Veljesseura.org

Anonymous kirjoitti:Siksi voidaan sanoa, että jehovantodistajat eivät uskonnossaan toteuta Jeesuksen käskyä ehtoollisen viettämisestä Hänen muistokseen ja että muistoviettotilaisuus todistajilla ei ole Raamatun mukainen.

He eivät ainostaan jätä toteuttamatt Jeesuksen kehoitusta nauttia ehtoollista, vaan he myös mielenosoituksellisesti kieltäytyvät ehtoollisesta ja torjuvat heille vuosittain tarjotun ehtoollisen. Tuollainen kieltäytymisriitti on saatanallinen.

Anonymous kirjoitti:(Suurinta osaa) todistajia on kielletty nauttimasta ehtoollista. Miksi se sitten kuitenkin tarjotaan ja kierrätetään kaikilla?

Niinpä, se totuus ton opetuksen takana ois ihan mukava tietää. Varmaan ovat tuostakin keskenään brooklynissä äänestäneet, ei yhtään yllättäisi. Eihän sitä silloin aikoinaan tullut ajateltua, piti vaan keskittyä siihen että pistää ne jutut eteenpäin mahdollisimman nopeasti läikyttämättä viiniä. Yhdessä srk:ssa hävettiin aina erään mielisairaan naisen puolesta, hän kun aina hörppäsi muistonvietossa viiniä erittäin kuuluvasti.

hijt kirjoitti:

Anonymous kirjoitti:(Suurinta osaa) todistajia on kielletty nauttimasta ehtoollista. Miksi se sitten kuitenkin tarjotaan ja kierrätetään kaikilla?

Niinpä, se totuus ton opetuksen takana ois ihan mukava tietää. Varmaan ovat tuostakin keskenään brooklynissä äänestäneet, ei yhtään yllättäisi. Eihän sitä silloin aikoinaan tullut ajateltua, piti vaan keskittyä siihen että pistää ne jutut eteenpäin mahdollisimman nopeasti läikyttämättä viiniä. Yhdessä srk:ssa hävettiin aina erään mielisairaan naisen puolesta, hän kun aina hörppäsi muistonvietossa viiniä erittäin kuuluvasti.

Opetus "suuresta joukosta" kiteytyi nykymuotoonsa v. 1935 juopon lakimiehen, "Tuomari" Rutherfordin mielessä, kun alkoi näyttämään selvältä, että 144000 lahkolaisen lukumäärä menee joidenkin tulevien vuosien kuluessa, varsinkin lahkon voimistaessa kansainvälistä markkinointiaan, rikki ja kaikki lahkolaiset eivät "mahtuisi" taivaaseen.

Koska lahkolaisia siis tulisikin olemaan enemmän kuin 144000, luotiin oppi toisen luokan kristityistä, jotka vain kieltäytyisivät ehtoollisesta ja jotka olisivat "vedenkantajia ja halonhakkaajia" tai pikemminkin lehtien ja kirjojenmyyjiä. Saatanallisen väärän profetian paikkaaminen uudella valheella johti nyt käytäntönä olevaan mielettömään oppiin.

Rutherford oli lahkon toinen morarkki ja äänestämiset alkoivat vasta 1970-luvulla, kun lahkon oppia kirjoittanut "oraakkeli" Frederick W. Franz oli keksinyt "hallintoelimen" ja kirjoittanut siitä Vartiotorniin. Lehdessä väitetty "hallintoelin" täytyi sitten myös perustaa ja niin lahkon itsevaltaisten johtajien, monarkkien, aika päättyi ja lahkojohto alkoi äänestämään päätöksistään.

hijt kirjoitti:Niinpä, se totuus ton opetuksen takana ois ihan mukava tietää. Varmaan ovat tuostakin keskenään brooklynissä äänestäneet, ei yhtään yllättäisi.

Äänestyksestä ei ollut kyse, vaan Rutherfordin päätöksestä. 1930-luvun alussa luonnolliset juutalaiset menettivät opillisen erityisaseman Vt-seuran doktriinissa. Heidän lukumääränsä oli ollut 144000, joka lukumäärä otettiin nyt pienen lauman käyttöön.

Jako tässä asiassa syntyi 1935 kun suuren joukon (joka siihen asti oli myös menossa taivaaseen) loppusijoituspaikka siirrettiin maan päälle. Siihen asti kaikki Vt-seuran jäsenet ottivat osaa, mutta muutoksen jälkeen suureen joukkoon tunnustautuneet eivät kolmeen vuoteen päässeet edes tarkkailijoiksi kyseiseen tilaisuuteen. Heiltä vietiin myös 'jehovantodistaja'-nimitys ja he olivat pitkään 'hyvän tahdon ihmisiä', nimitys oli käytössä vielä nuoruudessani. Itse asiassa aika ajoin saman eron löytää edelleen Vt-seuran teksteistä.

