Veljesseura.org

wolframium kirjoitti: Jotta eihän tuota Big Bangin "musanäytettä" nyt niin hirveästi ole manipuloitu Jotta voitaisiinko sanoa, jotta tuolla näytteellä ei ollut mitään tekemistä ainakaan Homo Sapiensin kuulomaailman kanssa. Jotta näin.

Siinä taitaa olla tehty samaa kuin telkkarin luonto-ohjelmissa tehdään valaiden matalille äänille tai lepakoiden korkeille äänille eli nauhoitettu yhdellä nopeudella ja sitten toistettu toisella nopeudella niin että ihminen voi kuunnella. Kosmologi voi sitten kuulla äänestä onko maailmankaikkeus 5 vai 13 miljardia vuotta vanha. Minäkin erotan tarhaikäisen ja murrosikäisen lapsen äänet toisistaan, mutta tuohon ei oma kuuloelimeni ole vielä harjaantunut...

Vieras kirjoitti:En olisi muutoin tuota asiaan liittymätöntä puu-kommenttia heittänyt, mutta vaimoni serkku, joka on metsätieteen tohtori koulutukseltaan ja metsänhoitaja ammatiltaan, totesi juuri noilla sanoilla minulle vaivaiskoivun - betula nanan - olevan enemmän varpu tai pensas, kuin puu. Hän esitteli ko. kasvia löytäessään sellaisen mökkisuoltamme. Itse en asian päälle ymmärrä.
Samaan koivujen sukuun kuuluu mm. pähkinäpensaat, joiden lajikirjossa on sekä puita että pensaita. Ilmeisesti samalla tapaa vaivaiskoivukin on varsinaisesti pensas. .

Aivan .Kasvutavaltaan se on pensasmainen. Mutta kuuluu silti puukasveihin eikä nisäkkäisiin.Meidän H.Sapiens -lajin koppa on usein onttoa humisevaa puuta ja analyysimme sen mukaista. OT

En tiennytkään että vaivaiskoivu voisi olla muuta kuin puukasvi.

Semmoisen väitteen olen kuullut että silli ja silakka eroavat toisistaan asteittaisesti, silakoissa rasvaprosentti rupeaa kasvamaan sitä mukaa kun siirrytään merellä silakan alueelta kohden sillin aluetta. Silakasta olisi annettu mm. monta hintatukiasetusta, muttei asetusta siitä kuinka se erottaa itsensä sillistä.

Pitäisikö laittaa kirjallinen kysymys Herätkäähän ?

Vaivaiskoivu on siis puukasvi, mutta ei varsinainen puu vaan pensas tai varpu. Ollakseen puu sen tulisi kai olla suurempi kuin se on. Olisiko se näin?

Tämä keskustelu on jo melkoisen iäkäs, mutta joku oli linkannut tämän uudesta ketjusta. Pakkohan tähän on sotkea itsensä mukaan, kun tämän luin
Vertaillaan kahta teoriaa: Tieteellistä logiikkaan perustuvaa ja uskoa vaativaa (Raamatun) jumalaan perustuvaa.

Lähtökohta asian tarkasteluun on tiettävästi se, että tämä maailmankaikkeus on. Logiikkamme sanoo: "Jos jokin on, sillä on oltava alku ja joskus sitä ei ole ollut."
Maailmankaikkeus, jossa elämme on siis täytynyt saada jostain alkunsa.

Johanneksen poika kirjoitti:Mitä tarkoittaa, että "uskoni on liian heikko"? Sitä, etten voi mitenkään uskoa siihen, että tiede voisi selittää alkuräjähdyksen ja maailmankaikkeuden syntymisen ilman Jumalan vaikutusta. Minulla ei ole riittävästi uskoa, että kaikki olisi syntynyt "sattumalta" tai muulla määrittelemättömällä tavalla itsestään. Siihen ei uskoni yksinkertaisesti vain riitä.

