Veljesseura.org

pavloff kirjoitti:No eipä tässä ole mitään hävittävääkään enää kun ei mulla oo enää todistajissa kavereitakaan.

Noin se valitettavasti tahtoo mennä, jos ei täydellisesti alistu siihen mitä järjestö määrää. Yksinäisyyden tunne saa ihmiset hengailemaan lahkoissa, jotta olisi edes joku jonka kanssa keskustella uskonnollisista asioista. "Sieluaan" ei kuitenkaan kannata myydä.

Jehovan todistajien uskonnossa yksilön pitäisi hyväksyä järjestö vikoineen päivineen, mutta järjestölle kelpaa vain "virheetön" eli täydellisesti alistunut yksilö.

Jokatapauksessa tää keskustelu nyt helpotti sitä pelkoa että mitä jos mä olenkin joku voideltu jonka elämänkirouksena on tulla todistajaksi joka tuo lisää valoa... Että ei siitä olekaan kyse vaan että muutkin on näitä epäkohtia löytäneet ja sitten on valintana enää sanonko ääneen vaiko en. Kai se on sit lopetettava vaan nössöily. Muuten jää mietityttää jälkeenpäin jos en edes koettanut. Kai se tie on loppuun asti katsottava.

Ota ihmeessä kaikki irti tästä, opit itse uutta ja kenties saat tuntemillesi jehovantodistajille jotain ajatuksia herättäviä juttuja heitettyä itämään. Ei vaan kannata odottaa, että nillä kovin välitöntä vaikutusta olisi. Voisit ehkä aloittaa varovasti joillain kysymyksillä, joita tuolla oppinäkemyksiä-puolellakin jo tuli. Ehkä parempi jos ei paljasta kaikkia kortteja kerralla, mutta Tonyn ehdottama Veljesseura-testi kannattaa ehdottomasti jossain vaiheessa tehdä niin näet ihan omin silmin, mitä suhtautuminen tulee olemaan.

Oli kyllä tiedossa että saarnaaminen ja kenttäily on melko tehotonta hommaa. Se tuli uutena että tutkiminenkin voi rikkoa tehottomuuden ennätyksiä. I mean, come on, eivät ole neljässätoista vuodessa saaneet selvitettyä että Jehovan todistajilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa järjestön opillisiin näkemyksiin, ei edes voidelluilla. Paitsi sillä pienellä miesporukalla rapakon takana.

kun ei mulla oo enää todistajissa kavereitakaan

Oletan että neljäntoistavuoden alussa oli ehkä useampikin kaverikokelas. 14 vuotta tuloksetta on tehnyt tehtävänsä kun edistystä kasteelle ei ole tullut. Ei kukaan jaksa ikuisesti kaveria teeskennellä.

Kyllä mä löysin kavereita ja olin vuosia parin kanssa todella läheinen, ihan siis opiskelurahatkin lainasin kun kaverilla sattui olemaan ja reissattiin yhdessä jne... Sitten vasta kum sanoin etten pääse joidenkin opetuskäsitysten yli kuten masturbaatio... Josta kaveri sanoi että ei sitä kukaan kuitenkaan silleen kiellä, silti mua häiritsee vietävästi se asenne jolla masturboinnista kielteistä propagandaa nuorille levitetään... Ja aloin kelata että kun en kerta vaan löydä sitä miksi asiat on väännetty noin niin sitten varmaan mun täytyy olla sellainen voideltu jonka tehtävä on tuoda lisää valoa... Ajatus ahdisti mua niin etten enää oikein halunnut osallistua kokouksiin... Ja kyselin jeesiä että mitä tässä tilanteessa oikein pitäis tehdä, niin sitten en hiljalleen saanutkaan enää seuraa... Yhtäkkiä tuli kaikille kiire...

niin sitten en hiljalleen saanutkaan enää seuraa... Yhtäkkiä tuli kaikille kiire...

No eipä tämä kuulosta siltä että olisi uutta auringon alla.

Veli-Hopea kirjoitti:

niin sitten en hiljalleen saanutkaan enää seuraa... Yhtäkkiä tuli kaikille kiire...

No eipä tämä kuulosta siltä että olisi uutta auringon alla.

Mulle tuli aika yllätyksenä. Pohdin ensin taaas tuon voideltukysymyksen kautta että perkele jos tosiaan tää kaikki tarkoittaisi semmoista ja nyt kukaan ei halua hengailla mun kanssa kun ei tiedä miten voideltujen kanssa ollaan normaalisti... Kun ei mulle tullut MIELEENKÄÄN että ehkä ne ei hengaa koska kritisoin järjestöä!!! Nyt tuntuu ihan hassuilta noi mun ajatukset Helpottaa kyllä. Mä en itse todellakaan tajua kuka haluais olla voideltu! Kauhee vastuun taakka semmoisessa. Nyt saa sentään olla vastuussa ihan vaan itsestään. Huh

Pieni henkilökohtainen kysymys johon ei ole pakko vastata. Jos kerran ajattelit olevasi voideltu, otitko osaa vertauskuviin muistonvietossa? Jos otit niin miten siihen suhtauduttiin?

pavloff kirjoitti:Kun ei mulle tullut MIELEENKÄÄN että ehkä ne ei hengaa koska kritisoin järjestöä!!!