Aivan alusta lähtien suuri joukko oli rupusakkia, eli heidän uskonsa oli heikompi kuin pienen lauman, siis samalla tavalla kuin suuri joukko tänäänkin on hengellistä rupusakkia. Vielä silloin kun suuri joukko oli matkalla taivaaseen, heillä ei esimerkiksi ollut kuolemattomuutta, kuten pienellä laumalla oli.

Markku Meilo kirjoitti:

hijt kirjoitti:Niinpä, se totuus ton opetuksen takana ois ihan mukava tietää. Varmaan ovat tuostakin keskenään brooklynissä äänestäneet, ei yhtään yllättäisi.

Äänestyksestä ei ollut kyse, vaan Rutherfordin päätöksestä. 1930-luvun alussa luonnolliset juutalaiset menettivät opillisen erityisaseman Vt-seuran doktriinissa. Heidän lukumääränsä oli ollut 144000, joka lukumäärä otettiin nyt pienen lauman käyttöön.

Okei, kiitos tiedoista. Mutta saattaahan ne siitä äänestää että pidetäänkö suuren joukon vertauskuviin osallistumiskielto voimassa vai annettaisko sittenkin maistaa...

hijt kirjoitti:Okei, kiitos tiedoista. Mutta saattaahan ne siitä äänestää että pidetäänkö suuren joukon vertauskuviin osallistumiskielto voimassa vai annettaisko sittenkin maistaa...

Tuo on niin suuren luokan askel, että siinä meneekin sitten kerralla uusiksi iso määrä opetuksia. Muutoksissa on kuitenkin aina kysymys narullakävelystä, jolla yritetään minimoida jaloilla äänestävien lukumäärää. Paineita toki on esittämääsi suuntaan, sen osoittavat viime aikojen oppimuutokset.

Olisikin mielenkiintoista seurata, kuinka lahkojohto suhtautuisi, jos vertauskuviin osallistuvien määrä ponkaisisi yhtäkkiä rajuun kasvuun. Sanotaan, että voideltuja olisikin lähitulevaisuudessa kymmeniätuhansia, entä kun menisi 144, 000:n rajapyykki rikki?

Kenestä lähdettäisin harventamaan? Ei ainakaan Brooklynin päästä, vaikka kuinka äskettäin olisivatkin voidelluiksi ilmoittautuneet.

Skenaario ei ole mitään utopiaa nykyään, onhan rajoitukset vuodesta 1935 poistettu..

Tuleeko muistonviettoihin vahtimiehet pitkien keppien kanssa? Aina kun jonkun yli-innokkaan rivijäsenen sormet syyhyävät leipäpalaa tai pikaria, niin näpsäys sormille pudottaa sisar Tavallisen ruotuun.

-Ehkä sisar Tavallinen saattaisi haluta olla osallistumatta tällä kertaa vertauskuviin..
S.T: Mutta ottihan Veli Veikkonenkin osaa vertauskuviin!
-Veli Veikkosella onkin hengen sinetti todistamassa, niin hän voi osallistua. Sisar Tavallisella tätä ei ole
S.T: Vai näinkö se onkin, selvisi tämäkin asia sitten. Olin jo melkein varma, että minullakin on hengen todistus. Kiitos

ShangDi kirjoitti:Olisikin mielenkiintoista seurata, kuinka lahkojohto suhtautuisi, jos vertauskuviin osallistuvien määrä ponkaisisi yhtäkkiä rajuun kasvuun. Sanotaan, että voideltuja olisikin lähitulevaisuudessa kymmeniätuhansia, entä kun menisi 144, 000:n rajapyykki rikki?

Ei tarvitse mennä 144000 rajapyykki rikki, sehän tarkoittaisi lukumääräisesti sitä, että tuon määrän kerääminen tapahtuisi vasta nyt. Vartiotorniseura on aiemmin katsonut, että vuoteen 1935 mennessä oli tuosta joukosta heittänyt lusikan nurkkaan 91535 henkilöä.

Jos eivät halua vaihteeksi keksiä uutta meriselitystä, niin käyttävät vanhaa. Onhan asia jo ainakin kerran selvitetty, kun kerran ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä kuoli moninkertainen määrä kristittyjä jo pelkästään väkivaltaisesti:

Väitetään, että suuret joukot kristittyjä surmattiin Rooman vainojen aikana ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla. Miten on sitten mahdollista, että tällä vuosisadalla on kutsuttu tuhansia osaksi Kristuksen ruumiista, joka koostuu ainoastaan 144 000 hengestä? – USA.