Tiede:
Tieteen tämän hetkisten käsitysten ja todennettujen havaintojen pohjalta pääsemme singulariteettiin, josta kaiken on täytynyt lähteä liikkeelle. Tähän päätelmään päästään siitä yksinkertaisesta havainnosta, että galaksien on huomattu loittonevan toisistaan. Eli joskus on logiikan mukaisesti ollut piste, josta kaikki energia (huom. ainekin on vain energiasta kasautunut eräänlainen 'kide'rakenne) on lähtenyt liikkeelle. Tämä päätelmä perustuu puhtaasti havaintoihin, sekä niiden perusteella muodostettuun havaintojen muovaamaan logiikkaamme.
Singulariteetti, josta yksinkertaisen päättelyn mukaan maailmankaikkeus on lähtöisin, on tilaton piste, tieteelle vielä tuntemattomien lakien (vrt. luonnonlakien) mukaisesti käyttäytyvä äärellisenergiainen (eli äärellismassainen) avaruuden keskittymä. Tuntemattomien olosuhteiden suhteen on esitetty erilaisia teorioita, joista jokainen on pyritty muovaamaan loogisten johtopäätösten mukaisiksi.
Singulariteetteja on havaittavissa tänäkin päivänä mustina-aukkoina, joiden olemassaolosta ei tarvinne kiistellä. Kun tarpeeksi energiaa on kasautunut yhteen, kaiken materiana havaitsemamme 'kiteiden' sidosvoimien murskaantuessa jäljelle jää vain singulariteettiin kasautunut energia, jonka suuruus on äärellinen = singulariteettiin ajautuneen energian määrä. Singulariteetin olemassaolo on loogisen päätelmän mukainen fakta: tunnemme hiukkasten koossa pitävien sidosvoimien suuruudet, jotka eivät kykene pitämään aineeseen sidottua energiaa kasassa 'kidemäisenä' aineena, koska energiakeskittymän massan vetovoima kasvaa moninkertaiseksi koossa pitävien voimien suhteen -> aineen rakenne murtuu ja luhistuu singulariteettiin energiaksi. Tämä kaikki edelleen yleisesti hyväksytyn loogisen päätelmän tulos. Tieteilijät eivät vielä tiedä, mikä ja missä aiheutti alunperin singulariteetin, josta laajeneminen on lähtenyt käyntiin. Tämä on ainoa kysymys, johon ei olla vielä saatu vastausta.

Jumala:
Lue edellinen kappale.
Edellisen kappaleen loppuun lisäämme lauseen: "Jumala loi singulariteetin, josta maailmankaikkeus on lähtöisin."

Jumalaan uskovat joutuvat kaiken tämän lisäksi selittämään, mistä jumala on lähtöisin, missä hän on ollut ennen maailmankaikkeutta, missä hän on nyt, miksi hän on kaikkeen tähän ryhtynyt, millainen jumala on, mistä hän koostuu, miksei häntä voida havaita, miksi hän ei ilmaise itseään, miksi hän sallii pahuutta, mitä hän meinaa meille tehdä, mitä muut henkiolennot ovat, mitä ovat "henget", miksei niitä havaita, miksi kaikkivoipa jumala on luonut henkiolennot avukseen ym. Jumalan lisääminen muodostaa vain lisää kysymyksiä, joihin ei ole olemassa todennettavia vastauksia <- eri uskonnot selittävät asiat erilailla, mikä on oikea uskomus, miksei jumala ole selventänyt olevaisuuttaan yksikäsitteisesti, mistä voimme tietää jumalan olevan se, joksi hänet kuvittelemme ym. Kysymyksiä tulee aina vain enemmän, mitä enemmän jumala -lähtöiseen teoriaan tukeudumme.

