Veljesseura.org

Kun herrat keskustelevat keskenään – Psalmi 110

Yleistä Psalmeista

Psalmit ovat Raamatun ainoana runokokoelmana ainutlaatuiset, koska niillä on selvä käyttötarkoituksensa elävässä elämässä niin yksittäisen hurskaan käyttämänä kuin juutalaisessa jumalanpalveluselämässäkin käytettynä. Niissä runoilijat kuvaavat omia tuntojaan oman elämänsä taustaa vasten.

Psalmit eivät ole mikään yhtenäinen kokoelma. Ne ovat syntyneet eri kirjoittajien toimesta eri aikoina (n. 1000 – 500 eKr.). Ne voidaan jakaa sisältönsä ja aiheidensa puolesta eri kategorioihin useammallakin tavalla. Useat niistä ovat laitetut Daavidin kirjoittamiksi, vaikka näin ei välttämättä ole (ks. Ps 72:20 ”Daavidin, Iisain pojan, rukoukset päättyvät tähän. ”), mutta joissakin niistä voi olla Daavidilta peräisin oleva ydin, jonka ympärille runo kietoutuu, ja toiset näyttävät olevan Daavidia varhaisemmalta ajalta, osan jäädessä tätä aikaa huomattavasti myöhäisemmiksi. Daavidin psalmeina ne saivat kuitenkin arvovaltaisemman aseman, kuin muu juutalainen runous.

Psalmit eivät ole mikään yhtenäinen tai kronologinen kirja. Ne on jaettu viiteen eri kirjaan mahdollisena esikuvanaan Pentatukki (Mooseksen kirjat) ja runoja on voitu siirtää kirjasta toiseen. Myöskään otsikointi ei ole ollut mitenkään sidottu, vaan sitä on vaihdeltu ja muunneltu eri versioissa jo ammoisista ajoista alkaen. Ps 110 kuuluu Psalmien V kirjaan, missä Jumalasta on käytetty tetragrammia, mikä sittemmin on korvattu sanalla Adonai, Herra. Samoin tetragrammia käytetään lähes yksinomaisesti ensimmäisessä ja neljännessä kirjassa sekä kolmannen kirjan lopussa. Muussa tapauksessa Jumalasta käytetään yleisnimeä Elohim, siis toisessa kirjassa ja kolmannen alussa. Tämä vaihtelu Jahven ja Elohimin välillä on ollut tarkoituksellista, esim. Ps 14 Jahve, mutta sen toisinnossa, Ps 53 Elohim.

Psalmit vakiintuivat nykyisessä muodossaan juutalaisen seurakunnan lauluiksi vasta eksiilin (pakkosiirtolaisuuden) jälkeisellä ajalla, siis 530-luvulta eKr. alkaen. Tokihan niitä laulettiin jo hyvin paljon aikaisemmin, kukaties jo Salomon ajoista, mutta ei välttämättä siinä muodossa, missä ne nykyään esiintyvät. On myös huomattava, että monilta muiltakin Juutalaisten naapurikansoilta löytyy vastaavankaltaisia runoja.


Nyt sopinee ottaa teksti esiin KR-92 mukaan
Kuninkaan kruunajaispsalmi
1 Daavidin psalmi. Herra sanoo minun herralleni: "Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle, korokkeeksi valtaistuimesi eteen. [Mark. 12:36; Ap. t. 2:34,35;1. Kor. 15:25; Ef. 1:20; Hepr. 1:13]

2 Herra, Siionin valtias, ojentaa sinulle hallitsijan sauvan. Ulottukoon sinun mahtisi myös vihollistesi yli! [Ps. 2:6, Ps. 45:4-8]

3 Nyt sinulla on valta, kansasi seuraa sinua yhtenä miehenä. Pyhillä vuorilla minä sinut synnytin, sinä synnyit kuin kaste aamuruskon helmasta."* [Alkuteksti on erityisen vaikeatulkintainen.]
4 Näin on Herra vannonut, eikä hän valaansa peruuta: "Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta." [Hepr. 5:6, Hepr. 7:17,21 | 1. Moos. 14:18]

