Veljesseura.org

Ymmärrän kyllä sen, että toisilla on huonoja kokemuksia. Otan osaa, ei se niin tietysti saisi olla.
Mutta jos teidät on erotettu ja ette olisi sitä halunneet niin miettikään, että kaduitteko sitten sitä virhettä, jonka takia teidät erotettiin? Ja teittekö sen selväksi seurakunnassa, että kadutte sitä virhettä ja haluatte hyvittää sen?
Ja jos olette itse eronneet ja teitä ei enää tervehditä niin miettikää myös sitä, että mitä sitten? Jos teitä ei joku halua enää tervehtiä niin mitä sitten? Se on hänen ratkaisunsa. Mun mielestä pitäis kuitenki tervehtiä, vaikka ei muuten oltais tekemisissä. Se, että teitä ei tervehditä ei edelleenkään kumoa kyseisen uskonnon hyviä puolia. Eikä se kumoa myöskään niitä asioita, jotka tässä uskonnossa on oleellisia.

Voihan joku olla sitä paitsi jostakin muustakin syystä tervehtimättä, kuten siksi, että ei ole tunnistanut tai huomannut tai muistanut kyseistä henkilöä. Mutta tiedän kyllä, mitä tarkoitatte. Ei kaikki tervehdi erotettuja. Mutta mitäs sitten? Ei maailma siihen kaadu. He eivät tervehdi. Sillä hyvä. Ei voi mitään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että koko uskonto on huono.

"Tuo ihmisten välttely uskonnon säilymisen kannalta menee jo - sori vaan - aivan yli hilseen. Kyllä täytyy olla erikoisen heikosta uskonnosta kyse, että näin syvästi pelätään muita ihmisiä"

Jenkeissä tuo on arkipäivää. Siellä pelätään muslimeja ja heitä todellakin kartetaan. Siis kristinuskovat karttaa heitä ja tätä nykyä aika monet muutkin pelkää heitä. Mut se siitä.

On silti olemassa tapauksia, joissa ihminen on eronnut omasta nykyisestä uskonnostaan, koska on päättänyt liittyä kaverinsa uskontoon. Toi on ihan tavallista. Ja myös se on tavallista, että joku on eronnut uskonnosta ja hänen kaverinsakin on sitten myös eronnut. Johan täälä sivuilla on kerrottu sellasestakin. Eli siis: se on mahdollista, vaikka sinulle ei olisikaan tullut mieleen ryhtyä liittyä esim. kaverisi uskontoon. Joillekin muille voi tullakin mieleen ja on tullutkin.

Eikä kyse ole toisten ihmisten pelkäämisestä. Vain siitä, että ei tarvitse olla niin paljon tekemissä sellaisten kanssa, jotka eivät usko samoihin asioihin, koska sehän johtaa sitten mitä luultavimmin esim. tilanteeseen, jossa uskovaa koko ajan tentataan sillä, miksi hän uskoo. Ei kukaan ole uskostaan kellekään tilivelvollinen. Ja kuten sanoin aiemmin jossain: tuollanen tilanne vois johtaa jopa pahaan riitaan, josta olisi haittaa kummallekin osapuolelle. Johan se nähdään muslimien ja kristittyjen tapauksessa: keskenään sotivat. Parempi on siis välttää kuin tapella.

Anonymous kirjoitti:Eikä kyse ole toisten ihmisten pelkäämisestä. Vain siitä, että ei tarvitse olla niin paljon tekemissä sellaisten kanssa, jotka eivät usko samoihin asioihin, koska sehän johtaa sitten mitä luultavimmin esim. tilanteeseen, jossa uskovaa koko ajan tentataan sillä, miksi hän uskoo. Ei kukaan ole uskostaan kellekään tilivelvollinen. Ja kuten sanoin aiemmin jossain: tuollanen tilanne vois johtaa jopa pahaan riitaan, josta olisi haittaa kummallekin osapuolelle. Johan se nähdään muslimien ja kristittyjen tapauksessa: keskenään sotivat. Parempi on siis välttää kuin tapella.

Mutta kyllähän JT:t kaikkien muiden kanssa mielellään uskonnosta puhuvat ja mielipiteitään tuputtavat... Miksi eivät sitten kestä niitä, jotka ovat ennen olleet JT:a mutta muuttaneet näkemystään?

