Jehovantodistajuuden pitkäaikaisvaikutukset psyykeen

[SuurinBabylon]

Seuran julkaisut saattavat mielestäni olla vaaraksi lapsen tunne-elämän kehittymiselle, mutta myös maailmankuvan ja sosiaalisten taitojen kehitykselle.

Kuinka opit tulemaan toimeen ihmisten kanssa, kun elät suljetussa yhteisössä, jonka kaikki jäsenet noudattavat kaavaa. Oma ajattelu asioista, omat valinnat - kaikki kiellettyjä.

Tee se tänään - huomenna se voi olla kiellettyä!

JT-lapsilta / nuorilta jää oppimatta tärkeitä taitoja, joita tarvitaan elämässä. Tämä näkyy erityisesti ihmissuhdetaidoissa. Vaikka menestyisit ihmissuhteissa JT-kuplassa, samat säännöt eivät päde kuplan ulkopuolella. Siksi monet eronneet / erotetut joutuvat opettelemaan uudestaan ihmisten kanssa toimeentulemista.

Oma ajattelu ja omat valinnat ovat tosiaan kielletty kyseisessä lahkossa. Erotettu / eronnut joutuu myös tässä asiassa aloittamaan tyhjästä, koska menneisyydessä kaikki on saneltu ylhäältä päin eikä vastuuta omasta tietoisuudesta ole tarvinnut kantaa. Oman ajattelun vähäisyys on lahkossa niin suurta, että sieltä ulos päästyään joutuu opettelemaan tämänkin taidon aivan alusta. Monet eronneet / erotetut tietävät omasta kokemuksesta sen, kuinka paljon aikaa ja vaivaa sai nähdä oman maailmankatsomuksen rakentamiseen Vartiotorniseuran taholta sanellun Totuuden sijalle.

[Markku Meilo]

Siksi monet eronneet / erotetut joutuvat opettelemaan uudestaan ihmisten kanssa toimeentulemista.

Mitä aiemmin opetteluvaiheessa sisäistää eron aidon ystävyyden ja jt-ystävyyden välillä, niin sitä ripeämmin edistyminen sujuu.

[Harmus]

Seuran julkaisut saattavat mielestäni olla vaaraksi lapsen tunne-elämän kehittymiselle, mutta myös maailmankuvan ja sosiaalisten taitojen kehitykselle.

Kuinka opit tulemaan toimeen ihmisten kanssa, kun elät suljetussa yhteisössä, jonka kaikki jäsenet noudattavat kaavaa. Oma ajattelu asioista, omat valinnat - kaikki kiellettyjä.

Tee se tänään - huomenna se voi olla kiellettyä!

JT-lapsilta / nuorilta jää oppimatta tärkeitä taitoja, joita tarvitaan elämässä. Tämä näkyy erityisesti ihmissuhdetaidoissa. Vaikka menestyisit ihmissuhteissa JT-kuplassa, samat säännöt eivät päde kuplan ulkopuolella. Siksi monet eronneet / erotetut joutuvat opettelemaan uudestaan ihmisten kanssa toimeentulemista.

Oma ajattelu ja omat valinnat ovat tosiaan kielletty kyseisessä lahkossa. Erotettu / eronnut joutuu myös tässä asiassa aloittamaan tyhjästä, koska menneisyydessä kaikki on saneltu ylhäältä päin eikä vastuuta omasta tietoisuudesta ole tarvinnut kantaa. Oman ajattelun vähäisyys on lahkossa niin suurta, että sieltä ulos päästyään joutuu opettelemaan tämänkin taidon aivan alusta. Monet eronneet / erotetut tietävät omasta kokemuksesta sen, kuinka paljon aikaa ja vaivaa sai nähdä oman maailmankatsomuksen rakentamiseen Vartiotorniseuran taholta sanellun Totuuden sijalle.

