Veljesseura.org

Alunperinkään Mitrash-kultti ei ole itsenäinen, vaan kehittynyt aiemmista persialaisista kulteista, joista zarathustralaisuus ei ole vähäisin. Samaa zarathustralaista vaikutusta voidaan lukea Raamatunkin teksteistä ja tunnetusti sillä onkin ollut huomattavaa merkitysta jahvistis-elohistisessa juutalaiskäsityksessä samaan tapaan kuin myöhäisjuutalaisuuden hellenistisissä ajatuksissa aina Seleukidien ajoilta asti, vähintäänkin. Mutta miten tämä "uuteen liittoon" liittyy?

Olen koettanut selittää uuden liiton solmitun Jeesuksessa, joka myös Kristukseksi mainitaan, ja jolla oli itsellään syvä tietoisuus tästä messiaaniudestaan. Tämä liitto solmittiin juutalaisten keskuudessa alunalkujaan, mutta tuli Jeesuksen kuoltua ja Ut:n mukaan eittämättömin ylösnousemustodistuksin vahvistettua koko maailmaa koskevaksi. Etsi minulle tologi joka muuta väittää ja on näkemykselleen suurempaa kannatusta saanut.

Uskovalle ihmiselle tieteellinen näyttö ei estä uskomasta ihmeisiin. Tämän huomaa kaikesta uskovaisen kanssa käydystä keskustelusta.
Alla oleva linkki pohtii ylösnousemusta tutkijan näkökulmasta.

http://www.karikuula.com/130

Tieteellistä tutkimusta tehdään, jolla halutaan selvittää Raamatun kirjoitusten historiaa ja tähän ollaan päädytty tällä hetkellä UT osalta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Uusi_testamentti

Etsi minulle tologi joka muuta väittää ja on näkemykselleen suurempaa kannatusta saanut.

En ymmärrä koko tologia tässä yhteydessä, mistä minä sellaisen kaivan. No, ehkä Paavali kelpaa:

Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, Room. 3: 7-


Suomessa Raamatun tutkijat, kumma kyllä haluavat kuulua kirkkoon, vaikka eivät enää usko kirkon perusoppeja. Tämän vuoksi heillä ei varmasti ole suurempaa halua tyrmätä kaikkeja oppeja, vaikka moni on puolitielle siihen suuntaan lähtenytkin.

Itse olen tullut jo siihen pisteeseen uskonasioissa, että uskallan ilmaista epäuskoni ylösnousemusta ja uutta liitoa kohtaan, jossa näen selvän sovittelun antiikin Rooman uskomusten välille. Kristinusko on mielestäni Paavalin suurtyö, jossa hän sai kirjaimellisesti ianikuisen elämän ainakin meidän päiviimme asti. Niin kauan kuin joku muistetaan hän myös elää, tämä koskee myös Jeesusta.

Koetan tehdä lyhyen yhteenvedon keskustelun alla olevasta aiheesta omalta kannaltani.

Liitto-ajatus on tunnettu monista yhteyksistä Vanhassa testamentissa (VT) ja sen lukuisissa liitoissa. Se mainitsee myös tulevan ”uuden liiton” (Jer 31:31) Israelin heimon ja Juudan heimon kesken. Merkittävimmäksi näistä liitoista katson Jumalan Mooseksen kautta israelilaisille välittämän Laki-liiton.

Eksiilin aikana ja sen jälkeen syntyneistä juutalaisissa uskonnollis-yhteiskunnallisista puolueista nimenomaisesti oppineet fariseukset kehittelivät Laki-liiton säädöksiä laatimalla siihen erityisen ”isien perinnäissääntöinä” tehdyn tulkinnan ja tämän täydennyksen. Tämän lisäksi he Raamatun (VT) kirjoituksia tutkimalla ja selittämällä päätyivät tulkintaan Messias-kuninkaasta, joka heidän toimestaan identifioitiin tietyt normit täyttäväksi vapauttajaksi ja opettajaksi.

