Veljesseura.org

Olen täysin samaa mieltä Jaakon ja Odetten kanssa siitä, että siivoojan työ on arvokasta työtä. Olen usein melkein suuttunut, kun joku täällä Veljesseuran sivustoilla halveksien kirjoittaa ikkunanpesijöistä tai siivoajista. Yleensä se on mennyt jotenkin tähän suuntaan, että: " kuinka joku veli vanhin toimi niin tai näin, hänhän oli ainoastaan sanitööri tai ikkunanpesijä".

Luulevatko nämä kahelit, että veli vanhin olisi ollut parempi vanhin jos hänellä olisi esimerkiksi ollut auto insinöörin tai hammaslääkärin koulutus ???????

Ja pitää myös muistaa, että siivoushomma saattaa olla hyvinkin monipuolista. En tiedä miten Suomalaiset siivousfirmat toimivat mutta ainakin ulkomailla (esim. ISS) tekevät hyvin monipuolista hommaa: korkeapainepesua, food service, talkkarin hommia, konntorisiivousta, kantiinin pitoa, vahinkopalvelua ja kaikkea mitä siihen väliin mahtuu. Joten kyllä nykyaikaisen siivoojan pitää osata montaa erilaista toimintaa.

Olen pari kertaa tätä miettinytkin, että mistä ihmeestä se mahtaa johtua tuo siivoojien ja ikkunanpesijöiden halveksiminen täällä Veljesseuran sivuistolla. Onko se jonkinlaista alemmuuskompleksia vai mitä ? En muualla ole tällaista nähnyt. Olen oikein miettinyt, että olenko nähnyt tätä ilmiötä muualla. En ole.

Kapteeni kirjoitti:Olen pari kertaa tätä miettinytkin, että mistä ihmeestä se mahtaa johtua tuo siivoojien ja ikkunanpesijöiden halveksiminen täällä Veljesseuran sivuistolla. Onko se jonkinlaista alemmuuskompleksia vai mitä ? En muualla ole tällaista nähnyt. Olen oikein miettinyt, että olenko nähnyt tätä ilmiötä muualla. En ole.

Sama juttu, Kapteeni. Minusta jokainen laillinen ammatti on arvokas. Ymmärtääkseni Suomessa siivousfirmat hoitelevat lähinnä laitos- ja teollisuussiivousta ja kenties hieman yksityiskodeissa käyvät. Nykyään tästä työstä saa yksityishenkilö tietyn omavastuun jälkeen määrätyn suuruisen veroalennuksen. On toki ihan pikkuisia yhden, kahden henkilön firmoja, jotka ovat keskittyneet kotitöihin, kaupassakäyntiin, ruoanlaittoon, yms. siivouksen ohessa - tällaisia vanhusten tukia.

Lienet matkoillasi poikennut Oslossa ja kenties Vigelandin puistossa. Sen obeliski kertoo nykyajastakin paljon. Voi sitä, joka on kaikkein alin ja joka joutuu kantamaan pyrkyreiden taakan. Toisen (ammatin) mollaaminen oman itsetunnon heikkoutta lienee. Eihän kukaan halua olla huonoin saati tyhmin. Tämänkin maailmalla opin, Pietarsaaressa. Siellä kehitysvammaisten päiväkodin, Lyckebon, elämästä oli onnenpesä kaukana kahden kehitysvammaisen pojan pihalla nenät verissä tapellessa. Kun väliin menin ja tappelun syytä hieman utelin, löytyi aiheeksi, että toinen oli toista tyhmäksi nimitellyt. Saatiin kuitenkin yhdessä rauha Onnenpesään palaamaan.

Vaan hieman outoon valoonhan ihminen itsensä asettaa, jos toisen kustannuksella itsetuntoaan koettaa pönkittää.

Varusmiespalveluksesta sen verran tyngäksi, että monet ulkomailla asuvista nuorista miehistä, joiden jompi kumpi vanhemmista on suomalainen, haluavat suorittaa varusmiespalveluksensa täällä. Heitä tulee ympäri Eurooppaa: Saksasta, Ruotsista, milloin mistäkin, jopa Kanadasta asti. Ei heidän myöhempi työnsaantinsa ole tästä kiinni. Joku toimittajanplanttu lämpimikseen näppylöitään naputtelee.

