Vaihtoehto viralliselle totuudelle

[matti]

Pakana kirjoitti:
Sinä et tuo minun kotiini mitään, et ole ainakaan tietääkseni koskaan tuonut, etkä tuo.
Lisäksi minä hoidan neljää alaikäistä lastani töiden jälkeen ja siltikin... kas kummaa. Minulta liikenee rahaa ja aikaa toisten auttamiseen ja hyvän mielen ylläpitämiseen. Jopa silloin kun olin "yhteiskunnan elätti" eli olin äitiyspäivärahalla, maksoin tuostakin summasta veroa noin 20%, vaikka mielestäni olin sen jo moneen kertaan omalla työlläni ansainnut. Olen siis monesta "tuesta" maksanut moninkertaista veroa.

Tietääksesi en tuo kotiisi mitään...? Noh, nyt annetaan sinulle sitä tietoa.
Maksat sitten veroina yhteiskunnalle muutaman sata miljoonaa vuodessa - siis kyetäksesi yksin rahoittamaan kaiken? Muille ihmisille maksamiesi tukien ja eläkkeiden lisäksi rahoitat koko sen valtavan koneiston, minkä elääksesi tarvitset - siis sinne kotiisi? Ihan tarkoitan niitä seinästäsi ja ja hanastasi tulevia juttuja. Mietipä hetkinen miten valtavasta koneistosta on kyse. Montako euroa maksaa esim. vesivoimala (ydinvoimalasta puhumattakaan!), joka sen sinunkin sähkösi tekee mahdolliseksi, taas suunnittelusta lähtien. Siihen päälle rakentaminen ja myöhemmin jakeluverkosto, ylläpito...koko maan mittakaavassa valtava määrä miestyötunteja, koko ajan.

Olen pahoillani, että murskaan kylmästi mielikuvasi omasta kaikkivoipaisuudestasi ja täydellisestä omavaraisuudestasi, mutta sinä tarvitset muiden (ja siis minunkin) rahoja ihan yhtä kipeästi kuin me/minä sinun! Osallistut pelkkään koneiston ylläpitoon pienellä panoksella ja verorahoja (niiden muiden) tarvitaan ennen sitä, sen aikana ja vielä jälkeen. Maksettuja veroja ei kerätä mihinkään rahakirstuun, jossa sinun rahoillesi on erillinen lokero. Tuossa lokerossa sinun rahasi sitten odottaisivat mahdollisesti sinulle tulevaa pahaa päivää? Tai luvallasi niitä voisi käyttää vaikka lapsiisi? Ei, rahat menevät saman tien niille, jotka niitä tarvitsevat juuri silloin.

Pakana kirjoitti:
Mä toimin tällähetkellä mielenterveys- ja päihdetyöhoitajana. Joten aika varmasti tiedän, ettei työkyvyttömyyseläke tule tuosta noin vaan. Siihen on olemassa ihan omat säädöksetkin ja lait. Mielenterveyspuolelta työkyvyttömyyseläke tulee "sormia napsauttamalla" suurinpiirtein silloin kun asiakas on yrittänyt itsemurhaa. Työkyvyttömyyseläkkeestä aletaan vasta puhua silloin kun noin vuoden verran ollaan oltu sairaslomalla jonkin diagnosoidun syyn takia...

Nykyään tuo mainitsemasi osatyökyvyttömyyseläke kulkee nimellä kuntoutusraha ja sen tosiaan saa jo esim. 20-vuotias nuori joka ei ole hakenut koulutukseen. Tai vaikkapa nuori joka joutuu keskeyttämään vaikkapa parturikampaajan opintonsa allergian takia. Liikutaan siis vähän eri liigassa nyt.

Mä todellakin päivittäin näen enemmän ihmisiä, jotka kärsivät niin traumaattisista mielenterveysongelmista, että nämä "makasin sängyllä ja parantelin itseäni" kommentit ovat jopa suorastaan loukkaavia. Te ette tiedä mistä te puhutte.

Kuules nyt, kaikkitietävä. Olen puhunut koko ajan omista kokemuksistani minäkin, en ole liioitellut tai valehdellut yhtään. Minä tiedän liiankin hyvin mistä puhun.

Puhun juurikin määräaikaisesta (siis voimassa päivästä x päivään x) ja TÄYDESTÄ työkyvyttömyyseläkkeestä, en OSA-sellaisesta, malta lukea tarkemmin. Täyden saa, kun ensin on saanut 300 päivää ansiosidonnaista sairauspäivärahaa. Tuo 300 päivää täyttyy kepeästi, kun kyseessä on mainitsemani vaikea, pitkäaikainen ja toistuva masennus - siis kaikki kolme samassa paketissa.

MINÄ voin kertoa sinulle omasta kokemuksestani, siis sisältäpäin, mutta sinä katsot ulkoapäin muiden sairastamista. SINÄ tässä et oikeasti tiedä mistä puhut. Vain kaiken sen läpikäynyt tietää, usko huviksesi. Mieluummin minäkin olisin katsonut muita - ja kaikkein mieluiten vain lukenut kirjoista. En silti yhtään kiellä, etteikö sinun työsi olisi rankkaa, sillä jonkin aikaa vietin osastolla minäkin.

Ja kyllä, minä sananmukaisesti makasin sängyssä ja parantelin itseäni. Kyse on aivojen kemiasta ja siihen auttaa kaikkein parhaiten aika, lääkkeet ovat mukana vain tukena. Nukuin vuorokaudessa 16 tuntia, päivissäni oli KAKSI PAKKOA: lenkittää koirat keskellä päivää ja pestä hampaat. Isäntä hoiti ne kaksi muuta lenkkiä, pyöritti kodin rutiineja ja kaiken päälle kävi vielä raskaassa ansiotyössä ansaitsemassa minulle eläkerahoja... Tiedän ihan aikuisten oikeasti, mistä puhun. Elämästäni puuttuu pitkä pätkä, josta en muista kuin järkyttävän väsymyksen ja mustuuden. Olisin tappanut itseni, mutta ei ollut voimia siihenkään, haperoita itsemurhasuunnitelmia sentään oli kokonaista kolme. Pelkkää käden liikautusta piti miettiä todella kauan ja usein sekin jäi tekemättä.

Toistan itseäni, mutta todellakin sain ko. eläkkeen sormia napsauttamalla. Niin käy, kun on todistettavasti liian sairas omaan ammattiinsa. Hoitava lääkäri kirjoitti oman lausuntonsa, mitään lisäämättä tai pois jättämättä ja työterveyslääkäri kirjoitti omansa. Lomaketta täytin muutaman minuutin joka päivä, kunnes se oli valmis - ja puhutaan kuukausista, niin "pahoja" ne kysymykset ovat. Eläkettä sain lähes 2 vuotta, äkkiä laskien olin poissa töistä lähes 3 vuotta. Koko ajan työnantaja odotti paluutani kyselemättä, uhkailematta, painostamatta. Yhdessä välissä eläkkeen määräaika loppui, kun en parantunut ennakko-odotusten mukaisesti. Eläke jatkui pelkällä työterveyslääkärin lähettämällä paperilla (en edes tiedä, mitä siihen oli kirjoitettu, ei paljon kiinnostanut!).