Minun lapsuudestani muitan, että Jehovan todistajilla oli myös kirja, jossa kerrottiin muista uskonnoista. Sen takia, koska se on jo yleissivistyksenkin kannalta hyvä tietää ja voi olla heille apuna saarnaamisessa. Ei siis missään nimessä ole estetty näkemästä, mitä muut uskonnon ajattelevat. Ja itsekin olen niitä samoja asioita myöhemmin koulussa elämänkatsomustiedon tunnilla oppinut ja huomannut, että Jehovan todistajien antama tieto muista uskonnoista on ollut ihan oikeaa, ei siinä ole vääristelty muita uskontoja mitenkään.

Minä ymmärrän hyvin ap:n näkökannan, sillä minullakin on/oli Jehovan todistajista erittäin positiivinen kuva. 16 todistajavuoteni aikana minulle ei kertynyt montaakaan ikävää kokemusta (ne vähätkin hyvin lieviä), mutta sen sijaan koko joukko hyviä. Olin onnellinen ja tunsin olevani kaikin puolin turvallisissa ja hyvissä käsissä maailman parhaimman kansan keskuudessa.

En lähtenyt Jehovan todistajista joidenkin ikävien kokemusten vuoksi, vaan siksi että kovan pohdinnan ja puolueettoman tutkimuksen tuloksena menetin uskoni Raamattuun ja sen Jumalaan. Vasta tämän jälkeen aloin tutustua Vartiotorniseuran kääntöpuoleen ja havaitsin tulleeni aikoinaan pahasti petetyksi, sillä Seuralla ei tosiaankaan ole niin puhtoisia jauhoja pussissaan kuin Jehovan todistajat kuvittelevat. Listaan tähän joitakin niistä asioista, joiden ymmärtäminen satutti minua:

- Yksi ensimmäisistä kolauksista koski Uuden maailman käännöksen kääntäjiä. Heidän nimiään ei ole koskaan paljastettu Jehovan todistajille, mutta on annettu sellainen kuva, että he olisivat tehtävään päteviä asiantuntijoita. Esim. Puhu perustellen-kirja vihjaa ovelasti jotenkin sinne päin, että "koska he pysyvät nimettöminä, emme tässä voi viitata heidän koulutukseensa", ikäänkuin koulutusta siis olisi. Oli hirveä järkytys saada selville, että silloiset hallintoelimen jäsenet ovat itse kääntäneet sen! Yksikään heistä ei osannut kreikkaa tai hepreaa ja kuitenkin käännös on muka suoraan alkukielistä käännetty. Tämä on suoranainen tahallinen vale, jota on ylläpidetty tähän päivään saakka, eikä sitä voi mitenkään laittaa inhimillisen erehdyksen piikkiin.

- Vartiotorni- ja Herätkää-lehdissä olevat asiantuntijalausunnot ovat usein virheellisiä. Eivät inhimillisen erehdyksen vuoksi, vaan tahallisesti vääristettyjä sellaisiksi, että ne tukevat lahkon mielipidettä, vaikka alkuperäisessä yhteydessään eivät tuekaan.

- Erottamisesta ja erotettujen kohtelusta voidaan sinänsä olla montaa mieltä, mutta minusta oli karmivaa tajuta se tosiasia, että nykyisen käytännön vuoksi seurakunnissa roikkuu tuntematon määrä jäseniä, jotka ovat sisimmässään luopioita, mutta eivät eroa perheensä vuoksi. Säännöstä on paljon enemmän haittaa kuin hyötyä.

- Hieman edellistä sivuaa se tosiasia, että Jehovan todistajien parissa todellista merkitystä on vain ulkoisella suorittamisella eikä sisäisellä minällä. Asiat ovat kunnossa, kun joku käy kaikissa kokouksissa ja säännöllisesti kenttäpalveluksessa. Jopa täydelliset hengelliset luopiot menestyvät heidän parissaan, jos vain jaksavat tehdä kaiken mitä pitää. Uskon perään kukaan ei kysele!

- Raymond Franzin ja Barbara Andersonin kokemukset. Molemmat ovat olleet päätoimistossa ja nähneet mitä touhu siellä todellisuudessa on. Tiedätkö miksi Barbara lopulta erotettiin? Koska tv:stä oli tulossa ohjelma, jossa hän esiintyy ja auttaa paljastamaan järjestön harjoittaman pedofilien suojelun. Häntä ei siis erotettu jonkin väärinteon vuoksi, vaan siksi että kaikki hänen sanomansa voitaisiin vesittää "luopiopropagandaksi".