Lisäys: Vaan hieman... etc

Kapteeni kirjoitti:Olen pari kertaa tätä miettinytkin, että mistä ihmeestä se mahtaa johtua tuo siivoojien ja ikkunanpesijöiden halveksiminen täällä Veljesseuran sivuistolla. Onko se jonkinlaista alemmuuskompleksia vai mitä ? En muualla ole tällaista nähnyt. Olen oikein miettinyt, että olenko nähnyt tätä ilmiötä muualla. En ole.

En usko, että kukaan halveksii kunniallisia ja rehellisiä ammatteja, joista saa elatuksensa. Siivooja, talonmies, lehdenjakaja ja postinkantaja ovat tärkeitä ammatteja. Siitä ei siis Veljesseurassa ole kysymys.

Kyse on pikemminkin ollut joskus siitä, että esim. vanhin, jolla ei ole minkäänlaista koulutusta, sekoittaa ihmisten elämää osallistumalla oikeuskomiteassa sellaisten henkisten ja hengellisten ongelmien puimiseen, mikä vaatisi ammattitutkinnon.

Tästä on kyse. Voiko ja saako vanhin puoskaroida toisten ihmisten elämän pilalle vain siksi, että hän luulee ymmärtävänsä asioita, joihin ihan oikeasti vaadittaisiin koulutus. Siivousalan henkilöllä ei tuollaista koulutusta ole. (Ei siihen sopivaa koulutusta tosin yleensä ole millään laivanrakennusinsinöörilläkään tai rautarakennefirman johtajallakaan, ja nämäkin huseeraavat ja aiheuttavat suunnatonta vahinkoa toimillaan.)

Kun siivousalan henkilö kohoaa vanhimmaksi JT-seurakunnassa, hän kuvittelee, että nyt on hänen hetkensä tullut. Hän saa "päteä" ja olla "pomo". Siihen hänellä ei ehkä työelämässä ole niin suurta mahdollisuutta. Korkeasti koulutetuilla johtavissa asemissa olevilla on jo valtaa, eivätkä he ehkä seurakunnissa sitä niin kiihkeästi tavoittele kuin vähemmän koulutetut. Mutta kyllä nämäkin osaavat sitten pitää kiinni siitä vallasta, mikä heillekin on annettu. Ja se näkyy.

Kaikki kunnia oikeille ja ammattitaitoisille siivoojille, mutta tuo ammatti ei kyllä oikeuta ihmistä sellaiseen asemaan, mikä oikeuskomiteaistunnossa vaadittaisiin, jotta lopputulos olisi oikeudenmukainen. Tosin aika harva ammatti sellainen on. Ja oikeuskomiteahan on vain ihmisten alistamista, nöyryyttämistä ja pompottamista.

Johanneksen poika wrote:
Tästä on kyse. Voiko ja saako vanhin puoskaroida toisten ihmisten elämän pilalle vain siksi, että hän luulee ymmärtävänsä asioita, joihin ihan oikeasti vaadittaisiin koulutus.
vanhin, jolla ei ole minkäänlaista koulutusta, sekoittaa ihmisten elämää osallistumalla oikeuskomiteassa sellaisten henkisten ja hengellisten ongelmien puimiseen, mikä vaatisi ammattitutkinnon.

Näin on . Ja esim. olen pannut merkille joskus Jeppuli-aikoinani , että psygologia oli jotenkin kartettu aihe , en koskaan tavannut yhtäkään Jehovan todistajaa ,joka olisi opiskellut psykologiaa. Tai sitten he pitivät vain suunsa kiinni , jos opiskelivatkin.

Psykologia lienee omiaan katsos turmelemaan uskon . Ja sellainen voisi alkaa ahdistaan vanhimpia , jos porukat yhtäkkiä rientäis kirjastoon lainailemaan psykologian kirjoja. Psykologian tuntijat ovat riippumattomia ja heitä ei voi ohjailla uskonnollisilla aatteilla.

Ja vanhimmat sattavat tosiaan sekoittaa ihmisten elämää , minä kun olin yltiöuskovainen aikoinaan ja halusin lopettaa ammattikoulun kesken , osaksi sellaisen lapsellisen ajatuksen vuoksi , että se olisi osoitus uskosta siihen , että Jehova pitäisi minusta huolen.

Niin vanhimmat tukivat tätä ajatusta , ja sanoivat , että tienraivaus se tekee pojasta miehen , ja ettei uuden järjestelmän takia kannata kouluttautua , sellaisella koulutuksella ei ole mitään merkitystä siellä.