Summa summarum: Olen siis kovastikin virallisen totuuden kannalla, koska suurinta osaa "aivopestyistä" ihmisistä tämä yhteiskunta palvelee suht kelvollisesti, jopa ihan hyvin. Totuus on myös ettei koskaan voida miellyttää kaikkia, oli totuus tai järjestelmä millainen tahansa. Aina joku tuntee kärsineensä vääryyttä. Rakkaudentäyteistä paratiisia maan päälle ei saada, mutta on hienoa kun joku harva siellä täällä kokee asiakseen toimia esimerkillisesti. Moneenkin asiaan voi sanoa: tahtoa löytyy, mutta ei löydy kykyä - tai päinvastoin. Osalta ei löydy kumpaakaan ja sellaista se vaan on.

EDIT: kirj. vihreitä.

Epäilem että et tarvimmut edes napsauttaa sormilla päästä eläkkeelle. Mutta uskon myös että jokainen joka ymmärtää tämän triidin otsikko on valmis tekemään enemmän työtä, ja maksaa enemmän veroa siitä, jotta sinunlaisia sais parempaa hoitoa kuin eläke. Ja tämä virallinen totuus on laskemassa veroa ja päästää sinunlaisia takaisin töihin!

[Nellique]

Kiitos Matti, täältä tulee iso suukko nenääsi!

[pakana]

Maksat sitten veroina yhteiskunnalle muutaman sata miljoonaa vuodessa - siis kyetäksesi yksin rahoittamaan kaiken? Muille ihmisille maksamiesi tukien ja eläkkeiden lisäksi rahoitat koko sen valtavan koneiston, minkä elääksesi tarvitset - siis sinne kotiisi? Ihan tarkoitan niitä seinästäsi ja ja hanastasi tulevia juttuja. Mietipä hetkinen miten valtavasta koneistosta on kyse. Montako euroa maksaa esim. vesivoimala (ydinvoimalasta puhumattakaan!), joka sen sinunkin sähkösi tekee mahdolliseksi, taas suunnittelusta lähtien. Siihen päälle rakentaminen ja myöhemmin jakeluverkosto, ylläpito...koko maan mittakaavassa valtava määrä miestyötunteja, koko ajan.

Jaa... ollaampa sitä hurskaita. Maksat ilmeisesti niin paljon veroja, että sinulla todellakin riittää maksettavaksi myös minun osuuteni sähköstä ja hyvinvointipalveluista? Varakas mimmi, täytyy myöntää.
Joo.. tottahan se on, että sitä rahaa mitä "veroja maksetaan" ei varsinaisesti makseta mihinkään "lippaaseen", ei niitä palkkarahojakaan viedä virallisesti sinne pankkiautomaattiinkaan. Koko taloussysteemi kun on vain kupla... siinä vaiheessa kun alkaa valtio tarvitsemaan todella valuuttaa, sinun setelisi eivät siinä paljoa paina, ne kun ovat AINA valtion omaisuutta. Tee niin paljon työtä kun jaksat, ihan sata varmasti sinä jäät kuudenneksi kun tämä yhteisö rupeaa tarvitsemaan rahaa. Katsopa vaikka 30-luvun lamaa ja niitä ihmisiä, jotka kuolivat kadunvarsiin nälkään ja kylmyyteen. Että se siitä tarpeellisuudesta. Sinä tunnut olevan kaikkivoipa kun todellakin kuvittelet, että sulla olis kärpäsen paskan vertaa arvoa tälle yhteiskunnalle... kuinkahan monta viikkoa menee kun työnantajasi on jo korvannut sinut siinä vaiheessa kun päätät erota töistäsi?

Minä maksan veroja siinä missä sinäkin. Maksan veroja käyttämästäni sähköstä, päivähoitopalveluista, terveydenhuollosta yms.
Sen lisäksi minä maksan sähkönsiirtomaksun, sähkömaksun (joka on ihan luvattoman iso! ), maksan aika suuren osan palkastani päivähoidon tuottajille (niin juuri, sille ilmaiselle, SINUN verovaroin kustantamallesi), kunnallilselle päivähoidontuottajalle ja maksan terveyskeskusmaksun lisäksi tarvitsemani lääkkeet ja sairaalamaksut.
Nämä kaikki sekä itsestäni, että myöskin neljän lapseni osalta. Sen lisäksi minä maksan/ maksoin, sekä sinun 3-vuoden sairastamisesi, että kaiken siihen tarvittavan hoidon... silloin kun sinä et kyennyt sitä tekemään? Minä kulutan perheineni niin paljon yhteiskunnan palveluita ja maksan siitä niin moninkertaisen hinnan, että vi**t mulla riittää mitään verorahoista vammaisille ja muille tarvitseville! Kylä ne menee aika tarkkaan ihan oman hyvinvoinnin tukemiseen!

Lisäksi, kun olemme yrittäjäperhe (siis mies on yrittäjä, kohta kaksinkertainen sellainen) ylläpidämme verovaroin myös kirkkoa johon emme kuulu, maksamme veroja työntekijöistä, eläkemaksuja, palkkoja, vakuutusmaksuja ja vaikka mitä kaikkea jurkeletta! Jos sä todella kuvittelet että sun panoksesi tähän systeemiin on suuri, niin oi kaikkitietävä, väärässä olet. Ne on ne suuryritykset, jotka tätä systeemiä pääosin pyörittää. Sinun maksamasi verot kattavat hädintuskin ne palvelut, joita itse käytät. Ota laskin käteen ja laske.

MINÄ voin kertoa sinulle omasta kokemuksestani, siis sisältäpäin, mutta sinä katsot ulkoapäin muiden sairastamista. SINÄ tässä et oikeasti tiedä mistä puhut. Vain kaiken sen läpikäynyt tietää, usko huviksesi. Mieluummin minäkin olisin katsonut muita - ja kaikkein mieluiten vain lukenut kirjoista. En silti yhtään kiellä, etteikö sinun työsi olisi rankkaa, sillä jonkin aikaa vietin osastolla minäkin.

Oioi Nellique... se, että sinä katsot omaa masennustasi sisältä päin tekee sinusta alan asiantuntijan??? Sinulla on masennuksestasi ja sairastamisestasi hyvin subjektiivinen kokemus. Minulla taas työni ja koulutukseni vuoksi objektiivinen.
Mä katselen ja autan kaltaisiasi ihmisiä satoja vuosittain. Ja todellakaan, mulle ei tarvitse tulla selittämään miten invalidisoivia ja vaikeita mielenterveysongelmia sitä näkee päivittäin. Niin paljon minä näitä tapauksia näen, että pistää vihaksi kun sanot, että kuka haluaisi tällaisia yhteiskuntakelvottomia elättää.... itse olet kuulunut samaan kastiin, mutta samalla kädellä arvostelet muita... mikä tekee sinusta paremman näihin muihin nähden???!!!