- Opit heittelehtivät sinne tänne eivätkä suinkaan kirkastu kirkastumistaan. Tämän ymmärtämisestä annan kiitoksen erityisesti Markku Meilon erinomaisille kirjoituksille! Lainaukset vanhemmasta kirjallisuudesta osoittavat, että Seura ei oikeastaan itsekään tiedä mitä lopulta uskoa, vaan kulloinkin vallalla oleva oppi on käytännössä sattuman varassa. Hulluinta on se, että siihen ajankohtaiseen näkemykseen on jokaisen todistajan pakko uskoa tai hänelle annetaan "rakkaudellista kuria".

- Edelliseen liittyy se kauhea seuraus, että jotkut todistajat voivat menettää henkensä tai kärsiä muuten vakavista seurauksista totellessaan Seuran edestakaisin sahaavia oppeja. Franzin kirjassa on esimerkkinä siviilipalvelukseen suhtautuminen. Siihen osallistumisesta tehtiin erottamisperuste (ja tämäkin siksi, että yksi hallintoelimen jäsen muutti kahvitauolla mielipiteensä!) 70-luvulla, mutta kyseinen oppi kumottiin 90-luvulla. Tiedätkö mitä tapahtui monille todistajamiehille, jotka noiden 20 vuoden aikana uskollisesti kieltäytyivät siviilipalveluksesta? Molemmat näkemykset, jotka ovat siis keskenään täydellisessä ristiriidassa, perusteltiin Raamatulla. Entä pyysikö hallintoelin anteeksi 70-luvulla tekemäänsä virhepäätöstä, joka tuhosi monen perheen? Katin kontit. Syy vieritettiin taas kärsineiden oman omantunnon niskoille. Tätä miettiessäni ymmärsin lopullisesti sen, että Jehovan todistajien omantunnon sanelee sen hetkinen Seuran oppi. Kun Vartiotornissa sanotaan jotain, niin heti kaikki toimivat sen mukaan eivätkä sen mukaan mitä vielä eilen uskoivat raamatulliseksi.

Taisi tulla jo niin pitkä kirjoitus, että jätänpä asian käsittelyn tähän. Kyllä "luopioilla" on paljon ihan vakavaa asiaa sanottavanaan, eikä vain jotain henkilökohtaisia ikäviä kokemuksia joistain yksilöistä. Jehovan todistajien usko perustuu erittäin hyvin suunnitellulle harhautukselle ja minä pidänkin sitä vuosisadan ovelimpana petoksena.

Edellisen kysymykseen: Ehkä johtuu siitä, että ex-todistajien kanssa keskustelu ei yleensä johda mihinkään. Vain siihen, että kumpikin osapuoli inttää omaa näkemystään. Sama kuin kristitty ja muslimi laitettais vakuuttamaan toisilleen kumpikin omaa näkemystään. Se ei joko johtais mihinkään, johtais tappeluun tai johtais lopulta siihen, että jompi kumpi kääntyis toisen uskontoon Ehkä siinä ei siis sitten ole järkeä alkaa keskustelemaan sellaisen kanssa, jolla on täysin eri näkemys ja joka tietää jo kaiken kyseisestä uskonnosta, mutta ei halua siihen palata. Heidän tavoitteenaanhan on saada uusia jäseniä. Ehkä niitä on siis parempi etsiä sellaisista, joita asia kiinnostaa kuin sellaisista, jotka ovat sille jo selkänsä kääntäneet.

"Yksikään heistä ei osannut kreikkaa tai hepreaa ja kuitenkin käännös on muka suoraan alkukielistä käännetty. "

Jos on olemassa hyvä raakakäännös sitä voi käyttää pohjana. Musta tulee kääntäjä ja siksi sanoin ton. He eivät ehkä siis tehneet koko hommaa uudestaan alusta, mutta se ei tarkoita yhtään sen enempää kuin vain sen, että he käyttivät jo sitä pohjaa, mikä oli.

Ja jos uskonnon sisällä onkin erimielisyyttä esim. tosta tervehtimisestä tai muusta näinkin pienestä asiasta niin mitä sitten? Ne on kuitenki aika pieniä asioita ja kaikki ovat samaa mieltä niistä asioista, jotka siinä uskonnossa todella on tärkeitä. Eihän sillä ole sen uskonnon kanssa loppujen lopuksi mitään tekemistä tervehtiikö ex-todistajaa vai ei. Se ei ole olennaista.

"Vartiotorni- ja Herätkää-lehdissä olevat asiantuntijalausunnot ovat usein virheellisiä. Eivät inhimillisen erehdyksen vuoksi, vaan tahallisesti vääristettyjä sellaisiksi, että ne tukevat lahkon mielipidettä, vaikka alkuperäisessä yhteydessään eivät tuekaan."

