Veljesseura.org

Pari asiaa muistan tojistajavuosiltani:

- Huomasin useasti että veljien oli vaikea hyväksyä sisaria jotka ovat paremmin koulutettuja / ansaitsevat enemmän kuin he itse.

- Veljiet suhtautuivat 'miesten töitä' tekevään naiseen ristiriitaisesti.
Muistan joskus pikasalityömailla juottaneeni kolvilla liittimiä mikrofoni & kaiutinjohtoihin ja muutenkin osallistuin äänilaitteiden asennukseen. Mitään 'rakentavaa palautetta' en onneksi saanut. Jotenkin mulle jäi semmonen olo että joidenkin veljien mielestä oli hienoa että nainen tekee jotain noinkin 'erikoista' ja osan mielestä se oli huvittavaa.

Eli: miten voi olla sellaisen naisen pää joka osaa tehdä jotain 'miesten töitä' paremmin kuin mies itse?

Kirsieveliina kirjoitti:Eiköhän naiset ole missä vain aika tehokkaita arvioimaan itseään ja toisiaan. Näin voisi päätellä, että naisilla on myös oma, erillinen hierarkiansa seurakunnassa.

Jehovantodistajien sisäisen oikeudenkäytön normit kuitenkin mahdollistavat erittäin vakavia ihmisoikeusrikkomuksia esim. vaimoa kohtaan.

Näitä asioita käsittelimme edellisessä naisten tapaamisessa. Saimme kuulla koskettavan kokemuksen henkisen väkivallan kohteeksi joutumisesta täällä Suomessa ja kuulimme myös oikeuskäsittelystä Ruotsissa.

Naisten sisäisestä hierarkiasta keskustelimme jonkin verran. Jos asia on jäänyt mietityttämään, voimme yhdistää tämän seuraavan tapaamisen teemaan.

Kirsieveliina kirjoitti:Onnellisen perheen ideaalissa nainen ilmeisesti ylenee miehen rinnalla.

Tämä tulee olemaan toinen kahdesta teemasta seuraavassa tapaamisessa. Saamme kuulla muistoja vanhimman vaimona olemisesta. Tästä herää varmasti hyvä keskustelu. Voimme pohtia niitä tuntoja, mitä on olla etenevän veljen vaimo ja myös sitä, miltä tuollaisen etenemisen katsominen tuntuu sivusta katsoen. Millaisia ajatuksia vaimon rooli herättää? Mitä odotuksia vaimoon kohdistuu? Tähän voisi hyvin yhdistää naisten keskinäisen hierarkian seurakunnassa. Tärkeää on aina pohtia myös sitä, miten tämä kaikki meihin heijastuu nykyään.

Toisena teemana käsittelemme hylkäämiskokemuksia. Mitä kaikkea hylkääminen aiheuttaa ja miten syvälle nuo traumat ylettyvät. Pohdimme myös keinoja selviytyä mahdollisen läheisriippuvuuden kanssa. Tärkeintä tämän teeman käsittelyssä on luottamus ja toisillemme tarjottu vertaistuki.


Seuraava tapaaminen tullaan järjestämään tammikuussa. Nyt voit vielä vaikuttaa päivämäärään. Ehdotuksia?
Perinteisesti äijämiitti on samaanaikaan. Voit tuoda miehesi äijäparkkiin kokoontumisen ajaksi.

Naisen elämä . -Usein tytöt pärjää koulussa paremmin kuin pojat. Koulu on jotenkin tyttö lähtöisempi se vaan on helpompaa tytöille. -Ei ole tilastoja! Muistelen vaan et jossain tv dokkarissakin ois puhuttu vähän samaan tyyliin.
-Mulle koulun käynti oli vaikeeta oli ja oon niin adhd ,mut eihän mua oo diaknosisoitu ,mut sen vaan huomaa.
-Joo mä oon vähän koulutettu ,mut se ei silti tarkota sitä ettenkö mä olis älykäs.
-Ja se on ylipäätänsä perseestä jos lähdetään kilpailee siit et onks narttu vai uros parempi ,kummallakin osapuolella on omat vahvuutensa se on vaan fysiologinen fakta. Ja jos pari suhde menee kilpailuks niin sanokaa heti ittenne irti siitä ,sillä siitä ei mitään hyvää seuraa!