Olen myös vuosia katsellut erään läheiseni taistelua mielenterveysongelmien kanssa.... hänellä on ollut vaikea, invalidisoiva masennus jo toista KYMMENTÄ vuotta, ehkäpä kauemminkin. Lisäksi hänellä on todettu epävakaa persoonallisuushäiriö. Hänet on leikattu kohtu- ja munasarjasyövän takia ja nyt hänellä on todettu 2 tyypin diabetes. Reilun kahdenkymmenen vuoden aikana hän ei ole päässyt, lukuisista lääkärin lausunnoista ja muista huolimatta eläkkeelle, vaikka hän olisi halunnut ja lääkäritkin asiaa ovat puoltaneet. Vasta nyt, 56-vuotiaana, hän sai ensimmäisen Osa-aika eläkkeensä, eli tekee töitä kolmena päivänä viikossa ja parantelee itseään neljänä.

Olen katsonut työssäni useita ihmisiä, jotka eivät vaan yksinkertaisesti kykene takaisin työelämään. Ja jotka voitaisiin todella siirtää, näin minun ja lääkärin, kokemattomin ja mistään tietämättömin silmin pysyvästi sairaseläkkeelle. Mutta kun niin vaan ei tehdä.
Kun sinun kokemustasi lukee, niin kertomuksesi on ihan hyvä, mutta voitko tosiaan sanoa REHELLISESTI, että kaikki tuli tuosta noin vaan "sormia napsauttamalla" jos jo hakemustakin teit kaksi kuukautta??? En ymmärrä tarvettasi hyökätä kimppuuni, mutta sen sanon, että jos TODELLA olet ollut niin sairas, että olet saanut eläkkeen, niin aivan varmasti tiedät kuinka "helppoa" se on.

Summa summarum: Olen siis kovastikin virallisen totuuden kannalla, koska suurinta osaa "aivopestyistä" ihmisistä tämä yhteiskunta palvelee suht kelvollisesti, jopa ihan hyvin. Totuus on myös ettei koskaan voida miellyttää kaikkia, oli totuus tai järjestelmä millainen tahansa. Aina joku tuntee kärsineensä vääryyttä. Rakkaudentäyteistä paratiisia maan päälle ei saada, mutta on hienoa kun joku harva siellä täällä kokee asiakseen toimia esimerkillisesti. Moneenkin asiaan voi sanoa: tahtoa löytyy, mutta ei löydy kykyä - tai päinvastoin. Osalta ei löydy kumpaakaan ja sellaista se vaan on.

Sepä se onkin tässä ihmiselämässä hienoa, että jokainen saa olla juuri sillä kannalla kuin haluaa. Minä saatan kannattaa liberalismia ja toisten hoivaamista, omavaraistaloutta etc. idealistista pas*aa... ja sinä saatat kannattaa vaikka saatananpalvontaa tai ihan mitä itse vaan ikinä keksitkin!!!
Se mikä on ihan varmaa, on se, että vaikka me ei tätä yhteiskuntaa kannatettaisikaan, niin se rullaa eteenpäin meiltä mitään kyselemättä. Se kannatetaanko me sitä, vaiko eikö... ei paina pätkääkään vaakakupissa. Me ollaan joko hyödyllisiä tai hyödyttömiä koneen osia, mutta ihmisiä me ei enää olla. Kovin tärkeinä me kyllä pidetään itseämme, mutta todellisuudessa... ei meillä ole ihmisinä mitään arvoa... mietipä vaikka miten käy sinun ja puolisosi silloin kun ja jos suomeen tulee sota...

[Nellique]

pakana sanoi:
Jaa... ollaampa sitä hurskaita. Maksat ilmeisesti niin paljon veroja, että sinulla todellakin riittää maksettavaksi myös minun osuuteni sähköstä ja hyvinvointipalveluista? Varakas mimmi, täytyy myöntää.

Voi pakana, pikkuinen piparkakku! Näin on: minä, sinä ja me kaikki maksamme yhdessä - sille on ihan oma sanakin ja se on - - - YHTEISKUNTA. Varsin kuvaava sana, eikö?

pakana sanoi:
Sinä tunnut olevan kaikkivoipa kun todellakin kuvittelet, että sulla olis kärpäsen paskan vertaa arvoa tälle yhteiskunnalle... kuinkahan monta viikkoa menee kun työnantajasi on jo korvannut sinut siinä vaiheessa kun päätät erota töistäsi?

Kerron sinulle, kauanko korvaamiseni kestää: lähemmäs 10 vuotta, tiukalla aikataululla, lakien ja pykälien mukaan, 8 vuotta. Enkä edelleenkään valehtele tai liioittele yhtään. Ammattini on vähän erikoisempi, se on vaativaa ja juuri siksi arvostettua. Minusta ei haluta eroon - enkä minä halua eroon työstäni. Työnantajani on vuosien varrella sijoittanut koulutukseeni aikamoisen summan, olen mm. ollut kuukausia kestävissä koulutuksissa oman maamme lisäksi Saksassa, Ranskassa ja Ruotsissa. Jos työnantajani haluaisi vielä "vähän" laajentaa käytettävyyttäni, se maksaisi muutaman kuukauden tiivistä koulutusta USA:ssa (muutama työkaverini on siellä jo ollutkin). Tämä maa ei ole ainoa, joka minut haluaisi, enkä ylpeile, sanon tosiasian. Yhteiskunta ottaa mielellään vastaan muutaman veroeuroni, mutta oikeasti tärkeä olen omalle työnantajalleni.

pakana sanoi: Jos sä todella kuvittelet että sun panoksesi tähän systeemiin on suuri, niin oi kaikkitietävä, väärässä olet. Ne on ne suuryritykset, jotka tätä systeemiä pääosin pyörittää. Sinun maksamasi verot kattavat hädintuskin ne palvelut, joita itse käytät. Ota laskin käteen ja laske.

Juuri edelliseen vastaukseeni viitaten toistan, jos maltat kuunnella: me kaikki maksamme yhdessä. Sinä olet itse vakuuttanut minulle syvällä rintaäänelläsi, että sinä et ole muiden rahoja tarvinnut (etkä varsinkaan minun! )

pakana sanoi: Oioi Nellique... se, että sinä katsot omaa masennustasi sisältä päin tekee sinusta alan asiantuntijan??? Sinulla on masennuksestasi ja sairastamisestasi hyvin subjektiivinen kokemus. Minulla taas työni ja koulutukseni vuoksi objektiivinen.

Sinä itse hyvin alentuvaan sävyyn aloit puhua minulle kuin mitään ymmärtämättömälle lapselle, että en tiedä mistä puhun. Vastasin sinulle, että tottakai tiedän. Minä katson kokemusteni perusteella vaikeasta masennuksesta ulos, sinä katsot ammattisi puolesta ikäänkuin sisäänpäin. Puhumme silti samasta asiasta. Sinä mitätöit kylmästi minun kokemukseni, mutta minä en mitätöi sinua. En vain pidä oikeutettuna rankkaa vähättelyäsi, etten muka tiedä mistä puhun.

pakana sanoi:
Minä kulutan perheineni niin paljon yhteiskunnan palveluita ja maksan siitä niin moninkertaisen hinnan, että vi**t mulla riittää mitään verorahoista vammaisille ja muille tarvitseville! Kylä ne menee aika tarkkaan ihan oman hyvinvoinnin tukemiseen!

