Veljesseura.org

Kiitos oli sen verran tyhjentävä vastaus tuohon kysymykseeni, ettei ainakaan toistaiseksi herännyt lisäkysymyksiä.

Itsekin olen miettinyt tuota tarvetta uskoa Jumalaan, tai edes johonkin.
Samoilla tavoilla sitä perustelisin.. eli jonkinlainen toivo siitä, että epäoikeudenmukainen maailma vielä muuttuisi jotenkin oikeuden mukaisemmaksi. Ja koska itse olemme asioiden muuttamisessa niin kovin voimattomia, toivomme, että jossain on joku, joka tulee ja "pelastaa".

Toisaalta pelkäämme kuolemaa, koska emme tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Uskonnot auttavat meitä paremmin hyväksymään "elämän tarkoituksen", ettei elämä kenties olekaan vain tässä muutamassa kymmenessä vuodessa. Kun ajatellaan, että on olemassa Jumala, jolla on jokin suunnitelma meidän varalle, on kenties helpompi hyväksyä esim. oman lapsen kuolema.

Toisaalta esim. Jeesuksen lunastusuhri tavallaan pesee meistä synnit pois. On jotenkin helpompi hyväksyä omat mokansa ja vaikkapa välinpitämättömyytensä sen ajatuksen varjoon, että me nyt olemme kuitenkin kaikki epätäydellisiä ja onneksi tuli Jeesus joka pesi meidät synnistä....

Ennen muinoin sellaiset taudit kuin esim. skitsofrenia oli helpommin selitettävissä demonien avulla. Ihmisten hermostollisista ym. johtuvat erikoiset mielenterveysongelmat kun olivat varmasti ihmisistä hyvinkin pelottavia.

Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäpätöisempänä...
Ihmisellä on alkukantainen tarve hallita. Hallita itseään ja omaa elämäänsä, eläimiä, luontoa, toisiaan. Uskonto on tällaisista hallitsemistavoista ehkä kaikkein vahvin ja salakavalin, koska se ei välttämättä perustu fatatietoon, vaan nimenomaa johonkin sellaiseen uskomiseen, jota ei voida todistaa sen enempää vääräksi kuin oikeaksikaan.
Ne ihmiset, jotka hämmentyneinä etsivät vastauksia kysymyksiin, joihin ei välttämättä vastauksia tiedetä, ovat hyvinkin alttiina vastaanottamaan sen ensimmäisen uskonnon, joka jollaintavoin hivelee hänen omaa toivettaan siitä mitä pitäisi tapahtua....

Tällä tavalla täällä pohdiskellaan...

pakana kirjoitti:Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäpätöisempänä...
Ihmisellä on alkukantainen tarve hallita. Hallita itseään ja omaa elämäänsä, eläimiä, luontoa, toisiaan. Uskonto on tällaisista hallitsemistavoista ehkä kaikkein vahvin ja salakavalin, koska se ei välttämättä perustu fatatietoon, vaan nimenomaa johonkin sellaiseen uskomiseen, jota ei voida todistaa sen enempää vääräksi kuin oikeaksikaan.
Ne ihmiset, jotka hämmentyneinä etsivät vastauksia kysymyksiin, joihin ei välttämättä vastauksia tiedetä, ovat hyvinkin alttiina vastaanottamaan sen ensimmäisen uskonnon, joka jollaintavoin hivelee hänen omaa toivettaan siitä mitä pitäisi tapahtua....

Tällä tavalla täällä pohdiskellaan...

Otitpa esille hyvin merkittävän seikan, hallita. Tästähän uskonnoissa lienee myös kysymys.
Edelleen olen ihmetellyt ns. "uskoon tulemista". Mistä siinä on viimekädessä kysymys! Taannoittain lehdissä uutisoitiin elinkautisvangista, joka oli "tullut uskoon" ja tämän jälkeen tunnustanut pari muutakin murhaa. Oliko kyseessä ihmisen alitajuinen puhdistumisriitti yhteisölle tehdystä pahasta!

Vaan kuten sanottu: olen taipuvainen uskomaan Jumalaan, mutta koko ajan olen kaikesta huolimatta varsin kriittinen.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: Edelleen olen ihmetellyt ns. "uskoon tulemista". Mistä siinä on viimekädessä kysymys! Taannoittain lehdissä uutisoitiin elinkautisvangista, joka oli "tullut uskoon" ja tämän jälkeen tunnustanut pari muutakin murhaa. Oliko kyseessä ihmisen alitajuinen puhdistumisriitti yhteisölle tehdystä pahasta!