On olemassa historiallisia viittauksia siihen, että useita kristittyjä vainottiin katkerasti, jopa tapettiinkin ensimmäisillä vuosisadoilla. On kuitenkin muistettava, ettei marttyyrikuolema itsessään antanut henkilölle ansiota Jehova Jumalan edessä eikä taannut jäsenyyttä taivaallisessa valtakunnassa. Monet ovat viime aikoinakin olleet halukkaita kuolemaan jonkin asian, uskonnollisen tai muun, puolesta. Se, että henkilö väittää olevansa kristitty ja kuoleekin uskonsa puolesta, ei itsessään merkitse, että hän on Jehova Jumalan hyväksymä palvelija. Apostoli Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”Vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.” (1. Kor. 13:3) Ei kuolema vaan uskollisuus kuolemaan asti ratkaisee, saako henkilö ”elämän kruunun”. – Ilm. 2:10.
Se seikka, että nykyään on vielä maan päällä jäännös 144 000:sta, osoittaa siis, että tälle 20. vuosisadalle mennessä vähemmän kuin 144 000 päätti maallisen vaelluksensa uskollisuudessa.
Vaikka jotkut saattavat olla taipuvaisia ajattelemaan, että useampien on varmasti täytynyt olla mukana jo ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla, niin mitään todellista todistusta tälle ei ole olemassa. Nykyään on mahdotonta edes todistaa, miten paljon ihmisiä surmattiin, vielä vähemmän niiden lukumäärää, jotka osoittautuivat uskollisiksi kuolemaan asti. ”Meillä on todellisuudessa käytettävänämme vain muutamia tosiasioita”, kirjoittaa Frederick John Foakes-Jackson kirjassa History of Christianity in the Light of Modern Knowledge (Kristillisyyden historia nykyisen tiedon valossa). Hän sanoo edelleen: ”Neron vainon todistuksesta kertoo kaksi roomalaista historioitsijaa, Tacitus ja Suetonius, jotka kumpikin olivat hyvin nuoria sen tapahtuessa ja jotka kirjoittivat kypsyysiässään. Ei ole mitään samanaikaista kristillistä asiakirjaa, joka kuvailisi sitä, vaikka siihen saatetaan viitata Ilmestyskirjassa. . . . Toisen vuosisadan lopulla elänyt Tertullianus on auktoriteettimme siinä, että Nero ja Domitianus – koska he olivat kaksi pahinta keisaria ensimmäisillä vuosisadoilla – vainosivat kristittyjä.” Origenes (kristitty kirjailija ja opettaja) sanoi kolmannen vuosisadan alussa: ”On ollut silloin tällöin ainoastaan muutamia helposti laskettavia, jotka ovat kuolleet kristinuskon puolesta.”
Suuri osa siitä, mitä on kirjoitettu kristityistä marttyyreista, on perinteen kaunistamaa ja sen vuoksi epäluotettavaa. Esimerkiksi toisella vuosisadalla eläneen Polycarpuksen marttyyrius on kuvailtu teoksessa Fox’s Book of Martyrs (Foxin kirja marttyyreista) seuraavasti: ”Hänet . . . sidottiin paaluun, ja hänet ympäröivät risukimput sytytettiin tuleen, mutta kun se kävi niin kuumaksi, että sotilaiden oli pakko vetäytyä taaksepäin, hän jatkoi rukoilemista ja ylistyksen laulamista Jumalalle kauan aikaa. Liekit roihusivat rajusti, mutteivät kuluttaneet hänen ruumistaan, vaan se loisti kuin kiillotettu kulta. On sanottu myös, että tulesta nousi mirhan kaltainen miellyttävä tuoksu, mikä hämmästytti siinä määrin katselijoita, että monet heistä sen johdosta kääntyivät kristillisyyteen. Kun hänen teloittajansa huomasivat hänen tappamisensa tulella mahdottomaksi, niin he työnsivät keihään hänen kylkeensä, ja siitä virtasi verta niin paljon, että se sammutti liekit. Hänen ruumiinsa poltettiin sitten tuhkaksi prokonsulin määräyksestä, jotta hänen seuraajansa eivät olisi tehneet siitä palvonnan kohdetta.”
Olkoonpa Foxin tiedon lähde mikä hyvänsä, niin ilmeisesti vain vähän tästä kertomuksesta on todella historiallista. Jos kuitenkin viittauksen Polycarpuksen jäännösten palvontaan on katsottava ilmaisevan, että toisen vuosisadan kristityiksi tunnustautuvien keskuudessa esiintyi pyhäinjäännösten palvontaa, niin se on lisätodistus siitä, etteivät monet olleet siihen aikaan Jehova Jumalan uskollisia palvojia. Kristittyjä käskettiin ’palvomaan Jumalaa’ eikä pyhäinjäännöksiä. (Ilm. 19:10, Um) Epäjumalanpalvelijat mainitaan Raamatussa nimenomaan niiden joukossa, jotka eivät saa periä Valtakuntaa. – 1. Kor. 6:9, 10. (Vartiotorni 1. tammikuuta 1973 sivu 23)