No, onneksi kuitenkin , raivailtuani tietä vuoden , meninkin uudestaan ammattikouluun ja kävin sen loppuun - piti tosin aloittaa alusta koko ammattikoulu.

Ja kun näin toimin, että lopetin tienraivauksen ja menin kouluun , eräs näistä vanhimmista - se jota kunnioitin eniten - sanoi muille seurakuntalaisille , että nyt se JarkkeParkke on ihan löpsähtänyt.

Ja omia lapsiaan hän kielsi jyrkasti opiskelemasta ja sitä rataa , tosin kun hänellä oli oma leipomo-yritys , niin hänen omat lapsensa saivat tavallaan koulutuksen leipuriksi ja saivat leipoa pakkopullaa, joten koulutuksen sijaan he pääsivät suoraan työhön.

Aatelkaas , jos en olisi mennyt uudestaan amikseen , niin eipä minuun olisi suhtauduttu senkään vertaa varteenotettavana työntekijänä.

Mutta nykyään tämä varmasti onkin jo muuttunut niin, ettei vanhimman enää kannusta koulujen käymättömyyteen , kun hekin edustavat aina jo nykyaikaisia sukupolvia.

Tuo oli vanhojen sukupolvien vanhimmille aivan yleistä silloin , että he estivät lapsiaan kouluttautumasta , koska Harmagedonkin oli aina 2 vuoden päässä vähintään.

Ihmisyyttä tajutakseen ei tarvitse käydä kouluja. Moni parjatun ammatin omaava voi olla fiksumpi ja laajemmin ajatteleva, kuin joku korkeamman koulun käynyt. Toki kallonkutistajat erikseen.

odette80 kirjoitti:Ihmisyyttä tajutakseen ei tarvitse käydä kouluja. Moni parjatun ammatin omaava voi olla fiksumpi ja laajemmin ajatteleva, kuin joku korkeamman koulun käynyt. Toki kallonkutistajat erikseen.

Olet oikeassa , joku voi olla erityisen lahjakas ihmistuntemuksessa , vaikkei olis käynyt kouluja . Tosin tällaista lahjakkuutta on montaa eri astetta , ja voi olla niinkin jäykkä ja ymmärtämätön , ettei ymmärrä ihmisiä ollenkaan.

Ja sellainen jolla on se lahja , voi vielä koulutuksen avulla hioa sitä huippuunsa.

Niin moni ei vain halua kouluihin oli todistaja tai ei. On ongelmia joiden takia se ei ole helppoa. Itse en halua kouluun, koska olen kärsinyt sosiaalistentilanteiden fobiasta ja mulla on paniikkihäiriöitä sekä muita ongelmia etten tykkää istua tunneilla tai muutenkaan olla tilassa mistä en pääse pois halutessa. Jos näitä ei olisi olisin varmasti fiksumpi tai ainakin olisin koulussa ollut parempi oppilas mitä nyt olin.

Jos jokainen pääsisi alalle joka natsaa ja johon haluaa niin hyvähän se olis, mutta aina ei mene hyvin.

Itse sain psykologiasta 5 (1-5 asteikolla). Opettaja oli vielä arvostettu sellainen eikä mikään puskista revitty hippiäinen. Sinällään kiinnostavaa, mutta en minä jaksa tahkota vuosia kouluja. Eli pakko tyytyä köyhään elämään

odette80 kirjoitti:paniikkihäiriöitä

Tätä ei varmaan ole tieteellisesti tutkittu, mutta minusta tuntuu omien yli 30 vuoden ajalta tehtyjen havaintojen perusteella, että paniikkihäiriötä ilmenee huomattavasti enemmän Jehovan todistajilla kuin ns. "valtaväestöllä". Ehkä tämä johtuu kenttäpalveluspaineista, siitä, että on koko ajan suoritettava enemmän ja enemmän ja myös siitä, että on näytettävä hymynaamaa ja oltava sosiaalinen vaikka hampaat irvessä ryhmän keskellä seurakunnan kokouksissa silloinkin, kun ympäristö ja ihmiset alkavat ahdistaa.

Onko muilla vastaavia havaintoja?

No en tunne ketään muuta kellä olisi ollut. Erään likan tiedän, mutta ei ole tekemissä ollut mitenkään todistajien kanssa.

odette80 kirjoitti:No en tunne ketään muuta kellä olisi ollut.