Makkabilaisaika ja voitto seleukidilaisista hallitsijoista toi tälle lisäodotteita. Nykyisen ajanlaskumme molemmin puolin Messias-odote oli ulottunut fariseusten opetustoiminnan myötä myös tavallisen kansan keskuuteen. Jeesuksen syntymään ei liittynyt mitään erityistä tässä suhteessa, mutta aikuisiällä, erityisesti ennen julkisen toimintansa aloittamista, Johanneksen kasteen saatuaan hänelle itselleen syntyi voimakas oma messias-tietoisuus.

Toimiessaan julkisena opettajana Jeesuksella näyttää olleen oma muista rabbeista poikkeava tulkintansa Raamatun (VT) kirjoituksista (Luuk. 4:21), joita hän messias-ennustusten osalta sovelsi itseensä. Tämä uusi opetus sai vastakaikua varsinkin köyhissä ja oppimattomissa ihmisissä, joista muodostui myös hänen oppilaittensa ydinjoukko.

Hyvin nopeasti tämä ”Jeesus-liike” kokosi ympärilleen siinä määrin ihmismassoja, että kansan hallitusmiehet alkoivat pelätä oman vaikutusvaltansa horjumista, mikä lopulta Jeesuksen teloittamiseen ja liikkeen hajaantumiseen ainoastaan ydinjoukon ja muutamia muita näitä lähellä olleita jäädessä jäljelle. He pysyttäytyivät yhdessä, mutta peloissaan lukittujen ovien takana.

Jeesuksen teloittamista seuranneena Helluntaina tapahtui kuitenkin jotain, mikä sai aiemmin pelokkaan ydinjoukon esiintymään julkisesti ja hyvin rohkeasti, jolloin kannatus alkoi kasvaa. ”Jeesus-liikkeen” leviämisessä pohjoiseen Syyriaan ja sen maakuntiin ja aina Damaskoon asti vaikutti merkittävästi liikettä kohdannut vaino Jerusalemissa ”ortodoksijuutalaisten” toimesta.

”Jeesus-liikkeelle” näyttää olleen ominaista sen omaksuma käsitys Jeesuksesta messiaana ja uutena Mooseksena, jonka kautta Jumala toteutti aiemmin profetoidun ja rabbien tunteman ”uuden liiton”. Tähän liittoon kuului olennaisena osana kodeissa viikoittain vietettävä erityinen kulttiateria, jonka keskushahmona oli kuolleista ylösnousseeksi väitetty Jeesus-messias. Kulttiateriaa edelsi normaali juutalainen ateria.

”Jeesus-liike” olisi todennäköisesti hiipunut ajanmittaan, ellei kuvaan olisi astunut oppinut rabbi Saulus (Saul), joka ensin ”Jeesus-liikettä” vastustettuaan kääntyi sen kannattajaksi nimellä Paulus (Paavali). Rooman kansalaisuuden omaavana juutalaisena hän lähti voimaperäisesti julistamaan uutta oppia, jota hän myös itse muotoili. Uusi opetus, joka oli paitsi messiaaninen myös Jeesus-messiaan liittoajatusta korostava. Tähän oppiin kuului, että Jeesus Jumalan lähettämänä messiaana teloittamisensa kautta sovitti itsessään ihmisten synnit, jolloin erityistä vuosittaista, juutalaisen opin mukaista syntiuhria ei enää tarvittu. Näin Jeesus kulemansa kautta vapahti sen synnin alta, joka olisi edellyttänyt vuosittaista syntiuhria. Liikkeeseen liityttiin kaste-riitin kautta.

Aivan alusta asti ”Jeesus-liike” oppeineen joutui konfliktiin juutalaisen opin kanssa ja sai tätä kautta Pisidian Antiokiassa pilkkanimen ”kristityt”, johdettuna juutalaisesta messiasta tarkoittavasta kreikkalaisesta sanasta. Jatkuvat konfliktit proselyyttijuutalaisten kanssa aiheuttivat sen, että Paavalin ja kumppaneittensa toimesta liike levisi ”pakanoiden” keskuuteen saaden vaikutteita niin juutalaisuudesta kuin hellenismistäkin.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Aivan tarkkaan ottaen kyse oli pesah-ateriasta, mutta tämän aterian yhteydessä Jeesus asetti ehtoollisen,