5 Herra on sinun oikealla puolellasi. Kun hän vihastuu, hän murskaa kuninkaat.
6 Hän tuomitsee kansat: kaikkialla on ruumiita, joka puolella on katkottuja päitä. [Ps. 68:22]

7 Kuningas juo purosta matkansa varrella. Voittoisana hän kohottaa päänsä.

Käännöskomitean antama otsikko kertoo, mikä on ollut sen kanta psalmin alkuperäisestä tarkoituksesta. Hengellisenä lauluna Ps 110 on siinä merkityksessä profaani, että se on osoitettu maalliselle kuninkaalle. Ei ole niinkään varmaa, että sepittäjä olisi Daavid, jolle seurakunta laulaa Jahven voideltuna kuninkaana. Vaikka näin olisikin, ei tämä estä sitä käyttämästä myöhemmissä kruunajaisissa. Tällä saattaisi selittyä se, miksi tässä yhteydessä käytetään suomen kielen preesensiä sanassa eipen (sanoi) mutta Lk 20:42 imperfektiä. Kuninkaat oli kruunattu.

Jahven oikealla puolella istuminen on korkeista korkein paikka, mikä tässä korostaa kuninkaan asemaa ja arvoa kaikkien muiden kuninkaiden ja kansojen edessä. Juutalaisille tämä oli itsestäänselvyys.

Vaikka kuninkaaksi voiteleminen tapahtuikin profeetan, kuninkaan tai papin toimesta, se katsottiin suoraan Jahvelta tulleena toimenpiteenä. Tästä syystä myös vallan tunnusmerkki, hallitsijan sauva, valtikka, tulee ikään kuin häneltä. Jae kolme on siksi vaikea, etten edes yritä sanoa siitä mitään.

Kuninkaan valta-asemaa kansan hallitsijana vahvistetaan Jehovan omaehtoisella valalla, missä viitataan Salemin (Jerusalem, Josefuksen ja rabbiinisen tulkinnan mukaan) pappiskuninkaaseen Melkisedekiin, jolle Abraham uhrasi kymmenykset onnistuneen sotaretkensä johdosta. Kuka on tämä mystinen Melkisedek, korkeimman Jumalan pappi. Melkisedekistä on ikimuistoisena perimätietona säilynyt erilaisia tarinoita, mutta lopulta hänestä voidaan ainoastaan todeta: oli Abrahamin aikalainen.

Melkisedekiin viittaaminen korostaa myös kuninkaan pappeutta pappisvaltaa vastaan, olihan Melkisedekin pappiskuninkuus iankaikkista (Hebr 5:6). Tästä syystä Puukko ajoittaa kyseisen psalmin mahdollisesti 620-luvulle eKr. kuuluvaksi. Juuri noihin aikoihin kuninkaan kulttioikeudet kyseenalaistettiin papiston toimesta.

Jakeessa viisi toistuu sama Jehovan mielisuosio, mikä jo jakeessa yksi kuninkaasta lausutaan. Se, että Jahve on nyt oikealla puolella sotimassa osoittaa, kehen kuninkaan on turvauduttava ja mitä tästä seuraa vastustaville kuninkaille, mikä jakeessa kuusi toistetaan myös näitä kansoja koskevaksi. Tässä saattaa olla viittaus sankarikuningas Daavidiin, joka tunnetusti oli voittaja, valloittaja ja valtakuntien yhdistäjä verisine käsineen. Kaikki sodat ovat verisiä ja ihmisten toimesta ne toteutetaan, mutta juutalaisuudessa katsottiin voiton avainten olevan Jahven käsissä. Hän suo, sallii, voiton.