Naisten miitti kuulosti mukavalta kokemukselta. Haluan seuraavaan ehdottomasti mukaan!
Järjestäkää viikonloppuna, niin pääsee vähän kauempaakin ihmisia mukaan.

Massetar kirjoitti:Nyt rakkaat sisaret hieman galluppia.
Mikä on ollut mielestäsi vaikein asia kohdata naisena täällä ulkomaailmassa? Oletko ollut luontaisesti itsenäinen ja vahva vai jouduitko opettelemaan sen, ettei nainen enää vaikene ilman seurakuntaa? Oletko oppinut pärjäämään, vai työntäisitkö mielellään vieläkin päätökset ja raha-asiat miehellesi? Mikä on naisen rooli, sinun roolisi, nykyisessä elämässäsi?

Ei vaikein, mutta oudoin. Todistaja aikana ei kukaan mies( yllätys) tullut juttelemaan tutustumismielessä. Nykyisen miehen kaverit oli heti että moi kukas olet ja osa osoitti myös kiinnostustaan muutenkin. Tämä oli yllätys, koska ei todistaja porukoissa kukaan tullut juttelemaan että harmi, kun olet varattu muuten voitais alkaa olemaan yhdessä. Sinänsä harmi, koska olisin tarvinnut tälläistä huomiota nuorempana. Eikä heti odotettu että on kiinnostunut, jos mies puhuu naiselle. Myös oli hankala ns. ymmärtää että mies oikeasti voi olla kaveri ja vain kaveri. Että se on normaalia. Olihan jt aikana myös mieskavereita, mutta ne oli tavallaan yhteisiä. Myös että mies ja nainen voi oikeasti viettää aikaa kahdestaan ilman essua ja "pelkoa". Tosin johan jo järki sanoo että ei sitä heti naida, jos kaksin jäädään, huoh!

Entisen miehen kanssa (todistaja) oltiin aika tasavertaisia aina. Ei se minua pomottanut joten ei tuota ongelmaa ollut. Enkä kyllä sinällään kokenut alistamista seurakunnassa. Mitä nyt mieheltä kysyttiin aina saako tulla paimentamaan Niin kuin mies tietäisi olenko esim. töissä silloin. No isäni aina sanoi että ole miehelle alamainen. Vaikka itse oli tossun alla, heh!

Toki pakko oli oppia pärjäämään, kun ihan järki syistä mies hoiti raha-asiat. Itse kärsin kammoista ja olin arka joten helpotti minun elämää. Uuden kanssa opin kyllä nopeaan hoitamaan raha-asiat hyvin. Tosin mies maksaa vieläkin kaupassa, koska inhoan asioimista kassalla =( Ehkä mies päättää vieläkin mitä tehdään tavallaan. Ei nyt käske tai tee minua vastoin mitään tai käske minua tekemään mitä en halua tai muutenkaan kahlitse.

Kannatan sinällään mies on perheenpää aatetta vieläkin, mutta miehen pitää kyetä tuohon hyvin. Mitään alistajaa en katso. Yhdessä asiat puidaan ja mies päättää niistä mitä itse tajuaa ja osaa ja mie niistä mitkä minulta hoituu. Uskon että tämä on yksi asia miksi meillä suhde voi hyvin.