Tällä selityksellä pärjää, vaikka kyllä tuo värillä korostamani perusteluosuus pakottaa hymyilemään.

Well, kerronpa nyt minäkin tämänvuotisen muistonviettokokemukseni. Palstalle on tullut mielenkiintoisia ajatuksia aiheesta, kahdessakin ketjussa . Hiivuin siis pois kastamattomuudesta vuosia sitten, minkä jälkeen olen käynyt kolme kertaa muistonvietossa; viimeksi kaksi vuotta sitten ja viime viikon lauantaina. Aiemmat mielipiteeni tilaisuudesta julkistinkin aloitusviestissäni, joten nyt sitten tuoreimmat kuulumiset.

Menin siis vanhan kotiseurakuntani muistonviettoon todistaja-äitini ja parin ei-koskaan-todistajiin-kuuluneen perheenjäsenen kanssa. Kaikki vanhat tutut tervehtivät kyllä ystävällisesti ja kädestä pitäen, mutta olin yllättynyt siitä etteivät he tulleet juttelemaan minulle sen enempää. Pari vanhempaa sisarta kyllä lähestyi minua "ammatillisessa" ts. todistusmielessä, he kyselivät opiskeluasioistani ja alkoivat sitten puhua ammateista, joita tarvitaan paratiisissa. Se oli muuten ensimmäinen kerta, kun muistan tämän asian tulleen salilla selkeästi esille; teini-iässä minua ei sen kummemmin ohjattu mihinkään suuntaan tai kielletty tekemästä mitään koulutuksen suhteen. Pikku seurakunnan koko oli tuplaantunut syntyneiden lapsien ja mukaan liittyneiden venäläisten suurperheiden takia. Itä-Suomessa siis ollaan... Lisäksi n. 50-paikkaiseen pikku saliin olivat ilmaantuneet mikrofonit joita seurakuntalaiset itsekin vähän naureskelivat. Kuulemma vastaaminen on nyt paljon pelottavampaa ja vaivalloisempaakin.

Puhuja saapui paikalle puolituntia myöhässä (liekö ei-natiivina eksynyt jonnekin korpeen), joten juhlallisuudet vietiin läpi melko äkkiä että ehdittiin ennen auringonlaskua. Seurakunnan uusien jäsenten eli sylivauvojen ja muiden taaperoiden ansiosta tilaisuudesta oli juhlavuus ja arvokkuus kaukana, senverran hirveä möykkä salissa oli. Tilaisuuden kohokohtakin, eli rukoukset ja niiden jälkeen vakavassa hiljaisuudessa kiertävät tarjottavat, meni niin sanotusti reisille. Puheesta jäi mieleen muutama opillinen seikka:

- alkurukouksessa pyydettiin siunausta sekä puhujalle että kuulijoille, pyydettiin että Jehova "auttaisi meitä ymmärtämään totuuden oikein". Aika paksua.
- muistonviettoa tulee viettää vain kerran vuodessa siksi, että Jeesus valitsi muistonvieton ajankohdaksi pesah-juhlan, joka sekin on vain kerran vuodessa.
- leiväksi käy mikä tahansa leipä, kunhan se on happamatonta. Happamattomuus symboloi Jeesuksen puhtautta, hapatus (hiiva) puolestaan fariseusten ulkokultaisuutta. Leivän muodolla ei ole väliä, koska sen taittamisella ei ole mitään hengellistä merkitystä; se vain oli tapana sen ajan ruokailussa.
- viinin tulee olla punaista, koska se näyttää vereltä ja sopii paremmin symboloimaan sitä.
- mainittiin tilastollinen näkökohta että 144 000:sta on nykyään maanpäällä jäljellä vielä noin 9000 henkeä. Aika monta vielä, huomioiden että joukkoa on kerätty jo tuhansia vuosia.