Johanneksen poika kirjoitti:"13,7 miljardia vuotta sitten ei ollut mitään. Kaikki aine, energia, tila ja aika syntyivät - ehkä sattumalta - yhdellä kertaa täydellisestä tyhjyydestä." (Tieteen kuvalehden kirjasarja, osa 2, Universumin salat, sivu 8, julkaisija Bonnier Publications, 2008)
"Maailmankaikkeus syntyi alkuräjähdyksessä 13,7 miljardia vuotta sitten. Räjähdyksen lienee aiheuttanut tyhjyydessä sattunut kvanttimekaaninen häiriö. Tyhjyys räjähti, ja maailmankaikkeus sai alkunsa." (Sama teos, sivu 12)
"13,7 miljardia vuotta sitten ei ollut yhtään mitään. Sitten yhtäkkiä alkoi tapahtua. Aika, tila ja energia syntyivät tyhjästä valtavassa alkuräjähdyksessä. ... ... ... Luonnonlakien mukaan maailmankaikkeuden ei olisi pitänyt syntyäkään. Yhtäkkiä tyhjyydessä vain sattui kvanttifluktuaalioksi kutsuttu hetkellinen poikkeus energian syntymislaeissa, eräänlainen oikosulku, josta tila, aine ja energia saivat alkunsa, ja kaikkeus syntyi." (Sama teos, sivu 22)
Toisaalta tuo teos myöntää: "Energian säilymislakien mukaan järjestelmän sisältämä energia on aina vakio, se ei häviä mihinkään eikä sitä voi luoda tyhjästä. Alkuräjähdyksessä energiaa kuitenkin syntyi tyhjästä 13,7 miljardia vuotta sitten." (Sivu 22)

Teos toteaa toisen kerran saman energian häviämättömyyden lain: " Kaikki energia maailmankaikkeudessa on pysyvää. Fysiikan lakien mukaan suljetussa järjestelmässä energiaa ei voi luoda eikä hävittää. Energian määrä on vakio, mutta sen muoto voi muuttua". (Sivu 27)

En voi mitenkään uskoa, että "tyhjyys" yhtäkkiä vain räjähtää itsestään. Uskoni on niin heikko. Fysiikan lakien mukaan tuo ei ole mahdollista, kuten tiede myöntää, mutta tiede olettaa jonkin ihmeellisen poikkeuksen olleen vaikuttamassa luonnonlakeihin. Tiede jättää järjestelmällisesti ottamatta huomioon erään ratkaisevan tärkeän asian, nimittäin energianlähteen, joka sai alkuräjähdyksen syntymään.

Tiede:
Tieteen keinoin ollaan päästy jo hyvin pitkälle. Tunnustettu fakta on se, että maailmankaikkeus on olemassa. Tuota maailmankaikkeutta tutkimalla päästään sen alkuun, mutta ei välttämättä koskaan saada täyttä varmuutta alkua edeltävistä olosuhteista, eikä alkuun johtavista syistä - niiden selvittäminen saattaa olla ihmisen pienuuden vuoksi käytännössä mahdottomia havainnoida, mutta teorioiden muodostamiseenhan se ei ole este. Alussa oli singulariteetti, jonka olemukseen meillä on hyvät edellytykset päästä käsiksi saman logiikan menetelmillä, millä havaitsemamme muunkin avaruuden olemus on tähän mennessä päätelty ja havainnoitu. Tutkimus maailmankaikkeuden olevaisuudesta on vielä nuorta maailmankaikkeuden historian mittakaavassa, paljon on vielä selvitettävää. Tämän lyhyen ajan sisällä, minkä ihminen on ympäristöään havainnoinut on tuottanut jo ällistyttävän paljon tietoa maailmankaikkeudestamme, eikä tuon tiedon lisääntymisen loppu ole lähelläkään näköpiirissä.

Tieteen on tunnustettava, että kaiken alkuunpaneva ilmiö ei ole vielä varmasti tiedossa - tieteen tekemisen loogisen päättelyn perusteella on kuitenkin tuostakin tehty jos jonkinlaista teoriaa. Sen hyväksytyksi tulevan teorian täytyy selittää kattavasti kaikki tähän mennessä todetut havainnot, kuin myös ennustaa havaintoja, joita voidaan vielä tehdä. Kaiken selittävä teoria on tämän hetken kuumin peruna, jonka löytäminen on vain ajan kysymys.

Jumala:
Jo todistetut havainnot ja teoriat täytyy mahtua myös jumala-teoriaan. Jumalan lisääminen selittäisi sopivasti aukot, joita ei vielä muuten olla osattu selittää. Mutta jumalan itsensä selittämiseksi ei oikein kukaan ole edes panostanut niin, että hänen olemassaolonsa voisi olla loogisesti mitenkään pääteltävissä - päinvastoin. Jumalan lisääminen soppaan aiheuttaa vain lisäkysymyksiä, joista vain murto-osan esitin tuossa yllä.