Aivan oma kysymyksensä on, milloin ja keiden toimesta psalmi ”hengellistettiin”. Mitään ehdotonta vastausta ei minulla ole antaa. Varmaa on, että tämänkaltainen tulkinta vallitsi ajanlaskumme alun vaiheilla, kuten Uusi testamentti osoittaa esim. yllä mainituissa viitteissä Hebrealaiskirjeeseen, mikä, sanottakoon nyt, ei ole Paavalin käsialaa, vaan jonkun tuntemattomaksi jääneen. Hebr. ajoitetaan yleisesti 80-luvulle jKr. mutta Lars Aejmelaeus ajoittaa sen 70-90-luvuille. Ensimmäinen kristillinen kirjoitus, joka mainitsee Hebrealaiskirjeen, on 1. Kleemensin kirje, 90-luvulta jKr. mutta jätettäköön tämä ekskursio tähän.

Joka tapauksessa kristityt hengellistivät messiastulkinnan koskevaksi Jeesusta. Tässä ansioitui etenkin paavalilainen, johanneslainen sekä Hebrealaiskirjeen teologia. Epäselväksi minulle jää, mikä vaikutus eri rabbiinisilla koulukunnilla on tähän ollut. Sen tiedän, että rabbiinisessa tulkinnassa esim. juuri Ps 110 tulkitaan messiaaniseksi. Kristityt jatkavat tätä tulkintaperinnettä omalla tavallaan.

Juutalaisen messias-uskon juuret ovat Mesopotamiassa. Messias-uskolle on tyypillistä, että se ajankohtaistuu vaikeina aikoina. Juutalaisuudessa tällainen aika oli mm. Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen, jolloin Seleukidit Syyriassa ja Ptolemaiokset Egyptissä ja hasmonilaiset (Makkabilaiset) näiden välissä kävivät ankaraa taistelua Palestiinan omistuksesta. Tämä voidaan ajoittaa aina 300-luvusta eKr. eteenpäin. Tämän perusteella valistunut arvaukseni on, että messias-usko ja -odotus alkoivat 400-300-luvuilla eKr. ja jatkui siitä ajanlaskumme ensimmäisille vuosikymmenille, ainakin vuoteen 70 jKr. asti hyvin kiihkeänä. Tämän jälkeen messiasodotus jatkuu edelleen juutalaisten keskuudessa.

Mikäli jollakulla kielitaitoisella on mahdollisuus näiltä osin perehtyä saksan- ja englanninkielisiin VT:n kommentaareihin Kansalliskirjastossa ja tuoda havaintonsa esiin, olisin minäkin hyvin kiitollinen.

Käyttämäni lähteet:
Holm-Nilsen, ym. toimituskunta: Raamattu ja sen kulttuurihistoria, nide 4, Helsinki 1971
Puukko, A F: Raamatun selitysteos III Vanhan testamentin opetuskirjat, Porvoo 1954
Aejmelaeus Lars: Kristinuskon synty – Johdatus Uuden testamentin taustaan ja sanomaan, Hämeenlinna 2007
Sinnemäki Maunu: Kauneimmat Psalmit, Pieksämäki 1980
Kirkkoraamattu 1992

Valitan, Rami. Enempää en saanut yhden päivän aikana ja näillä eväillä aikaan. Avainsana ei ole teksti, vaan sen tulkinta.

Tehty oheinen lisäys: Tokihan niitä laulettiin jo hyvin paljon aikaisemmin, kukaties jo Salomon ajoista, mutta ei välttämättä siinä muodossa, missä ne nykyään esiintyvät, ja korjattu kirjoitusvihre.

Vieras kirjoitti:Oliko niin että vanhassa testamentissa ei pyydetty värväämään lisäjäseniä, mutta ei myöskään luvattu ikuista elämää kuoleman jälkeen ?

Ei pyydetty värväämään. Israelilaiset katsoivat itsensä kansana Jahven seurakunnaksi. Muukalaisia, jotka asuivat israelilaisten parissa, edellytettiin sopeutuvan israelilaisten tapoihin. Pikemminkin oli niin, että vieraat kansat pyrittiin eliminoimaan israelilaisten tieltä. Tätä veristä kertomusta on Vanha testamentti tulvillaan.

