Re: Tieto tuskaa tuo Vartiotorni 15.2.2011
Lähetetty: 19.05.2011 13:42
Vartiotorni 1.7.2011
KUKA ON LAATINUT MAAILMANKAIKKEUTTA HALLITSEVAT LAIT? s.24-28
Ihmiset ovat oppineet paljon fyysistä taivaita hallitsevista laeista, mutta silti useimmat tiedemiehet myöntävät auliisti, että opittavaa riittää vielä yllin kyllin. Kerta toisensa jälkeen uudet havainnot ovat saaneet tutkijat miettimään uudelleen teorioitaan maailmankaikkeudesta. ...
Aristoteleen käsityksen mukaan maailma oli täynnä ainetta. Hän uskoi maan ja ilmakehän muodostuvan neljästä peruselementistä eli alkuaineesta: maasta, vedestä, ilmasta ja tulesta. Niiden ulkopuolinen maailma oli täynnä kristallisia pallonkuoria, jotka muodostuivat eetteristä, ikuisesta aineesta, ja taivaankappaleet olivat kiinni noissa näkymättömissä kuorissa. ...
Aristoteles uskoi, että taivaiden ja maan välillä oli valtava ero. Hänen mukaansa maa muuttui, kului ja saattoi hävitä, kun taas tähtitaivaiden rakennusaine eetteri oli täysin muuttumatonta, ikuista. Kristallinkuoret taivaankappaleineen eivät voineet muuttua, kulua eivätkä hävitä.
Näinkö myös Raamattu opettaa? Psalmissa 102:25-27 sanotaan: "Kauan sitten sinä laskit maan perustukset, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoa. Ne tuhoutuvat, mutta sinä tulet pysymään, ja ne kuluvat kaikki kuin vaate. Sinä vaihdat ne niin kuin puvun, ja niiden vuoro päättyy. Mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu." ...
Psalmi viittaa siihen, että tähdet voivat hävitä siinä missä kaikki maanpäällinenkin. Mitä nykytiede on havainnut?
Geologia tukee sekä Raamattua että Aristotelesta osoittaessaan, että maa voi hävitä. Maankamara kuluu jatkuvasti eroosiossa mutta täydentyy vulkaanisen ja muun geologisen toiminnan välityksellä.
Entä sitten tähdet? Ovatko ne luontaisesti häviäviä, kuten Raamattu osoittaa, vai ovatko ne luonteeltaan ikuisia, kuten Aristoteles opetti? Eurooppalaiset tähtitieteilijät alkoivat epäillä Aristoteleen käsitystä tähtien ikuisuudesta 1500-luvulla, kun he ensimmäisen kerran havaitsivat supernovan, tähden näyttävän räjähdyksen. Sittemmin tutkijat ovat havainneet, että tähdet voivat kuolla tällaisissa rajuissa räjähdyksissä, palaa loppuun hitaasti tai jopa luhistua kasaan. Mutta lisäksi on havaittu, että uusia tähtiä syntyy "tähtien kehdossa", kaasupilvissä, joiden aine on peräisin vanhojen tähtien räjähdyksistä. ...
Opettaako Raamattu sitten, että maapallo ja tähtitaivaat tulevat jonain päivänä loppuunsa tai ne täytyy vaihtaa? Ei, sillä Raamattu lupaa, että ne pysyvät ikuisesti (Psalmi 104:5; 119:90). Se ei kuitenkaan johdu siitä, että ne olisivat itsessään ikuisia, vaan siitä, että niiden Luoja lupaa pitää niitä yllä (Psalmi 148:4-6). Hän ei kerro miten, mutta eikö ole järkevää ajatella, että Hänellä, joka on luonut maailmankaikkeuden, on voimaa myös ylläpitää sitä? ...
Ilman Jehovan lakeja planeetat, tähdet ja galaksit eivät liikkuisi järjestyksellisesti, vaan kaikki olisi yhtä kaaosta.
> Opittavaa todella riittää meille kaikille jatkuvasti. Kerta toisensa jälkeen teorioita laatineet eri alojen tutkijat joutuvat päivittämään näitä teorioitaan uusimman tiedon tasalle. Näin on käynyt myös Jehovan todistajille, vaikka heidän teorioittensa takana on väitetty olevan korkeampi äly, itse Jumala.