Johanneksen poika kirjoitti:Mielestäni tuohon ongelmaan ei löydy järjellistä ratkaisua ilman Jumalaa. Mutta kun luetaan Raamatusta pari jaetta, ilmiö saa kummallisesti uutta eloa, jolle on järkeenkäypä selitys.

Viitaten aiempaan: Jumalan lisääminen soppaan täyttää joitakin aukkoja, mutta jumala itsessään lisää aukkojen suuruutta ja lukumäärää, joille ei kukaan ole vielä antanut järjellistä selitysta - vain tunteeseen ja intuitioon perustuvia kehäpäätelmiä.

Johanneksen poika kirjoitti:Raamatun ensimmäinen jae antaa lähtökohdan:
(1. Mooseksen kirja 1:1) 1 Alussa Jumala loi taivaat ja maan. Raamattu ei kerro asiaa tarkemmin, toteaa vain, että maailmankaikkeudella on alku, ja se on Jumalan ansiota. Raamattu ei ota kantaa siihen, milloin Jumala maailmankaikkeuden loi. Se voi olla aivan hyvin se tiedemiesten laskema aika, 13,7 miljardia vuotta sitten. Tai sitten joku muu pitkä aika.

Tieteen teorioiden on selvitettävä jo moneen kertaan havaitut ilmiöt, kuin myös ennustaa tulevien havaintojen syyt ja seuraukset.
Raamattu toteaa itsestäänselvyyden: Maailmankaikkeus on olemassa - sillä on oltava alku. Mitä Raamattu siis selventää?

Johanneksen poika kirjoitti:Tämä ei itsessään vielä riitä perustelemaan asiaa riittävästi. Mutta eräs toinen Raamatunkohta selittää asian ytimen:
(Jesaja 40:26) 26 ”Kohottakaa katseenne korkeuteen ja katsokaa. Kuka on nämä luonut? Hän, joka luvun mukaan tuo esiin niiden armeijan, vieläpä nimeltä kutsuu niitä kaikkia. Dynaamisen energian runsauden ansiosta ja hänen voimansa vahvuuden vuoksi ei yksikään niistä puutu.

Raamatun kirjoittamisen aikaan, ei vielä ollut nykyisen kaltaista energian käsitettä - saati sitten tietämystä ilmiöistä, jotka voidaan tuon käsitteen avulla nykyään selventää. Muutenkin tämä Raamatun kohta antaa selitykseksi kehäpäätelmän:

maailmankaikkeus on -> jumala on sen luonut -> jumala on -> maailmankaikkeus on -> jumala on sen luonut -> jumala on -> maailmankaikkeus on -> jne.jne.

ja sama toiseen suuntaan:

jumala on -> jumala on luonut maailmankaikkeuden -> maailmankaikkeus on -> jumala on -> jumala on luonut maailmankaikkeuden -> maailmankaikkeus on -> jne.jne.jne.jne.jne.

Miten tämä jumala-teoria käy järkeen? Kerropa viisaampana, minä en ymmärrä...

Johanneksen poika kirjoitti:Tässä se on! Raamattu kertoo, että Jumalalla on hirmuisesti "dynaamista energiaa". Alkuräjähdyksessä ei siis syntynyt energia niin kuin tieteen teoriat arvelevat, vaan sitä Jumalalla on aina ollut. Alkuräjähdyksessä syntyi energian avulla tila, aine ja aika. Jumalallisen energian avulla alkuräjähdys oli mahdollista aikaansaada. Minusta tuo on loogista, ja sen selittää Raamattukin.

Logiikka tässäkin on tämä:

Maailmankaikkeus on -> jostain se on alkanut -> se on syntynyt energiasta -> jumala on, jolla on tarvittava energia -> maailmankaikkeus on -> jne.jne.jne

Mikä Raamatun logiikassa menee pieleen? Näyttäisi vahvasti siltä, että Raamattu on kirjoitettu aikana, jolloin logiikka ei vielä ollut ihmisen tajuntaan kehittynyt, johtuen lyhyestä ajasta, minkä aikana ihminen oli ehtinyt maailmaansa tarkkailla.

