Veljesseura.org

Veli-Hopea kirjoitti:

Voiko lapsi a ottaa perustellusti uhrin roolin ja alkaa itkemään, että hänet jätettiin leikkimään yksin?

Auta armias mikä haloo tulee jos lapsi a nähdäänkin hetken päästä keinumassa lapsi b kanssa.

Tulee prkl tukkapöllyä ja joku rankkari.

Jokatapauksessa minä en leiki uskontoleikkiä enään jehovantodistajien kanssa, mutta kaikki muu leikki käy. Mennään vaikka pelaamaan sulkapalloa?

Tosiaan, palataanpa ajassa takaisin auvoiselle 60-70 -luvuille ja kuvitellaan hetki aikaa jolloin karttamismenettely ei ollut vedetty niin tiukaksi kuin nyt...sinä olet siis päättänyt erota meistä hiljattain ja lähteä kulkemaan omia polkuja. Ajatellaan nyt että sinä olet eronnut uskon vähyyden johdosta ja seurakunnalle on ilmoitettu ettei sinulla ollut uskoa jatkaa kanssamme tätä matkaa; "jäljelläolevaa aikaa", olemme käyneet läpi tapaustasi ystävien kesken ja tunteet ovat vaihdelleet pääosin pettymyksen, turhautumisen ja tietynlaisen jälkeesi jättämän tyhjän kohdan sekä säälin tunteen välillä, joillakuilla sekaan on mahtunut ehkä ripaus vihaa Totuuden jättäjää kohtaa ja toisella taas äänenlausuttu toive mahdollisesti takaisin tulosta. Ne muutamat ystävät jotka hyvästellessään sinut ovat selkääsi katsoen vielä toivotelleet tervetulleeksi takaisin, sitten kun tulet taas ennalleen ja kadut niin kaikki on taas kuten parhaina aikoina ja koko homma on vain iltaan haipuva pieni virhe, osoitus epätäydellisyydestä...

Aika kuluu, päivät, viikot kuukaudet, kaikilla on kiire mutta olet jo pari kertaa saanut tilaisuuden viettää aikaa veljien yhteisen harrastuksen, lempiharrastuksesi sulkapallon parissa, mukavaa etteivät välit katkenneet täydellisesti ja kertarysäyksellä, olet ajatellut mielessäsi. On vain yksi hieman häiritsevä seikka joka pyrkiin jostakin syystä ajatuksiin vaikka yrität kuinka tunkea sitä taka-alalle: jostakin syystä tunnet itsesi veljien seurassa ulkopuoliseksi; he kun suunnittelevat niin innokkaasti lähestyvään konventtiin lähtöä ja sinä haluaisit vain kunnon pelin...sulkapalloilun väliaika venyy tarpeettoman pitkäksi, on salinrakennuksesta puhetta ja on kenttäkokemuksien jakamista ja uusia tutkistelujakin kuulemma taas aloitettu, noihin asioihin sulla ei ole oikeastaan mitään sanomista, nuo kokemukset eivät ole enää sinun kokemuksiasi ja mielessäsi häivähtää hienoinen kateuden tunne jonka tosin realistina nitistät; "enhän minä tietysti halua kadehtia", ajattelet; "kovaa työtähän tuo tietää, itse pääsen helpommalla kun en ole enää mukana"...eräänä päivänä taas puhelin soi: kiiruhdat vastaamaan ja entinen veljesi soittaa 2-kuukauteen ensikerran kertoakseen että että voitaisiin taas pelata sulkapalloa keskiviikkona töiden jälkeen? mutta hetkinen, sulla oli juuri silloin meno työporukan saunailtaan, et pääse, harmi, entäs torstaina, ai ei sovi, niinjoo sillon on kokous kuten tiistaina, muina päivinäkin tuntuu olevan aina jotakin, kenttää, tutkistelua, srk talkoita. "Ymmärrän" vastaat, katsotaan toinen kerta ja ajattelet mielessäsi että kaikkipa muu on tärkeämpää kuin sulkapallo.
Huomaat olevasi kyllä aika ulkona, ei enää yhteistä, ajattelet mutta päätätte vielä puhelun sanoihin "ollaan yhteydessä, soitellaan kun paremmin sopii..."

