen puolen) on ollut todella viisas, hän on selittänyt minulle aivojen kemiaa ja mielen prosesseja.

- Entinen tuttuni on koulutukseltaan psykologi ja hän on itse käynyt terapiassa 6.5 vuotta. Sanoo käyttäneensä siihen kaikki säästönsä. Hän on niin jumiutunut ajatuksiinsa, etten usko hänen ikinä tokenevan työkykyiseksi. Kaikki mitä hän puhuu, hän luennoi muille asioistaan ja ajatuksistaan. Puhelimessa puolitoista tuntia oli kevyttä kauraa, riitti kun sanoin joo tai aha. Arvaa vastasinko puheluunsa toista kertaa (ja siirsin hänet ex-tuttuihin). Terapiassa hän käy edelleen, sanojensa mukaan tarkastuttamassa ajatustensa suunnan. Siihenkin voi siis koukuttua.

Murto-osa ihmisistä hyötyy terapiasta ihan selvästi eli se kannattaa jokaisen kokeilla itse. Draamaterapiaa moni on kehunut. Ääritärkeää on kuulemma löytää kemioiltaan oikea terapeutti.

nasiiri kirjoitti:

Pehmoluopio kirjoitti:Minusta terapia ja psykologia on pahempaa kusetusta kuin Jehovan todistajat.
Itse istuin pitkään psykologien ja psykiatrien ruuvattavana kunnes ymmärsin, etteivät ne tosissaan tajua höykäsen pölähtämää.
Ei ihme, että jehovat vastustavat psykologiaa, psykologit kilpailevat Jehovan todistajien kanssa syyllistäjinä.

Höpö, höpö. Jos alkaa liikaa päätä puristamaan on ammattiapu suotavaa....

Jepeillä on sellainen meininki, että Jehova sana kyllä auttaa kaikkeen. Mitään lääkkeitä tai terapiaa,ei sallita. Paitsi rukousta ja vanhinten ohjausta.

Kysymys kuuluu, kuka ottaa vastuun sairasta henkilöstä , jos ja kun hän tekee jotain itselleen tai lähimmilleen.?

Ei Jepet ainakaan. Syyhän on tietenkin vanhan vihtahousun.....

nasiiri kirjoitti:

nasiiri kirjoitti:

Pehmoluopio kirjoitti:Minusta terapia ja psykologia on pahempaa kusetusta kuin Jehovan todistajat.
Itse istuin pitkään psykologien ja psykiatrien ruuvattavana kunnes ymmärsin, etteivät ne tosissaan tajua höykäsen pölähtämää.
Ei ihme, että jehovat vastustavat psykologiaa, psykologit kilpailevat Jehovan todistajien kanssa syyllistäjinä.

Höpö, höpö. Jos alkaa liikaa päätä puristamaan on ammattiapu suotavaa....

Jepeillä on sellainen meininki, että Jehova sana kyllä auttaa kaikkeen. Mitään lääkkeitä tai terapiaa,ei sallita. Paitsi rukousta ja vanhinten ohjausta.

Kysymys kuuluu, kuka ottaa vastuun sairasta henkilöstä , jos ja kun hän tekee jotain itselleen tai lähimmilleen.?

Ei Jepet ainakaan. Syyhän on tietenkin vanhan vihtahousun.....

Vanhinten rakkaudellinen apu kulkee suunnilleen näin:
Veli menee avautumaan vanhimmille masennuksestaan ja siihen liittyvästä juomisesta. Laitetaan pystyyn komitea, joka setvii juomista. Annetaan ojennus ja kasa vartiotorneja joiden avulla viinapiru katoaa. Toinen läjä vartsikoita tulee sitten masennuksen hoitoon. Lisäksi määrätään joku käyttämään masentunutta kentällä, sillä herran työ tuo ilon. Kun nämä täydelliset keinot eivät sitten tepsikään, niin jonkin ajan kuluttua vanhinten tulee tuntea vastuunsa seurakunnan puhtauden puolesta ja erottaa masentunut. Masentunut saa sitten koittaa siitä eteenpäin pärjätä yksinään, etenkin jos sukulaisetkin ovat lahkolaisia. Jossain vaiheessa hylätty masentunut hoippuu sitten jo niin kuilun partaalla, että esim työpaikalla asia huomataan. Silloin vihdoin ohjautuu hoitoon ja paraneminen voi toivottavasti alkaa.