Nuo siis suoria lainauksia puheesta. Tilaisuus oli kaikenkaikkiaan aikamoinen farssi, väsynyt, tunteeton yritys. Mukana ollut ulkopuolinen tarkkailija kommentoi jälkeenpäin, että tilaisuudesta puuttui hartaus ja tunnelma, vaikka muutamat yksilöt olivatkin suorastaan hurmioituneen näköisiä (ne olivatkin niitä venäläisiä, joista kaikki eivät puhuneet edes kunnolla suomea), pikkulasten itku ja huuto häiritsivät huomattavan paljon. Häntä hämmästytti myös suuri lasten ja nuorten lukumäärä, sekä ei-todistajien (täysin vieraiden kiinnostuneiden, ei siis todistajien ei-uskovien perheenjäsenten) vähäinen määrä, varsinkin kun puhuja hehkutti sitä, miten valtavat määrät vilpittömiä kiinnostuneita kutsukampanjalla on taas saatu mukaan. (Miksi muistonvieton läsnäolijamääriä edes tilastoidaan? Joku satunnainen vierailija ei heilauttane seuran jäsenmäärä mihinkään suuntaan.) Lisäksi sali rakennuksena oli hänen mielestään harvinaisen mauton palvontapaikaksi, se muistutti enemmänkin olohuonetta kuin Jumalalle omistettua "temppeliä". En ole koskaan tullut ajatelleeksi asiaa ihan noin, onkohan salien rakennuksessa pyritty siihen, että seurakunta on "perhe" ja sali on "koti"?

Näihin tunnelmiin; kommentoikaa ihmeessä.

Mimmillä on asennetta. Pitäisköhän kokeilla ens vuonna..
http://www.godtube.com/view_video.php?v ... cd0b54bb56

Aamun kokemukset käyvät melko hyvin yksiin omien muistojeni kanssa edellisestä muistonvietosta. Tilaisuuden osanottajamäärän tilastoinnin syy lienee omien kannustaminen. Jokainen, joka muistonvietossa käy, lasketaan hyvin potentiaaliseksi kääntyjäksi. Ja kun verrataan Jehovan todistajien määrää muistonvieton osanottajiin, nähdään mahdolliset "helpot käännytettävät". Toinen tapa nähdä asia on se, että muistonviettoon osaanottajat ovat niitä, jotka vielä jollain tasolla ovat lahkossa kiinni.

Joko perhesiteiden, tai muiden tunnesiteiden kautta. Muistonvietto on eräänlainen "Jehovan todistajuuden merkkipaalu". Siitä poisjääminen on erittäin vakava asia, ja se on myös viimeinen kokous johon ihmiset yleensä raahautuvat ennen pois jääntiä.

Lehtiveli kirjoitti:
Joko perhesiteiden, tai muiden tunnesiteiden kautta. Muistonvietto on eräänlainen "Jehovan todistajuuden merkkipaalu". Siitä poisjääminen on erittäin vakava asia, ja se on myös viimeinen kokous johon ihmiset yleensä raahautuvat ennen pois jääntiä.

Nimenomaan kun joskus tulee JT-piireissä keskusteluja joistain vuosia/vuosikymmeniä sitten kastetuista nykyisistä toimettomista, mainitaan useinmiten status a) "ei ollut viimeksi edes muistonvietossa" tai b) "oli se sentään kuitenkin vielä edes muistonvietossa".

Siis tämähän soveltuu hiipumalla poisjääviin, ei kertaheitolla eroa tekeviin.

AchanBeroean kirjoitti:

Anonymous kirjoitti:Siksi voidaan sanoa, että jehovantodistajat eivät uskonnossaan toteuta Jeesuksen käskyä ehtoollisen viettämisestä Hänen muistokseen ja että muistoviettotilaisuus todistajilla ei ole Raamatun mukainen.

He eivät ainostaan jätä toteuttamatt Jeesuksen kehoitusta nauttia ehtoollista, vaan he myös mielenosoituksellisesti kieltäytyvät ehtoollisesta ja torjuvat heille vuosittain tarjotun ehtoollisen. Tuollainen kieltäytymisriitti on saatanallinen.

Ylläoleviin lainauksiin erityisesti liittyy lauantai-tarinani viettämisen muistamisesta.Eipä kuitenkaan mitään uutta auringon tai kuun alla. WBTS-show senkun jatkuuuuu.


