Vieras kirjoitti:"Silti ei eräät uskoisi, vaikka...tuhansien todistajien allekirjoituksin...Kidutuspaaluun naulaamista"
Raamattu todistaa epäsuorasti rististä:
Tuomas sanoi:"Ellen näe hänen (Jeesuksen) käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani noulojen sijoihin... en minä usko" (Joh.20:25)
Luukas todistaa:" Oli myös hänen päänsä päällä kirjoitus: "Tämä on juutalaisten kuningas" (Luuk.23:28)
Käsien ollessa levitettyinä ristin poikkipuulle, tarvitaan useampia nauloja - yksi kumpaankin käteen. Jos Jeesus olisi naulattu yksinkertaiselle pystypaalulle vartiotorni-lehden usein kuvaamalla tavalla, puhuttaisiin vain yhden naulan jättämistä jäljistä. Ristin päällekirjoitus olisi myös ollut Jeesuksen käsien yläpuolella eikä, kun Luukas todistaa, "hänen päänsä päällä".
Jehovan todistajat uskovat Jeesuksen kuolleen kidutuspaalulla eikä ristillä, koska klassisessa kreikassa sana stauros merkitsi pystysuoraa paalua. Tässä näkemyksessä on sellainen ongelma, ettei Uuden testamentin kieli ole klassinen vaan koineen kreikka, ja koineen kreikassa stauros merkitsee pääasiassa ristiä. Jos Uuden testamentin kirjoittajat olisivat halunneet tehdä selväksi, että Jeesus kuoli pystypaalulla, he olisivat käyttäneet sanaa skolops, jota ei kuitenkaan käytetä kertaakaan kuvaamaan Jeesuksen kuolinpuuta.
Jos Jeesus olisi kuollut pystypaalulla Jehovan todistajien materiaaleissa esitetyllä tavalla (”Mitä Raamattu todella opettaa” s. 52) niin, että yksi naula lävistää hänen molemmat ranteensa, Tuomas ei olisi puhunut kädet lävistäneistä nauloista monikossa: ”Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkeä…” (Joh. 20:25 UM) Historialliset todisteet puhuvat myös ristiinnaulitsemisen puolesta. Kukaan ei ole löytänyt jälkiä varhaisten vuosisatojen taiteesta, jossa Kristus esitetään pystypaaluun naulittuna, kun taas Roomasta löydetty muinainen graffiti esittää ristiinnaulittua Kristusta. 100-luvulla elänyt kristitty Ireneus Lyonilainen kuvailee teoksessaan Harhaoppeja vastaan (2:4:24) ristiä eikä pystypaalua.
Jehovan todistajat väittävät myös, ettei Jeesus noussut kuolleista ruumiillisesti vaan henkiolentona (”Mitä Raamattu todella opettaa” s. 74). Heidän mukaansa Jumala hävitti Jeesuksen maallisen ruumiin jäljettömiin. Raamattu kertoo kuitenkin toisen tarinan. Kun Jeesus oli Jerusalemissa, hän sanoi: ”’Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.’ Silloin juutalaiset sanoivat: ’Tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusi vuotta. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?’ Jeesus tarkoitti kuitenkin temppelillä omaa ruumistaan. Kun hän sitten oli noussut kuolleista, opetuslapset muistivat nämä hänen sanansa, ja he uskoivat kirjoituksiin ja siihen, mitä Jeesus oli puhunut.” (Joh. 2:19–22) Johannes tekee tässä täysin selväksi, että Jeesus nousi kuolleista ruumiissaan eikä pelkkänä henkiolentona.
Jeesus itse todistaa samasta: ”’Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.’ Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ’Onko teillä täällä mitään syötävää?’ He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi…Hän sanoi heille: ’Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.’” (Luuk. 24:39–43,46–47).
Onko kuviteltavissa, että apostolit riensivät tämän jälkeen kertomaan maailmalle ilosanomaa siitä, että Jehova Jumala hävitti Jeesuksen ruumiin ja nosti hänet kuolleista näkymättömänä Mikael-nimisenä henkiolentona? Jehovan todistajien omaksi parhaaksi heille on saarnattava totuus Kristuksen ruumiillisesta ylösnousemuksesta, sillä ”jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on…teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi…ja te olette vielä synneissänne.” (1. Kor. 15:14-15,17)