Johanneksen poika kirjoitti:Albert Einstein kehitti 1916 yleisen suhteellisuusteorian. Tähtitieteelliset havainnot ovat vahvistaneet tuon teorian paikkansapitävyyden, mutta siinäkin teoriassa on heikkoutensa, eikä se tunnu pätevän kaikissa ääriolosuhteissa. Tiedemiehet eivät ymmärrä vieläkään edes sitä, miten painovoima oikein toimii. Nyt etsitään ns. painovoimahiukkasia, gravitoneja.

Albertin teoria syntyi alle sata vuotta sitten. Se on osoittautunut melko hyväksi ja se selitti paljon sellaista, mitä aiemmin ei ymmärretty. Se myös ennusti paljon teorian syntymisen jälkeenkin havaittuja ilmiöitä. Mm. atomipommia ja ydinvoimaloita ei olisi osattu tehdä ilman Albert-sedän aikaansa edellä olevaa teoriaa. Sen avulla on myös opittu ymmärtämään jotain singulariteetista - tuosta mustien aukkojen mysteeristä.

On kuitenkin osoittautunut, ettei se kykene ennustamaan joitakin sellaisia havaintoja, mitä vasta parin viime vuosikymmenen aikana on saatu näkyville. Tämän vuoksi tarvitaan Albertin teoriaa tarkempi teoria, joka selittää nämä uudet havainnot ja toivon mukaan pystyy ennustamaan tulevia havaintoja, joita saadaan kaiken aikaa lisää. Tällainen teoria on kovasti hakusessa. Teoriat kehittyvät, havaintojen mahdollistavat laitteet kehittyvät -> maailmankaikkeuden mysteerejä saadaan selville yhä kiihtyvällä tahdilla.

Johanneksen poika kirjoitti:"Kaikki neljä luonnonvoimaa käsittävää 'kaiken teoriaa' on etsitty jo pitkään", kertoo em. teos sivulla 18. Luulenpa, ettei tuota teoriaa saada kasaan kaikenkattavana, ellei yhtälöihin oteta mukaan ratkaisevan tärkeää tekijää - Jumalaa.

Jumalan lisääminen kaiken kattavaan teoriaan olisi tieteen ja logiikan itsemurha, kuten edellä olen osoittanut.

Vieras kirjoitti:Semmoisen väitteen olen kuullut että silli ja silakka eroavat toisistaan asteittaisesti, silakoissa rasvaprosentti rupeaa kasvamaan sitä mukaa kun siirrytään merellä silakan alueelta kohden sillin aluetta.

Jos olen oikein asian käsittänyt, niin rasvaprosentti on sidoksissa veden suolaisuuteen, eli kyseessä on sama kalalaji.

Silakasta olisi annettu mm. monta hintatukiasetusta, muttei asetusta siitä kuinka se erottaa itsensä sillistä.

Asetuksen asemesta on KTM päättänyt näin:

Suomen virallisten määräysten mukaan (Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös) siten, että vain yli 10 painoprosenttia rasvaa sisältävästä sillistä saa käyttää sillin nimeä ja vähärasvainen kala on kaupattava silakkana.

Filippos kirjoitti:Tieteen keinoin ollaan päästy jo hyvin pitkälle.

Raamattuun verrattuna luonnontiede on aivan omassa sarjassaan. Esimerkiksi Raamatun litteä, tolppien varassa oleva maa on luonnontieteen keinoin saanut nykyisen muotonsa. Samoin aurinko ja muut Raamatun mukaan kiinteään taivaanvahvuuteen kiinnittyneet sekä sillä vaeltavat taivaankappaleet on singottu hieman etäämmälle.

Mitä enemmän Raamattua tutkailen, sitä enemmän Raamatun jumalaan uskominen edellyttäisi minulta sellaista raamatunjakeiden valikoivuutta, selittelyä sekä silmien ummistamista tosiasioilta, että jumalaa kaivatessani pääsisin helpommalla jos keksisin ikioman jumalan.