En muista, että Vanhassa testamentissa olisi nimenomaista mainintaa ikuisesta elämästä kuoleman jälkeen. Sen sijaan muussa, lähinnä rabbiinisessa, kirjallisuudessa näitä mainintoja on.

Mahtoiko uskonnollinen tottelevaisuus perustua Jahven rangaistuksella uhkaamiseen vai enemmän onnen siunaantumisella elämään vaiko ehkä vain kanssaihmisten paheksuntaan jollei osallistunut jumalanpalvelukseen ?

Lähinnä kahteen ensimmäiseen vaihtoehtoon. Juutalaisuus on lakiuskonto: Tottelevaiset palkitaan Jehovan siunauksin, tottelmattomat saavat kokea Jehovan vihan ja rangaistuksen.

Hieman samanlaisia piirteitä on jehovantodistajuudessa, mutta kaikki tämä menee jo ohi varsinaisen aiheen, joten palaillaan Messiaan odotukseen, eiko vain.

Kiitos Jaska mainiosta ja takuuvarmaa laatuasi olevasta ekskursiosta Psalmien eksegetiikkaan. Jehovan todistajilla on paljon opittavaa Psalmien kirjan todellisesta sisällöstä ja tekstien merkityksestä. Kun havaitsee myös sen, millaisia virheitä sisältyy apostolisen ajan oman raamattunsa tulkitsemiseen ja tekstien pakkosovittamiseen heidän oman puhdasoppisen juutalaisuuden uskonsa todisteeksi, niin oivaltaa miten huolellisesti raamattua tulee lukea ja miten laajasti sen opetuksiin täytyy perehtyä.

Jehovan todistajat ovat aina monien muiden lahkolaisten tapaan vihanneet ja halveksineet eksegeettistä tutkimusta. Syykin on selvä - se vie suurelta osin jalat alta harhauskolta.

Raimo Mylly kirjoitti:Jehovan todistajat ovat aina monien muiden lahkolaisten tapaan vihanneet ja halveksineet eksegeettistä tutkimusta. Syykin on selvä - se vie suurelta osin jalat alta harhauskolta.

Voilà, Miller ja myöhemmin Russell eivät tunteneet nuotteja, vaan soittivat parhaansa mukaan korvakuulolta.

Raimo Mylly kirjoitti:Kiitos Jaska mainiosta ja takuuvarmaa laatuasi olevasta ekskursiosta Psalmien eksegetiikkaan.

Tulee huomata, että painin raamatunselityksissäni harrastelijasarjassa. Varsinainen koulutukseni on liittynyt lähinnä nuorisotyöhön sekä diakonia- ja sosiaalityöhön näiden koko laajuudessaan. Paljon jäi sanomatta, mutta se ei oleeellisesti liittynyt sittemmin messiaaniseksi tulkittuun psalmiin 110. Koen olevani kovin imarreltu. Joku ekspertti arvioisi kommentointiani huomattavasti kriittisemmin. Ainoastan hieman hyllyjäni kaivelin, mutta eksegeesi sinänsä on minun.

Vanhan testamentin selittäminen ilman parempia tietoja on kovin vaikeaa. Tästä huolimatta selitykseni tai kommentointini perustuvat tieteelliseen tutkimukseen sen mukaan, mitä kirjahyllystäni löytyy. Nämä löydökset perustuvat taas siihen tarpeeseen, mitä ammattianiani harjoittaessani tarvitsin ja joihinkin myöhempiin kirjahankintoihin harrastukseni puitteissa.

Olen nyt selittänyt tai referoinut Veljesseuraan, joitakin yksittäisiä raamatunkohtia paitsi Danielin kirjan, Johanneksen ilmestyksen ja nyt käsillä olevan psalmin 110. Näistä etenkin Daniel ja Ilmestys liittyvät Messiaan odotukseen. Toivon näille kaikille hyvin kriittistä käyttöä.