Idea siitä, että jokin järjestö on huiputtanut pientä ihmistä vastuuttomaan ja tietoisuudeltaan vajaaseen elämäntapaan tuntuu oikealta juurisyyltä moneen ongelmaan. Mutta ei se ihan näin yksisuuntaista ole.

Ihmisen psyyke etsii helpotusta nykytilaan ja aina välillä se "ilahtuu" kun löytyy uusi taustalla "aina" vaivannut ongelma. Jos se ongelma voidaan vielä logiikalla todistaa pöljäksi, niin sitten sitä lyödään kuin vierasta sikaa. Samalla sen syyksi niputetaan helposti ne itsessämme taustalla olevat tottumukset ja taipumukset, joihin emme oikeasti halua käydä käsiksi, mutta joihin löytyi hyvä syntipukki.

Taipumus mieltyä helppoihin ratkaisuihin ja valmiiksi annettuihin malleihin ei katoa meistä ihmisistä mihinkään, vaikka jt-painolastista pääsisi. Ihmisistä ei tule mitenkään kovin tiedostavia, pelkän uskonnosta vapautumisen johdosta. Kukaan ei ehkä enää kaada helppoja ratkaisuja säännöllisellä otteella meille joka viikko, mutta me itse kasaamme niitä eri lähteistä. Saatamme kutsua tätä prosessia vaikka "positiiviseksi ajatteluksi". Suljemme silmiämme, unohdamme tietoisesti ja huijaamme itseämme myös vain pitääksemme päänupin koossa ja innostuksemme korkealla.

Maailmankatsomuksen ja itsetunnon rakentamisessa on voinut yksi jt-perhe tehdä hyvää pohjatyötä, joka uskonnon jättämisen jälkeen pääsee kukkaan. Sosiaaliset taidot voivat näillä nuorilla olla jo huippuluokkaa. Toisen perheen vanhemmat ovat taas vetäneet huonolla itsetunnollaan ja siitä osittain johtuvalla tiukkapipoisuudella maton lapsiensa alta nyt ja tulevaisuudessa. Kaikki on silloin rakennettava tyhjästä, jos uskonnon jättää. Kun ei olla luotettu ja uskottu itseensä, on joka ikiseen asiaan sovellettu jt-seuran oppeja tiukimman kautta. Itsensä arvostaminen on voinut olla suvussa heikkoa jo ennen jt-aikaa ja jehovalaisuus on siksi saanut helposti otteen edellisistä sukupolvista. Mutta kaikkeen ei siis syy ole jehovissa. Köyhä, herraa pelkäävän sukupolven edustaja on voinut jehovien kautta saada itsetuntoa, jota vielä sotien jälkeen ei ollut tyrkyllä koulutuksen tai internetin kautta. Tervettä itsetuntoa se ei ehkä ole ollut, mutta eipä sellaista yhteiskuntakaan hänelle ollut tyrkyttämässä.

Ajatkin muuttuvat. Ruotsissa varsinkin näkee rennompaa jt-sukupolvea, joka kasvattaa lapsensa rennommin ja siksi usein suoraan järjestöstä ulos. Täälläkin kuulee etupäässä valitusta uhreilta, jotka vaikuttivat jehovissa ahdasmielisillä 70,80 ja 90-luvuilla. Vähemmän löytyy tuoreita tapauksia. Moni muukin asia menneiltä vuosikymmeniltä tuntuu pöjältä nyt, mutta silloin niiden suhteen oltiin kovin vakavissaan. Menneiden muistelijat unohtavat helposti ajan kontekstin nostaessaan jehovien pöljiä sanomisia uudelleen pramille.

[sinner74]

Idea siitä, että jokin järjestö on huiputtanut pientä ihmistä vastuuttomaan ja tietoisuudeltaan vajaaseen elämäntapaan tuntuu oikealta juurisyyltä moneen ongelmaan. Mutta ei se ihan näin yksisuuntaista ole.

Mutta kaikkeen ei siis syy ole jehovissa.