Sulla on näköjään vielä pitkä matka sen oppimiseen millaista on elää uskonnollisessa kultissa.

Kauhee vastuun taakka semmoisessa.

Sulla tuntuu olevan myös pitkä matka sen oppimiseen, ettei rivivoidelluilla ole ollut mitään eriävää taakkaa sitten, sanoisko 1950-luvun. Muutos tapahtui kun voideltuja miehiä ei riittänyt enää seurakunnpalvelijoiksi ja paaria-luokasta pääsi pomottamaan. Viimeisten oppimuutosten jälkeen teoreettinenkin ero taakassa on otettu pois.

Olet melkoisen tietämätön, mutta älä huolestu, tietämättömyys helpottaa oikeassa olemisen tunnetta valtavasti.

Ei se asioiden muuttaminen mitenkään mahdotonta. Hankit sukupuolenvaihtoleikkauksen. Tulet mukaan todistajiin miehenä uudella henkilöllisyydellä etteivät vaan arvaa että olet ollut nainen. Osallistut vertauskuviin muutaman kymmenen vuoden ajan. Muutat sinne New Yourkkiin. Hankkiudut hyviin väleihin hallintoelimen jäsenten kanssa ja neuvottelet kutsun jäseneksi. Sitten vain hommaat niistä vanhoista jääristä 2/3 ajatuksesi puolelle ja "tadaa: valo kirkastuu". Ainiin, on siinä vielä se yleneminen avustavaksi palvelijaksi, vanhimmaksi, esivalvojaksi, kierrosvalvojaksi, piirivalvojaksi ja ainakin vyöhykevalvojaksi. En tiedä jäikö jotain pois vielä.

Joo kyllä mä tyydyn ihan vaan oman omatuntoni puhtaana pitämiseen olemalla rehellisesti sitä mieltä mitä olen... Katsotaan nyt millaisen esityksen missiolle jaksan tästä käynnistyä... Muoto pitäis eka keksiä...

harzit kirjoitti:Pieni henkilökohtainen kysymys johon ei ole pakko vastata. Jos kerran ajattelit olevasi voideltu, otitko osaa vertauskuviin muistonvietossa? Jos otit niin miten siihen suhtauduttiin?

No en kehdannu. Lähinnä en mennyt kasteelle sen takia kun pelkäsin että jos meen ni sit täytyy osallistua ja kaikki tuijottaa...

pavloff kirjoitti:

harzit kirjoitti:Pieni henkilökohtainen kysymys johon ei ole pakko vastata. Jos kerran ajattelit olevasi voideltu, otitko osaa vertauskuviin muistonvietossa? Jos otit niin miten siihen suhtauduttiin?

No en kehdannu. Lähinnä en mennyt kasteelle sen takia kun pelkäsin että jos meen ni sit täytyy osallistua ja kaikki tuijottaa...

Ei tullut sitten mieleen, että jos todella on voideltu, ei tällaiset murheet paljoa paina?

Millä ihmeen perustein ei tällaiset murheet paina? Kelaa nyt Paavaliakin paljonko sitä vitutti se kaikki ahdistus... Ja siihen kun lisää sen että oon ihan hemmetin taipuvainen laiskuuteen ja jännitän ihmisiä ihan turhan paljon niin kyllähän se ois todella raskas juttu

Ihmisyys on ollu vaikeeta kaikille raamatunkirjoittajille. Miten voidelluilla ois muka helpompaa?

Meinasin vain.

-On itse jumalan voitelema, mutta ei kehtaa.

-On itse jumalan voitelema, mutta pelkää että joutuu osallistumaan,jonka takia ei mene kasteelle.

-On itse jumalan voitelema, mutta on huolissaan kun joku tuijottaa.

Ei siinä mitään , ihan normaaleja asioita ihmisissä.se hyvä.

Lähinnä mietin jumalaa ja tämän kriteereitä, minkätakia edes valita tällainen henkilö?

Sori jotenkin muotoilin ja ajattelin ekan kysymykseni ihan väärin.

pavloff kirjoitti:Kelaa nyt Paavaliakin paljonko sitä vitutti se kaikki ahdistus...

Paven tilanne oli melkoisen masentava kun kaiffari hokasi hiekan loppuvan tiimalasissa ja samaa vauhtia kävi ilmeiseksi, että Jeesus oli vetänyt koko porukkaa höplästä (alleviivaus lisätty):

”Sillä tämän sanomme teille Jehovan sanan perusteella, että me elossa olevat, jotka säilymme Herran läsnäoloon, emme millään tavoin tule edeltämään niitä, jotka ovat nukahtaneet pois, sillä Herra itse laskeutuu taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan trumpetin kuuluessa, ja ne, jotka ovat kuolleita Kristuksen yhteydessä, nousevat ensin. Jälkeenpäin meidät elossa olevat, jotka säilymme, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan ilmaan, ja näin me tulemme aina olemaan Herran kanssa. Lohduttakaa siis jatkuvasti toisianne näillä sanoilla.” (1. Tess. 4:15-18 UMK)