Mikä on mekittävää huomata, kun lukee erilaisia raamatun kommentaareja ja selittelyteoksia?
Se, että niiden tulkinnoissa näkyy lähes poikkeuksetta tulkitsijan oman uskonnollisuuden jälki. Uskonnollinen tulkitsija näkee vanhoissa teksteissä niihin kuulumattomia asioita, joilla haluaa tukea omaa maailmankuvaansa, omaa uskonnollista ajatusmaailmaansa. Näin tekevät nykyiset tulkitsijat tutkiessaan nykyhetkestä noita vanhoja kirjoituksia. Samoin tekivät Jeesuksen seuraajat, jotka omasta hetkestään käsin tutkivat vanhoja kirjoituksia.
Siksi raamatun uudessa testamentissa on selvästi nähtävänä virheellisiä lainauksia!

Yksi luvun 110 tapaan väärin tulkittu tai sovitettu kohta löytyy luvusta 102.
102:25 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
102:26 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
102:27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
102:28 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
102:29 Sinun palvelijasi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
Tuossa tekstissä ja sitä koskevissa edellisissä jakeissa puhutaan yksiselitteisesti YHWH-jumalasta.

Miten tätä tulkittiin Jeesuksen seuraajien keskuudessa?
Hepr.
1:7 Ja enkeleistä hän sanoo: "Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi";
1:8 mutta Pojasta: "Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.
1:9 Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi." = PSALMI 45

1:10 Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja;
1:11 ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate,
1:12 ja niinkuin vaipan sinä ne käärit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu." = PSALMI 102

Aika mielenkiintoista. Ensin Daavidia koskevat sanat (Ps.45) yhdistetään Jeesukseen ja heti perään jumalaa koskevat sanat. Etenkin jumalaan yhdistettävät lainaukset ovat olleet omiaan synnyttämään myöhemmän uskon kolmiyhteiseen jumalaan. Tällaisen tulkinnan kohdalla meille jää kaksi vaihtoehtoa;
1) tulkinnat ovat olleet oikeita ja jumala on kolmiyhteinen
2) tulkinnat ovat vääriä ja osoituksena raamatussa olevista lukuisista sisäisitä virheellisyyksistä, sillä alkuperäiset tekstit kirjoittaneilla juutalaisilla ei ole milloinkaan ollut eikä heillä kansana edelleenkään ole kyseisen kaltaista uskomusta.

Kallistun neutraalina uskonnottomana raamatun lukijana jatutkijana ehdottomasti tuon kakkos vaihtoehdon puolelle. Se on ainoa looginen ja järkevä johtopäätös, sillä ensimmäinen vaihtoehto veisi myös kristinuskossa uskottavuuden koko juutalaisuudelta ja kaikilta niiltä lupauksilta joita raamattu kertoo jumalan heille antaneen. Se merkitsisi sitä, että raamatun jumala on pelkkä huijari joka on tarkoituksellisesti antanut väärää tietoa kansalleen ja tuon väärän ohjeistuksen johdosta täysin perusteettomasti murhannut miljoonia ihmisiä juutalaisia hyväkseen käyttäen.

Tämä Jehovan todistajienkin omaama näkemys Psalmien kirjoituksista on siis järjetön:

Psalmit puhuvat paljon Kristuksesta Jeesuksesta ja messiaanisesta Valtakunnasta mainitsematta häntä nimeltä mutta kuvaillen häntä erikoisesti loistoisana kuninkaana, joka hallitsee koko maata rauhassa ja vanhurskaudessa. Vaikuttaa siltä, että jotkin psalmit ennustavat suoraan Messiaasta, kuten esimerkiksi Psalmit 2 ja 110. Monet muut psalmit eivät puhu Messiaasta suoraan, vaan esikuvallisesti ja vertauskuvallisesti. Toisin sanoen psalminkirjoittajalla oli välittömästi mielessään omat ongelmansa tai kansaa koskevat asiat, ja se, mitä hän sanoi, soveltui suoranaisesti hänen omaan aikaansa. Mutta periaatteessa tai toisessa ja täydellisessä tai lopullisessa täyttymyksessä sen, mitä hän sanoi, Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat soveltavat Kristukseen. -Vartiotorni