"Hopeinen kuu luo merelle siltaa..." vihlovanhaikea 50-luvun melodia mutkittelee maastossa. Pääsiäiskokon savu sinertää kaukaisuudessa ja pikkunoitien ,trullien värikkäät partiot kiertelevät ovilla. Autokatoksen harjalla notkistelee silkinmusta kissapeto.Lauantai-iltapäivän autuaallisessa autereessa hyräilen harmonikan myötä ja sivelen kynsiäni verenpunaisiksi. Nousemus ylös on varhain aamulla.

Pling-plong!!Eee-ih.En avaa. Siellä on tietysti Nestori ylipuhumassa minua lahkon tilaisuuteen. No,voi! Onpas sitkeä soittaja. Tömistelen ovelle ja avatessani siellä tuhiseekin veikeä ja valloittava trullien lauma.Karkkien vastineeksi saan kasan hellyttäviä, itsetehtyjä pääsiäiskortteja.Käperryn aurinkoon lueskelemaan lasten lappusia suklaansiruja syöden.
Samalla mietin miten minua oli parin viikon ajan pehmitelty lahkon lauantaimiittiin.Olin ohittanut kaikki yritykset ja kertonut osallistuvani Pyhän Kolminaisuuden Kirkon ehtoolliselle. Mutta kävinkin Pitkänäperjantaina ortodoksisen kirkon nautittavassa hartaushetkessä.

Pling-plong!!! No niin taas! Montakohan pikkunoitaa siellä nyt vartoilee makeisia?Nappasin mukaani kourallisen uusia suklaamunia avaamaan rientäessäni.
Oven takana seisoikin tosi iso Trulli.
Aaaah!!! Tervetuloa!!PeremmälleI Istuhan ja samalla valikoin Suurimman Suklaamunan Nestorille. Koristeellista foliota pois rapsutellessaan hän aloitti varovaisesti; "Niin sinähän tiedät,että muistonviettomme alkaa kello 19.00." Ryhdyin hitaasti sivelemään uutta lakkakerrosta kynsiini. "Olisin todella iloinen mikäli tulisit muistonviettoon;"jatkoi Veli Vanhin sympaattisen nöyränä. Tippa verenpunaista nestettä lätsähti lattialle...helkkari...mutisin ja pärskähdin puhumaan.
"Että viitsitkin ex-luterilainen! Lahkonne muistonvietto on täysin epäraamatullinen VT-seuran saastuttama rituaali. Toisekseen seurakuntalaistesi omaksuma täystyperä amerikkalainen käytöskoodi on läpeensä iljettävä. Hampaat irvessä,käsi ojossa toivotetaan -dear,dear,loving frendit- hengettömään para-shittiin. Kirkkoihin mennessäni tiedän, että voin tulla,mennä ja osallistua huomaamattomasti omin ehdoin. Minun yksityisyyteeni saati valintoihini ei puututa. "
Nestori mietti tovin. "Niin kyllähän UT:ssä sanotaan, että niin usein kuin syötte ja juotte tehkää se minun muistokseni. Ja ,aivan saattahan käyttäytymiseen liittyä hiukan ylilyöntiä," naurahti hän ymmärtäväisesti.
Lahjakasta ja taitavaa taivuttelua. Tämä Trulli on lukenut Velhonkirjansa perinpohjin.
Nestori puraisi palan pehmeää suklaata ja jatkoi rauhallisena: "Entä jos sinua ei noteerattaisi voisitko harkita tulevasi tänään?"
Onpas tarkkakorvainen ja ovela! Mnjaa,mietin omassa kierossa mielessäni. Samassa tajusin jo myöntyneeni ja antaneeni pikkusormeni pirulle--hetkeksi. Venyttelin sanojani: " Ok, mutta jos yksikin teeskentelijä tulee tervehtimään minua käännyn kannoillani."
Nestorin kasvoille kiipesi eräänlainen helpotuksen hymy ja hän vakuutti,että ei tule. Sivupöydällä vaappui Suuren Suklaamunan Yllätys - pieni,sievä,keltainen kana. Nestorin viehkeä puoliso tulisi noutamaan minut. Niinpä sitten tapasin kaukomailta kiitäneet jälkikasvut jälkikasvuineen ja minut rutistettiin"rakkaudelliseen" perheyhteisöön. Uhfff..tunsin tukehtuvani.