Pakko oli kommentoida tähän jonkin aikaa jatkuneen sivusta tarkkailun seurauksena. Olen lapsuudesta asti ollut mukana, aikoja sitten eronnut. Minulla on hyvin rakastavat vanhemmat, mutta lapsena koin että minua ei hyväksytä sellaisena kuin olen. Olen hakenut hyväksyntää tavalla tai toisella koko elämäni. Vasta ihan viime aikoina olen voinut puhua asiasta vanhempieni kanssa. Joka tapauksessa tämä hyväksynnän tarve on johtanut lukemattomiin yhden yön suhteisiin, tarpeeseen olla huomion kohteena ja lopulta pitkään suhteeseen "hyväksyttävän" maailmallisen kanssa (vaikka olinkin jo eronnut). Totesin, että tässä on ihminen joka käy sekä itselle että vanhemmille. Mihin se johti, päihteiden liikakäyttöön, masennukseen, pettämiseen ja lopulta eroon. Nyt sitten on taas renttukierros menossa, pyörin nytkin piireissä, joissa on rikollisia ja jopa liivijengiläisiä. Toisaalta olen korkeasti koulutettu, hyvin menestyvä, minulla on paljon ystäviä ja en näytä ollenkaan pahalta. Mutta on jatkuva pakko vain päästä elämän pimeälle puolelle. Jotenkin tässäkään vaiheessa en ole löytänyt tasapainoa elämääni, vaikka olen aika paljon asioita käsitellyt. Olen vasta viimeisen vuoden aikana alkanut olemaan pelkäämättä kuolemaa ja nauttimaan elämästä tässä ja nyt. Ilman, että on paska fiilis koko ajan. Vanhemmat on sanoneet pysyvänsä rinnalla sama mitä tulee. Samoin sisko ja veli. Silti vasta viimeisen vuoden aikana olen uskaltautunut sanomaan ja kysymään, että mitäs jos en palaakaan? Ei ne onneksi hylkää. Mutta toivoohan ne paluuta, etten sitten kuole Harmagedonissa. Täytyy nyt sanoa niille, etten enää pelkää.
Pakko kommentoida vielä noita komiteaistuntoja, nuorelle tytölle oli tosi kova paikka kertoa omista yhden yön jutuista vanhoille vanhemmille. En kertonut omille vanhemmilleni mitään (olin täysi-ikäinen), mutta vanhimmat olivat kertoneet isälleni. Se tekee vieläkin niin kipeää.... Ja yksi vanhin päätti ihastua minuun. Luuli lohduttavansa.

Vieras kirjoitti:Pakko kommentoida vielä noita komiteaistuntoja, nuorelle tytölle oli tosi kova paikka kertoa omista yhden yön jutuista vanhoille vanhemmille. En kertonut omille vanhemmilleni mitään (olin täysi-ikäinen), mutta vanhimmat olivat kertoneet isälleni. Se tekee vieläkin niin kipeää.... Ja yksi vanhin päätti ihastua minuun. Luuli lohduttavansa.

"Pakko kommentoida", niin minunkin. Tuon edesmenneen seurakuntasi kaikki vanhimmat eivät ole käyttäytyneet kypsän aikuisen ihmisen tavalla, eivätkä liioin asemansa edellyttämällä tavalla. Nuoresta aikuisesta ihmisestä kyseessä ollen osoittaa suurta kypsymättömyyttä rikkoa se vaitiolo ja salassapitovelvollisuus, mikä eettisesti myös oikeuskomiteaa koskee. Erittäin suurta kypsymättömyyttä, osoittaa vanhimman hyväksikäyttöyritys. Sanon tämän, vaikka tiedän hyvin sen tosiseikan, ettei Jehovan todistajia sido mikään salassapito- tai vaitiolovelvollisuus sinänsä.

Tuon vanhimmiston käyttäytyminen on omiaan murskaamaan ihmisen vähäisimmänkin luottamuksen kertoa asioistaan vaikkapa ammattiauttajille. Toivon tämän esillenostamasi hyvin vakavasti otettavan asian auttavan Sinua sen prosessoinnissa. En voi mitään sille, että koen suunnatonta vihastumista tällaista vanhinta ja vanhimmistoa kohtaan. On aivan pakko sanoa, kuten Kekkonen aikoinaan, osoittaen sanani vanhimmistoille, jotka esittämälläsi tavalla käyttäytyvät: "Saatanan tunarit".

Toivon Sinulle kaikkea hyvää elämässäsi ja kiitän rohkeudestasi otta näin tärkeä ja vaikea asia esille.