Keskustelumme pätkii nyt hieman sillä työt haittaavat muutaman päivän (messut). Pikaisesti tässä kuitenkin lisää pohjaa tuleville pohdiskeluille ja perustelua edelliselle näkemykselleni.
Jehovan todistajien käsityksen mukaan Jehova otti juutalaisista kansan omalle nimelleen. (Ennen Jeesuksen aikaa nuo juutalaiset olivat perustamassa maanpäällistä valtakuntaa messiaan johdolla ja vasta Jeesuksen sekä liiton uudistamisen jälkeen astui taivaalliset uudet systeemit kuvaan.) Hän oli tuhonut aikaisemman ihmiskunnan epäjumalan palvonnan vuoksi ja koska uusikin oli menossa samaan suuntaan, hän halusi varmistaa messiaansa perustaman valtakunnan tulevaisuuden. Israelin kansasta tuli puhtaan palvonnan kansa, jonka tuli karttaa epäjumalien palvontaa. Antamassaan kymmenessä käskyssä tuo asia tehtiin heille hyvin selväksi.
Jehovan palvelijat varovat epäjumalanpalvelusta, koska hän vastustaa kaikkia epäjumalanpalvelukseen liittyviä tapoja. Jumala kielsi israelilaisia tekemästä kuvia kunnioituksen ja palvonnan kohteiksi. Kymmeneen käskyyn sisältyvät muun muassa seuraavat sanat: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas [”yksinomaista antaumusta vaativa”, UM] Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.”
Miksi Jehova vastustaa kaikkea epäjumalanpalvelusta? Etupäässä siksi, että hän vaatii yksinomaista antaumusta, kuten edellä mainittu kymmeneen käskyyn sisältyvä toinen käsky osoittaa.
Myöhemmin tuo keskeinen Jumalaa vastaan rikkomisen peruste tuotiin esille (ja jätettiin yhtä tärkeänä asiana voimaan) Jeesuksen seuraajien eli varhaiskristittyjen suhteen.
Jehovan kansaan kuuluvat varovat epäjumalanpalvelusta myös siksi, että Jumalan henki ja järjestö ohjaavat heitä. Ensimmäisellä vuosisadalla toiminut Jehovan palvelijoiden hallintoelin sanoi kristityille tovereilleen: ”Pyhä henki ja me olemme nähneet hyväksi olla lisäämättä teille enempää taakkaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua, sekä haureutta. Jos te pysytte huolellisesti erossa näistä, niin tulette menestymään. Hyvää vointia teille!”
Epäjumalien palvonta niin menneisyydessä kuin nykyisinkin merkitsee Jehovan todistajien mukaan tuhoa.
Epäjumalanpalvelusta tulee varoa myös, jotta voisi karttaa demonismia. Apostoli Paavali sanoi Korinton kristityille Herran illallisesta: ”Paetkaa epäjumalanpalvelusta. – – Siunauksen malja, jonka siunaamme, eikö se ole osallisuutta Kristuksen vereen? Leipä, jonka taitamme, eikö se ole osallisuutta Kristuksen ruumiiseen? Koska on yksi leipä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis, sillä me kaikki otamme osaa tuohon yhteen leipään. Katsokaa sitä, mikä on Israel lihallisessa suhteessa: Eivätkö ne, jotka syövät uhreja, ole osallisia alttarin kanssa? Mitä siis minun on sanottava? Ettäkö se, mikä uhrataan epäjumalalle, on jotakin, tai että epäjumala on jotakin? Ei, vaan sanon, että mitä kansat uhraavat, sen ne uhraavat demoneille eivätkä Jumalalle, enkä tahdo teidän tulevan osallisiksi demonien kanssa. Ette voi juoda Jehovan maljaa ja demonien maljaa, ette voi ottaa osaa ’Jehovan pöytään’ ja demonien pöytään. Vai ’yllytämmekö Jehovan mustasukkaiseen kiivauteen’? Emme kai ole häntä voimakkaampia?”
Kristittyjen täytyy vakaasti päättää karttaa vähäisintäkin epäjumalanpalvelusta, koska yksikin palvontateko Panettelijalle tukisi hänen esittämäänsä väitettä, että ihmiset eivät pysyisi uskollisina Jumalalle koetuksen alaisena.
Jeesuksen varhaiset seuraajatkaan eivät tehneet palvontatekoa ja siten kannattaneet Saatanaa kiistakysymyksessä.
Epäjumalan palvonnan seuraus rinnastettiin Babylonian tuhoon.
Epäjumalat hävisivät tuon jumaluutta koskeneen oikeusjutun. Ja se mitä tapahtui Babylonille, tapahtuu varmasti myös sen nykyiselle vastineelle, Suurelle Babylonille, väärän uskonnon maailmanmahdille. Se ja kaikki sen jumalat, uskonnollinen omaisuus ja epäjumalanpalveluksen kohteet ovat pian iäksi poissa.
Voisiko siis epäjumalia palvoneet kansat saada ylösnousemuksen?
(Palaan paremmin tuohon aikaisemmin mainitsemaani asiaan myöhemmin.)