Kuten jo noissa aikaisemmissa lainauksissani osoitin, niin noissa mainituissa luvuissa EI kirjoiteta Jeesuksesta vaan Daavidista, messias-kuninkaasta itsestään, jota liki kaikissa Psalmeissa piti ylistää.
Jo apostolit syylistyivät samaan kuin monet lahkot Jehovan todistajat mukaan lukien nykyään. Poimitaan pari jaetta huomioimatta lainkaan kontekstia ja sovitetaan ne pönkittämään oman uskon mukaista tulkintaa.
Yksikään yhdenkään lahkon selittelijä ei ole osannut osoittaa minulle raamatusta, MIKSI pitäisi olettaa noilla raamatun kirjoituksilla olevan myöhäisempiä 'suurempia sovellutuksia ja täyttymyksiä'. Salamyhkäisiä taustamerkityksiä.

WTBTS:lla on luonnollisesti omat selityksensä kaikkiin Raamatun kirjoihin, myös psalmeihin. Psalmienkaan tulkinnoissa en ole ollut havaitsevinani mitään erityisen omaa, pikemminkin lainaa hieman sieltä täältä, mikä mitenkin jehovantodistajuuden dogmeihin sopii.

On sanomattakin selvää, että psalmeihin sisältyy runoutta eri ajoilta, jopa ennen Daavidia myöhäisimpien ollessa eksiilin ajalta tai hieman sen jälkeen. Niin ikään psalmeissa on niistä itsestään muodostettuja uusia psalmeja, joissa osa on yhdestä, toinen toisesta psalmista, jne...

Samoin on selvää, etteivät ne voi puhua mistään Messiaan ajasta, koska tällainen aika kehittyi käsittääkseni vasta eksiilissä tai sen jälkeen, kenties huomattavastikin sen jälkeen, kun ns. rabbiininen tulkinta kehittyi. Tämä puolestaan edellytti farisealaisuuden syntyä.

Jeesus näytti tuntevan tämän rabbiinisen tulkinnan, mikäli Emmauksen tien kulkijoihin tai pikemminkin Luukkaan kertomaan (Lk 24:27) on uskominen. Kristillinen seurakunta perustui juutalaisuuden pohjalle, joten on luonnollista, että nämä tulkinnat saivat myös sieltä käsin kasvuvoimaansa aina näihin päiviin.

On mielestäni puhtaasti uskon asia, miten nämä tulkinnat itse kukin käsittää. Sikäli kuin otaksutaan Jumalan olevan, ymmärrän, että hänellä on etuoikeus nämä jokaiselle häntä etsivälle kirkastaa tai olla kirkastamatta. Maailmassa on lukemattomin määrin erilaisia uskontoja, lahkoja ja uskomuksia omine tulkintoineen, joten jokaisen lienee parasta hankkia oma pyhä kuoriaisensa ja pitää sitä visusti tallessa, mieluiten niin, ettei sitä toisille absoluuttisena totuutena tyrkytä.

Muutoin, Rami: Psalmien yhteydessä on mielekkäämpää puhua psalmista kuin luvuista, tms. ihan selkeyden tähden. Tämänkin haluan sanoa: Raamattuun ja sen tutkimukseen sekä selitykseen, ym. liittyvät tieteet ovat tieteitä siinä, missä muutkin. Tästä syystä useita tutkijoita on leimattu enemmän tai vähemmän hurskaassa uskossa jopa saatanallisiksi. Tällä tutkimustyöllä ei välttämättä ole mitään tekemistä kirkkojen tai muun kansanhurskauden saati lahkojen kanssa, ja on mielestäni pikemminkin siunaus kuin kirous, että näitäkin tieteenhaaroja voidaan puolueettomasti yliopistoissa tutkia kaikella tieteellisellä nöyryydellä.

Sanoppa Jaakko joskus mihin sie uskot äläkä höpise niitä näitä ja mielistele kannoissasi kaikkia, sillä sinun ystäväpiiri tuntuu kaventuvan kokoajan ainaki fbssä - ja sinä valitsit niin. Et taida niin suvaitsevainen ollakkaan kuin esität?