Tuota soittoa ei koskaan tullut, aikaa yhteiseen olemiseen ei löytynyt enää puolin tai toisin: elämän realiteetit tulivat vastaan, se yhteisöllisyys oli seurakunnan kesken, ja seurakunnan toiminnat määrittivät ajankäytön ja yhteydenpidon ulkopuolella oleviin. Sinun polkusi oli lähtenyt toiseen suuntaan mutta jäipä kivat muistot joita aika kultaa , toiset muistot haalistuvat mutta ehkä, ehkä joskus polut vielä kohtaavat, kuka tietää...

Tullaan vuoteen 2015, paljon on tapahtunut, maailma on mennyt menojaan, maallistuminen on tuonut mukaanaan epävarmuuden ja perusluottamus horjuu, kuulet uutisointia Jehovan Todistajien karttamisesta ja ajattelet jo unohtaneesi että eräänä vuonna -89 vanha sulkapallo ystäväsi ei ollut tervehtinyt ja tuolloin olit ihmetellyt että olipas kiire kun ei jouda tervehtiinkään, tai sitten on vain niin harmissaan vielä v. 75 tapahtumista, tai siis paremminkin tapahtumattomuudesta kun ei se uusi järjestelmä vielä tullutkaan, ettei halua joutua tätä vielä selittämään entiselle veljelle. "Jaa että "karttavat" nykyisin, on kyllä hirveän negatiivista uutisointia, no ainahan niitä joukossa pingottajia riittää" ajattelet, uutinen jatkaa: "Jehovan todistajien kesän konventissa mässäillään omien lasten hylkäämisellä..." , voiko olla totta? Tämä ei ole kyllä sinun kokemusmaailmaasi, vanhempasi josta on vielä on toinen elossa eivät ole hylänneet sinua mutta hengellisistä asioista ei toisaalta ole paljoa puhuttu, et ole tätä koskaan halunnutkaan suuremmin, mitä nyt joskus olet saanut vartiotornin ja tosiaan, vanhempasi tilasivat lehdet osoitteesesi silloin kun ne vielä kulkivat jakeluautossa. Aikanaan tosin olisit viettänyt enemmän aikaa vanhempien kanssa varsinkin kun maailma kohteli kaltoin mutta heillä oli tekemistä teokraattisissa toimissa niin paljon...

Ei tämä "mässäily" kyllä on aivan outoa, en tämmöisestä ole kuullutkaan...

Ylläoleva ei ole autenttinen tapahtuman kertomus vaan fiktiivinen kuvaus!

Jopas oli tosiaan fiktiivinen juu. Oliko tarinassa joku opetus vai oliko tämä vain jotain tyhjänpäiväistä tarinointia että keskustelu ohjautuisi johonkin muuhun?

Pro et contra kirjoitti:Tosiaan, palataanpa ajassa takaisin auvoiselle 60-70 -luvuille...ettei sinulla ollut uskoa jatkaa kanssamme tätä matkaa; "jäljelläolevaa aikaa"...

Tuo jäljellä oleva ja vähiin vuosisadan verran käynyt aika on mahdollisimman katteeton ilmaus, kuten auvoisesta 70-luvun väärästä 1975-ennustelusta on helppo havaita:

"Mutta kysymyksessä on elämä, ja kun Jumalan hyvän tahdon ja kärsivällisyyden ”otollinen aika” on nyt käymässä vähiin..." (Vartiotorni 15. lokakuuta 1974 sivu 476)

Itse asiassa voisi yhtä hyvin palata auvoiselle 1920-luvulle, jolloin ennusteltiin katteetonta 1925-maailmanloppua ja uhottiin, että miljoonat tuolloin elävät eivät kuole koskaan. No sitä ennen oli tietysti auvoinen 1800-luku ja 1874 alkanut maailmanloppu, josta sitten oli 40 vuotta jäljellä olevaa aikaa vuonna 1914 tapahtuvaan maailmanlopun loppuhuipennukseen.

