Veljesseura.org

Nimimerkille Pääsiäinen:

Russell opetti aikanaan Raamatun mukaisesti, että taivaassa on sekä pieni lauma (144 000) että suuri joukko. Rutherford pudotti suuren joukon maan päälle ja osattomaksi Herran illallisesta. Nyt näyttää siltä, että taivaaseen ollaan taas keräämässä lisää populaa, kun ehtoolliselle osallistumisen kriteerejä on höllennetty. Ettei vaan iso joukko olisi taas siirtymässä taivaaseen.

Aaac kirjoitti:Russell opetti aikanaan Raamatun mukaisesti, että taivaassa on sekä pieni lauma (144 000) että suuri joukko.

Öö, tota Russelille pienen joukon tarkka lukumäärä oli ainoastaan Jehovan tiedossa, mutta Russelin valistunut arvaus oli noin miljoona:

“Sixteen millions would, we believe, more nearly express the number of professing church members of adult years, and one million would, we fear, be far too liberal an estimate of the "little flock," the "sanctified in Christ Jesus," who "walk not after the flesh, but after the Spirit." It should be borne in mind that a large proportion of church members, always numbered in the reckoning, are young children and infants. Specially is this the case in the countries of Europe. In many of these, children are reckoned church members from earliest infancy.” (The Plan of the Ages p. 17)

Russelille 144000 oli luonnollisia juutalaisia, jotka olivat palautumassa Palestiinaan. Toistaiseksi olen siinä olettamuksessa, että 144000 valjastettiin pienen joukon käyttöön vasta 1930-luvulla kun juutalaisten erityisasema hylättiin.

Rutherford pudotti suuren joukon maan päälle ja osattomaksi Herran illallisesta.

Ja oliko kolmeen ensimmäiseen vuoteen tuon oppimuutoksen jälkeen suuren joukon jäsenillä, eli hengellisellä rupusakilla, ei ollut pääsyä muistonviettoon. No ei heitä kutsuttu jehovantodistajiksikaan, vaan he olivat 'hyvän tahdon ihmisiä'.

wolframium kirjoitti:

AchanBeroean kirjoitti:Jehovantodistajalahkon leivästä ja viinistä kieltäytyminen on saatanallinen riitti, jossa lahkolaiset kieltäytyvät Jeesuksen Kristuksen ruumiista ja verestä vastoin hänen kehoituksiaan ja panevat toivonsa lehdenmyyntiin ja muuhun lahkotyöhön, jolla uskovat voivansa ostaa pelastuksensa.

Ehkä näin, mutta joillekin muistonvietto voi olla myös odotettu tapaaminen nähdä pitkään erossa olleita sukulaisia ja ystäviä (tai siis "ystäviä").

Mitä suotta sitä muistonviettoa odottelemaan. Voihan sitä erotettuna/eronneena käydä muutaman kerran viikossa salilla katsomassa välit poikki laittaneita sukulaisia ja ystäviä.

Tässä tosin on tällöin olemassa kuvainnolliselle oksennukselle palaamisen riski.

pääsiäinen kirjoitti:Onpa jännä huomata miten eri mieltä olen luopioiksi tunnustautuvien kanssa... Vaikka olen paljon tehnyt todistajien näkökulmasta sopimattomuuksia ja siksi minut erotettiinkin (taas), en myönnä että raha olisi joku syy niiden toiminnalle enkä allekirjoita muitakaan ihmeellisiä väitteitä joita täällä esitetään.

Niin no, eihän se sitä tarkoitakaan, että jos on toiminut vastoin vt-seuran asettamia moraalimittapuita, ymmärtäisi samalla sekunnilla koko lafkan olemassaolon syvimmätkin motiivit. Mutta koska rahasta ei tässä ketjussa ole kyse, jätetään sen käsittely toisaalle. Voithan vaikka avata aiheesta keskusteluketjun mikäli se kiinnostaa riittävästi.

Olen kai väärästä paikasta hakemassa sympatiaa

Hehheh, ei sitä nyt ihan noinkaan voi sanoa.

Hra nimeltä Freddie Karlsson on kirjoittanut soppelin lyhyen artikkelin aiheesta "Jehovan todistajista lähtemisen vaikeus". Suosittelen lukemaan tuon asiaa avaavan kirjoituksen. Suomennettu versio löytyy tästä.