Eli voidaan siis sanoa, että vanhimmat ovat yksi tärkeä lenkki siinä ketjussa, jossa sairastunut ihminen ohjataan pois ahdistavasta ja vaarallisesta ympäristöstä. Ilman heitä masentunut jäisi lahkoon masentumaan ja kaiken todellisen avun ulkopuolella

rippeli kirjoitti:

nasiiri kirjoitti:

nasiiri kirjoitti:

Pehmoluopio kirjoitti:Minusta terapia ja psykologia on pahempaa kusetusta kuin Jehovan todistajat.
Itse istuin pitkään psykologien ja psykiatrien ruuvattavana kunnes ymmärsin, etteivät ne tosissaan tajua höykäsen pölähtämää.
Ei ihme, että jehovat vastustavat psykologiaa, psykologit kilpailevat Jehovan todistajien kanssa syyllistäjinä.

Höpö, höpö. Jos alkaa liikaa päätä puristamaan on ammattiapu suotavaa....

Jepeillä on sellainen meininki, että Jehova sana kyllä auttaa kaikkeen. Mitään lääkkeitä tai terapiaa,ei sallita. Paitsi rukousta ja vanhinten ohjausta.

Kysymys kuuluu, kuka ottaa vastuun sairasta henkilöstä , jos ja kun hän tekee jotain itselleen tai lähimmilleen.?

Ei Jepet ainakaan. Syyhän on tietenkin vanhan vihtahousun.....

Vanhinten rakkaudellinen apu kulkee suunnilleen näin:
Veli menee avautumaan vanhimmille masennuksestaan ja siihen liittyvästä juomisesta. Laitetaan pystyyn komitea, joka setvii juomista. Annetaan ojennus ja kasa vartiotorneja joiden avulla viinapiru katoaa. Toinen läjä vartsikoita tulee sitten masennuksen hoitoon. Lisäksi määrätään joku käyttämään masentunutta kentällä, sillä herran työ tuo ilon. Kun nämä täydelliset keinot eivät sitten tepsikään, niin jonkin ajan kuluttua vanhinten tulee tuntea vastuunsa seurakunnan puhtauden puolesta ja erottaa masentunut. Masentunut saa sitten koittaa siitä eteenpäin pärjätä yksinään, etenkin jos sukulaisetkin ovat lahkolaisia. Jossain vaiheessa hylätty masentunut hoippuu sitten jo niin kuilun partaalla, että esim työpaikalla asia huomataan. Silloin vihdoin ohjautuu hoitoon ja paraneminen voi toivottavasti alkaa.

Eli voidaan siis sanoa, että vanhimmat ovat yksi tärkeä lenkki siinä ketjussa, jossa sairastunut ihminen ohjataan pois ahdistavasta ja vaarallisesta ympäristöstä. Ilman heitä masentunut jäisi lahkoon masentumaan ja kaiken todellisen avun ulkopuolella

Voihan asian noinkin ilmaista

Kävin terapiassa muutaman kuukauden sen jälkeen kun minut oli erotettu. Terapiaan eivät patistaneet vanhimmat, vaan vanhemmat (luojan kiitos heille etteivät hylänneet minua silloin).

Mun kokemukseni terapiasta oli, ettei se oikein vienyt minua mihinkään suuntaan. Okei, olihan se kiva että kerran viikossa näkee jonkun ihmisen jonka kanssa jutella. Terapeutti sinänsä oli tosi mukava. Me juteltiin kivoista ja mielenkiintoista asioista. Ei se mua kuitenkaan mun tilanteessa oikeasti auttanut, oikea apu löytyi myöhemmin ja ihan itsenäisesti.

rippeli kirjoitti:Eli voidaan siis sanoa, että vanhimmat ovat yksi tärkeä lenkki siinä ketjussa, jossa sairastunut ihminen ohjataan pois ahdistavasta ja vaarallisesta ympäristöstä. Ilman heitä masentunut jäisi lahkoon masentumaan ja kaiken todellisen avun ulkopuolella

Hyvin sanottu.

Epäoikeuskominternien vanhimmat ovat tavallaan kuin portsareita, jotka toppuuttelevat, että "Ahaa, nyt on tullut otettua liikaa Vartiotornipäihteitä, olet liian sekaisin! Äläpä tulekaan enää tänä iltana tänne Valtakunnanravintolaan. Katsotaan sitten huomenna / viikon päästä uudestaan.."