Puhut asiaa. Yksilön kannalta menneisyys on perimän, kokemuksien, perheen, suvun, ympäristön ja yksilön "henkilökohtaiseen maailmanselityksen" läpi suodattuneen informaation summa.

En usko, että kukaan toipumisprosessissa alkeita pidemmälle edennyt syyttää mahdollisesta koko elämänsä yhtälön epätodeksi osoittautumisesta pelkästään jehovantodistajuutta. Ymmärretään, että huonon mäihän jälkeen koittaa aina uusi mahdollisuus. Elämä voittaa.

Maailmankatsomuksen ja itsetunnon rakentamisessa on voinut yksi jt-perhe tehdä hyvää pohjatyötä, joka uskonnon jättämisen jälkeen pääsee kukkaan. Sosiaaliset taidot voivat näillä nuorilla olla jo huippuluokkaa. Toisen perheen vanhemmat ovat taas vetäneet huonolla itsetunnollaan ja siitä osittain johtuvalla tiukkapipoisuudella maton lapsiensa alta nyt ja tulevaisuudessa. Kaikki on silloin rakennettava tyhjästä, jos uskonnon jättää. Kun ei olla luotettu ja uskottu itseensä, on joka ikiseen asiaan sovellettu jt-seuran oppeja tiukimman kautta.

Tässä aletaan olla ytimessä.

Ajatkin muuttuvat. Ruotsissa varsinkin näkee rennompaa jt-sukupolvea, joka kasvattaa lapsensa rennommin ja siksi usein suoraan järjestöstä ulos.

Tämähän on pelkkä henkilökohtainen mielikuva, joka toivottavasti pitää paikkansa. Järjestön kirjallisuus ja ohjeistus ei käsittääkseni ole antanut varsinaisesti valtuutusta tämäntyyppiseen kasvatukseen?

Täälläkin kuulee etupäässä valitusta uhreilta, jotka vaikuttivat jehovissa ahdasmielisillä 70,80 ja 90-luvuilla. Vähemmän löytyy tuoreita tapauksia.

Tuokin on pelkkä mielikuva, ennen kuin toisin osoitat.

Moni muukin asia menneiltä vuosikymmeniltä tuntuu pöjältä nyt, mutta silloin niiden suhteen oltiin kovin vakavissaan. Menneiden muistelijat unohtavat helposti ajan kontekstin nostaessaan jehovien pöljiä sanomisia uudelleen pramille.

Edelleenkin kysyn, miten Vartiotorniseuran ohjeistus on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana muuttunut tuohon kuvailemaasi vähemmän vakavaan suuntaan? Vartiotorni on kuitenkin usein se auktoriteetti, joka määrittää sen lapsen säännöt, joka on siinä kusisessa paikassa huonoitsetuntoisten vanhempien kanssa.

[Jaakko Ahvenainen]

Mistä ihmeestä minun mielikuviini on uppoutunut nykyajalta ajatus Vartiotorniseuran kiristyvästä otteesta jäsenistöönsä nähden? Ok, en ilmeisesti ole ymmärtänyt asiaa oikein.

[Vieras]

Vaikea on uskoa lahkon toimintaan muutoin kuin ahtaana mielenhallintajärjestönä.

Mielenhallinnan ylläpitämiseksi on oltava kokouskäynnit, aikaansaatu kieltäymys tiedonhankintaan, varauksellinen suhtautuminen ulkopuolisiin.

Noista joku murtuu niin koko jäsenen korttitalo romahtaa. Esimerkkejä täälläkin mainittu kuten esim. uteliaisuus, tiedonhankinta epäilys ja lisätieto ja ero, ihastuminen lahkon ulkopuoliseen, seurustelua ja mielipiteiden sekä mielipideilmaston vaihtoa, tietoa ja ero, lahkoyhteisöön kasvava etäisyys johtaa samoihin asioihin.