Todennäköisesti. Samanlaista uskoon kääntymistä on tapahtunut myös vanhemmalla iällä. Että ensin kun nuoruus on rellestetty, niin sitten hiukan ennen kuolemaansa ihminen ikäänkuin tulee uskoon. Johtuen varmasti siitä, että kun kuolema lähestyy, niin halutaan kenties jollain tavoin varmistella... jos ei nyt taivaspaikkaa, niin ainakin sitten anteeksianto.

Meillä jokaisella ihmisellä on jonkinlainen omatunto, ikäänkuin myötäsyntyinen kyky erottaa oikea ja väärä toisistaan. Meissä kaikissa asuu myös sitten ne vastavoimat, hyvä ja paha, jokaisella ihmisellä on sitten erilaiset kyvyt hallita pahaa ja tuoda esille hyvää. Ja jonkinlainen puolustusmekanismi on sekin, että sitten kun olemme tehneet "pahaa", niin kaikki tuntevat siitä samasta pahasta eritasoista syyllisyyttä... toiset ovat kenties taitavampia vaientamaan omantuntonsa äänen.

Elinkautisvanki istuu tuomiotaan murhista, joka on rikoksista kuitenkin pahimpia. Uskoon tuleminen takaa elinkautisvangille kuitenkin anteeksiannon, jota hän ei välttämättä kykene antamaan anteeksi edes itselleen...

No.. tämä on tällaista pohdintaa. Kukapa meistä tietää miksi, kiva pohtia kuitenkin erilaisia vaihtoehtoja.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Haluaisin palata aiheeseen. Minulle on ollut kiehtovaa katsoa oheista dokumenttisarjaa, joka avaa vallan huimia ajatuksia.

Katsoin tuosta tuon ensimmäisen osan juuri ja totta totisesti vaikuttaa mielenkiintoiselta! Katselen vielä tuon toisenkin, mutta laitoin jo loput jaksot menemään saunavisiolle tallentumaan.
Harmittaa että heräsin tähän sarjaan liian myhään, koska tämä vaikuttaa sarjalta, jonka mielelläni näyttäisin lapsilleni vuoden, parin päästä!

Tuohon toiseen sarjaan paneudun myöhemmin. Kiitos taas loistavista linkeistä!!!

Sitä tietenki voisi kysyä, kuinka monta puuta Jumala istutti keskelle paratiisia. 1.Moos. 2:8 puita on kaksi, elämänpuu sekä hyvän- ja pahantiedonpuu, kun taas 1.Moos.3:3 edelyttää ainoastaan yhtä puuta. Myös käärme on vekkuli otus. En tarkoita sen puhetaitoa, vaan jumalallista "salatietoa", jonka se omaa 1.Moos3: 4-5.

Ei ole mikään uutinen, että useilla kansoilla käärme edustaa demoonia, pahaa henkeä. Israelissakin palvottiin vaskikäärmettä ja myöhempi juutalais-kristillinen selitys on tulkinnut käärmeen Perkeleeksi. En millään voi välttyä ajatukselta jostakin ikivanhasta myyttisestä tarusta, joka on paljon muinaisbabylonialaista Adapa-tarua (joka tunnettiin Palestiinassa jo 1400 eaa) ja Gilgamesh-eeposta vanhempi, mutta suodattunut juutalaisuuden läpi.

Exodus tarjoaa myös tilaisuuden pohtia muitakin ristiriitaisuuksia puiden istutuksen ohessa. Kuka antoi Seetille nimen! 4:25:ssä se on Aadamin vaimo ja 5:3:ssa Aadam itse. Samoin 16:11 Hagar antaa Ismaelille nimen, mutta 16:15 Haagar muuttuukin isä Aabrahamiksi. Onko tässä heijastumaa aikaisemmasta matriarkaattisesta perinteestä, koskapa äiti nimen antajana esiintty Pappiskirjaa huomattavasti vanhemmassa Jahvisti-lähteessä ja Isä Pappiskirjassa. Mikä suloinen sekasotku.

Palataan vielä puu-teemaan. Onko kertomus hyvän- ja pahantiedon puusta sittenkin kertomus ihmisen omastatunnosta (mikä toki on hyvin kulttuurisidonnainen), sillä siitä syöminen, siis pahanteko, herättää syyllisyyden tunteen?

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: Palataan vielä puu-teemaan. Onko kertomus hyvän- ja pahantiedon puusta sittenkin kertomus ihmisen omastatunnosta (mikä toki on hyvin kulttuurisidonnainen), sillä siitä syöminen, siis pahanteko, herättää syyllisyyden tunteen?