Filippos kirjoitti:Tiede:
Tieteen tämän hetkisten käsitysten ja todennettujen havaintojen pohjalta pääsemme singulariteettiin, josta kaiken on täytynyt lähteä liikkeelle. Tähän päätelmään päästään siitä yksinkertaisesta havainnosta, että galaksien on huomattu loittonevan toisistaan. Eli joskus on logiikan mukaisesti ollut piste, josta kaikki energia (huom. ainekin on vain energiasta kasautunut eräänlainen 'kide'rakenne) on lähtenyt liikkeelle. Tämä päätelmä perustuu puhtaasti havaintoihin, sekä niiden perusteella muodostettuun havaintojen muovaamaan logiikkaamme.
Singulariteetti, josta yksinkertaisen päättelyn mukaan maailmankaikkeus on lähtöisin, on tilaton piste, tieteelle vielä tuntemattomien lakien (vrt. luonnonlakien) mukaisesti käyttäytyvä äärellisenergiainen (eli äärellismassainen) avaruuden keskittymä. Tuntemattomien olosuhteiden suhteen on esitetty erilaisia teorioita, joista jokainen on pyritty muovaamaan loogisten johtopäätösten mukaisiksi.
Singulariteetteja on havaittavissa tänäkin päivänä mustina-aukkoina, joiden olemassaolosta ei tarvinne kiistellä. Kun tarpeeksi energiaa on kasautunut yhteen, kaiken materiana havaitsemamme 'kiteiden' sidosvoimien murskaantuessa jäljelle jää vain singulariteettiin kasautunut energia, jonka suuruus on äärellinen = singulariteettiin ajautuneen energian määrä. Singulariteetin olemassaolo on loogisen päätelmän mukainen fakta: tunnemme hiukkasten koossa pitävien sidosvoimien suuruudet, jotka eivät kykene pitämään aineeseen sidottua energiaa kasassa 'kidemäisenä' aineena, koska energiakeskittymän massan vetovoima kasvaa moninkertaiseksi koossa pitävien voimien suhteen -> aineen rakenne murtuu ja luhistuu singulariteettiin energiaksi. Tämä kaikki edelleen yleisesti hyväksytyn loogisen päätelmän tulos. Tieteilijät eivät vielä tiedä, mikä ja missä aiheutti alunperin singulariteetin, josta laajeneminen on lähtenyt käyntiin. Tämä on ainoa kysymys, johon ei olla vielä saatu vastausta.

Itseasiassa havainnot ja logiikka ei kulje eksaktisti noin.
Jo ajatus siitä, että singulariteetti olisi pieni piste jonka ympärillä ei ole mitään, on epälooginen. Pisteen olemassaolo edellyttää vertailukohtaa, johon nähden kyse on pisteestä.
Taivaankappaleiden havaittu liike ei johda loogisesti myöskään singulariteettiin, sillä taivaankappaleiden liike ei ole säteittäistä jonka avulla tuo alkuperäinen energiapiste voisi avaruudesta löytyä. Aaltojenkaan liikkeen perusteella ei löydä merestä minkäänlaista pistettä josta ne olisivat lähteneet liikkeelle. Liike ei siis itsessään edellytä keskipistettä.
Mustasta aukosta ajatellaan, että sen keskiössä olisi singulariteetti, mutta tuokin on pelkkää kuvitelmaa. Mustia aukkoja ei ole kyettä tutkimaan lainkaan saati singulariteetteja, jotka ovat itseasiassa nykytieteen vastaisia fysikaalisia ilmiöitä. Kaikenteorian odotetaan kykenevän selittämään myös singulariteetit, kunhan sellainen ensin keksittäisiin. Havainnot ja logiikka ei siis suoraan johda minkäänlaisiin johtopäätöksiin, vaan arviot ovat lähennä tieteenfilosofiaa.

"Suomen virallisten määräysten mukaan (Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös) siten, että vain yli 10 painoprosenttia rasvaa sisältävästä sillistä saa käyttää sillin nimeä ja vähärasvainen kala on kaupattava silakkana."

Kiitos. Ei ole ollut näköjään tarvetta määrittää laihaa silakkaa, esim. < 5 % rasvaa, lihavaa silakkaa 5 - 10 % rasvaa. Samaten sillistä, esim. 10 - 20 % rasvaa olisi laiha silli...