Niin paljon minä näitä tapauksia näen, että pistää vihaksi kun sanot, että kuka haluaisi tällaisia yhteiskuntakelvottomia elättää.... itse olet kuulunut samaan kastiin, mutta samalla kädellä arvostelet muita... mikä tekee sinusta paremman näihin muihin nähden???!!!

Olen pahoillani, mutta puhuit itsesi pussiin. Myönsit juuri, että rahkeesi eivät riitä muiden elättämiseen - juuri hyödyttömien ihmisten, jotka eivät itse pysty itseään elättämään. Aikaisemmin tässä keskustelussa vakuuttelit "rakkaudellisuuttasi" ja miten helppoa se on. Pointtini oli juuri tässä! Yhteiskunta pitää huolen asukkaistaan. Ilman sitä minut (ja kaltaiseni sairaat) olisi survottu suohon jo aikaa sitten. Tämän ketjun alussa ihmiset näes miettivät, että mihin koko yhteiskuntaa tarvitaan. Tätä sanoin jo aikaisemmin (kiusaus lainata itseäni on liian suuri:)

Nellique sanoi:
Lakkautetaanko kirottu yhteiskunta kokonaan ja kas, kenelläkään ei ole huolen häivää. Ongelmat poistuvat! Tosin ne poistuvat hyvin äkkiä ns. luonnollisen poistuman kautta. Eli kuka huolehtii yhteisölle hyödyttömistä ihmisistä - ja miksi huolehtii? Silloinko elettäisiin jotain ylitsepursuavan rakastamisen aikaa, kun tosiasiassa jokaisella olisi täysi tekeminen omassa hengissä pysymisessään? Otatko itse vastuullesi täysin vieraita ihmisiä, jotka eivät pane tikkua ristiin, mutta tarvitsevat joka jumalan päivä ruokaa, juomaa, puhtautta, yösijaa - vuosien, vuosikymmenten ajan?

Olen pahoillani ja surullinen, että "systeemi" ei aina toimi tarkoituksenmukaisesti ja aiheuttaa siksi suurta kärsimystä yksittäisille ihmisille. Yksikin epäkohta on liikaa, olen ihan samaa mieltä.

pakana sanoi:
Kun sinun kokemustasi lukee, niin kertomuksesi on ihan hyvä, mutta voitko tosiaan sanoa REHELLISESTI, että kaikki tuli tuosta noin vaan "sormia napsauttamalla" jos jo hakemustakin teit kaksi kuukautta??? En ymmärrä tarvettasi hyökätä kimppuuni, mutta sen sanon, että jos TODELLA olet ollut niin sairas, että olet saanut eläkkeen, niin aivan varmasti tiedät kuinka "helppoa" se on.

Hakemusta en sanonut tehneeni kahta kuukautta vaan "kuukausia". Ja tutki joskus virallista määritelmää "vaativasta persoonallisuudesta", se kertokoon kaiken tavastani hoitaa hommat. Pääsin liian helpolla, sormia napsauttamalla.

pakana sanoi:
Se mikä on ihan varmaa, on se, että vaikka me ei tätä yhteiskuntaa kannatettaisikaan, niin se rullaa eteenpäin meiltä mitään kyselemättä. Se kannatetaanko me sitä, vaiko eikö... ei paina pätkääkään vaakakupissa. Me ollaan joko hyödyllisiä tai hyödyttömiä koneen osia, mutta ihmisiä me ei enää olla. Kovin tärkeinä me kyllä pidetään itseämme, mutta todellisuudessa... ei meillä ole ihmisinä mitään arvoa... mietipä vaikka miten käy sinun ja puolisosi silloin kun ja jos suomeen tulee sota.

Yhteiskunta on osiensa summa, se koostuu pienistä ihmisistä. Virta tulee pienistä puroista ja jokaikistä pisaraakin tarvitaan. Voimme kannattaa yhteiskuntaa tai emme - minä kannatan, sinä et. Lopputulokseen se ei vaikuta, sillä yhteiskunta tarvitsee oman osuutensa ja se myös ottaa sen. En ehkä voi vaikuttaa suoraan siihen, että maksanko ja miten paljon. Voin kuitenkin vaikuttaa "fiilikseeni" eli maksaa mielelläni, koska koen sen välttämättömäksi. Aivopesua tai ei, mutta pystyn elämään asian kanssa ihan tyytyväisenä. Tulee mainitsemasi sota - tai rutto tai uusi vedenpaisumus - niin käy kuin on tarkoitettu. Minä ja mieheni edes kuolemme onnellisina, emme katkerasti kiroten.

Eikä tämän keskustelun tarkoitus ollut muuttua meidän väännöksemme. Mielipiteitä on yhtä monta kuin on niiden esittäjiäkin. Sinä, pakana, ja minä olemme tuoneet esille kaksi vähän erilaista. Ei sen kummempaa. Olisiko taas muiden vuoro?

[pakana]

Kerron sinulle, kauanko korvaamiseni kestää: lähemmäs 10 vuotta, tiukalla aikataululla, lakien ja pykälien mukaan, 8 vuotta. Enkä edelleenkään valehtele tai liioittele yhtään. Ammattini on vähän erikoisempi, se on vaativaa ja juuri siksi arvostettua. Minusta ei haluta eroon - enkä minä halua eroon työstäni. Työnantajani on vuosien varrella sijoittanut koulutukseeni aikamoisen summan, olen mm. ollut kuukausia kestävissä koulutuksissa oman maamme lisäksi Saksassa, Ranskassa ja Ruotsissa. Jos työnantajani haluaisi vielä "vähän" laajentaa käytettävyyttäni, se maksaisi muutaman kuukauden tiivistä koulutusta USA:ssa (muutama työkaverini on siellä jo ollutkin). Tämä maa ei ole ainoa, joka minut haluaisi, enkä ylpeile, sanon tosiasian. Yhteiskunta ottaa mielellään vastaan muutaman veroeuroni, mutta oikeasti tärkeä olen omalle työnantajalleni.

No... hyvä että sinulla on noin vahva usko työnantajaasi ja omaan suuremmoisuuteesi. Aika monella on tasan siihen asti kun se kengän kuva sitten ilmestyykin perseeseen... palataan sitten asiaan...

Juuri edelliseen vastaukseeni viitaten toistan, jos maltat kuunnella: me kaikki maksamme yhdessä. Sinä olet itse vakuuttanut minulle syvällä rintaäänelläsi, että sinä et ole muiden rahoja tarvinnut (etkä varsinkaan minun! )

Aivan näin, aivan kuten sanoin. En tarvitse sinun rahojasi mihinkään, niillä veroilla mitä sinä maksat, sillä kustannat aika tarkkaan omat kulusi jos sitäkään. Omasta osuudestani maksan mielelläni itse, mutta ihan saletisti tuosta 7000€ mitä minäkin vuosittain maksan tuloveroja ei paljoakaan liikene "apua tarvitseville" veromarkkoina. Se menee ihan minun ja oman perheeni hyvinvointiin... sitähän varten minä tienaan. Mutta okei... tämä matematiikka on ymmärrettävästi hankalaa....