Avain jehovantodistajuudesta irtautumiseen on - kuten onkin jo todettu - yksinomaan omissa käsissäsi. Josko palstan kirjoitukset ja vastaukset välillä turhan jyrkiltä kuulostaisivatkin, mutta on hyvä pysähtyä ajattelemaan, että niihin voisi olla jopa olemassa looginen selitys ja syy. Itse ihmettelin joskus jehovantodistajana, että mikä ihmisen saa luopioitumaan kun kyse on kuitenkin Totuudesta. En oikein koskaan saanut siihen kattavaa selitystä, koska sellaisesta eivät mene vt-seuran sorvaamat yleistykset ja suoranaiset valheetkin entisistä jehovantodistajista.

Kuitenkin, huonoin tilanne kaikista on elää puolittain jehovantodistajuudessa, jolloin se vaikuttaa mm. pääsiäisen viettoon ja lukuisiin muihin kinkereihin tavalla, jossa lopulta voi tuntua siltä, että kaikki mitä teet on joltain kannalta väärin. Ei kuulosta kovin houkuttelevalta, vai kuinka?

pääsiäinen kirjoitti:Olen vähän pettynyt siihen mistä näkökulmasta alkuperäiseen viestiini on vastailtu... Toki pari ihan mukavaa ja ystävällistä kommenttia tuli, muttei oikein keskustelua siitä mikä oli se pääasia.
Sen sijaan on jutuistani poimittu lauseita jotka ei mitenkään liity tähän mun akuuttiin ongelmaan, vaan yleisesti seuraan ja sen opetuksiin. Sama mulle, halusin puhua siitä mitä tunnen ja mitä mulle on tapahtunut, en mistään oppiasioista. Eikö niille ole foorumissa tuo oma osiokin?

En oikeastaan voi sille mitään, mutta tuo mitä sanoit loukkaa minua yli kaiken. Pääasiahan tietenkin on että kaikki kirjoitukset mielipiteineen ja asiakulmineen saavat sinut itsesi ajattelemaan mitä mieltä olet. Täällä on minulla monta ystävää jonka todellinen tarkoitus todellakin auttaa kaltaisiasi ihmisiä jotka ovat todistajista lähteneet ja aika yksin ajatustensa kautta. Sinuna olisin kiitollinen että sinulla on mahdollisuus jutella ja kysyä. Kun minä lähdin olin kolme vuotta yksin ajatusteni kanssa.

En minäkään ole vielä tänäkään päivänä kaikkien kanssa samaa mieltä ja kyllä minuakin ärsyttää se mitä ja miten jotkut joskus kirjottaa.. Mutta monet meistä purkaa omaa oloaan yhä tämän palstan kautta. Me emme pelkästään kirjoittele uusia ihmisiä varten vaan myös itseämme.. että onnea vaan sen inhimillisemmän palstan löytämisessä.

StereoX kirjoitti:Täällä on minulla monta ystävää jonka todellinen tarkoitus todellakin auttaa kaltaisiasi ihmisiä jotka ovat todistajista lähteneet ja aika yksin ajatustensa kautta. Sinuna olisin kiitollinen että sinulla on mahdollisuus jutella ja kysyä. Kun minä lähdin olin kolme vuotta yksin ajatusteni kanssa.

Ei ollut tarkoitus loukata ketään. Ja ymmärränhän minä että tämä on luopiopalsta, joka keskittyy näköjään ilkeilemään seuralle ja etsimään vääryyksiä sen opeista. Mutta aloituksen tehdessäni en tuntenut palstan henkeä ja tyyliä, en ollut lukenut tätä aiemmin! Otin vain asian puheeksi kun löysin netistä foorumin jolla on entisiä todistajia.

Onhan nykyään netissä mahdollisuus keskustella ja kysyä ihan mistä vaan, siitä on varmaan moni muukin kiitollinen

Ilmeisesti täällä monet katkeruuttaan purkavat exät ovat löytäneet valheita ja vääriä opetuksia ja vikoja järjestön toiminnasta ja tämä ollut syy pois vetäytymiselle.

Minulla taas ei ole tällaista syytä, vaan jouduin erotetuksi kun tein väärin, ja se harmittaa. Ei mulla ole ongelmallisia ajatuksia itse totuuteen liittyen, muuten kuin välillisesti olosuhteiden muodossa: mun ongelma on tämä ikävä tilanne kahden kulttuurin välimaastossa jossa ei oikein saa otetta kumpakaan.