Ei Ruotissa voi olla varaa sen emempään. Kun lahkon mielettömyys tajutaan, ei sinne rahaakaan uhrattaisi, eikä aikaakaan tietysti

[Harmus]

Edelleenkin kysyn, miten Vartiotorniseuran ohjeistus on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana muuttunut tuohon kuvailemaasi vähemmän vakavaan suuntaan? Vartiotorni on kuitenkin usein se auktoriteetti, joka määrittää sen lapsen säännöt, joka on siinä kusisessa paikassa huonoitsetuntoisten vanhempien kanssa.

Pelkkä ohjeistuksen tuijottamien voi viedä reilusti harhaan.

Minkä tahansa urheilulajin tai pelin treenaaminen yksin pelkkiin ohjekirjoihin ja kansiin perustuen, auttaa jonkun verran, mutta ei missään tapauksessa korvaa pelin pelaamista muiden harrastajien kanssa. Pelikentillä pidettäisiin hyvin huvittavana ilmestystä, joka on vuosikaudet tehnyt itsekseen kuivaharjoittelua ja ilmestyy sitten kentälle kuin olisi asioista hyvinkin perillä. Luultavasti kaveri olisi vain oppinut itsekseen jotain outoa, josta olisi hyvin hankala myöhemmin pois oppia.

Tätä voisi verrata siihen, jos on katkaissut aikoinaan suhteensa jehoviin tai jos noita suhteita ei ole alun perin omannutkaan. Jos tässä tilanteessa ainoaksi kontaktiksi tuohon maailmaan jää jt-seuran nykyisin julkaisema materiaali ja kuvittelee sen perusteella nykyisen tilanteen seurakunnissa, ollaan jokseenkin yhtä huvittavassa tilanteessa. Oma vanha kokemus ja siitä periytyvä näkökulma jehovien menoon muuttuu joksikin aivan epärealistiseksi.

Se miten jehovat tänä päivänä käytännössä reagoivat hyvinkin voimakkaaseen ohjeistukseen, voi olla jotain ihan toista kuin mitä menneinä aikoina. Lisäksi se, että ohjeistus on voimakkaampaa voi hyvinkin olla merkki siitä, että mikään kevyempi ei enää tehoa vähääkään, eikä loppujen lopuksi kovempikaan kuri. Peli on jo pelattu siinä suhteessa.

Aktiivisten seurakuntalaisten vähäisyyden vuoksi seurakunnat ovat saattaneet vähentää kyttäilyn ja muun vainoamisen minimiin, jotta edes joku pysyisi seurakunnassa. Seurakuntalaiset saattavat keskittyä vain omaan perheeseensä ja jättää muut rauhaan sekä hyvässä, että pahassa. Se mitä pystytään tekemään ja siten tehdään ja se mitä pitäisi tehdä, voivat olla ihan eri asioita. Lukemalla pelkkiä jt-lehtiä ja jt-seuran kirjeitä tämä hämärtyy.

Konteksti jehovan todistajien keskuudessa on muuttunut siinä missä muukin maailma, vaikka ehkä hitaammin. Koulutus, elintason nousu, tietokriittisyys ja informaation nykyinen tulva jättää jälkensä kaikkiin. Sekään ei voi olla vaikuttamatta, että jehovien keskinäisten kiihotustilanteiden määrä on ajallisesti laskenut koko ajan. Tyhjiön täyttää aina osittain ympäristö ja sen arvot.

[Vieraas]

jehovalaisuus on siksi saanut helposti otteen edellisistä sukupolvista. Mutta kaikkeen ei siis syy ole jehovissa.

Muista en tiedä, mutta itse en ole ollut Jehova koskaan.

Täälläkin kuulee etupäässä valitusta uhreilta, jotka vaikuttivat jehovissa ahdasmielisillä 70,80 ja 90-luvuilla. Vähemmän löytyy tuoreita tapauksia.

