Veljesseura.org

Tuo termi "aikuisen vastuu" on sikäli ongelmallinen, että "aikuinen" on erittäin häilyväinen käsite. Hyvän kasvatuksen saanut, traumoilta välttynyt lapsi kasvaa aikuiseksi. Moni traumatisoitunut tai kyseenalaisen kasvatuksen saanut lapsi ei välttämättä koskaan kasva aikuiseksi, vaikka ulospäin siltä saattaisi ehkä näyttää.

Vastaava ongelma on lahkojen jäsenillä yleensä. Henkilö ottaa ylemmältä auktoriteetilta "rakkaudellista ohjausta" kuin lapsi isältään - iästä riippumatta. Kyseenalaistaminen ei tule mieleenkään, koska jossain vaiheessa vakuuttuminen auktoriteetin oikeassaolemisesta on saatu yksilön mittapuilla täyttyneeksi. Tällainen ihminen (joka voi olla se "aikuinen") ei yksinkertaisesti ole kykenevä itsenäiseen ajatteluun! Tällainen ihminen ei ole aikuinen niin kuin aikuisen odotetaan olevan. Auktoriteettien alistama ihminen ei kasva koskaan itsenäisesti ajattelevaksi aikuiseksi, vaan pysyy lapsena niin kauan, kuin jokin herättää hänet huomaamaan alistuneisuutensa.

Filippos kirjoitti:Tuo termi "aikuisen vastuu" on sikäli ongelmallinen, että "aikuinen" on erittäin häilyväinen käsite..Auktoriteettien alistama ihminen ei kasva koskaan itsenäisesti ajattelevaksi aikuiseksi, vaan pysyy lapsena niin kauan, kuin jokin herättää hänet huomaamaan alistuneisuutensa.

Komentoaikuisuus ei ole todellsta aikuisuutta vaikka tosiaan täyttää aikuisuuden ulkoiset tuntomerkit hyvinkin.

Käskettämällä ja itsekurilla ei aikuiseksi kasva vaikka jotkin ikäkriteerit ja niiden mukainen käytös sitä edellyttäisivät. Tämä on ehkä hankala hahmottaa, jehovantodistajuus kun painaa tiedostamatta.

Moni kypsä ja harkintakykyinen vanhin vaikuttaa aivan aikuiselta-- huolimatta siitä, että hän tietämättään elää toisen ihmisen elämää.

tosi hyvä kirja, vielä en ole lukenut loppuun asti, 3/4 osaa vielä jäljellä..kerron ajatuksiani sit enemmän kun on luettu loppuun.
Kiinnostais tietää, mitä hedelmää kirja on tuottanut, onko avannut nykyisten todistajien silmiä, mitä betelissä ja kokouksissa siitä puhutaan jne..

mikkuitti kirjoitti:tosi hyvä kirja, vielä en ole lukenut loppuun asti, 3/4 osaa vielä jäljellä..kerron ajatuksiani sit enemmän kun on luettu loppuun.

Tähän mennessä kaikki tietämäni henkilöt, jotka ovat kirjan tilanneet ja lukeneet, ovat pitäneet siitä. Tämä johtuu varmaan rehellisestä ja avoimesta kerronnasta. Kirjoittaja kertoo asioista juuri niin kuin ne ovat tapahtuneet, vaikka kirja onkin romaanin muodossa. Siksi sen lukemisesta tulee niin aito tunne, ikäänkuin olisi itse mukana tapahtumissa.

Juuri tuon aitouden ja avoimmuuden vuoksi kirjoittaja erotettiin seurakunnasta. Vartiotorniseura ei siedä sitä, että joku kertoo kipeistä ja kiistanalaisista asioista, eikä varsinkaan jatkuvista oppimuutoksista. Vartiotorniseuran opetus on tehnyt valtavaa vahinkoa useiden henkilöiden koko elämälle. On koulutus jäänyt hankkimatta, on lapset jääneet vain haaveeksi... ehtiihän sitä sitten paratiisissa...

Vartiotorniseura ei kuitenkaan kanna minkäänlaista vastuuta pieleen menneistä ennustuksista. Elettyä elämää ei saa enää takaisin. Ei, vaikka väärät ohjeet ovat sen pilanneet.

mikkuitti kirjoitti:Kiinnostais tietää, mitä hedelmää kirja on tuottanut, onko avannut nykyisten todistajien silmiä, mitä betelissä ja kokouksissa siitä puhutaan jne..

Se tulkitaan eittämättä luopiokirjallisuudeksi, josta syystä jt:t eivät tule sitä lukemaan ollenkaan.

Tony kirjoitti:Se tulkitaan eittämättä luopiokirjallisuudeksi, josta syystä jt:t eivät tule sitä lukemaan ollenkaan.