Itse tunnen vaikka kuinka monta paniikkihäiriötä sairastavaa tai "harrastavaa" Jehovan todistajaa. On nimittäin niitäkin, jotka käyttävät paniikkihäiriötä tekosyynä voidakseen jäädä kokouksista kotiin ja sillä keinoin voi kätevästi myös välttää kenttäpalveluksen. Tiedän molempiin ryhmiin kuuluvia.

Ihan oikea aito paniikkihäiriö on harmillinen sairaus, joka tekee ihmisen elämästä hankalan ja "vajaan". On keksittävä jos jonkinlaisia keinoja selvitä hankalista tilanteista varsinkin suurissa ihmisjoukoissa. Tiedän erään, joka ahdistui niin kovasti kokouksessa, että vietiin ambulanssilla sairaalaan. Luultiin sydänkohtaukseksi ja annettiin happea, mutta se vain pahensi tilannetta, kunnes havaittiin mistä on kyse.

Vartiotorniseura osaa kyllä laittaa ihmisten hartioille ylimääräistä kuormaa, joka sitten aiheuttaa jos jonkinlaista lieveilmiötä.

Johanneksen poika kirjoitti:

Kapteeni kirjoitti:Olen pari kertaa tätä miettinytkin, että mistä ihmeestä se mahtaa johtua tuo siivoojien ja ikkunanpesijöiden halveksiminen täällä Veljesseuran sivuistolla. Onko se jonkinlaista alemmuuskompleksia vai mitä ? En muualla ole tällaista nähnyt. Olen oikein miettinyt, että olenko nähnyt tätä ilmiötä muualla. En ole.

En usko, että kukaan halveksii kunniallisia ja rehellisiä ammatteja, joista saa elatuksensa. Siivooja, talonmies, lehdenjakaja ja postinkantaja ovat tärkeitä ammatteja. Siitä ei siis Veljesseurassa ole kysymys.

Kyse on pikemminkin ollut joskus siitä, että esim. vanhin, jolla ei ole minkäänlaista koulutusta, sekoittaa ihmisten elämää osallistumalla oikeuskomiteassa sellaisten henkisten ja hengellisten ongelmien puimiseen, mikä vaatisi ammattitutkinnon.

Tästä on kyse. Voiko ja saako vanhin puoskaroida toisten ihmisten elämän pilalle vain siksi, että hän luulee ymmärtävänsä asioita, joihin ihan oikeasti vaadittaisiin koulutus. Siivousalan henkilöllä ei tuollaista koulutusta ole. (Ei siihen sopivaa koulutusta tosin yleensä ole millään laivanrakennusinsinöörilläkään tai rautarakennefirman johtajallakaan, ja nämäkin huseeraavat ja aiheuttavat suunnatonta vahinkoa toimillaan.)

Kun siivousalan henkilö kohoaa vanhimmaksi JT-seurakunnassa, hän kuvittelee, että nyt on hänen hetkensä tullut. Hän saa "päteä" ja olla "pomo". Siihen hänellä ei ehkä työelämässä ole niin suurta mahdollisuutta. Korkeasti koulutetuilla johtavissa asemissa olevilla on jo valtaa, eivätkä he ehkä seurakunnissa sitä niin kiihkeästi tavoittele kuin vähemmän koulutetut. Mutta kyllä nämäkin osaavat sitten pitää kiinni siitä vallasta, mikä heillekin on annettu. Ja se näkyy.

Kaikki kunnia oikeille ja ammattitaitoisille siivoojille, mutta tuo ammatti ei kyllä oikeuta ihmistä sellaiseen asemaan, mikä oikeuskomiteaistunnossa vaadittaisiin, jotta lopputulos olisi oikeudenmukainen. Tosin aika harva ammatti sellainen on. Ja oikeuskomiteahan on vain ihmisten alistamista, nöyryyttämistä ja pompottamista.

Ei täällä minunkaan mielestäni mitään ammattinimikettä ole mollattu.

Johanneksen pojan kanssa olen samaa mieltä siitä, että kun aletaan antamaan ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tärkeitä neuvoja, olisi syytä olla jotain näyttöjä "siviilissä" osaamisesta.

Esim eräs läheiseni(hellari) omaa peruskoulun tuoman koulutuksen ja toimii sielunhoitajana omassa lahkossaan. Olen kuullut keskusteluita, jossa kyseinen henkilö neuvoo henkisesti epävakaita ihmisiä välttämään terapeutteja ja psykologeja. Näillä kun ei kuulemma ole tarvittavaa koulutusta, jonka vain jeesus voi antaa... Samalla sitten itse antaa elämänohjeita ja terapiaa, koska on niin pätevä siihen.