Sinä itse hyvin alentuvaan sävyyn aloit puhua minulle kuin mitään ymmärtämättömälle lapselle, että en tiedä mistä puhun. Vastasin sinulle, että tottakai tiedän. Minä katson kokemusteni perusteella vaikeasta masennuksesta ulos, sinä katsot ammattisi puolesta ikäänkuin sisäänpäin. Puhumme silti samasta asiasta. Sinä mitätöit kylmästi minun kokemukseni, mutta minä en mitätöi sinua. En vain pidä oikeutettuna rankkaa vähättelyäsi, etten muka tiedä mistä puhun.

Sinä olet vähätellyt jatkuvasti niitä ihmisiä, jotka jollain tavoin ovat yhteiskunnan ulkopuolella mm. sanomalla:

"Eli kuka huolehtii yhteisölle hyödyttömistä ihmisistä - ja miksi huolehtii? "
"Yhteiskunnalle ja työnantajalle arvokkaana ihmisenä olen saanut kaiken avun ihan sormia napsauttamalla."

Eli annoit aika selvästi ymmärtää, että sinä sen kun vaan sormia napsauttelet ja meidän veromarkat sen kun juoksee sun pussiis? Yhteisölle hyödyttömiä ihmisiä? Ketä ne ovat? Sinäkö, silloin kun sairastit ja tuhlasit meidän muiden ansaitsemia veromarkkoja? Vaiko joku muu, joka ei sinun mielestäsi ole yhtä tärkeä kuin sinä? Kaikki kun eivät saa kaikkea sormia napsauttamalla. Minä kerroin siitä puolesta, jonka työssäni olen nähnyt... eli nimenomaa siitä vaikeudesta, mikä ihmisillä on saada apua ongelmiinsa. Sinä itse mielestäni mitätöit oman kokemuksesi tuolla lauseella, että kaikki tulee vaan niin pirun helposti, sormia napsauttamalla... ei se mene niin. Kyllä sä tiedät sen. Se päivittäinen sängystä nouseminenkin saattaa olla niin rankkaa, ettei siihen kykene... ja et uskokaan kuinka moni näistä ihmisistä on ihan yksin.

Olen pahoillani, mutta puhuit itsesi pussiin. Myönsit juuri, että rahkeesi eivät riitä muiden elättämiseen - juuri hyödyttömien ihmisten, jotka eivät itse pysty itseään elättämään. Aikaisemmin tässä keskustelussa vakuuttelit "rakkaudellisuuttasi" ja miten helppoa se on. Pointtini oli juuri tässä! Yhteiskunta pitää huolen asukkaistaan. Ilman sitä minut (ja kaltaiseni sairaat) olisi survottu suohon jo aikaa sitten. Tämän ketjun alussa ihmiset näes miettivät, että mihin koko yhteiskuntaa tarvitaan. Tätä sanoin jo aikaisemmin (kiusaus lainata itseäni on liian suuri:)

Yhteiskunta ei pidä huolta asukkaistaan niin kuin kuvittelet. Se karu totuus iskee vastaan silloin kun sä teet sellaista työtä, missä sun täytyy auttaa päivittäin näitä "yhteiskuntakelvottomia" ihmisiä. Se iskee vastaan silloin kun sä päivittäin peset yksinäisen ihmisen hiukset suihkussa, kun hän ei yksin jaksa. Se totuus tulee vastaan silloin kun irrotat 16-vuotiaan kaulan ympäriltä hirttosilmukan tai teet raportin verenhukkaan kuolleesta yksinhuoltajaäidistä, joka ei enää jaksanut taistella. Kun akuuttipsykan osastolle tuodaan aamuyöstä lapsi, joka on yrittänyt itsemurhaa... se sun yhteiskuntas leikkaa varoja näiltä ihmisiltä. Osa näistä ihmisistä näkee nälkää ja asuu ilman asuntoa, koska heillä ei ole siihen varaa. On sinulla kuinka ruusuinen kuva tahansa asioista, niin nämä "hyvinvointipalvelut" koskevat pääosin niitä, jotka ne itse maksavat. Mutta ymmärrän, ettei sitä voi tajuta, ennenkuin tätä työtä tekee...

Niillä verovaroilla mitä minä maksan, ei yhtäkään noista ihmisistä pelasteta, se on nähty. Apu on sairalloisen vähäistä. Mutta kyllä... on vielä onneksi olemassa ihmisiä, jotka auttavat lähimmäisiään ja sijoittavat yksityisesti näihin ihmisiin. Jotkut omaiset auttavat taloudellisesti ja joskus jopa ottavat omiin hoiteisiinsa... mutta suurin osa asiakkaista, joita minä päivittäin tapaan... heidän elämänsä on kaikkea muuta kuin hyvinvointia ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamaa.

Yhteiskunta on osiensa summa, se koostuu pienistä ihmisistä. Virta tulee pienistä puroista ja jokaikistä pisaraakin tarvitaan. Voimme kannattaa yhteiskuntaa tai emme - minä kannatan, sinä et. Lopputulokseen se ei vaikuta, sillä yhteiskunta tarvitsee oman osuutensa ja se myös ottaa sen. En ehkä voi vaikuttaa suoraan siihen, että maksanko ja miten paljon. Voin kuitenkin vaikuttaa "fiilikseeni" eli maksaa mielelläni, koska koen sen välttämättömäksi. Aivopesua tai ei, mutta pystyn elämään asian kanssa ihan tyytyväisenä. Tulee mainitsemasi sota - tai rutto tai uusi vedenpaisumus - niin käy kuin on tarkoitettu. Minä ja mieheni edes kuolemme onnellisina, emme katkerasti kiroten.

Kuten sanottu... se, että suomi pitää tilastoissa kärkeä mm. itsemurhatilastoissa kertoo meidän hyvinvointiyhteiskunnan hyvinvoinnista. Kysypä keneltä tahansa opettajalta miten voi nykyajan lapsi... kysypä vanhuksilta miten he kokevat hyvinvointiyhteiskunnan huolenpidon, kun istuvat yksin kotonaan tuijottelemassa ikkunasta ulos...

Tämä hyinvointiyhteiskunta on ottanut ihmisiltä pois vastuun. Suurin osa ihmisistä ajattelee, samoin kun sinä. Omatunnon sairaista, kärsivistä ja hylkiöistä voi piilottaa sen alle, että maksaa kuussa muutaman satasen veroa. Sinulla... minulla... meillä... ei ole enää vastuuta kenestäkään. Pääasia on, että yhteiskunta hoitaa ja raha juoksee omalle tilille sormia napsauttamalla silloin kun ITSE sitä tarvitsee. Vanhukset unohdetaan sairaaloihin yhteiskunnan huollettaviksi. Lapset ovat vauvasta asti yhteiskunnan huollettavina. Sairaat ja vammaiset ovat yhteiskunnan huollettavia... ja miksi?

Siksi, että sinä, minä ja kaikki muut voidaan käydä töissä, tienaamassa veromarkkoja ja kustantamassa tämä hieno "yhteiskunta", joka vuosi vuodelta tulee yhä vain kalliimmaksi kun hoidettavien ja huonovointisten määrä vain lisääntyy.