Tämä on aika mielenkiintoinen näkemys. Olen funtsinut tätä nyt muutaman päivän.

Kun mietitte raamattua ja erityisesti Mooseksen nimellä esitettyjä tarinoita, niin kannattaa aivan lähtökohtaisesti pitää mielessä noiden tarinoiden ja niihin sisältyvien 'opetusten' lähtokohta. Ne ovat pääasiassa tieteen vastaisia kansantarinoita jotka kertovan muisnaiskansojen mytologioista ja uskomuksista.
Tuota puuasiaa miettiessänne kannattaa aivan ensimmäiseksi ymmärtää se, ettei koko Mooseksen nimellä esitetty kirjoitussarja ole edes lähtökohtiltaan missään määrin luotettavaa tekstiä. Mooseksenhan oletetaan kirjoittaneen nuo tarinansa 40 vuoden erämaavaelluksen aikana. Minua kiinostaa vakavammin pohtia noiden paratiisiin liittyvien satujen mahdollisia merkityksiä vasta sitten, kun joku ensin selittää minulle missä vaiheessa Mooses hankki tuon valtavan määrän tarvittavia papyrus kääröjä joihin raapustaa tarinoitaan ja millä hän kirjoitti nuo kaikki kirjoituksensa (muste). Samalla voisi tuo joku kertoa miten nuo kirjakääröt raahattiin tuon 40 vuotta mukana, missä niitä säilöttiin silloin ja sen jälkeen sekä miksi tuosta valtavasta 'merkityksellisestä sekä arvokkaasta' käärökokoelmasta ei missään raamatun toisessakaan tarinassa ole mitään mainittu tai siihen viitattu.

Kun tuo asia ensin minulle järkevästi selitetään, niin sen jälkeen voimme siirtyä luomissatuun joka on epätieteellisyydessään mitä naurettavin tarina johon suuri osa herkkäuskoisuuden kyllästämiä ihmisiä kuitenkin edelleen uskoo ja pitää sitä totena.
http://www.raamattu.tarinoi.fi/21
http://www.raamattu.tarinoi.fi/12

mulla ois kysymys..
Kun sanotaan, että ihminen sai moraalin vasta syötyään hyvän ja pahan tiedon puusta niin oliko se muka sitten synti, jos ihmiset eivät tieneet sen olevan syntiä?

kysyjä kirjoitti:mulla ois kysymys..
Kun sanotaan, että ihminen sai moraalin vasta syötyään hyvän ja pahan tiedon puusta niin oliko se muka sitten synti, jos ihmiset eivät tieneet sen olevan syntiä?

Kysymyksesi on toki aiheellinen ja ansaitee pohdintaa. Mikäli Raamattua siteerataan, siellä nimenomaisesti ihmistä kiellettiin mainitusta puusta syömästä (Gen. 2:16-17). On kuitenkin toisaalta sangen hyödytöntä pohtia koko kysymystä. Verrattomasti parempaa on noudattaa Miika 6:8 ohjetta, vai kuinka!

Ihminenhän on voinut nähdä eläimien kuolevan,ja ymmärtää siitä jotain.

kysyjä kirjoitti:Kun sanotaan, että ihminen sai moraalin

Ennen sitä olisi ollut moraaliton, jollakin tapaa eläimen kanssa.

"eläimen kanssa"

Neuvostoliiton aikana julkaistu populääripsykologinen teos, joka suomeksi julkaistiin sen aatteellisen ja organisatorisen yhteyskirjapainon kautta, kirjoitti ja luetteli jossain luvussa tapauksia, joissa vastasyntynyt, tai vauva, oli joutunut eläinten pariin kasvamaan. Yksi taisi olla siten surullinen tarina että vauva oli vain laitettu sikolättiin, Intiasta oli susilaumassa kasvanut lapsi, liekö tämä ollut se, josta kerrottiin että hän juoksi hämmästyttävän nopeasti ja ketterästi nelinkontin.

Tapauksia, joissa lapsi oli saatu ihmiskasvatuksen piiriin, leimasi se, että he menettivät muistinsa aikaisemmasta sosiaalisesta yhteisöstään. Eivätkä pystyneet kertomaan, vaikka uteliaita olisi ollut kysymyksiä esittämässä.

En osaa spekuloida hedelmän taikka hedelmäsopankaan syömisen merkityksestä.

Vieras kirjoitti:Eivätkä pystyneet kertomaan, vaikka uteliaita olisi ollut kysymyksiä esittämässä.

Tietoinen odottelee sopivan ajankohdan.

Asiayhteys näyttää muuttuvan ihmisen kuvitellessa tekstit liittyvän häneen.