Veljesseura.org

mikkuitti kirjoitti:

Vieras kirjoitti:Kummallista. Pyhä Henki paransi sinut useita vuosia sitten vaivasta, joka sinua kuitenkin vielä kiusasi vuosi sitten. Ei tainnut olla kovinkaan pitkäkestoinen tuo parantamisvaikutus. No ei se mitään. Palstalaiset kaipaavat hengellistä opastustasi ja johdatustasi Totuuteen.

joo en kertonutkaan tarkemmin että milloin tapahtui mitäkin asioita elämässäni.. ihmeparantumisesta on kulunut muutama kuukausi, sen parantumisen jälkeen aloinkin jaksaa viipyä netissä ja kirjoitella esim tänne.

Niinkö? Jotenkin sain tästä kertomuksestasi erilaisen käsityksen.
http://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?f=3&t=4874

kyl mä tuossa kerroin asiat tapahtumajärjestyksessä. Ensin uskoontulo ja sitten myöhemmin ihmeparantuminen.

"Ensin uskoontulo ja sitten myöhemmin ihmeparantuminen."

-Tuosta uskoontulosta ei tiedä, mutta alkavaan nuhaan kun laittaa astian miellyttävimmän lämpöistä vettä, jota imee nenän kautta, ja sylkee suusta, saa osin pärskiä nenästä takaisinkin, niin kyllin monella imulla toistettuna nuha jää alkuunsa. Toistoja tarvitaan, koska nenässä on mutkaa ja onteloa, joihin ei huuhdontaa ensi yrittämällä saa. Koko nuhahan on kun elimistö huuhtoo viruksia nenästä, jota siis voi vedellä tehostaa. Silloin kun nenästä tulee paksumpaa, kellertävää, on se jo itse nenäkudosta, se poistuu viruspitoisimmalta osaltaan, mutta kasvaa takaisin. Ihmeparantuminen se on meikäläiselle kun aikaisemmin ei ollut tietoa ja se osoittautui tehoavaksi. Tällä ei ole tarkoitus kieltää jehovaakin osaltaan halutessaan parantamasta nuhaa.

Eli olet ollut 8 vuotta helluntailaisuskossa ja erityisen sairaana sekä huonokuntoisena, kunnes päätit vuosi sitten vanhinten kautta pyytää Jumalaa parantamaan sinut minkä sitten teki. Näinkö?

eikun, suunnilleen 10 vuotta sitten aloin sairastumaan kilpirauhasvajaatoimintaan ja kummallisiin pyörrytyskohtauksiin jotka päättyvät epileptisiin vapinoihin, jotka paheni pikkuhiljaa vuosi vuodelta viimeisinä vuosina jouduin vähentämään autoiluakin, autoilukunnossa olin vain hyvin nukkuneena ja kunnolla kahvia juoneena. Uskoon tulin 8 vuotta sitten, sairaus pysyi ennallaan. Runsas 2 vuotta sitten sairauteni diagnoosiksi löytyi just se kilpparivajis johon sain lääkityksen, mutta pyörtyilyihin ei löytynyt mitään diagnoosia, epäiltiin epilepsiaakin viime syksynä mut se diagnoosi peruttiin parin kuukauden jälkeen ja edelleen olin kärsinyt niistä kohtauksista siihen asti kun muutama kuukausi sitten seurakunnas rukouspalvelussa parannuin. Ja kilpparivajiskin hävisi, en pystynyt enää syömään tyrosiinihormonia jota käytetään lääkkeenä tähän, kun tuntui siltä että saan hormonia aivan liikaa, en pystynyt nukkumaan yöllä kunnolla, yöunet palas vasta kun lopetin lääkityksen.
No nyt siis olen ollut muutaman kuukauden terveenä, on tosi kivaa olla näin pirteä ja jaksava.. Vaimokin on tyytyväinen kun olen alkanut olemaan aktiivisempi erilaisissa tehtävissä.. Työpaikallakin on huomattu tämä.

tarkoitan, uskoontulon jälkeen sairauden kehitys eteni normaalia vauhtia alaspäin, siis ei pysynyt ennallaan. Siihen rukousjuttuun asti siis.