12-vuotiaat ja sitä nuoremmat JT-lapset eivät taida vielä kirjoitella tänne.

[Markku Meilo]

Täälläkin kuulee etupäässä valitusta uhreilta, jotka vaikuttivat jehovissa ahdasmielisillä 70,80 ja 90-luvuilla.

Yleistyksen juhlaa. Tietysti kukin voi määrittää ahdasmielisyyden omalla tavallaan, mutta esimerkiksi 1970-luvulla ei oltu vielä keksitty nykyisenlaista karttamista ja siihen nykyään liittyvää luopiokammoa.

Moni muukin asia menneiltä vuosikymmeniltä tuntuu pöjältä nyt, mutta silloin niiden suhteen oltiin kovin vakavissaan.

Tottamooses menneiden aikojen oppiseikkailut tuntuvat pöljiltä, paitsi mitä nyt mielenhallinnassa olevista nuorimmat eivät edes tunne mennyttä oppihistoriaa. Ja tottamooses menneiden pöjyyksien kanssa oli oltava tosissaan, olivathan ne pöljyydet Jehovalta, joten pöljyyksien epäily aiheutti itsensä Jehovan epäsuosion. Siinä suhteessa perusasetelma ei ole muuttunut, ainoastaan osa Jehovan pöljyyksistä on vaihtunut.

Menneiden muistelijat unohtavat helposti ajan kontekstin nostaessaan jehovien pöljiä sanomisia uudelleen pramille.

Ikuisesti muuttumattomalta Jehovalta tulleet muutokset ovat aina olleet aikansa ainoaa oikeaa muuttumatonta totuutta, siinä ole (Russelin jälkeen) ollut hitustakaan viittausta ajan kontekstiin. Tuollaisen ristiriitaisuuden esilletuonti ei liity millään tavalla unohdukseen, päin vastoin. Vt-seuran julkaisema materiaali on tehokkain väline seuran valheellisuuden osoittamiseen.

[Filippos]

Pelkkä ohjeistuksen tuijottamien voi viedä reilusti harhaan.

Se miten jehovat tänä päivänä käytännössä reagoivat hyvinkin voimakkaaseen ohjeistukseen, voi olla jotain ihan toista kuin mitä menneinä aikoina. Lisäksi se, että ohjeistus on voimakkaampaa voi hyvinkin olla merkki siitä, että mikään kevyempi ei enää tehoa vähääkään, eikä loppujen lopuksi kovempikaan kuri. Peli on jo pelattu siinä suhteessa.

Aktiivisten seurakuntalaisten vähäisyyden vuoksi seurakunnat ovat saattaneet vähentää kyttäilyn ja muun vainoamisen minimiin, jotta edes joku pysyisi seurakunnassa. Seurakuntalaiset saattavat keskittyä vain omaan perheeseensä ja jättää muut rauhaan sekä hyvässä, että pahassa. Se mitä pystytään tekemään ja siten tehdään ja se mitä pitäisi tehdä, voivat olla ihan eri asioita. Lukemalla pelkkiä jt-lehtiä ja jt-seuran kirjeitä tämä hämärtyy.

Konteksti jehovan todistajien keskuudessa on muuttunut siinä missä muukin maailma, vaikka ehkä hitaammin. Koulutus, elintason nousu, tietokriittisyys ja informaation nykyinen tulva jättää jälkensä kaikkiin. Sekään ei voi olla vaikuttamatta, että jehovien keskinäisten kiihotustilanteiden määrä on ajallisesti laskenut koko ajan. Tyhjiön täyttää aina osittain ympäristö ja sen arvot.

Melkoista jossittelua ilman minkäänlaista todellista argumenttia asian tueksi. Minusta näyttää meno ihan samalta edelleenkin, mitä se on ollut menneinäkin vuosikymmeninä ja tämän näkemyksen tukena on mm. se, että UUT saa jatkuvasti uusia jäseniä ja näiden uusien omakohtaiset kokemukset eivät eroa lainkaan aiemmin eronneiden kokemusten kanssa.