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Muutoin, Rami: Psalmien yhteydessä on mielekkäämpää puhua psalmista kuin luvuista, tms. ihan selkeyden tähden.

Minusta on parempi selkeyden tähden puhua luvuista ja syyt ovat tässä.
Nuo psalmit voat meidän raamattuumme numeroitu lukuihin ja jakeisiin josta syystä niistä yleisesti myös puhutaan lukuina ja jakeina.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Tämänkin haluan sanoa: Raamattuun ja sen tutkimukseen sekä selitykseen, ym. liittyvät tieteet ovat tieteitä siinä, missä muutkin. Tästä syystä useita tutkijoita on leimattu enemmän tai vähemmän hurskaassa uskossa jopa saatanallisiksi. Tällä tutkimustyöllä ei välttämättä ole mitään tekemistä kirkkojen tai muun kansanhurskauden saati lahkojen kanssa, ja on mielestäni pikemminkin siunaus kuin kirous, että näitäkin tieteenhaaroja voidaan puolueettomasti yliopistoissa tutkia kaikella tieteellisellä nöyryydellä.

Tuota työtä tekee myös uskonnollisen vakaumuksen omaavia ihmisiä joiden tulkintoihin oma vakaumus jättää vääjäämättä jälkensä. Siksi niihinkään ei pidä luottaa sokeasti tai pitää niitä erehtymättöminä. Esimerkiksi lukiessani luomistarinaa en näe mitään syytä lähtökohtaisesti olettaa, että joku toinen ymmärtäisi lukemani merkityksen paremmin kuin itse ymmärrän.

´Sanoppa Jaakko joskus mihin sie uskot äläkä höpise niitä näitä ja mielistele kannoissasi kaikkia, sillä sinun ystäväpiiri tuntuu kaventuvan kokoajan ainaki fbssä - ja sinä valitsit niin. Et taida niin suvaitsevainen ollakkaan kuin esität?´

Mielipide: Asialinjalla taikka leikki leikkinä. Mielistely / suvaitsevaisuus / ystäväpiiri eivät kuulune palstan aiheisiin eivätkä auttane ketään pois lahkon pimeydestä ulos valoon, vapauteen, iloon.

kuulema on esitetty, että jos Aaron Hannukin toimittaisi valokopion lahkon vanhan painotuotteen kriittisestä kohdasta jt:n postiluukkuun niin se olisi muun muassa päivän hyvä työ.

Hmmm kieltämättä menin liian pitkälle ja olen pyytänyt anteeksi. Homma johtui väärinkäsityksestä ja vereni oli liian kuumaa, mutta aiheen ympärillä kysymykseni yleensä on siinä mielessä sopiva; miksi tulkintojen/mielipiteiden tulisi antaa vaikuttaa ystävyyteen tai onko ystävyys sitä, että on pakotettu olemaan samaa mieltä? Itse en odota ketään messiasta itselleni nauttiakseni elämästä sellaisena kuin olen, joka sisältää myös pyrkimykseni hyväksyä itseni täysin sekä siten toiset ja elämään rauhassa mikäli se minusta riippuu, kaikkien kanssa. "Jokaiselle jotain". Olen siis messias itse itselleni ja minun näkökulmasta myös toisille. Jatkuva taistelu riittämättömyyden tunteen ja menneiden virheiden/valintojen kohdalla on usein hyödytötä puuhaa jos emme ota opiksemme ja anna itsellemme auliisti anteeksi.