Ja onkin ollut valaisevaa huomata että tämä on tyypillistä, moni muukin on tässä vaiheessa ollut samassa jamassa. Se vähän lohduttaa, kuten myös jonkun kertoma ajatus siitä että ajan myötä tämä vierauden tunne helpottaa ja on tosiaan mahdollista vielä sopeutua yhteiskunnan tapoihin Jos minusta ei enää todistajaa tule.


Ja mietin että pystynkö näkemään vaivan takaisin pääsemiseksi

pääsiäinen kirjoitti:
Minulla taas ei ole tällaista syytä, vaan jouduin erotetuksi kun tein väärin, ja se harmittaa. Ei mulla ole ongelmallisia ajatuksia itse totuuteen liittyen, muuten kuin välillisesti olosuhteiden muodossa: mun ongelma on tämä ikävä tilanne kahden kulttuurin välimaastossa jossa ei oikein saa otetta kumpakaan.

Ja onkin ollut valaisevaa huomata että tämä on tyypillistä, moni muukin on tässä vaiheessa ollut samassa jamassa. Se vähän lohduttaa, kuten myös jonkun kertoma ajatus siitä että ajan myötä tämä vierauden tunne helpottaa ja on tosiaan mahdollista vielä sopeutua yhteiskunnan tapoihin Jos minusta ei enää todistajaa tule.


Ja mietin että pystynkö näkemään vaivan takaisin pääsemiseksi

Rekisteröidy ja vaihda ajatuksia yksityisviestein.

Saat keskustella "rakentavasti" sellaisten kanssa, joiden kanssa haluat ja jotka ajattelevat kanssasi "jokseenkin samalla tavalla."

Sitä vieraantuneisuuden tunnetta kestää kyllä pitkäänkin, toki henkilöstä riippuen. Itse koen edelleen olevani jotenkin vieras maailmassa. En ole koskaan viettänyt joulua, syntymäpäiviä, juhannusta, pääsiäistä tai mitään ns. normaaleja juhlia. Välillä mielessä pyörii josko sittenkin menisi takaisin tuttuun ympäristöön, mutta hetken päästä aina muistuu se ahdistus jota siellä koki kun ei saanut ajatella, ei puhua eikä olla vapaasti oma itsensä. Nykyinen tilanne on kuitenkin parempi ja paranemaan päin koko ajan.

Jaakob kirjoitti:Sitä vieraantuneisuuden tunnetta kestää kyllä pitkäänkin, toki henkilöstä riippuen. Itse koen edelleen olevani jotenkin vieras maailmassa. En ole koskaan viettänyt joulua, syntymäpäiviä, juhannusta, pääsiäistä tai mitään ns. normaaleja juhlia. Välillä mielessä pyörii josko sittenkin menisi takaisin tuttuun ympäristöön, mutta hetken päästä aina muistuu se ahdistus jota siellä koki kun ei saanut ajatella, ei puhua eikä olla vapaasti oma itsensä. Nykyinen tilanne on kuitenkin parempi ja paranemaan päin koko ajan.

Minä en kyllä suostu tässä tyhjiössä montaa kuukautta elämään, joko menen illalla muistonviettoon ja suunnittelen kesälomaksi konventtimatkaa hotelleineen jne tavoitteena saada entiset ystävät ja elämä vielä vuoden parin sisällä takaisin...

Tai sitten sopeutan perheeni jotenkin siihen että juhlapyhät ja muut on ihan kiva juttu Alkuperäinen ongelmanihan oli se että olisin ihan hyvillä mielin vähän ostellut tällä viikolla pääsiäishörhellyksiä ja mämmiä ja muuta kivaa, mutta lapsoset ei ymmärrä enkä halua heitä järkyttää tekemällä näin. Olen muutenkin vähän masentunut ja halusin vaan itseäni jollakin piristää. Ei se mulle olisi eettinen ongelma nyt kun olen erotettu, voin mielestäni tällä hetkellä tehdä mitä huvittaa, en silti voi olla ajattelematon lapsia kohtaan enkä sekoittaa heidän mieltään.
Olinkin vähän järkyttynyt heidän suhtautumisestaan, yleensä pienet lapset kiljuu onnesta jos saa suklaamunia... Mutta meidän 4v toteaa että "ei kiitos, en vietä pääsiäistä". Enkä minä ollut silloin paikalla.. Itse lapsena rikoin aina sääntöjä jos vanhemmat ei nähneet Olen yrittänyt kyllä kysellä jos vaikka synttärilahja kelpaisi tai naapurin lapset tulisi kakulle, mutta ei kun se ei sovi ja me ei vietetä! Niin! Ei voi pakottaa...