Mutta olet oikeassa. Pehmoluopion treadi meni turhanpäiväiseksi vääntämiseksi. Kukin taaplaa tyylillään. Itse olen liberaali ja sellaisena pysyn. Uskon siihen, että suurimpia tuloksia saataisiin sillä, että vastuu siirrettäisiin takaisin niille, joille se kuuluu. Jokaisella olkoon oikeus nauttia elämästään sellaisena kuin itse sen parhaaksi kokee, ilman, että sen arvoa määritellään ulkopuolelta, niin kuin tehdään nykyään. Mutta rauhaa vaan kaikille... Mä vetäydyn tästä keskustelusta näine kommentteineni...

[Nellique]

Loppupäätelmä pakanan ja allekirjoittaneen keskustelusta:
Harteilleni kasataan täällä asioita, joihin en voi vaikuttaa. Voinko ruveta jokaisen suomalaisen pelastajaksi - ja eivätkös miljardit ulkomaalaiset ole yhtä arvokkaita? Miten voin vaikuttaa espoolaiseen, joka haluaa tappaa itsensä hitaasti viinalla tai nopeammin ampumalla? Itse kuilun yksinäisyydessä ja pimeydessä olleena tiedän, ettei kenenkään sanomisilla ole merkitystä. Ihmisten puhe on merkityksetöntä ja valuu kuin hiekka sormien välistä. Pitäisikö minun tuntea syyllisyyttä siitä, että joku jossain onnistuu itsemurhassaan? Miten minä voin vaikuttaa kajaanilaisen yksinhuoltajan elämään vai olisiko hän itse voinut aikoinaan valita toisin? Minäkö hänelle olen antanut kelvottoman miehen, vien rahat ja kiusaan lasta? Onko minun syyni, jos on alkoholismia, vammaisuutta tai masennusta? Omaan kotiini en voi kerätä huono-osaisia, vanhuksia tai sairaita, siitä jo puhuttiin. Olen myös jonkun mielestä niin hyväosainen, etten voi käsittää mitään elämän kovuudesta, väliaikainen notkahduksenikin oli kai huomiohakuista leikkiä.

Ainoa vaikuttamismahdollisuuteni pakanankaltaisen asiakkaisiin on verojen maksaminen, se on kylmä tosiasia eikä minua syyllistämällä muuksi muutu. Ettei raha riitä, koska se jaetaan väärin, kohentuu vain hitaasti, äänestämisen kautta. Jonkun erittäin arvokkaana ja erittäin aliarvostettuna työnä on vaikka pestä masentuneiden hiuksia tai ottaa osastolle itsemurhaa yrittänyt, mutta KOKO maailma ei voi keskittyä siihen. Ymmärrän turhautumisen ja ehkä kateudenkin muita kohtaan. Meillä muilla on muuta tekemistä, joka on eri tavalla tärkeää ja vaikuttaa eri kohdassa yhteiskuntaa tai jopa maailmanlaajuisesti. Kyseessä on puhtaasti ammatinvalinta, siinäkin on aikoinaan sanamukaisesti valittu useammasta vaihtoehdosta.

Kylmä tosiasia on, ettei kaikkia voi pelastaa, koska kaikki eivät edes halua pelastua. Turhalla katkeruudella ja pahoilla puheilla kylvää ympäristöönsä lisää pahaa mieltä. Siinä elämän tarjoamat mahdollisuudet, ne auki olevat ovetkin, alkavat näyttää mustilta ja uhkaavilta. Koettua epäreiluutta voisi pienentää se, että maksamansa verot voisi korvamerkitä. "Näitä ei saa laittaa oopperaan tai uuteen hiihtoputkeen, vaan mieluummin vanhusten hoitoon, junnujen lätkään tai vammaisten terapiaratsastukseen." Valtio pitäisi huolen siitä, että mikään tärkeä asia ei jäisi kokonaan ilman rahaa.

Onhan se somaa, kun kaikesta pahasta voi syyttää kasvotonta koneistoa - mitä tahansa, kun ei tarvitsisi ottaa itse vastuuta omasta elämästään. Silti jokainen elämässä tehty valinta sulkee lopullisesti joukon ovia, mutta avaa uusia. On paljon tehtyjä valintoja, joita siis ei enää myöhemmin voi valita uudestaan ja paremmin. Aivonsa voi impata pilalle, maksansa juoda sököksi, saada yhdestä ajattelemattomasta yhdynnästä hivin, tappaa humalassa sivullisen... Se on epäreilua, mutta elämä joko jatkuu tai se oli siinä. On myös päinvastaisesti toimivia ihmisiä, esim. eri tavoin vammautuneita, jotka kompensoivat yhtä vajavuuttaan kehittämällä vahvuuksiaan tai kykyjään toisaalla. Kaikki eivät suostu olosuhteiden uhreiksi.

[matti]

Olet Nellique kyllä tämän palstan älykkäin kirkoittaja ja mun mielestäni autat tosi paljon mainitsemasi ihmisiä kirjoituksillasi. Toivottovasti jatkat valaisemaan meitä onnettomia luusereita. Eihän tommosta kahdeksan vuotta niin lyhyt aika ettei se riittäis tunnistamaan joka ikisen yhdyskunnan turhakkeen.

[Jakke]

Olet Nellique kyllä tämän palstan älykkäin kirkoittaja ja mun mielestäni autat tosi paljon mainitsemasi ihmisiä kirjoituksillasi. Toivottovasti jatkat valaisemaan meitä onnettomia luusereita.

Olet, matti, lähellä ns. "asioiden ydintä".

[Nellique]

En sano sano ääneen itsestäänselvyyksiä, koska en aliarvioi muiden sisälukutaitoa ja järjenjuoksua. Yksi lausumattomista itsestäänselvyyksistä on Matin ihmettelemä ja usein käyttämäni ilmaisu hyödytön ihminen tai turha ihminen.

Seuraa esimerkki: Minä olen hyödytön oman ammattini ulkopuolisissa töissä. Joku toinen puolestaan on hyödytön minun töissäni. Yhteiskunnalle hyödytön ei siis "pane tikkua ristiin" yhteiskunnan eteen. Tämä selvä?

Olenko yhdessäkään kohtaa sanonut kenenkään olevan ARVOTON ihminen? - Enpä ole. Ihminen voi olla hyödytön, siis turha/käyttökelvoton jossain kohtaa, mutta silti samaan aikaan hän on ihmisenä, ainutlaatuisena yksilönä, arvokas.

[matti]

En sano sano ääneen itsestäänselvyyksiä, koska en aliarvioi muiden sisälukutaitoa ja järjenjuoksua. Yksi lausumattomista itsestäänselvyyksistä on Matin ihmettelemä ja usein käyttämäni ilmaisu hyödytön ihminen tai turha ihminen.

Seuraa esimerkki: Minä olen hyödytön oman ammattini ulkopuolisissa töissä. Joku toinen puolestaan on hyödytön minun töissäni. Yhteiskunnalle hyödytön ei siis "pane tikkua ristiin" yhteiskunnan eteen. Tämä selvä?

Olenko yhdessäkään kohtaa sanonut kenenkään olevan ARVOTON ihminen? - Enpä ole. Ihminen voi olla hyödytön, siis turha/käyttökelvoton jossain kohtaa, mutta silti samaan aikaan hän on ihmisenä, ainutlaatuisena yksilönä, arvokas.

Et ole sanonut yhtikäs mitään ja osannut siirtää sitä taitavasti näppäimistöön.