Otan vielä kertauksena esille Jaskan erinomaisesta selvityksestä YDINkohdan, jota jokaisen lahkolaisen joka soveltaa kaikki mahdolliset ja mahdottomat vt:n jakeet koskemaan Jeesusta, kannattaisi pohtia. Jehovan todistajat huom! Lukekaa huolella:

Kuninkaan kruunajaispsalmi
1 Daavidin psalmi. Herra sanoo minun herralleni: "Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle, korokkeeksi valtaistuimesi eteen. [Mark. 12:36; Ap. t. 2:34,35;1. Kor. 15:25; Ef. 1:20; Hepr. 1:13]
2 Herra, Siionin valtias, ojentaa sinulle hallitsijan sauvan. Ulottukoon sinun mahtisi myös vihollistesi yli! [Ps. 2:6, Ps. 45:4-8]
3 Nyt sinulla on valta, kansasi seuraa sinua yhtenä miehenä. Pyhillä vuorilla minä sinut synnytin, sinä synnyit kuin kaste aamuruskon helmasta."* [Alkuteksti on erityisen vaikeatulkintainen.]
4 Näin on Herra vannonut, eikä hän valaansa peruuta: "Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta." [Hepr. 5:6, Hepr. 7:17,21 | 1. Moos. 14:18]
5 Herra on sinun oikealla puolellasi. Kun hän vihastuu, hän murskaa kuninkaat.
6 Hän tuomitsee kansat: kaikkialla on ruumiita, joka puolella on katkottuja päitä. [Ps. 68:22]
7 Kuningas juo purosta matkansa varrella. Voittoisana hän kohottaa päänsä.

Käännöskomitean antama otsikko kertoo, mikä on ollut sen kanta psalmin alkuperäisestä tarkoituksesta. Hengellisenä lauluna Ps 110 on siinä merkityksessä profaani, että se on osoitettu maalliselle kuninkaalle. Ei ole niinkään varmaa, että sepittäjä olisi Daavid, jolle seurakunta laulaa Jahven voideltuna kuninkaana. Vaikka näin olisikin, ei tämä estä sitä käyttämästä myöhemmissä kruunajaisissa. Tällä saattaisi selittyä se, miksi tässä yhteydessä käytetään suomen kielen preesensiä sanassa eipen (sanoi) mutta Lk 20:42 imperfektiä. Kuninkaat oli kruunattu.

Jahven oikealla puolella istuminen on korkeista korkein paikka, mikä tässä korostaa kuninkaan asemaa ja arvoa kaikkien muiden kuninkaiden ja kansojen edessä. Juutalaisille tämä oli itsestäänselvyys.
Vaikka kuninkaaksi voiteleminen tapahtuikin profeetan, kuninkaan tai papin toimesta, se katsottiin suoraan Jahvelta tulleena toimenpiteenä. Tästä syystä myös vallan tunnusmerkki, hallitsijan sauva, valtikka, tulee ikään kuin häneltä. Jae kolme on siksi vaikea, etten edes yritä sanoa siitä mitään.

Minä sanon lisäksi vielä jakeesta kolme.
Se kertoo siitä, kun Daavidista tuli suurin kuningas juutalaisuuden historiassa. Hän oli erittäin merkittävä hallitsija alueella. Tämä suurvaltakunta sai alkunsa Daavidin valloitettua Siionin vuorella (vuoristossa) olleen vankasti linnoitetun kaupungin, josta tuli Jerusalem. Tuo Psalmin 3 jae kuvailee runollisesti tätä valtaan nousua ja merkittävää asemaa juutalaisten johtajana ja kuninkaana. Ennen sitä tai sen jälkeen juutalaisilla ei ole ollut yhtä vaikutusvaltaista asemaa. Edes Salomon aikana - vaikka Salomo oli viisaudestaa ja rikkaudestaan tunnettu - juutalaisten kansakuntaa ei kunnioitettu niin paljoa kuin Daavidin aikana. Daavid oli suuri valloittaja ja soturikuningas jota jopa Tyyro mielisteli loputtomiin. Jakeet 4-7 kuvaa tuota Danielin suuruutta.

Jeesukseen Psalmit liittyvät vain uskovaisten unelmissa ja sokeissa peruteettomissa toiveissa.

Matteuksen evankeliumi:
1:23 "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel", mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.

Täyttyikö messiasodotus tuossa Matteuksen jakeessa?

Jesaja:
7:14 Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.

Ennustiko Jesaja Jeesuksen tulosta?

Oliko Jeesus Immanuel?