Yllä oleva ei ole fiktiivistä kerrontaa vaan otteita amerikkalaisen uskonnollisen kultin katteettomista lupauksista jäljellä olevan ajan suhteen. Kultiksi kasvaneen liikkeen historia on oiva esimerkki siitä kuinka joitain ihmisiä voidaan kusettaa kaiken aikaa mennen tullen ja siinä välissäkin ja porukka on sitä tyytyväisempää mitä enemmän heitä johdetaan harhaan. Otetaan kuitenkin loppukennykseksi tällainen Vt-lyyrikon aforismi:

On vakava asia edustaa Jumalaa ja Kristusta jollakin tavalla, sitten huomata, että ymmärsimme Raamatun pääopetukset ja perusopit väärin, ja sen jälkeen palata juuri niihin oppeihin, joiden olimme vuosien tutkimisen jälkeen päättäneet olevan perusteellisesti vääriä. Kristityt eivät voi olla heikkoja ja horjuvia näiden perusopetusten suhteen. Miten kukaan voi luottaa tällaisten ihmisten vilpittömyyteen tai arvostelukykyyn? (Vartiotorni 15. elokuuta 1976 sivu 382)

Veli-Hopea kirjoitti:Jopas oli tosiaan fiktiivinen juu. Oliko tarinassa joku opetus vai oliko tämä vain jotain tyhjänpäiväistä tarinointia että keskustelu ohjautuisi johonkin muuhun?

Milloin muuten olet viimeksi kohdannut suoraselkäisen jehovantodistajan, joka myöntää opetuksen valheet ja katteettomuudet?

Eipä siinä sen erityisempää opetusta ole, se mikä tässä oli tavallaan opetus on se että vaikkei koko karttamismenettelyä olisi olemassakaan niin siitä huolimatta käytännössä yhteydet vähenisivät ja hiipuisivat mahdollisesti olemattomiin juurikin siitä syystä että eletään niin toisenlaisissa maailmoissa.

Pro et contra kirjoitti:Eipä siinä sen erityisempää opetusta ole, se mikä tässä oli tavallaan opetus on se että vaikkei koko karttamismenettelyä olisi olemassakaan niin siitä huolimatta käytännössä yhteydet vähenisivät ja hiipuisivat mahdollisesti olemattomiin juurikin siitä syystä että eletään niin toisenlaisissa maailmoissa.

Olen ollut havainnoivinani, että omilla aivoillaan ajattelevat yksilöt näkevät eron luonnollisen omaehtoisen ystävävalinnan ja kultin taholta erottamisen uhalla painostetun karttamisen välillä, etenkin perhesiteiden kohdalla. Samoin olen ollut havainnoivinani, että karttaminen on laajimmin rikottu erotusperusteinen Vt-ohje.

Pro et contra kirjoitti:Eipä siinä sen erityisempää opetusta ole, se mikä tässä oli tavallaan opetus on se että vaikkei koko karttamismenettelyä olisi olemassakaan niin siitä huolimatta käytännössä yhteydet vähenisivät ja hiipuisivat mahdollisesti olemattomiin juurikin siitä syystä että eletään niin toisenlaisissa maailmoissa.

Miten selität sen, että luterilaisuudesta todistajuuteen kääntyvällä sisarussuhteet saattavat pysyä hyvinä vuosikymmenestä toiseen luterilaisuuteen jääneitä sisaruksiaan kohtaan, vaikka elävät "täysin eri maailmassa"? Mikä estää niitä hiipumasta?

Mutta jos sisarussarjasta yksi todistajaksi kääntynyt palaakin takaisin luterilaiseksi, niin häntä tulee karttaa, miksi? Mikä tekee hänestä pahemman ja kartettavammen ihmisen kuin niistä sisaruksista, jotka ovat olleet koko ajan luterilaisia? Jos hän säilyttää uskonsa Jumalaan ja haluaa olla Jeesuksen todistaja, mikä on hänen syntinsä?


Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos erotettuja ei kartettaisikaan? Kerropa se meille Pro et contra.

Pro et contra kirjoitti:Eipä siinä sen erityisempää opetusta ole, se mikä tässä oli tavallaan opetus on se että vaikkei koko karttamismenettelyä olisi olemassakaan niin siitä huolimatta käytännössä yhteydet vähenisivät ja hiipuisivat mahdollisesti olemattomiin juurikin siitä syystä että eletään niin toisenlaisissa maailmoissa.

Täysin absurdia läppää. Tämä ei tietenkään ole mikään automaattinen seuraus, vielä vähemmän kun kyse on perheestä.