[Harmus]

Melkoista jossittelua ilman minkäänlaista todellista argumenttia asian tueksi. Minusta näyttää meno ihan samalta edelleenkin, mitä se on ollut menneinäkin vuosikymmeninä ja tämän näkemyksen tukena on mm. se, että UUT saa jatkuvasti uusia jäseniä ja näiden uusien omakohtaiset kokemukset eivät eroa lainkaan aiemmin eronneiden kokemusten kanssa.

Melkoista jossittelua tämäkin ulkoisella näkökulmalla. Vai oletko seurakunnan sisältä kirjoitteleva? Se että uusia jäseniä tulee UUT:hen voi johtua esimerkiksi vain siitä, että meno on höltynyt ja ulos uskalletaan tulla entistä helpommin.

Uhreja tulee toki edellen, mutta tässä säikeessä puhuttiin muistaakseni jehovan todistajuuden vaikutuksista ihmisen psyykkeeseen. Vaikutus on muuttunut ajan saatossa.

[Filippos]

Nimenomaan ulos tulevien psyykeessä on edelleen tänäkin päivänä ihan ne samat vaivat, kuin menneinä vuosikymmeninä. Ongelmat eivät ole poistuneet. Sitähän tämä ketju käsittelee: Pitkäaikaisvaikutuksia psyykeeseen.

[Harmus]

Nimenomaan ulos tulevien psyykeessä on edelleen tänäkin päivänä ihan ne samat vaivat, kuin menneinä vuosikymmeninä. Ongelmat eivät ole poistuneet. Sitähän tämä ketju käsittelee: Pitkäaikaisvaikutuksia psyykeeseen.

Juu ja ne ovat monen tekijän summa ja niitä polkuja oiottiin tässä säikeessä kummasti. Tuskin tarvitsee kerrata sanomisiaan tuolla vähän aiemmin.

Psyykeen asiat eivät ole vain niin suoraviivaisia kuin haluaisimme. Äitiähän ei voi syyttää kaikesta eikä jt-seuraa. Mallioppimista tapahtuu aina myös näissä syyttelyasioissa. Valitulla syntipukilla ei sitten välttämättä mitään tekemistä sen kanssa mistä kenkä oikeasti puristaa. Uhriutuminenkin on muodissa.

[Vieras]

" Äitiähän ei voi syyttää kaikesta eikä jt-seuraa. Mallioppimista tapahtuu aina myös näissä syyttelyasioissa. Valitulla syntipukilla ei sitten välttämättä mitään tekemistä sen kanssa mistä kenkä oikeasti puristaa. Uhriutuminenkin on muodissa."

Harmus on nyt ihan väärällä palstalla. Äitiydestä on varmasti omat palstansa, oppimisesta on varmasti monia kiinnostuneita, kenkäkaupassa valitaan mielellään Harmukselle sopivat kengätkin.

Tässä voisi Harmus kirjoittaa neuvonsa kuinka päästä eroon mielenhäiriöistä sen johdosta, että lahko opettaa ja vaatii omaksumaan käsityksen, että lahkon ulkopuolinen maailma on täysin paha, että kaikki lahkon ulkopuoliset ihmiset tuhotaan ihan kohta alkavassa Harmagedonissa, että on ollut jehovantodistajana huono koska ei ole tehnyt enempää lahkon hyväksi. Noin esimerkiksi otettuna.

[kaarmiss]

"Yleistyksen juhlaa. Tietysti kukin voi määrittää ahdasmielisyyden omalla tavallaan, mutta esimerkiksi 1970-luvulla ei oltu vielä keksitty nykyisenlaista karttamista ja siihen nykyään liittyvää luopiokammoa."

Karttaminen julkaistiin 15.11.1981 vartiotornissa. Siitä kaikki lähti.