-theos- kirjoitti:Olen eri mieltä. Mitä järkeä on kadottaa koko sosiaalista ympäristöä ja historiaansa heittäytyen täysin tyhjän päälle. Ei mitään. Ehdollistettukin hyväksyminen ja sosiaalisuus on parempaa kuin täysi tyhjyys.
Ei vaihtoehtona ole JT-piirit tai täysi tyhjyys. Jokainen pystyy luomaan täysin tyhjästäkin itselleen uuden sosiaalisen piirin. Joillekin se on vaikeampaa kuin toisille, joiltakin se vie enemmän aikaa kuin muilta, mutta kaikille se on mahdollista. Ja kun löytää ihmisiä joiden hyväksyntä on aitoa, se on sen kaiken tuskan arvoista jonka eroaminen on aiheuttanut.
Olen usein verrannut JT-uskoa heroiiniriippuvuuteen. Ensimmäinen annos tuntuu euforiselta, ehkä jopa ainutlaatuiselta kokemukselta koko elämässä. Käytön jatkuessa teho kuitenkin heikkenee, eikä aineesta saa enää samoja oloja kuin aikaisemmin. Kroonistuneessa vaiheessa heroiinia käytetään pelkästään vieroitusoireden loitolla pitämiseksi, ei mielihyvän saamiseksi.
Onnistunut vieroitus kuitenkin mahdollistaa lopullisesti vieroitusoireista eroon pääsemisen, eikä aineen käyttöä tarvitse jatkaa ylläpitääkseen edes siedettävää olotilaa. Narkomaani kykenee päihderiippuvuudesta toivuttuaan jälleen saamaan elämästä iloa ilman päihteitä.
Samoin on jehovantodistajan laita. Kokouksissa ja kentällä käydään jotta "vieroitusoireet" kuten syyllisyyden tunteet, pysyisivät poissa. Erotetuksi / eronneksi joutuminen aiheuttaa taas omanlaisiaan vieroitusoireita, kuten yksinäisyyttä, ahdistuneisuutta ja alakuloa. Vieroitusoireet ovat JT-riippuvuudessa pitkäkestoisemmat kuin heroiiniriippuvuudessa. JT-kokemuksesta aiheutuneet ongelmat voivat vaivata vuosia, jopa vuosikymmeniä. Kaikesta huolimatta useat kokemukset osoittavat, että toivuttuaan tästä rankasta uskonnollisesta kokemuksesta normaalin elämän viettäminen on ollut mahdollista. Silloin ihminen pystyy kokemaan aitoa ystävyyttä ja rakkautta - ehkä ensimmäistä kertaa elämässään.
-theos- kirjoitti:Potkaisu tuntemattomaan on vienyt monelta x:ltä hengen (huom! Jaakko) eikä omaehtoinen heittäytyminen ole lainkaan sen turvallisempaa.
Myös lahkoon jääminen on vienyt monelta hengen (tai ainakin mielenterveyden), joten "heittäytymisen" voisi katsoa olevan riskien arvoista.
-theos- kirjoitti:Aivopesu jota lahko harjoittaa on poikkeuksellisen rankkaa henkistä mankelointia eikä noita solmuja kykene avaamaan edes nykyiset pääekspertit.
Olen samaa mieltä kanssasi. Mielestäni VT-seuran tasoinen mielen raiskaaminen on lähes ainutlaatuista koko maailmassa. Kannattaa silti muistaa että pääekspertit eivät ole mitään poppamiehiä, vaan voivat korkeintaan tarjota tukea ja työkaluja toipumisen avittamiseksi.
-theos- kirjoitti:Käärmis totesi että tilanne on hankala jos on uskonut tuohon lahkosoopaan. No kutakuinkin jokainen siihen kuulunut on niin tehnyt.
Näin on ja siksi erotetun / eronneen onkin ensimmäiseksi perehdyttävä lahkonsa historiaan ja oppeihin voidakseen vakuuttua lahkon doktriinin valheellisuudesta. Tämän jälkeen oman maailmankuvan rakentaminen voi alkaa.
-theos- kirjoitti:Samoin lyhytaikainen käänynnäisyys on helpompi unohtaa ja jättää taakseen kuin pienestä lapsesta saakka eletty elämä Ainoassa Oikeassa Totuudessa.
Voin yhtyä tähän omakohtaisesta kokemuksesta. JT-kasvatus on rankka ja traumatisoiva kokemus, ei siitä mihinkään päästä. Tarkoituksenani ei olekaan painostaa ketään suuntaan tai toiseen, vaan herättää realistista toivoa. Toipuminen on mahdollista. Lahkokokemus tulee olemaan osa meitä jokaista exää hautaan saakka, mutta kuten sanoin, sen kanssa voi oppia elämään. Jopa siinä määrin, että haitalliset ajatusmallit ja traumaattiset kokemukset eivät enää häiritse elämää merkittävällä tavalla. Mitää ei tietenkään voi unohtaa. Kaiken voi kuitenkin käsitellä.
Edit: muotoilin tekstiä hieman ja korjasin kirjoitusvirheen