Fiktiivinen tarinasi pursusi muutenkin piirteitä, jotka tosiaan ovat jostain mielikuvitusmaailmasta. Itse esimerkiksi kävin seurakuntalaisten kanssa paljon pelaamassa sulkapalloa, tennistä, sählyä, lätkää, lentopalloa ja vaikka mitä, eikä siellä koskaan keskusteltu mistään Jt-jutuista, jos ei sitten ohimennen. Ei missään nimessä siinä määrin, että kukaan, koskaan, tuntisi oloaan ulkopuoliseksi uskonnollisista syistä.

Tony kirjoitti:

Pro et contra kirjoitti:Eipä siinä sen erityisempää opetusta ole, se mikä tässä oli tavallaan opetus on se että vaikkei koko karttamismenettelyä olisi olemassakaan niin siitä huolimatta käytännössä yhteydet vähenisivät ja hiipuisivat mahdollisesti olemattomiin juurikin siitä syystä että eletään niin toisenlaisissa maailmoissa.

Täysin absurdia läppää. Tämä ei tietenkään ole mikään automaattinen seuraus, vielä vähemmän kun kyse on perheestä.

Fiktiivinen tarinasi pursusi muutenkin piirteitä, jotka tosiaan ovat jostain mielikuvitusmaailmasta. Itse esimerkiksi kävin seurakuntalaisten kanssa paljon pelaamassa sulkapalloa, tennistä, sählyä, lätkää, lentopalloa ja vaikka mitä, eikä siellä koskaan keskusteltu mistään Jt-jutuista, jos ei sitten ohimennen. Ei missään nimessä siinä määrin, että kukaan, koskaan, tuntisi oloaan ulkopuoliseksi uskonnollisista syistä.

Yhtä absurdia varmaankin mitä tämän keskusteluketjun otsikointi, mielikuvituksellista maalailua. Olen myös samaa mieltä ettei ulkopuolisuuden tunne ole automaattista, käypihän noissa tilaisuuksissa paljonkin niin kiinnnostuneita kuin ihan sellaisia perheenjäseniä jotka eivät olekoskaan olleetkaan todistajia. Voit vapaasti kokeilla tuleeko ulkopuolisuuden tunne nyt kun olet erotetun statuksella?
Täytyy tosin muistaa että todistajat ovat usein hyvin sosiaalisia joten tämä ominaisuus voi olla omiaan häivyttämään toisten kokemaa mm. ulkopuolisuutta.
Noista keskusteluista sen verran ettei kaikkea tarvitse aina ottaa niin kovin kirjaimellisesti, hengellisistä asioista puhutaan tai ei puhuta, enemmän kai kuitenkin käytäntönä on harrastustoiminnan pitäminen harrastuksena, enemmänhän tässä esimerkissä oli kyse juurikin niistä tuntemuksista, erotettu kun kokee asiat eritavalla painotettuna ja jo vaikkapa sanan "kokous" tai "sali" kuuleminen voi saada korostetun merkityksen tietyissä yhteyksissä.

Pro et contra kirjoitti:Yhtä absurdia varmaankin mitä tämän keskusteluketjun otsikointi, mielikuvituksellista maalailua.

Olet vaihteeksi yksin mielipiteesi kanssa.

Kletos kirjoitti:

Pro et contra kirjoitti:Eipä siinä sen erityisempää opetusta ole, se mikä tässä oli tavallaan opetus on se että vaikkei koko karttamismenettelyä olisi olemassakaan niin siitä huolimatta käytännössä yhteydet vähenisivät ja hiipuisivat mahdollisesti olemattomiin juurikin siitä syystä että eletään niin toisenlaisissa maailmoissa.

Miten selität sen, että luterilaisuudesta todistajuuteen kääntyvällä sisarussuhteet saattavat pysyä hyvinä vuosikymmenestä toiseen luterilaisuuteen jääneitä sisaruksiaan kohtaan, vaikka elävät "täysin eri maailmassa"? Mikä estää niitä hiipumasta?

Mutta jos sisarussarjasta yksi todistajaksi kääntynyt palaakin takaisin luterilaiseksi, niin häntä tulee karttaa, miksi? Mikä tekee hänestä pahemman ja kartettavammen ihmisen kuin niistä sisaruksista, jotka ovat olleet koko ajan luterilaisia? Jos hän säilyttää uskonsa Jumalaan ja haluaa olla Jeesuksen todistaja, mikä on hänen syntinsä?


Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos erotettuja ei kartettaisikaan? Kerropa se meille Pro et contra.