Jos ei näistä juhlapyhistä puhuta vaan ihan yleisesti, niin minä olen hyvin kyllä tullut juttuun sekä todistajien että maailmallisten kanssa. Jako vaan lähinnä niin että maailmasta on vaihtuvat bilekaverit ja todistajista oma suku, perheelliset kaverit sekä muutenkin aidot tosiystävät ja lasten kaverit myös.
Ei mulla maailmassa mitään ystäviä ole, olisikin, niin en ehkä olis näin ulkona. Jotenkin sitä jopa "käytti" maailman ihmisiä siihen hauskanpitoon, ei edes ajatellut niitä todellisina ihmisinä jotka arkeakin elää ja joilla on ihan oikeatkin ajatukset ja tunteet. Mutta onhan maailmassakin perheellisiä ja tavallisia ihmisiä, suunnistan varmaan johonkin mannerheimin äiti-lapsikerhoon tästä

Ja vaikka tällainen en-niin-vakava ihminen olen niin uskon todellakin Jumalaan ja hengelliset asiat on tärkeitä. Baalin palvonta olisi sopinut mulle, niillähän oli aika mukavia palvontamenoja

Analysoija kirjoitti:

pääsiäinen kirjoitti:
Minulla taas ei ole tällaista syytä, vaan jouduin erotetuksi kun tein väärin, ja se harmittaa. Ei mulla ole ongelmallisia ajatuksia itse totuuteen liittyen, muuten kuin välillisesti olosuhteiden muodossa: mun ongelma on tämä ikävä tilanne kahden kulttuurin välimaastossa jossa ei oikein saa otetta kumpakaan.

Ja onkin ollut valaisevaa huomata että tämä on tyypillistä, moni muukin on tässä vaiheessa ollut samassa jamassa. Se vähän lohduttaa, kuten myös jonkun kertoma ajatus siitä että ajan myötä tämä vierauden tunne helpottaa ja on tosiaan mahdollista vielä sopeutua yhteiskunnan tapoihin Jos minusta ei enää todistajaa tule.


Ja mietin että pystynkö näkemään vaivan takaisin pääsemiseksi

Rekisteröidy ja vaihda ajatuksia yksityisviestein.

Saat keskustella "rakentavasti" sellaisten kanssa, joiden kanssa haluat ja jotka ajattelevat kanssasi "jokseenkin samalla tavalla."

Kiitos vinkistä, en kuitenkaan taida käyttää tähän enemmälti aikaa. Koska haluan päästä elämään oikeasti ja tekemään asioita, en jäädä koneen äärelle ihmettelemään. Ei nettikeskustelut korvaa ihmissuhteita.

Vaikka ei mua harmita että tänne kirjoitin, oli hyvä kun sain avautua Ja näin vähän mikä täällä on meininki.

AchanBeroan kirjoitti:Kuka onkaan inhimillinen, kun kyse on lahkolaisten auttamisesta on peruskysymys, jota sopii pohtia. Ehkä asiaan saa selvyyttä mutkan kautta. Jos alkoholisoitunut rapajuoppo, joka on saanut ryyppäämisensä loppumaan ja on raitistumassa, kokee taas halua lähteä kapakkaan ja kysyy: "Pitäisikö sitä lähteä oluttuopposelle?", niin asiaan voi suhtautua monella tavalla.

Yksi sanoo: "Mene vaan kapakkaan, siellähän olet aina viihtynyt ja siellä on tuttujasikin ja olethan aina rakastanut viinaa".

Toinen sanoo: "Juoppohullu kusipää, etkö Saatana ole mitään oppinut juopottelun kiroista, vaan olet taas menossa, vaikka olet ollut jo raitistumaan päin!"

Kumpi noista kahdesta oli "inhimillinen" ja kumman halu auttaa henkilöä suurempi?

Oikea vastaus tähän kysymykseen on: yksi on oikeassa. Ulkoinen vaatimus ei ylitä sisäistä vaatimusta. Toinen on paapomista. Juoppoa ei auta yhtään viinan juomisen kieltäminen, koska hänen sisäinen tahtonsa on aina ulkoista voimakkaampi. (Vrt. kieltolaki) Tästä syystä AchanBeroanin kommentit eivät ilmaise järin suurta viisautta. Jehovan todistajat todistelevat muiden olevan väärässä - AB tekee samoin. "Kaikki mitä vastustatte, voimistuu."