[Nellique]

Olen jo huomannut parin nimimerkin taholta pientä ennakkoasennetta persoonaani ja ajatuksiani kohtaan. Selvällä suomella sanottuna: mielipiteitäni luetaan kuin piru Raamattua. Esittämiäni ajatuksia väännellään muuksi kuin mitä ne ovat ja minun väitetään suoraan valehtelevan.

Esim. ensin saan rumbaa siitä, etten oikeasti VOI tietää mitään masennuksesta ja kun kerron jotain omien kokemusteni pohjalta tietäväni, on vastapuolella valmiina väännös, että kyse onkin koko ajan ollut koko mielenterveyspuolen tuntemisesta. Hauskaa, että minulle vastattavaksi esitetty kysymys tuntuu vaihtuvan pitkin matkaa. Joku tarkka löytää helposti muitakin vastaavia vääntelyitä.

Toinen huvittava asia on suora, halveksiva naureskelu ammatillisen korvattavuuteni kohdalla. Ammattini on siis yhden tietyn nimimerkin ihannoiman liberalismin puhtaimmalta puolelta, eli vapaasta markkinataloudesta. Siellä on erikoistuminen ja asiantuntijuus arvossaan ja siitä myös maksetaan. Tuohon mainitsemaani 8 vuoteen ei muuten ole laskettu mukaan lukion jälkeen itse hankittua kahden vuoden koulutusta, mutta ihan aikuisten oikeasti vie mainitun ajan ennenkuin työnantajani saa tilalleni vastaavantasoisen työntekijän... Hienoa silti, että jaksatte vähätellä ja väittää suoraan valehtelijaksi. Jokainenhan arvostelee/arvostaa muita ihmisiä omista lähtökohdistaan.

Mutta mitäs pienistä, ei pienetkään meistä.

[matti]

Olen jo huomannut parin nimimerkin taholta pientä ennakkoasennetta persoonaani ja ajatuksiani kohtaan. Selvällä suomella sanottuna: mielipiteitäni luetaan kuin piru Raamattua. Esittämiäni ajatuksia väännellään muuksi kuin mitä ne ovat ja minun väitetään suoraan valehtelevan.

Esim. ensin saan rumbaa siitä, etten oikeasti VOI tietää mitään masennuksesta ja kun kerron jotain omien kokemusteni pohjalta tietäväni, on vastapuolella valmiina väännös, että kyse onkin koko ajan ollut koko mielenterveyspuolen tuntemisesta. Hauskaa, että minulle vastattavaksi esitetty kysymys tuntuu vaihtuvan pitkin matkaa. Joku tarkka löytää helposti muitakin vastaavia vääntelyitä.

Toinen huvittava asia on suora, halveksiva naureskelu ammatillisen korvattavuuteni kohdalla. Ammattini on siis yhden tietyn nimimerkin ihannoiman liberalismin puhtaimmalta puolelta, eli vapaasta markkinataloudesta. Siellä on erikoistuminen ja asiantuntijuus arvossaan ja siitä myös maksetaan. Tuohon mainitsemaani 8 vuoteen ei muuten ole laskettu mukaan lukion jälkeen itse hankittua kahden vuoden koulutusta, mutta ihan aikuisten oikeasti vie mainitun ajan ennenkuin työnantajani saa tilalleni vastaavantasoisen työntekijän... Hienoa silti, että jaksatte vähätellä ja väittää suoraan valehtelijaksi. Jokainenhan arvostelee/arvostaa muita ihmisiä omista lähtökohdistaan.

Mutta mitäs pienistä, ei pienetkään meistä.

Nyt sattuu olla niin että minäkin on vapaan markkinatalouden puolesta ja että sun kaltaiset ihmiset ovat johdanneet meitä tähän tilanteeseen missä ollaan antaa mielestäni oikeutta vähän arvostella. Tiedän mm yks mr Clein yhdysvalloissa joka tukee mielipiteeni 100 prosentisesti ja käyttäis vielä voimakkampia ilmaisuja Teikäläistä jos vaan olis mahdollista.

[pakana]

Olen jo huomannut parin nimimerkin taholta pientä ennakkoasennetta persoonaani ja ajatuksiani kohtaan. Selvällä suomella sanottuna: mielipiteitäni luetaan kuin piru Raamattua. Esittämiäni ajatuksia väännellään muuksi kuin mitä ne ovat ja minun väitetään suoraan valehtelevan.

Esim. ensin saan rumbaa siitä, etten oikeasti VOI tietää mitään masennuksesta ja kun kerron jotain omien kokemusteni pohjalta tietäväni, on vastapuolella valmiina väännös, että kyse onkin koko ajan ollut koko mielenterveyspuolen tuntemisesta. Hauskaa, että minulle vastattavaksi esitetty kysymys tuntuu vaihtuvan pitkin matkaa. Joku tarkka löytää helposti muitakin vastaavia vääntelyitä.

Toinen huvittava asia on suora, halveksiva naureskelu ammatillisen korvattavuuteni kohdalla. Ammattini on siis yhden tietyn nimimerkin ihannoiman liberalismin puhtaimmalta puolelta, eli vapaasta markkinataloudesta. Siellä on erikoistuminen ja asiantuntijuus arvossaan ja siitä myös maksetaan. Tuohon mainitsemaani 8 vuoteen ei muuten ole laskettu mukaan lukion jälkeen itse hankittua kahden vuoden koulutusta, mutta ihan aikuisten oikeasti vie mainitun ajan ennenkuin työnantajani saa tilalleni vastaavantasoisen työntekijän... Hienoa silti, että jaksatte vähätellä ja väittää suoraan valehtelijaksi. Jokainenhan arvostelee/arvostaa muita ihmisiä omista lähtökohdistaan.

Mutta mitäs pienistä, ei pienetkään meistä.

Tarkoitat ilmeisesti minua. Pyydän hetimiten anteeksi jos olen antanut ymmärtää, että minulla on sinua kohtaan ennakkoasenteita. YRITÄN kovasti välttää niitä itse, koska niin usein olen joutunut itse niiden kohteeksi... siinä kuitenkaan kovin hyvin aina onnistumatta.

En väheksy ammatillista pätevyyttäsi. Jokainen meistä työssäkäyvistä on varmasti ammatillisesti pätevä. Totuus on kuitenkin se, että jokainen meistä on koneiston osana korvattavissa. Kukaan ei ole korvaamaton. Se on raaka fakta, joka ei ole tarkoitettu kenellekään loukkauksena tai henkilökohtaisena kettuiluna, vaan ihan vaan realismiin herättelynä. Mäkin opiskelin ensin kauppakoulussa laskentatoimen merkonomiksi ja teinkin sitä duunia tovin. Vasta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen kouluttauduin uudestaan ja opiskelin 3 vuotta mielenterveys- ja päihdetyötä. Tämän jälkeen olen opiskellut mm. taideterapiaa ja monia, monia muita kursseja. Yhteensä minulla on opintoja takana noin 10 vuotta ja reilusti saman verran päälle työkokemusta. Ikävä kyllä... olen korvattavissa, vaikka olisi siistiä ajatella etten olisi... En siis halua loukata ketään, kerroin vain mielipiteeni.