Ymmärrän että tämä esimerkki luterilaisuudsta toimii juuri näin. Toisaalta se voi kärjistettynä olla juurikin osoitus välinpitämätömästä hälläväliä -asenteesta ( ja puhumme siis nykyajasta ) . Se on useille kirkonkin piirissä oleileville aivan se ja sama kääntyykö joku omasta perheestä vaikka hinduksi tai kabbalistiksi ( kunhan ei kuitenkaan Jehovan Todistajaksi ) .

Raamatussa on tietyt käytäntöön sovellettavat kriteerit, ohjeet ja raami karttamiselle, niinpä pahinta
mitä näiden ohjeiden noudattamatta jättämisestä voisi olla seurauksena on hyvän aseman menettäminen Jumalan edessä ja osoittautuminen Juudaksen kaltaiseksi ikuisen elämän toivon hylänneeksi elämää väheksyväksi kyynikoksi, arvaamattomaksi ja selkärangattomaksi opetetun periaatteensa myyjäksi joka vetää muita mukaansa vapaaseen pudotukseensa.

Siitä tietysti voidaan keskustella miten noita sääntöjä ja ohjeita tulisi soveltaa tai tulisiko niitä soveltaa lapsiin ( aikuisiin lapsiin ) kun ei erotettua puolisoaankaan tarvitse karttaa ( tähän puolisoiden väliseen tilanteeseen on omat ohjeet ) eikä käytännössä voikaan. Tämä karttaminen ei missään tapauksessa saa kuitenkaan merkitä sitä että kysessä on hylkääminen, olin eli en tämän mielipiteeni kanssa yksin.

Pro et contra kirjoitti:Täytyy tosin muistaa että todistajat ovat usein hyvin sosiaalisia joten tämä ominaisuus voi olla omiaan häivyttämään toisten kokemaa mm. ulkopuolisuutta.

Aivan oikein. Usein, mutta ei välttämättä. Sen kerran, kun konventissa olin se ulkopuolisuuden tunne oli suorastaan läpitunkeva ja ylimielisyys silmiinpistävä. Rakkaudellisuus kaikkia kohtaan oli huomattava. Mieltä ylentävää oli kuulla, millaisia "lutikat" ovat joidenkin näistä yli-ihmisistä mielestä. Puhuisit, kuten asiat ovat, mutta nyt kyllä kiemurtelet kuin mato koukussa ja syydät silkkaa kaliumkarbonaattia. Suututtaa.

Ja nyt vielä kaiken lisäksi rohkenet väittää Jeesusta, joka ei karttanut ketään, Juudakseksi.

Erityinen käsitys että vtseuran jättäessä ajautuisi automaattisesti ajan kuluessa ulkopuoliseksi. Täällä normaalissa maailmassa ollaan ihan ystäviä uskonkäsityksistä riippumatta eikä nyt ainakaan tunnu siltä että omissa piireissä kukaan on ajautunut ulkopuoliseksi on sitten ollut jt, on jt, on helluntalainen tai ei, hindu taikka siiamilainen kaksonen.

Läheisyyttä ja ystävyyttä riittää riippumatta siitä mihin jumalaan kukin uskoo. Niin on se vaan ulkopuolistuminen annetuilla perusteilla taas täysin höpönlöpöä

Pro et contra kirjoitti:Tämä karttaminen ei missään tapauksessa saa kuitenkaan merkitä sitä että kysessä on hylkääminen, olin eli en tämän mielipiteeni kanssa yksin.

Tämän mielipiteesi kanssa et ole yksin. Tosin mielipiteelläsi ei ole mitään tekemistä jehovantodistajuuden kanssa. Karttaminen on hylkäämistä.

...arvaamattomaksi ja selkärangattomaksi opetetun periaatteensa myyjäksi joka vetää muita mukaansa vapaaseen pudotukseensa.

Hyvä kiteytys jehovantodistajuudesta. Siinä opetetaan omia periaatteita selkärangattomasti, kun asiantuntevaa kritiikkiä ei uskalleta käsitellä ja sitä ihan järjestelmällisesti pakoillaan.

vastaan J.Ahvenaiselle; tätä edeltäneessä ylläolevassa vastineessani pohdintaa asian tiimoilta.
Lisäys: en nyt ymmärrä miten olen väittänyt Jeesusta Juudakseeksi?
Vai oliko tämä toteamus retorinen tehokeino, kerro toki, minä yritän kuunnella?