Näin se valitettavasti on, vaikka kirjan kirjoittamishetkellä kirjailija oli (ainakin nimellisesti) JT-seurakunnan jäsen. Joten kirjan on todellisuudessa kirjoittanut Jehovan todistaja, ei kukaan luopio.

Sain kirjan käsiini tänään. Selailin sen läpi ja luin siitä pitkiä otteita. Olipas virkistävää lukea entisen kotiseurakuntansa tapahtumista. Suurin osa tapahtumista ja henkilöistä oli jo entuudestaan minulle tuttuja.Odotan sitä, että pääsen perehtymään kirjaan kunnolla.

Iso kiitos kirjan kirjoittajalle ja terveisiä.

Johanneksen poika kirjoitti:Tutustu kirjaan, et kadu!

Pitäisiköhän hankkia? Onko se myös henkilökohtaisesta suhteesta aiheeseen riippumatta hyvä kirja? Eli siedettävästi kirjoitettu?

Vieraas kirjoitti:

Johanneksen poika kirjoitti:Tutustu kirjaan, et kadu!

Pitäisiköhän hankkia? Onko se myös henkilökohtaisesta suhteesta aiheeseen riippumatta hyvä kirja? Eli siedettävästi kirjoitettu?

Jos itse on tai on ollut Jehovan todistaja, aihepiiri on todella kiinnostava. On mukava seurata Vartiotorniseuran opetuksen muutoksia, ja myös sitä intoa, mikä oli havaittavissa ennen vuotta 1975. Ja mikä pettymys se oli, kun kaikki jatkui entiseen malliin. Jne...

Kirjan kirjoitustyyli on sellainen, että ainakin minua se miellytti. Lauserakenteet ovat helppoja, joten kirjaa on mukava lukea. Se etenee vaivattomasti. Muutaman kirjoitusvirheen huomasin, mutta niitä oli sen verran vähän, ettei se haittaa. (todettakoon, että uusissa kaupallisissakin romaaneissa on virheitä oikoluvusta huolimatta, kun on kiire julkaista uusia kirjoja markkinoille)

612 sivua, ja kotiin toimitettuna noin 45 euroa; minusta hinta/laatu-suhde on oikea.

Tämä kirja on sitä paitsi siinä suhteessa mainio, että siihen on kirjailija koonnut valtavasti pieniä otteita Vartiotorniseuran kirjallisuudesta, jotka osoittavat, että Vartiotorniseuran opetus ei ole voinut tulla Jehovalta. Myös perusteelliset kirjeet haaratoimistoon ovat vakuuttavaa pohdintaa siitä, mikä on haaratoimiston vastuu, kun sen välittämä opetus on pilannut ihmisten elämää.

Kyllä minä voin suositella sinulle tätä kirjaa luettavaksi. Kirjan aikajana alkaa jatkosodasta ja päättyy ihan lähivuosiin. Se on kattava teos, ja ainutlaatuinen Suomen JT-historiassa. Mitään vastaavaa en ole koskaan nähnyt tai lukenut.

Johanneksen poika kirjoitti:612 sivua

Wow, se on paljon se. Kai tuo pitää lukea, jos ei muuta niin palkintona tehdystä työstä.

Vieraas kirjoitti:

Johanneksen poika kirjoitti:Tutustu kirjaan, et kadu!

Pitäisiköhän hankkia? Onko se myös henkilökohtaisesta suhteesta aiheeseen riippumatta hyvä kirja? Eli siedettävästi kirjoitettu?

kyllä on, enemmän kuin siedettävästi kirjoitettu, oikein hyvin kirjoitettu.. Kirjaa on vaikea laskea käsistä kun sen on aloittanut.

Elettyä elämää ei saa enää takaisin. Ei, vaikka väärät ohjeet ovat sen pilanneet.

Jehova on kylmä jumala.

Ihmisen kärvistellessä tuskassaan ja ahdistuksessa, Jehova on kuin teflonia,
ei tukea, ei turvaa ei lämmintä rakkautta. Yksin olet eletyn elämäsi kanssa, kiitoksen sijaan syyllisyyttä, hyväksymisen sijaan häpeällinen hylkääminen ja eristäminen.

Kuka hemmetin ihminen tällaisen kohtelun on ansainnut???? Tälläista käytöstä ei tarvitse vapaa-ehtoisesti sietää. Ei Jehova ole ainoa jumala.

Ne välimiehet kun osaisi valita, niin näyttäytyisi se Jehovakin toisessa valossa

Nyt on kirja tulossa . Tällä varmaan tuetaan kansainvälisesti johdettua luopio toimintaa

Oisko tuota mahdollista lainata joltakulta? Tilaisin itsekin, mutta ei nyt rahahanat ole vuotaneet kylliksi...