Muutoksen tulee tulla ihmisen sisältä eikä ulkoa. Siksi ei auta todistella toisten oppien virheellisyyttä. Pitää tyytyä kertomaan oma kokemus. Sitä kutsutaan vertaistueksi. Meistä jokainen kulkee omaa polkuaa ja on itse vastuussa omista valinnoistaan. Vain vallanhimoiset haluavat tehdä valintoja toisten puolesta. Usein tämä naamioidaan "auttamiseksi".

Empatiaa minäkin olen odottanut enemmän näiltä sivuilta, mutta ...

SonOfJesus kirjoitti:Muutoksen tulee tulla ihmisen sisältä eikä ulkoa. Siksi ei auta todistella toisten oppien virheellisyyttä. Pitää tyytyä kertomaan oma kokemus. Sitä kutsutaan vertaistueksi. Meistä jokainen kulkee omaa polkuaa ja on itse vastuussa omista valinnoistaan. Vain vallanhimoiset haluavat tehdä valintoja toisten puolesta. Usein tämä naamioidaan "auttamiseksi".

Hyvin kiteytit suuria viisauksia pariin lauseeseen. Olen samaa mieltä.

pääsiäinen kirjoitti:

Analysoija kirjoitti:

pääsiäinen kirjoitti:
Minulla taas ei ole tällaista syytä, vaan jouduin erotetuksi kun tein väärin, ja se harmittaa. Ei mulla ole ongelmallisia ajatuksia itse totuuteen liittyen, muuten kuin välillisesti olosuhteiden muodossa: mun ongelma on tämä ikävä tilanne kahden kulttuurin välimaastossa jossa ei oikein saa otetta kumpakaan.

Ja onkin ollut valaisevaa huomata että tämä on tyypillistä, moni muukin on tässä vaiheessa ollut samassa jamassa. Se vähän lohduttaa, kuten myös jonkun kertoma ajatus siitä että ajan myötä tämä vierauden tunne helpottaa ja on tosiaan mahdollista vielä sopeutua yhteiskunnan tapoihin Jos minusta ei enää todistajaa tule.


Ja mietin että pystynkö näkemään vaivan takaisin pääsemiseksi

Rekisteröidy ja vaihda ajatuksia yksityisviestein.

Saat keskustella "rakentavasti" sellaisten kanssa, joiden kanssa haluat ja jotka ajattelevat kanssasi "jokseenkin samalla tavalla."

Kiitos vinkistä, en kuitenkaan taida käyttää tähän enemmälti aikaa. Koska haluan päästä elämään oikeasti ja tekemään asioita, en jäädä koneen äärelle ihmettelemään. Ei nettikeskustelut korvaa ihmissuhteita.

Vaikka ei mua harmita että tänne kirjoitin, oli hyvä kun sain avautua Ja näin vähän mikä täällä on meininki.

Avautuminen auttaa aina.

Omalla kohdalla muutamat ex-JT miitit ja samankaltaisia kokemuksia omaavien tuki auttoi prosessisssa.

Muuten, silloin kun mulla ei vielä lapsia ollut, annettiinhan me todistajakavereitten kanssa toisillemme joskus synttärinä lahja Ja uuttavuotta varsinkin juhlittiin...

Kiva vaan että nyt nämä kaikki rakkaat ihmiset pitää mua niin pahana ettei enää ees moikkaa. Niin kauan kaikki oli ok kun olin mukana, vaikken aina käynyt kokouksissa.

Oli mulla aina tsemppikausiakin ja osa-aikaisena olin ja kaikkea... Ja nautin siitä! Sitten vaan rakastuin tähän komeaan superhengelliseen veljeen (vanhin ja kaikkea vaikka nuori) joka parissa vuodessa paljastui väkivaltaiseksi alkoholistiksi ja täysin moraalittomaksi petturiksi.

Että on mulla ollut huonoa tuuriakin, ei se täysin oma vikani ole että seilaan täällä maailman ja totuuden väliä. Olen kai heikko. Mutta sekö on syy sille että ihminen jätetään yksin ja kaikki otetaan pois!!! Ei musta tullut marttyyrivaimoa.

Oho, olenpas näköjään itsekin katkera