Onko lääkäri diagnosoinut parantumisesi, jos, mitäpä tuumi noin yleisesti ilmaistuna. Henkilökohtaisuuksiin en halua puuttua. TSH-arvot joudutaan joka tapauksessa ottamaan, niissä radikaaleja muutoksia?

Hieman epäilen. Yleensä tyroksiinihoitoa on jatkettava läpi eliniän. Kuitenkin olosi kuvaa jotain tapahtuneen. En "ihmeparantumisia" sinänsä kiellä. Onhan lipäähoidolla parannuttu joskus imusolmukesyövästäkin. On näytetty toteen vahvan uskon edesauttavan parantumista sairauksista yleensä.

Yksi asia on että onko asiasta aiheellista keskustellakaan, mene ja iloitse Herrassa, sanoi Jeesuskin.

Mutta sitten jos Mikrokuitti sanoo että tuo olisi vaatimus liittyä hänen edustamaansa liikkeeseen, on jo eri juttu. Voitaisiin ajatella että joka tapauksessa on tutkittava tuo hoitotulos rukouksella, sen olemassaolo. Taikka että onko liikkeellä haitallisia piirteitä, ja mahdollisesti niiden perästä tutkia.

Rukouksen voimalla parantumisista on tuttkitukin, ja meikäläisen näkemässä oli lopputulos että kiistaton parantumattomaksi tiedetty sairaus ei ole parantunut. Monet sairaudethan ovat vaivoja, kuten tuo nuhakin, joka aktivoituu vain kelirikon aikaan. Niin on moni muukin särky, ja ateistin käydessä lääkärissä, jos on lieventymisvaihe alkamassa, saa lääkäri hyvän maineen.

Lääkärit on tosiaan melkosia ihmeparantajia. Monesti ku on aivan järkyttävän huono olo ja menee lääkäriin, ni kummasti sitte ei enää ookkaan mittää ihmeempää. Tosin sit ku pääsee taas kotia, alkaa taas vaivat jatkumaan.

Nykyisin suhtaudun lääkäreihinkin tietyllä varauksella ja syystä.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Onko lääkäri diagnosoinut parantumisesi, jos, mitäpä tuumi noin yleisesti ilmaistuna. Henkilökohtaisuuksiin en halua puuttua. TSH-arvot joudutaan joka tapauksessa ottamaan, niissä radikaaleja muutoksia?

Hieman epäilen. Yleensä tyroksiinihoitoa on jatkettava läpi eliniän. Kuitenkin olosi kuvaa jotain tapahtuneen. En "ihmeparantumisia" sinänsä kiellä. Onhan lipäähoidolla parannuttu joskus imusolmukesyövästäkin. On näytetty toteen vahvan uskon edesauttavan parantumista sairauksista yleensä.

joo en ole käynyt vielä lääkärillä.. keväällä oli että aina siirsin ensi viikkoon verikokeisiin menon, aina tuli muuta tekemistä..mut katotaan sit syksyllä, kerron kyllä mitä lääkäri sanoo. olen tässä huomannut sen, että ihmeparantumisesta todistaminen/kertominen on loppujenlopuksi aika hyödytöntä, olen jo aika monelle kertonut, työpaikalla, sukulaisille ja kavereille yksi kerrallaan ja vieläpä nyt täällä teillekin. niin kovasti haluaisin aina että kun puhun, niin se tuo ihmiset lähemmäs Jumalaa mutta tästä puhuminen ei oikein auta tässä asiassa.. hyödyllisempää on kertoa että olin syntinen ihminen ja Jeesus pelasti minut.. ja kertoa rististä, että jokaisen tulisi kohdata se elämässään jos haluaa pelastuksen.
että se ravistelisi omantuntoja mutta ihmeparantumisesta kertominen ei juuri vaikuta ihmisiin, sen olen nähnyt.. auttaisiko asiaa jos olis lääkärintodistus jota näyttää?
että polvistuvatko ihmiset sellaisen nähtyään Jeesuksen eteen?