Anna joku esimerkki. Mä oon kuullu tosta väitteitä monesti, mutta esim. Al Gore sanoo dokumentissaan, että "Tämähän on kuin suoraan Ilmestyskirjasta" Tai jotain sinne päin se sanoi siinä ilmastonmuutodokkarissaan. Jos siis kuvitellaan, että tota lausetta ois nyt lainattu Herätkää-lehdessä (mitä siis EI OLE tehty) ja siinä sanoittais, että Al Goren mukaan "ilmastonmuutos on kuin suoraan Ilmestyskirjasta" niin oishan se totta. Kyllä se mies näin sanoi, mutta ei väitetä, että hän olisi uskova, vaikka hän noin sanoikin ja että hän tuolla väitteellään haluaisi tukea jotain uskontoa. Siinä vain sanottaisiin, mitä herra Al Gore olisi todennut, ei mitään muuuta.

Siksi mun mielestä voi käyttää toisten kommentteja tukemaan omaa käsitystään. Niitä voi todellakin käyttää myös eri tarkoitukseen kuin sanoja itse on tarkoittanut, kunhan sisältöä ei muuteta. Myös tieteessä tehdään tuota koko ajan. Sanotaan vaikka, että tiedemies A sanoi, että "asia on näin." Tiedemies B voi siitä jatkaa, että "tiedemiehen A mukaan 'asia on näin', mutta minun mielestäni juuri se todistaa, että tiedemies B on väärässä." Ja sit se perustelee mielipiteensä.
Koko ajan kaikkialla ihmiset lainaa toisten kommentteja todistaakseen niiden avulla toisten mielipiteet vääriksi. Sitähän tälläkin sivulla koko ajan tehdään. Mun kommentteja lainataan ja yritetään niiden avulla todistaa kuinka väärässä mä oon. Käytetään siis mun kommentteja eri tarkoitukseen kuin olen itse tarkoittanut. Ja samaa teen mäkin. Se on ihan ok niin kauan, kun sisältöä ei muuteta.

"Hieman edellistä sivuaa se tosiasia, että Jehovan todistajien parissa todellista merkitystä on vain ulkoisella suorittamisella eikä sisäisellä minällä. Asiat ovat kunnossa, kun joku käy kaikissa kokouksissa ja säännöllisesti kenttäpalveluksessa. Jopa täydelliset hengelliset luopiot menestyvät heidän parissaan, jos vain jaksavat tehdä kaiken mitä pitää. Uskon perään kukaan ei kysele! "

Toi on valitettavaa, kun/jos niin tapahtuu. Mutta oottekos huomanneet, että useimmiten nämä ulkoiset suorittajat lopulta eroavat uskonnosta? Ja miksi? Koska heillä ei ole uskoa, he ovat vain ulkoisia suorittajia. Usko on siis olennaista, jotta voi pysyä todistajana pitemmän päälle. Eihän kukaan jaksa sellasta lopunikäänsä, mihin ei edes usko.

"Raymond Franzin ja Barbara Andersonin kokemukset. Molemmat ovat olleet päätoimistossa ja nähneet mitä touhu siellä todellisuudessa on. Tiedätkö miksi Barbara lopulta erotettiin? Koska tv:stä oli tulossa ohjelma, jossa hän esiintyy ja auttaa paljastamaan järjestön harjoittaman pedofilien suojelun. Häntä ei siis erotettu jonkin väärinteon vuoksi, vaan siksi että kaikki hänen sanomansa voitaisiin vesittää "luopiopropagandaksi". "