Valtakunnan kanslian ovella vastaan hulmahti kevyiden parfyymien sekamelska,viimeisimmät kampaukset ja sävytykset,kalliita muotiluomuksia,kultaa,helmiä ja puheen porinaa,iloisia kimahduksia ja rankkoja rutistuksia ja tarkkailevat maskuliinit tuoreissa liituraitapuvuissaan. Tunnelma oli kuin teatterin lämpiössä. Ripustin rauhassa tamineeni ja kuinkas ollakaan niin olinkin viimeinen saliin saapuva.
Silmäilin penkkirivistöt. Ja siiiinä ypöyksin pitkän ,tyhjän tuolirivin päässä istui HÄN. Seurakunnan ikioma kiusattu pilkankohde,miehenkipeä leskirouva. Rotanruskea peruukki oli vähän vinossa. Korvan kohdalta pursui ulos oma hiustuppo ja otsalla sojotti kaksi muhkeaa kiiltävän harmaata hiusta kuin norpan viikset.
Kävelin käsi ojossa hymyillen leskirouvan luo lämpimästi tervehtien;" Teidät minä muistan. Hauska nähdä Teitä.!" Rouvan purukalusto klonksui hänkin muisti. Jatkoin kysyen josko hän oli saanut myydyksi hanurinsa. Hieman hyrähtäen hän myönsi sen jo menneen sopivasti. Aikanaan tämänkin tädin varallisuus kaatuisi amerikkalaisten syliin.

Siirryin minulle varattuun paikkaan. Nostatin istujat kuten teatterissa tapana on ja kyselin kuuluvasti minkä näytelmän tällä kertaa saamme nähdä.
Tilaisuus saattoi alkaa. Valjusta takaseinästä irtaantui paraatipuhujaksi kolea,hyinen ja hymytön ,vedettömän autiomaan Azazel. Silmät välttelivät katsekontaktia, ruumiin kieli viestitti-äkkiä pois täältä. Mieleeni jäämätön puhe. Jossain kohtaa rukoiltiin. Kukaan muu ei ristinyt kätösiään kuin minä. Jossain kohtaa luettiin Luukasta. Itse selailin Markusta ja näytin sisar Nestorille tekstin eroavuuksia. Jossain kohtaa laulettiin rekisterin ylä-ääniä. Takarivissä sisar Oopperalaulaja häikäisi seurakunnan kohoten melkein kuulumattomiin C-korkeuksiin ja landasi sieltä vihoviimeisenä värisyttäen tyylikkäästi muiden vaihtaessa jalkaa.

Sitten alkoi viinin ja leivän vuorotarjoilu. Ensin pokkasivat lavalla olevat liituraitapuvut toisillensa. Liekö välimatka ollut liian lyhyt koska otsat kopsahtivat yhteen. Nuori liituraitapuku kiiruhti hämäilemään mikin kanssa ja siirteli sitä edestakaisin.
Penkkirivi riviltä puolitäyttä viiniklasia kierrätettiin erilaisten nenävärkkien alla. Eräänlaista teoreettista sommelier-puuhaa. Alkoholiriippuvuus voidaan herättää myös näin. Nerokas Brooklyn-oivallus. Sitten taas lavaraidalliset pokkasivat toisillensa. Leipälautanen kierrätettiin todella nopeasti. Sitten taas pokeripeli esitettiin lavalta. Lopuksi Azazel kiitteli kaikkea ja kaikkia. Ja vihdoin hellitettiin otsapannat.

Tökkäsin terävimmällä kynnelläni Azazelin kivikovaa olkalihasta kysyäkseni miksi emme raamatun ohjeistuksen mukaisesti syöneet ja juoneet. Zombin hitaudella hän kääntyi puoleeni ja katseli lävitseni värittömillä silmillään ja pieni viekas hymy leikki alahuulen poimussa,kun hän vakuutti:" Niin. kyllä ne ,jotka tuntevat,että voivat osallistua saavat tietenkin nauttia antimista." Jatkoin kysymystäni" Miten sitten jos esim. seurakuntaan kuulumaton nauttii näkyleivän ja viinikulauksen, pääseekö hän sitten voideltujen luokkaan ja taivaaseen ?" Vedettömän autiomaan enkelin poskilihas nyki ja samantien hänen luokseen kiiruhti lasta hyssyttelevä hymyilevä nainen ja esittäydyimme. En kuullut vastausta kysymykseeni, josko sitä nyt edes tuli.