Lainaus,luopio:
...jossa kyseinen henkilö neuvoo henkisesti epävakaita ihmisiä välttämään terapeutteja ja psykologeja...

Syy lienee siinä , että jos henkisesti epävakaa henkilö menee psykan pakeille , niin psyka voi neuvoa henkisesti epävakaata ajattelemaan kriittisesti uskonasioita , ja tällöin voisi tulla uskon haaksirikko henkisesti epävakaalle.

"Luopio?":n antama esimerkki helluntaiseurakuntaan kuuluvan antamasta "sielunhoidosta" epävakaan persoonallisuuden omaavalle henkilölle katson puoskaroinniksi. Ammatti-ihminen osaa asiansa ja hallitsee työnsä sekä kykenee jo keskustelun perusteella alustavasti toteamaan henkilön psyykkisen tilan ja ottamaan huomioon myös potilaansa uskonnollisen vakaumuksen ja uskonnollisuuden ainakin kohtuullisissa rajoissa.

JarkkeParken pelko ei silti ole aiheeton, joskaan ei kovin todennäköinen. Epävakaa persoonallisuushäiriö on sairaus, joka vaatii ammattilaisen apua. Se ei jeesustelulla parane. Tämän persoonallisuushäiriön omaavia otaksuisin Jehovan todistajien piirissä olleista löytyvän varsin runsaasti.

Yleisesitys asiasta löytyy tästä ja googlaamalla lisää. Ennuste sairauden parannettavuudesta on varsin hyvä. Sairaus estää armeijan käymisen näkemykseni mukaan.

Jaakko Ahvenainen Wrote:
...Se ei jeesustelulla parane...

Silloin kun minä olin vasta tullut mukaan ja olin yltiöuskovainen Jeppuli niin, ajattelin että koska Jeesuskin paransi sairaat , niin se tuli yllätyksenä , että seurakunnassa (Kemi) oli niin monta henkisesti sairasta ja eräskin tällainen sairas lankesi polttaan tupakkii ja hänet vain erotettiin ja siellä mielisairaalassa hän sitten jatkoi tupakin polttelua. Eli sairasta lyötiin tavallaan vielä enemmän sairaaksi , vain tupakan takia.
Tämäkin häiritsi uskoani , enkä vielä tiedostanut sitä ,että olin itsekin aivan erittäin sairas , mutta eihän sairas itse sitä usein huomaa.

Vasta sitten kun asiat menee aina päin mäntyä ja mikään ei onnistu ja elämä ei ole ollenkaan hallinnassa niin vähitellen alkaa huomaamaan ,varsinkin kun alkaa vertaamaan muihin itseään , että nytpä taitaa olla asiat itselläni pahasti pois paikoiltansa.

Ja varsinkin se , että kun on ollut sairas jo lapsesta asti ja sosiaalinen kyvyttömyys ja ahdistus , niin kehitys on pysähtynyt omalla kohdalla.

Nyt vasta 41 vuotiaana tuo kehitys on lähtenyt liikkeelle , vaikkakin hyvin hitaana , ja elämä meni osaltani piloille.

Tosin onhan mulla vielä puoli elämää jäljellä , kun tuo sydän on meidän suvussa terästä ja emme kuole kuin vasta 100 vuotiaina, ja sittenkään ei sydän ensimmäisenä pysähdy , vaan viimeisenä.

"Epävakaa persoonallisuushäiriö on sairaus, joka vaatii ammattilaisen apua. Se ei jeesustelulla parane." -Miksei paranisi, eikös siellä helluntailaisilla opita puhumaan vieraita kieliäkin ihan nopeasti istunnossa, vaikka aina ei jälkikäteen tiedetä, mikä kieli oli kysymyksessä

Noissa lahkopohdinnoissa on osallisena olleelle tärkeää lähteä siitä, että kiinnittää huomiota siihen, milloin hänelle on tehty vääryyttä ja mitä vääryyttä. Sitähän se lahko on pullollaan. Ikävää kun manipuloituna ei ole osannut edes aina tunnistaa vääryyttä saatikka puolustautua.

Sitten kun vielä joutuu toteamaan että ei pysty ymmärtämään lahkossa toimineiden käytöstä, voi tosiaan oma helpotuksensa olla saada todetuksi, että sillähän ollii vuan epävakkaan persoonallisuuvven häirijö.