Heidän näkemyksensä maailmankaikkeutta hallitsevista laeista on myös ilmeisesti hieman täsmentynyt. Maapallo ei näiden havaittujen lainalaisuuksien mukaan olekaan ikuinen. Nyt havaitaan, että jopa Raamattu osoittaa sen Psalmissa 102:25-27: "Kauan sitten sinä laskit maan perustukset, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoa. Ne tuhoutuvat, mutta sinä tulet pysymään, ja ne kuluvat kaikki kuin vaate. Sinä vaihdat ne niin kuin puvun, ja niiden vuoro päättyy. Mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu." Psalmi kertoo miten maapallo niin kuin muutkin taivaankappaleet eivät ole ikuisia samalla tavoin kuin niiden luoja.
Perinteinen näkemys on ollut seuraava:
Herätkää 22.2.1978 s.27
Psalmi 104:5 kertoo, kuinka kauan maa tulee pysymään: ”Sinä [Jumala] asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.” (Vrt. Ps.78:69; 119:90.) Raamatun mukaan maa ja sen päällä oleva ihmisasutus tulevat pysymään ikuisesti. – Jes.45:18.
Herätkää 8.4.1997 s.9
Raamattu opettaa Jumalan luoneen maapallon — ei taivasta — kodiksi ihmissuvulle. Hänen Sanansa sanoo, että hän ”ei luonut – – [maata] turhaan”, vaan ”muodosti sen asuttavaksi” (Jesaja 45:18). Miten pitkäksi aikaa? ”Hän on perustanut maan sen pysyville paikoille; horjumatta se pysyy ajan hämärään asti eli ikuisesti.” (Psalmit 104:5.) ”Maa pysyy aina ajan hämärään asti.” (Saarnaaja 1:4.)
> Tämän mukaan Jumala loi maapallon ikuiseksi asuinsijaksi ihmiskunnalle. Se olisi siis luonteeltaan ikuinen 'perustettu pysyväksi horjumatta ikuisesti'. Ikuinen ei kuitenkaan tarkoita ikuista, niin kuin nämä lainatut Raamatun kohdat ko. käännöksen mukaan osoittavat. On kyse vain määrittelemättömästä ajasta eli ajasta "ajan hämärään asti".
Niinpä tämä uusi Vartiotorni täsmentääkin asiaa kertoen, että maapallon pysyminen ikuisesti ihmiskunnan kotina "ei kuitenkaan johdu siitä, että ne olisivat itsessään ikuisia, vaan siitä, että niiden Luoja lupaa pitää niitä yllä".
Herätkää 8.12.1998 s.22
Jehova on pannut käyntiin ne lait ja voimat, jotka hallitsevat taivaankappaleiden liikkeitä, mukaan lukien tähdet, planeetat, komeetat ja asteroidit (Jesaja 40:26). Näyttää kuitenkin siltä, että hän sallii tähtien ja planeettojen käydä läpi omat luonnolliset jaksonsa, joihin sisältyvät kuvaannollisesti puhuen syntymä, elämä ja kuolema, puuttumatta niihin koko ajan.
> Jotta maapallo pysyy ikuisesti, täytyy Jumalan luomistaan laeista poiketen puuttua siihen luonnolliseen kaikkia taivaankappaleita koskevaan lakiin, jonka mukaan ne tulevat aikanaan kuolemaan. Paitsi että maapalloa täytyy tekohengittää, täytyy niin tehdä myös auringolle ja kuulle, jotta elämä maapallolla voisi jatkua.
Nämä maailmankaikkeutta hallitsevat lait eivät tämän mukaan olekaan siis ehdottoman pysyviä. Mutta emmekö me ole tottuneet kuitenkin luottamaan siihen, että Jumalan lait ovat ehdottoman pysyviä lakeja, joita hän itsekin noudattaa, sillä muuten "kaikki olisi yhtä kaaosta".
> Ovatko perinteisten uskontokuntien opettajat sittenkin oikeammilla jäljillä opettaessaan, että luvattu ikuinen elämä tarkoittaakin elämää taivaassa, eikä maassa, joka tulee aikanaan kuolemaan maailmankaikkeutta hallitsevien lakien mukaisesti.
Vartiotorni 1.9.1981 s.12
Jos luet heille, että "maa pysyy iäti", niin silti he pitävät lujasti kiinni pappinsa opetuksesta, jonka mukaan maa on palava poroksi.