Vieras kirjoitti:Itseasiassa havainnot ja logiikka ei kulje eksaktisti noin.
Jo ajatus siitä, että singulariteetti olisi pieni piste jonka ympärillä ei ole mitään, on epälooginen. Pisteen olemassaolo edellyttää vertailukohtaa, johon nähden kyse on pisteestä.
Taivaankappaleiden havaittu liike ei johda loogisesti myöskään singulariteettiin, sillä taivaankappaleiden liike ei ole säteittäistä jonka avulla tuo alkuperäinen energiapiste voisi avaruudesta löytyä. Aaltojenkaan liikkeen perusteella ei löydä merestä minkäänlaista pistettä josta ne olisivat lähteneet liikkeelle. Liike ei siis itsessään edellytä keskipistettä.
Mustasta aukosta ajatellaan, että sen keskiössä olisi singulariteetti, mutta tuokin on pelkkää kuvitelmaa. Mustia aukkoja ei ole kyettä tutkimaan lainkaan saati singulariteetteja, jotka ovat itseasiassa nykytieteen vastaisia fysikaalisia ilmiöitä. Kaikenteorian odotetaan kykenevän selittämään myös singulariteetit, kunhan sellainen ensin keksittäisiin. Havainnot ja logiikka ei siis suoraan johda minkäänlaisiin johtopäätöksiin, vaan arviot ovat lähennä tieteenfilosofiaa.

Ajatus singulariteetista, jonka ympärillä ei ole mitään on looginen - se on suora seuraus cosmologisen periaatteen matemaattisesta mallista. Singulariteetti on silti vain teoreettinen olettamus, mutta sen perusteet ovat lähtöisin loogisesta päättelystä.

Singulariteetti ei ole piste, mitä voisi verrata mihinkään. Se on täysin vailla ulottuvuuksia. Alkuräjähdysteorian mukaisen singulariteetin vertaaminen intuitiivisesti oppimamme mallin mukaan onkin mahdotonta, koska me olemme periaatteessa tuon singulariteetin sisällä, joka laajenee. Avaruus laajenee, mutta minne. Sitä ei tiedetä. Nykyisilläkin fysiikan teorioilla päästään hyvin lähelle singulariteettia, mutta ei ihan perille saakka. Fysikaalinen singulariteetti on vielä tuntematon, mutta matemaattiselle logiikalle ei.
Singulariteetti on matemaattinen käsite, johon johtaa tämänhetkisten fysikaalisten teorioiden ja luonnonlakien mukainen malli, kun jokin fysikaalisista suureista saavuttaa äärettömyyden (joidenkin saavuttaessa nollan). On totta, ettei itse singulariteettia ole voitu havaita, mutta nimenomaan logiikka, matemaattinen logiikka, johtaa suoraan singulariteettiin äärettömällä tiheydellä.
Käytännössä nykyiset fysiikan teoriat eivät sovi singulariteetin vaatimien olosuhteiden selittämiseen, koska riittävän tiheyden saavutettuaan, energiaa ei voida mallintaa tämänhetkisten todistettujen mallien avulla. Se, että singulariteetti onkin nykyisten fysikaalisten teorioiden vastaisia, ei poissulje sitä, että ne ovat loogisesti pääteltävissä. Nykyisistä teorioista eräs lupaavimmasta päästä on säieteoria, jota tutkitaan teoreettisen fysiikan osa-alueena. Tuon teorian odotetaan ratkaisevan fyysisen singulariteetin ongelman, johon logiikka on väistämättä johtanut.

Havainnot tukevat avaruuden laajenemista. Galaksien on havaittu loittonevan meistä Hubblen lain perusteella. Oletuksena voidaan perustellusti pitää avaruuden olevan isotrooppinen ja homogeeninen. Kun havaitsemme maapalloltamme joidenkin galaksien loittonevan meistä, voimme loogisen kosmologisen periaatteen nojalla sanoa koko maailmankaikkeuden olevan lähtöisin jostain pisteestä, jolle emme tietenkään voi määrittää avaruuden itsensä koordinaatteja tässä samaisessa avaruudessa, joka itsessään laajenee ja jossa elämme. Päättelyn lähtökohtien valinnassa on otettava huomioon liikkeen suhteellisuus.