En tiedä näitä tapauksia, mutta nimistä päätellen toi tapahtui jossain jenkkilandiassa? Ok. Mun mielestä pedofiileja ei missään tapauksessa pidä suojella. Sehän nyt on selvä. On kuitenkin tarpeen ottaa hyvin selville, että pedofiiliksi syytetty todella myös on sitä. Oltava kunnon todisteet. Mut ok, oletetaan, että todisteet on. Jos pedofiilia suojellaan niin tottakai se on väärin. Mutta kukaan ei ole koskaan tässä uskonnossa väittänytkään, etteikö olisis myös todistajia, jotka tekevät väärin. Myös siellä päätoimistossa, tottakai, koska ei ne oo täydellisiä sielläkään, vaikka onkin päätoimisto. Sairaita ihmisiä mahtuu kaikkialle ja minusta niin pedofiili kuin sen suojelijakin on sairas. Mieleltään sairas. Kuvottava. Ehkäpä sielä on sitten tosiaan tehty ääliömäisesti ja suojeltu pedofiilia. Mutta se ei ole tämän uskonnon virallinen kanta eikä kukaan missään sano eikä opeta, että pedofiilia pitäisi suojella. Jos joku niin tekee, vaikka olisi Jehovan todistaja niin se on hänen OMA mokansa eikä sillä ole mitään tekemistä koko järjestön kanssa. Ja toki toki, näitä idiootteja pedofiilien suojelijoita voi löytyä ihan mistä vaan niin johtoportaasta kuin ruohonjuuritasoltakin. Ei siltä mikään taso ole suojassa. Sama muissakin uskonnoissa.
Ja jos esim, jonku yrityksen johdossa olisi esim. yksi työntekijä, joka olisi suojellut pedofiilia niin olisiko oikein väittää, että hän edustaa koko yrityksen virallista kantaa? Ei olisi. Huonoa mainettahan tuollanen tietysti toisi, mutta ei voisi väittää, että koko yritys olisi pedofiilien suojelemisen kannalla.

"Erottamisesta ja erotettujen kohtelusta voidaan sinänsä olla montaa mieltä, mutta minusta oli karmivaa tajuta se tosiasia, että nykyisen käytännön vuoksi seurakunnissa roikkuu tuntematon määrä jäseniä, jotka ovat sisimmässään luopioita, mutta eivät eroa perheensä vuoksi. Säännöstä on paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. "

Kukaan ei kuitenkaan estä heitä eroamasta. He itse sielä päättävät roikkua, vaikka pakko ei olisi. Ok, oishan se ehkä surullista, että samalla vois mennä välit esim. siskoon tai veljeen tai muuhun perheenjäseneen tai sukulaiseen, mutta sellasta se voi joillain olla. Meillä näin ei kuitenkaan ollut. Olennaista on kuitenki se, että kukaan ei pakota heitä pysymään uskonnossa. He voivat lähteä, jos haluavat.

"Opit heittelehtivät sinne tänne eivätkä suinkaan kirkastu kirkastumistaan. Tämän ymmärtämisestä annan kiitoksen erityisesti Markku Meilon erinomaisille kirjoituksille! Lainaukset vanhemmasta kirjallisuudesta osoittavat, että Seura ei oikeastaan itsekään tiedä mitä lopulta uskoa, vaan kulloinkin vallalla oleva oppi on käytännössä sattuman varassa. Hulluinta on se, että siihen ajankohtaiseen näkemykseen on jokaisen todistajan pakko uskoa tai hänelle annetaan "rakkaudellista kuria". "

Itse en ole oppien heittelehtimistä aikanani huomannut. Ei ainakaan 15 vuodessa muuttunut mikään asia, jolla oli tälle uskonnolle jotain OLEELLISTA merkitystä. Ja toisaalta, jos onkin ollut joukossa myös vääriä oppeja niin eipä ne ole sielä yleensä kauaa pysyneet vaan melko nopeasti todettu vääriksi. Kuten se kuulemani vuoden 1914 sukupolvi-oppi. Ennen sanottiin, että harmagedon tulee, kun vielä vuoden 1914 sukupolven ihmiset ovat elossa. (näinkö se nyt oli? en oo ihan varma muistanko oikein) Myöhemmin on sanottu, että ei voida tietää varmasti milloin harmagedon tulee. Mutta siitä pidetään yhä kiinni, että se tulee. Minusta on täysin mahdollista, että on liian innokkaasti odotettu, että harmagedon tulee vuoden 1914 sukupolven vielä eläessä. Siis virhe, mutta loppujen lopuksi vain tulkintavirhe, kuitenkin itse pääasia, eli harmagedon-ajatus pysyy yhä. Se on olennaista. Ei se, milloin se tulee.

"Tiedätkö mitä tapahtui monille todistajamiehille, jotka noiden 20 vuoden aikana uskollisesti kieltäytyivät siviilipalveluksesta? "

Isäni istui vankilassa, koska oli totaalikieltäytyjä. Mutta se ei johdu uskonnosta vaan siitä, että valtio ei silloin sallinut Jehovan todistajien kieltäytyä sekä ase- että siviilipalveluksesta. Ja nykyäänhän se antaa. Perheemme ei siitä hajonnut, vaikka isä istuikin vähän aikaa vankilassa. Samoin monet sukulaiseni istuivat. Eikä heidänkään perheet siitä hajonneet. Ja syy oli valtion: valtiohan ne sinne vankilaan laittoi, ei se uskonto.