KUKA ON LAATINUT MAAILMANKAIKKEUTTA HALLITSEVAT LAIT? s.24-28
Ihmiset ovat oppineet paljon fyysistä taivaita hallitsevista laeista, mutta silti useimmat tiedemiehet myöntävät auliisti, että opittavaa riittää vielä yllin kyllin. Kerta toisensa jälkeen uudet havainnot ovat saaneet tutkijat miettimään uudelleen teorioitaan maailmankaikkeudesta. ...
Aristoteleen käsityksen mukaan maailma oli täynnä ainetta. Hän uskoi maan ja ilmakehän muodostuvan neljästä peruselementistä eli alkuaineesta: maasta, vedestä, ilmasta ja tulesta. Niiden ulkopuolinen maailma oli täynnä kristallisia pallonkuoria, jotka muodostuivat eetteristä, ikuisesta aineesta, ja taivaankappaleet olivat kiinni noissa näkymättömissä kuorissa. ...
Aristoteles uskoi, että taivaiden ja maan välillä oli valtava ero. Hänen mukaansa maa muuttui, kului ja saattoi hävitä, kun taas tähtitaivaiden rakennusaine eetteri oli täysin muuttumatonta, ikuista. Kristallinkuoret taivaankappaleineen eivät voineet muuttua, kulua eivätkä hävitä.
Näinkö myös Raamattu opettaa? Psalmissa 102:25-27 sanotaan: "Kauan sitten sinä laskit maan perustukset, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoa. Ne tuhoutuvat, mutta sinä tulet pysymään, ja ne kuluvat kaikki kuin vaate. Sinä vaihdat ne niin kuin puvun, ja niiden vuoro päättyy. Mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu." ...
Psalmi viittaa siihen, että tähdet voivat hävitä siinä missä kaikki maanpäällinenkin. Mitä nykytiede on havainnut?
Geologia tukee sekä Raamattua että Aristotelesta osoittaessaan, että maa voi hävitä. Maankamara kuluu jatkuvasti eroosiossa mutta täydentyy vulkaanisen ja muun geologisen toiminnan välityksellä.
Entä sitten tähdet? Ovatko ne luontaisesti häviäviä, kuten Raamattu osoittaa, vai ovatko ne luonteeltaan ikuisia, kuten Aristoteles opetti? Eurooppalaiset tähtitieteilijät alkoivat epäillä Aristoteleen käsitystä tähtien ikuisuudesta 1500-luvulla, kun he ensimmäisen kerran havaitsivat supernovan, tähden näyttävän räjähdyksen. Sittemmin tutkijat ovat havainneet, että tähdet voivat kuolla tällaisissa rajuissa räjähdyksissä, palaa loppuun hitaasti tai jopa luhistua kasaan. Mutta lisäksi on havaittu, että uusia tähtiä syntyy "tähtien kehdossa", kaasupilvissä, joiden aine on peräisin vanhojen tähtien räjähdyksistä. ...
Opettaako Raamattu sitten, että maapallo ja tähtitaivaat tulevat jonain päivänä loppuunsa tai ne täytyy vaihtaa? Ei, sillä Raamattu lupaa, että ne pysyvät ikuisesti (Psalmi 104:5; 119:90). Se ei kuitenkaan johdu siitä, että ne olisivat itsessään ikuisia, vaan siitä, että niiden Luoja lupaa pitää niitä yllä (Psalmi 148:4-6). Hän ei kerro miten, mutta eikö ole järkevää ajatella, että Hänellä, joka on luonut maailmankaikkeuden, on voimaa myös ylläpitää sitä? ...
Ilman Jehovan lakeja planeetat, tähdet ja galaksit eivät liikkuisi järjestyksellisesti, vaan kaikki olisi yhtä kaaosta.
> Opittavaa todella riittää meille kaikille jatkuvasti. Kerta toisensa jälkeen teorioita laatineet eri alojen tutkijat joutuvat päivittämään näitä teorioitaan uusimman tiedon tasalle. Näin on käynyt myös Jehovan todistajille, vaikka heidän teorioittensa takana on väitetty olevan korkeampi äly, itse Jumala.
