näin siinä meni, tosiaan kärvistelin monta vuotta ja halusin aina parantua. Olin välillä aivan masentunutkin, kun ne ikävät sairaskohtaukset pitivät otteessaan ja rajoittivat normaalia elämistä. Olin aiemminkin joitakin kertoja ollu jonkun ihmesaarnaajan rukouspalvelussa saamatta ihmeparantumista, mutta vastaVieras kirjoitti:Tarkoitat siis että kärvistelit sairautesi kanssa uskoontolosi jälkeen 7 vuotta haluamatta parantua. Kun Jumala sinut sitten paransi, niin miksi tuollainen rajoitettu parantaminen eikä koko ukon hoitamista terveeksi samalla vaivalla muistakin vaivoista? Eikö Jumalasi oikein hoksaa omatoimisesti vai eikö useamman vaivan hoitaminen samalla kertaa vain onnistu sinun lahkosi Jumalalle?mikkuitti kirjoitti:tarkoitan, uskoontulon jälkeen sairauden kehitys eteni normaalia vauhtia alaspäin, siis ei pysynyt ennallaan. Siihen rukousjuttuun asti siis.
omassa seurakunnassa koruttomasti vanhimpien rukoiltavana olemisesta parannuin.. Mutta tosiaan,ennen tuota ol
in aina pitänyt lääkäreitä ensisijaisina parantajina, kaksi vuotta kävin lääkäreillä ja sairaalatutkimuksissa.. Aina kun joku ehdotti rukouspalvelua nii oli epäilys, että tuskin Jumala mulle antaa ihmeparantumisen.. Kunnes sen kahden vuoden lääkäreilläravaamisen jälkeen väsyin ja masennuin, kun ei ollu mitään toivoa..oli vähän sellainen "hyvä on, ei ole muutakaan toivoa" meininki, että menin rukoiltavaksi vielä kerran ja raamatun ohjeita noudattaen..
Tässä on myöskin yks juttu, minkä koen vaikuttaneen parantumiseni viivästymiseen, nimittäin se että olin katkera monille ihmisillä jotka tekivät pahaa mulle lapsuudessa ja nuoruudessa, kesti kauan kun opin antamaan heille anteeksi..tein syntiä kun sydämessä kannoin katkeria ajatuksia heitä kohtaan ja vihasin heitä.
Parannuin vasta kun tein parannuksen synneistäni ja sain anteeksi.
"hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi," (Ps. 103:3).
Tuossa näkyy järjestys, että Jumala antaa ensin synnit anteeksi ja sitten fyysisen terveyden saaminen on mahdollista.
Oli se kivaa kun pääsin vapaaksi sairauden kahleista. Ensimmäisiä asioita mitä tein tuntikausia kerrallaan parantumisen jälkeen oli muuten tämän veljesseuran sivujen kirjoituksien lukeminen, pääsiäisen aikaan oli ihmeellistä, että ensimmäistä kertaa jaksoin istua keittiön tuolilla selkä suorana ja lukea pitkälle yöhön asti näitä sivuja, en edes nojannut tuolin selkänojaan.. Aiemmi piti mennä sohvalle makaamaan läppäri sylissä jos halusi surffailla netissä, mut ei silloinkaan huvittanut jatkaa pitkiä aikoja ja homma oli lopulta sellasta turhaa youtubepätkien katselemista. Mut nyt tietojen ahmiminen on helppoa, jaksan lukea pitkään juttuja netistä vaikka jakkaralla istuen selkä suorana. Mahtava juttu