En myöskään ole väheksynyt masennustasi. Teenhän sen parissa työtä jatkuvasti päivittäin. En halua sitä väheksyä, olen mielestäni vain yrittänyt tuoda esiin sitä, kuinka vakavia nämä asiat ovat ja kuinka huonosti niitä hoidetaan.
Sanon asiani toisella tavalla, toivottavasti vähemmän loukkaavasti...
Mielenterveysongelmat ovat mielestäni niin vakava sairaus, että ne tarvitsisivat yhteiskunnalta tarkemman katseen. Jos olet selvinnyt vaikeasta masennuksesta sormia napsauttamalla ja raha senkun vaan juoksee tilille... niin olen pahoillani, mutta epäilen. Ja jos nyt onkin käynyt niin, että sinun kohdallasi kaikki kävi kuin leikkiä vain, niin näin ei käy todellakaan kaikille. Itseasiassa SUURIMMALLE osalle kaikista sairastuneista niin ei käy. TÄMÄ on ainoa fakta, jota olen yrittänyt tuoda esiin, ilmeisesti siinä onnistumatta.

Alkuperäinen aloittaja, eli pehmoluopio sanoi, että tämä yhteiskunta on kuin uskonnollinen lahko. Tästä ajauduttiin melko kauas. Mutta olen pehmoluopion kanssa samaa mieltä.

Maailmassa on 10 000 uskontoa, joita varmasti kaikkia yhdistää ajatus siitä, että kohta koittaa paremmat ajat. Jumala (tai jokin suurempi taho) tulee ja pelastaa kaikki kärsimyksiä kokevat.
Samalla tavalla me suhtaudutaan täällä suomessa valtioon... valtio tulee ja pelastaa hätää kärsivät ja tekee kaikkien olosta onnea ja auvoa. Ongelmia tulee vain niille, jotka eivät osaa olla osa tätä hyödyllistä yhteisöä. Eivät laita tikkua ristiin, eivätkä osallistu tämän lahkon ylhäältä tulevien määräyksiin. He ovat hylkiöitä. Aivan samalla tavoin kun me JT- piireistä eronneet / erotetut olemme.

Tässä piilee vain yksi pienen pieni ongelma... raamattu sanoi ihmisistä, että "hedelmistään heidät tunnette. Sen minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, te olette tehneet minulle..." ja sitä rataa.. (tästä löytyy ihan oma keskustelukin otsikon "hedelmistään heidät tunnetaan"). Jeesuksen neuvo oli meille, että meidän tulisi tehdä hyvää toisille... uskoo sitten Jeesukseen tai ei, niin kyllä tässä viisaus piilee, ihan siis tällaiselle pakanallekin ja varmasti niille, jotka ovat ateisteja.

"Sori, en voi auttaa" -asenteella vaan ei tosiaan ketään auteta. Joskus sen yksinhuoltajaäidin pelastaa ihan vain istumalla kahvikupin ääreen ja kuuntelemalla tai tarjoamalla lastenhoito- /kodinhoitoapua. Nämä vertaistukiryhmät perustuvat sille, toisen auttamiselle ja jakamiselle... samoja kokemuksia kokeneet ymmärtävät toisiaan ja jo pelkästään sen tietäminen, että joku ymmärtää... helpottaa. Auttamisen ei tarvitse olla suurta. Sitä todellista hyvinvointia me saavutetaan ainoastaan silloin kun oikeasti hymyillään sille kassaneidille ja tervehditään naapuria, käydään vaikka välillä kahvilla. Usko huviksesi.. en ole halunnut loukata sinua, tai ketään muutakaan.

Mutta jos jossain kohtaa tuntuu ikäänkuin "pisto sydämessä", niin se on vain hyvä juttu... niin sen pitääkin.
"Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa..."

[matti]

Olet Pakana ihan oikeassa, mutta miten saatais vertaistukea ex JTeille ilman sua? Antamalla se käy vähän tuskaiseksi Olen jenkkien kans samaa mieltä näiden palstojen rakenteista minkä mä selitin tuossa vastauksessa RaMille jossa kirjoitin yksinkertaisuuden huipusta

[pakana]

Olet Pakana ihan oikeassa, mutta miten saatais vertaistukea ex JTeille ilman sua? Antamalla se käy vähän tuskaiseksi Olen jenkkien kans samaa mieltä näiden palstojen rakenteista minkä mä selitin tuossa vastauksessa RaMille jossa kirjoitin yksinkertaisuuden huipusta

Mä kannatan sananvapautta, jonka mahdollistavat tällaiset foorumit. Kovasti on ollut puhetta siitä, että nettiä tulisi ruveta valvomaan ja rajoittamaan, koska se on kuin "oma itsenäinen valtio" vailla rajoja ja lakeja. Itse suhtaudun kaikkiin rajoituksiin vähän skeptisesti... olenhan liberaali...
Mä itse henkilökohtaisesti olen haparoinut siellä täällä nyt viimeiset 14-vuotta sen jälkeen kun jätin järjestön ja vasta näin pitkän ajan päästä uskalsin tulla tänne sivustoille, joita aika kauan vieroksuin. Mutta itseäni nämä muutamat päivät ovat oikeasti helpottaneet.

Ehkä ihmiset, jotka eivät ole olleet mukana jehovantodistajissa, varsinkaan niin kuin meistä moni, ihan lapsuudesta asti, eivät voi ymmärtää minkälainen painolasti se on. Käytännössä koko maailmankuva, tunteet ja perusteet ovat rakennetut tuon uskonnon varaan. Kun se "totuus", johon uskoi kenties lapsesta asti, yhtäkkiä tempaistaan pois ja sitten vielä ystävät ja omaiset kääntävät selkänsä, niin se on äärimmäisen tuskallinen ja vaikea prosessi, josta kenties kestää vuosia toipua.

Vertaistukiryhmät ovat ihan yleisestikin käytettyjä terapiamuotoja... esim. alkoholismin tai masennuksen hoitoon. Se toimii varmasti myös näin. Omasta mielestäni palstalla on paljon erilaisia näkemyksiä, joita voi lukea joko niin kuin piru raamattua, tai sitten kunkin persoonan henkilökohtaisena näkemyksenä. Erimielisyyksiäkin ilmenee ja kinaa (kuten tässä ketjussa) mutta itse kuulun niihin "yksinkertaisiin" etten jaksa uskoa, että ainakaan kovinkaan monen taholta se olisi henkilökohtaista. Asiat riitelevät, eivät ihmiset.

Itse olen saanut vertaistukea, ihan vain pelkästään siitä tiedosta, että täällä on muitakin kaltaisiani. Ja se, että huomaan muidenkin pohtineen samanlaisia asioita, lämmittää mieltä... ehkä en olekaan niin outo kuin mitä luulin olevani... On täällä monta ihmistä, jotka selvästi suhtautuvat äärimmäisen vihamielisesti Jehovantodistajiin, mutta enemmistö on sellaisia, jotka suhtautuvat vain äärimmäisen kriittisesti JT-oppeihin. Sekin on kaiketi selviytymiskeino...

Mutta tämä mennee nyt ot... jatketaan keskustelua tästä jonkin toisen aloituksen alla.