Heidän näkemyksensä maailmankaikkeutta hallitsevista laeista on myös ilmeisesti hieman täsmentynyt. Maapallo ei näiden havaittujen lainalaisuuksien mukaan olekaan ikuinen. Nyt havaitaan, että jopa Raamattu osoittaa sen Psalmissa 102:25-27: "Kauan sitten sinä laskit maan perustukset, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoa. Ne tuhoutuvat, mutta sinä tulet pysymään, ja ne kuluvat kaikki kuin vaate. Sinä vaihdat ne niin kuin puvun, ja niiden vuoro päättyy. Mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu." Psalmi kertoo miten maapallo niin kuin muutkin taivaankappaleet eivät ole ikuisia samalla tavoin kuin niiden luoja.
Perinteinen näkemys on ollut seuraava:
Herätkää 22.2.1978 s.27
Psalmi 104:5 kertoo, kuinka kauan maa tulee pysymään: ”Sinä [Jumala] asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.” (Vrt. Ps.78:69; 119:90.) Raamatun mukaan maa ja sen päällä oleva ihmisasutus tulevat pysymään ikuisesti. – Jes.45:18.
Herätkää 8.4.1997 s.9
Raamattu opettaa Jumalan luoneen maapallon — ei taivasta — kodiksi ihmissuvulle. Hänen Sanansa sanoo, että hän ”ei luonut – – [maata] turhaan”, vaan ”muodosti sen asuttavaksi” (Jesaja 45:18). Miten pitkäksi aikaa? ”Hän on perustanut maan sen pysyville paikoille; horjumatta se pysyy ajan hämärään asti eli ikuisesti.” (Psalmit 104:5.) ”Maa pysyy aina ajan hämärään asti.” (Saarnaaja 1:4.)
> Tämän mukaan Jumala loi maapallon ikuiseksi asuinsijaksi ihmiskunnalle. Se olisi siis luonteeltaan ikuinen 'perustettu pysyväksi horjumatta ikuisesti'. Ikuinen ei kuitenkaan tarkoita ikuista, niin kuin nämä lainatut Raamatun kohdat ko. käännöksen mukaan osoittavat. On kyse vain määrittelemättömästä ajasta eli ajasta "ajan hämärään asti".
Niinpä tämä uusi Vartiotorni täsmentääkin asiaa kertoen, että maapallon pysyminen ikuisesti ihmiskunnan kotina "ei kuitenkaan johdu siitä, että ne olisivat itsessään ikuisia, vaan siitä, että niiden Luoja lupaa pitää niitä yllä".
Herätkää 8.12.1998 s.22
Jehova on pannut käyntiin ne lait ja voimat, jotka hallitsevat taivaankappaleiden liikkeitä, mukaan lukien tähdet, planeetat, komeetat ja asteroidit (Jesaja 40:26). Näyttää kuitenkin siltä, että hän sallii tähtien ja planeettojen käydä läpi omat luonnolliset jaksonsa, joihin sisältyvät kuvaannollisesti puhuen syntymä, elämä ja kuolema, puuttumatta niihin koko ajan.
> Jotta maapallo pysyy ikuisesti, täytyy Jumalan luomistaan laeista poiketen puuttua siihen luonnolliseen kaikkia taivaankappaleita koskevaan lakiin, jonka mukaan ne tulevat aikanaan kuolemaan. Paitsi että maapalloa täytyy tekohengittää, täytyy niin tehdä myös auringolle ja kuulle, jotta elämä maapallolla voisi jatkua.
Nämä maailmankaikkeutta hallitsevat lait eivät tämän mukaan olekaan siis ehdottoman pysyviä. Mutta emmekö me ole tottuneet kuitenkin luottamaan siihen, että Jumalan lait ovat ehdottoman pysyviä lakeja, joita hän itsekin noudattaa, sillä muuten "kaikki olisi yhtä kaaosta".
> Ovatko perinteisten uskontokuntien opettajat sittenkin oikeammilla jäljillä opettaessaan, että luvattu ikuinen elämä tarkoittaakin elämää taivaassa, eikä maassa, joka tulee aikanaan kuolemaan maailmankaikkeutta hallitsevien lakien mukaisesti.
Vartiotorni 1.9.1981 s.12
Jos luet heille, että "maa pysyy iäti", niin silti he pitävät lujasti kiinni pappinsa opetuksesta, jonka mukaan maa on palava poroksi.