Seurueeni odotteli minua kärsivällisenä. Kutsu ihan pienelle iltapalalle leijui automatkalla."Kiitos tottakai..miten ystävällistä."Mutta mielessäni harmittelin saamaani kohteliaisuuskasvatustani.
Nestorin aistikkaassa kodissa kielenkannattimet irtosivat tarjoilun myötä. Vetäydyimme Nestorin ja muutamien muiden kanssa kirjastoon ja tietokoneen pariin.Veli Vanhin oli loistavalla tuulella. Enkä kyennyt horjuttamaan hänen vankkaa VT-luottamustaan edes vanhoilla kiistanaiheillamme.Seuran sekoiset kehäpäätelmät olivat vain totuutta. Noh juu vielä Nestori ei tiennyt tulevan viikon mielen haavastaan.
Ruokasaliin palatessamme illanviettäjien muisti vaikutti olevan nousujohteista. Posket hieman hehkuen vieraat kohottelivat ääntään ja aterimiaan. Laulukvintetti Herran Tertut selaili hyräillen toivelauluja ja arkisalin puolella joku seurueesta jazzautteli pianoa. Harmonikkojen olkalenkit oli kiristetty ja kilpasoitanta oli alkamaisillaan. Sitä ennen eräs viuluniekka halusi vuodattaa oman tulkintansa Matteus-passiosta.
Sisar Oopperalaulajan aito helminauha levisi parketille. Silkkisohvassa supattelivat nuorimmat ja arpoivat karkkikasaa. ---Juhlat jatkuivat ja kaukana,kaukana kylmä kavala maailma.

Suljin oven vaimeasti takanani ja hengitin syvään puhdasta,raikasta maailmallista ulkoilmaa. Kirkas tähtiloimi kirjoi Niisankuun öisen taivaan. Viikon ensimmäinen päivä tikitti sydänyön tummia tunteja. Ajelin hiljakseen täydenkuun valaistessa aukeita ja käänsin kiemuraiselle metsätielle. Kuusten taakse kätkeytynyt kalpea kuu seuraili minua välkehtien leikitellen jykevien jättirunkojen välissä. Varhain sudenhetkellä saavuin perille lahdenpoukamaan. Hiekka narskui askelteni alla,naukumaton kissani nuuhki kevätilmaa. Verannalla hiljennyin olemassaolevan maailman äänettömään lumoon.

Kimalteleva kuunsilta lepäsi sysimustan veden pinnalla.
......"ja Pilatus otti vettä ja pesi kätensä ja sanoi: "Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne." Silloin maaherran sotamiehet pukivat Jeesuksen ylle purppuraviitan.....ja veivät hänet ristiinnaulittavaksi....."
Kissani pörhisteli yht´äkkiä itsensä palloksi ja tuijotti silmät ymmyrkäisinä merelle.
Kuunsilta värähteli. Roomalaiseen komentajan asuun pukeutunut mies kulki mietteliäänä siltaa pitkin vierellään suippokorvainen koira. Hopeisen sillan kaukainen kaari notkahteli. Valkoiseen pellavapukuun ja verenpunaiseen vaippaan sonnustautunut mies viittoili roomalaista luokseen. Ohut pilvenlonka lipui täydenkuun editse ja kuutamosilta haihtui hetkeksi mutta kiinnittyi pian uudelleen meren peiliin.
Miehet ja koira olivat matkanneet näkymättömiin jatkaen kahdentuhannen vuoden takaista keskusteluaan.
Kissani pörhisteli edelleen ja murisikin vielä.
Olin hetken kuutamolla.....

Veljesseuran kapellimestarille ja konserttimestarille kädenpuristus.

Vau, täytitkin juuri Veljesseuran foorumin viimeisen tyhjiön; Kirjallisesti Lahjakkaiden Verbaaliakrobaattien Seura on aloittanut toimintansa...

Ellabella kirjoitti:Istuhan ja samalla valikoin Suurimman Suklaamunan Nestorille. Koristeellista foliota pois rapsutellessaan hän aloitti varovaisesti...

"Hiukan" OT, mutta sain Kinderistä "Spy Gadgets" -sarjaan kuuluvan simpukkamallisen vakoilupeilin. Tosin olisin ehdottomasti mieluummin halunnut vakoilukompassin (mukana tulleesta mainoksesta huomasin, että sellainenkin löytyy Kindereistä).

Ellabella kirjoitti: Penkkirivi riviltä puolitäyttä viiniklasia kierrätettiin erilaisten nenävärkkien alla. Eräänlaista teoreettista sommelier-puuhaa. Alkoholiriippuvuus voidaan herättää myös näin.

Tuollaisen käytöksen järkevyys voidaan tosiaan kyseenalaistaa, kun muistetaan kuinka paljon ex- ja nykyisiä alkoholisteja istuu valtakunnansalin penkeillä. [Tässä yhteydessä tulee ihan mieleen (urbaani)legenda äidistä, jonka amfetamiiniriippuvuus puhkesi uudestaan, kun veteli talkkia vauvansa takapuoleen.]