joo niin sitä tyroksiinihormonihoitoa piti jatkaa loppuelämän mutta en mä enää sellasta pysty ottamaan.. kun jatkoin sitä hoitoa rukouspalvelun jälkeen, nii koin ne oireet mitä lääkepakkauksen selostuksessa kerrotaan yliannostusoireista.. eli rauhattomuutta, unettomuutta, hyvin tuttuja oireita annosten korottamisen tai hoidon aloittamisen yhteydessä, pariksi päiväksi tulee sellanen olo että tuli yliannostusoireita, sitten olo tasaantuu.
oli pakko lopettaa se lääkitys.

Tuolla parantumisella ei ole mitään merkitystä, sillä sen todistamisesta ei tule mitään, sen todistamatta jäämiselläkään ei ole merkitystä, sillä madollisesti siirtyy toiselle palstalle kertomaan parantumisestaan, mahdollisesti tänne tulee toinen kertomaan parantumisestaan.

Kuitenkin nyt on jehovantodistajuutta koskeva palsta kysymyksessä, mitä Mikrokuitti tekee osaltaan vapauttaakseen yksittäisiä jehovantodistajia lahkon kahleista ?

Täällä on väläytelty keinona esim. ottaa lahkon vanhoista painotuotteista valokopioita niiden kiusallisista kohdin, joihin voi vetää vielä punaviivaa alle ydinkohtiin, ja toimittaa niitä postiluukkuun.

Sitten tietysti jos on perillä hyvin opeista ja niiden heikkouksista ulkomuistia myöten, on mahdollista keskustelemalla osoittaa todistajalle että lahko huijaa.

Entä kuinka hän itse

mikkuitti kirjoitti:tarkoitan, uskoontulon jälkeen sairauden kehitys eteni normaalia vauhtia alaspäin, siis ei pysynyt ennallaan. Siihen rukousjuttuun asti siis.

Tarkoitat siis että kärvistelit sairautesi kanssa uskoontolosi jälkeen 7 vuotta haluamatta parantua. Kun Jumala sinut sitten paransi, niin miksi tuollainen rajoitettu parantaminen eikä koko ukon hoitamista terveeksi samalla vaivalla muistakin vaivoista? Eikö Jumalasi oikein hoksaa omatoimisesti vai eikö useamman vaivan hoitaminen samalla kertaa vain onnistu sinun lahkosi Jumalalle?

mikkuitti kirjoitti:
En tiiä oliko tämä ytimekäs selostus mutta ainakin tässä en alkanut tekemään videoita omasta halusta, en yleensä kehtaa alkaa itse selostamaan asioita kameralle mutta nyt rukouskehoituksesta sain kyvyn ja rohkeuden tehdä ne jutut. Jälkeenpäin videoista on tullu ihan hyvää palautetta.

Tämä on hyvin mielenkiintoista. Rukouksen avulla löysit aivan ilmiselvästi omia vahvuuksia itsestäsi. Meille jehovantodistajille nämä ihmeparannusilmiöt menevät yli hilseen, me kun luulimme, että kysymys on demonien aikaansaannoksista. Me pelkäämme ja torjumme jo ajatuksenkin.

Ymmärrys tulee iän myötä-- ainakin joskus.

Usein omien ajatusten kertominen muille vapauttaa hyvää,- omaa- parantavaa energiaa kehossa.

Toisille se kertominen on mahdollista kirjoittamalla,
jotkut laulavat,tanssivat,
toiset maalaavat,
eräät tekevät elokuvia ,
toiset kertovat juttuja nuotion valossa....
tapoja terapiaan-ja parantumiseen-tai edes oireitten lieventämiseen on paljon....

Ihmiskeho on niin ihmeellinen, että paranee useinkin lääkärinhoidosta huolimatta :)