Veljesseura.org

Tottakai on niitäkin jotka oikeesti tuntuivat tykkäävän saarnaamisesta. 80-luvulla vielä veli työnsi jalan ovenväliin... kyllä mua hävetti Kenttäilin minäkin muutaman innokkan sisaren kanssa, eihän niitä tunteja muuten olisi saanut kasaan mitenkään.

Juttelin ex-jt:n kanssa joka oli ollut vuosia tienraivaajana ympäri suomea, ja hänkin sanoi että kenttäily oli hänelle aina vaikeaa.

Vapaa ajatusten vaihto on muuten mukavaa.

paula kirjoitti:Vapaa ajatusten vaihto on muuten mukavaa.

Se mukavuus perustunee siihen, että loppuun asti ihan itse funtsattuja pikku ajatuksia on helppo perustella ja jos toinen panee paremmaksi, niin kuuntelee sitä toista omien käsitysten valossa ja tekee mahdolliset tarvittavat korjaukset. Jehovantodistaja sanelee vastapuolelle ulkoa opittua Vt-lyriikkaa, josta jehovantodistajalla ei aina ole alkeellisintakaan kokonaiskäsitystä.

paula kirjoitti:Tottakai on niitäkin jotka oikeesti tuntuivat tykkäävän saarnaamisesta. 80-luvulla vielä veli työnsi jalan ovenväliin... kyllä mua hävetti

Joillakin julistajilla oli tapana tunkea oven väliin niin ettei ovenavaaja saa laitettua ovea kiinni nenän edestä.

Se tuntui kiusalliselta kun huomasi että ovenavaaja ei olisi halunnut kuunnella jt-jargonia mutta että oli pakko kun jargonin lähde seistä tönöttää oven välissä.

Jargon-lähde myös esitteli koko kirjan kaikki luvut ovenavaajalle jotain puolessatunnissa, johon ovenavaaja totesi lopuksi että "eihän mun sitä nyt tarttekaan ostaa, kun sää jo luit sen mulle.

Oumaikaad ...

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Joillakin julistajilla oli tapana tunkea oven väliin niin ettei ovenavaaja saa laitettua ovea kiinni nenän edestä.

Ajat ovat muuttuneet, nyt ovityö alkaa olla harvinaisempaa ja turuilla sekä toreilla jehovantodistajat lähtevät lujaa karkuun heti kun kohtaavat vertaisensa.