Meren aalloille voidaan määrittää lähtöpiste, jos vain saamme matemaattiseen mallinnukseen riittävästi otoksia aaltojen liikkeistä(tilastomatematiikkaa)...ja se on vieläpä suhteellisen yksinkertaista, vaikkakin erittäin kompleksisesta kokonaisuudesta kasattava ts. hyvin työläs prosessi. Ei tarvi välttämättä ottaa huomioon edes suhteellisuusteorian oletusta liikkeen suhteellisuudesta - perinteinen aaltojen mekaaninen malli riittää.

Vieras kirjoitti: Itseasiassa havainnot ja logiikka ei kulje eksaktisti noin.
Jo ajatus siitä, että singulariteetti olisi pieni piste jonka ympärillä ei ole mitään, on epälooginen. Pisteen olemassaolo edellyttää vertailukohtaa, johon nähden kyse on pisteestä.
Taivaankappaleiden havaittu liike ei johda loogisesti myöskään singulariteettiin, sillä taivaankappaleiden liike ei ole säteittäistä jonka avulla tuo alkuperäinen energiapiste voisi avaruudesta löytyä. Aaltojenkaan liikkeen perusteella ei löydä merestä minkäänlaista pistettä josta ne olisivat lähteneet liikkeelle. Liike ei siis itsessään edellytä keskipistettä.
Mustasta aukosta ajatellaan, että sen keskiössä olisi singulariteetti, mutta tuokin on pelkkää kuvitelmaa. Mustia aukkoja ei ole kyettä tutkimaan lainkaan saati singulariteetteja, jotka ovat itseasiassa nykytieteen vastaisia fysikaalisia ilmiöitä. Kaikenteorian odotetaan kykenevän selittämään myös singulariteetit, kunhan sellainen ensin keksittäisiin. Havainnot ja logiikka ei siis suoraan johda minkäänlaisiin johtopäätöksiin, vaan arviot ovat lähennä tieteenfilosofiaa.

Singulariteetin ympärillä ei ollut mitään, vaan kaikki oli singulariteetissa. Ei siis ollut mitään ympäröivää "ei mitään". Laajeneminen ei ole taivaankappaleiden liikettä, vaan maailmankaikkeuden laajenemista. Etäisyys kasvaa, koska avaruus kohteiden välillä laajenee. Ei myöskään ole mitään alkuperäistä "energiapistettä", koska kaikki "pisteet" olivat samassa singulariteetin "pisteessä". Laajenemisen "keskipisteen" on siis sano olevan kaikkialla, tai ei missään.

Filippos kirjoitti:Avaruus laajenee, mutta minne. Sitä ei tiedetä.

Ei se laajene "minnekkään", tai voisi sanoa laajenevan itseensä.

Vieras kirjoitti:

Filippos kirjoitti:Avaruus laajenee, mutta minne. Sitä ei tiedetä.

Ei se laajene "minnekkään", tai voisi sanoa laajenevan itseensä.

Ketju ainakin laajenee uhkaavasti pois keskipisteestään. Itse singulariteetissa on kiinnostavaa se, että tiede ei voi todistaa siitä mitään. Se on ainoastaan looginen alkupiste universumin laajenemiselle. Siksi siinä piilee yksi harvoja rooleja Jumalalle, jos niin haluaa ajatella.

Viimonen vieras puhuu asiaa.

Vieraas kirjoitti:

Vieras kirjoitti:

Filippos kirjoitti:Avaruus laajenee, mutta minne. Sitä ei tiedetä.

Ei se laajene "minnekkään", tai voisi sanoa laajenevan itseensä.

Ketju ainakin laajenee uhkaavasti pois keskipisteestään. Itse singulariteetissa on kiinnostavaa se, että tiede ei voi todistaa siitä mitään. Se on ainoastaan looginen alkupiste universumin laajenemiselle. Siksi siinä piilee yksi harvoja rooleja Jumalalle, jos niin haluaa ajatella.

Filippos: Pahoittelut, toistin vahingossa juuri samoja asioita kuin mitä olit perusteellisemmin avannut. Yritänpä lukea ketjun seuraavan kerran kunnolla.