Tässä olet oikeassa, Pesah oli vuosittain vietettävä pääsiäisateria, johon Jeesus osallistui syöden pääsiäislampaan.
Misnasta voi lukea juhla-aterioiden nimet, jossa on myös Pesah mainitaan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mi%C5%A1na

”Jeesus-liikkeelle” näyttää olleen ominaista sen omaksuma käsitys Jeesuksesta messiaana ja uutena Mooseksena, jonka kautta Jumala toteutti aiemmin profetoidun ja rabbien tunteman ”uuden liiton”. Tähän liittoon kuului olennaisena osana kodeissa viikoittain vietettävä erityinen kulttiateria, jonka keskushahmona oli kuolleista ylösnousseeksi väitetty Jeesus-messias. Kulttiateriaa edelsi normaali juutalainen ateria.

Tämän yllä olevan osalta en ole täysin samaa mieltä.
Pesah-ateria oli vain kerran vuodessa. Mainitsemasi "kulttiateria "on aivan toinen asia, eikä siinä esim. ollut happamatonta leipää.

Temppelin hävityksen jälkeen, kun juutalaiset eivät enää voineet siellä uhrata uhrejaan, niin he siirsivät he uhrikäytäntönsä koteihin. Ateriaan sisältyi ruuan jakaminen köyhille ja tämä sama käytäntö oli alkukristittyjen viikottaisissa aterioissa.

Käytän ehtoollisesta nimitystä kulttiateria, koska se aikalaistensa silmissä tällaiseksi ymmärrettiin. Siitä tietenkin voidaan olla eri mieltä, missä yhteydessä Jeesus tämä erityisen aterian asetti. Oma näkökantani yhtyy siihen hyvin vanhaan näkemykseen, että tämä tehtiin pesah-aterian yhteydessä.

Tästä erityisestä ateriasta voidaan käyttää myös nimitystä muistoateria tai Jeesuksen muiston ateria. Oleellista ei ole se millaista leipä tai viini on, vaan miksi tätä ateriaa vietetään. Tätähän aterian vanhin kirjallinen lähdekin (1.Kor 11:17-29) viittaa samoin kuin sitä edeltävään yhteiseen ns. agape-ateriaan. Tekstistä käyvät ilmi tämän agape-aterian jälkeisen erityisen aterian ainesosat, leipä ja viini (juutalainen tavanomainen iltapala) ja aterian erityisluonne. Samoin voidaan päätellä, ettei tätä kulttiateriaksi mainitsemaani ateriaa suinkaan nautittu ainoastaan vuosittain, vaan niin usein kuin seurakunta kokoontui yhteen - siis viikoittain.

Tulokseen, että tätä erityistä muistoateriaa ei vietetty kristittyjen keskuudessa ainoastaan kerran vuodessa, päästään toistakin kautta. Näet se huhu, missä kristittyjen väitettiin syövän ihmislihaa ja juovan ihmisverta, olisi tuskin päässyt liikkeelle, mikäli tätä ateriaa oltaisiin syöty ainoastaan kerran vuodesa.

Niin ikään vanha perimätieto kertoo, että tälle aterialle osallistuivat seurakunnan kaikki kastetut jäsenet, mutta eivät kasteoppilaat (katekumeenit). Esim. Jehovan todistajien tulkinta muistonvietosta poikkeaa täysin alkukristillisten seurakuntien käytännöstä viettää ehtoollista. Nimi ehtoollinen tulee oikeastaan tämän aterian viettoajankohdasta illalla, auringon jo laskettua, jolloin orja ja köyinkin seurakunnan jäsen pääsi tulemaan. Sillä, vietettiinkö ehtoollista lauantai- vai sunnuntai-iltana, ei ole oleellista merkitystä.

Synoptikot antavat ymmärtää, että kyseessä olisi ollut Jeesuksen viimeinen ateria. Tätä edeltävä käsky valmistaa pääsiäisateria viittaa hyvin voimakkaasti pesah-ateriaan (Matt 26:17-19 par.). Tällöin kysymykseen tulisi myös happamaton leipä, kuten kristikunnan kirkoissakin on käytäntönä.