Vieras kirjoitti:
Se on yksi raaimpia teoksia ihmiskunnan historaissa ja tuota raakuutta johti juutalaisten YHWH-jumaluus.
Kuitenkin Daavid ei saanut lupaa rakentaa temppeliä Jehovalle koska hänen kätensä olivat tahrautuneet vereen.
Vieras kirjoitti:
Jeesus toi kuitenkin uudenlaiset teologian juuutalaisuuteen ja koitti puhdistaa sitä. Hän käski rakastaa lähimmäistä kuten itseään ja myös vihollisiaan. Hän käski seuraajiaan kääntämään poskensa väkivaltaa kohdatessaan ja opasti apostoleitaan laittamaan miekkansa tuppeen todeten, ettei kenenkään tarvitse häntä väkivalloin puolustaa. Se ettei kristinuskossa ole näitä Jeesuksen oppeja noteerattu on toinen asia. Jeesus oli kuitenkin ensimmäinen pasifisti ja vaati seuraajiltaan samaan.
Jeesus varmasti toi uudistuksia juutalaisuuteen, en tosin tiedä mitä tarkoitat puhdistamisella.
Vihollisten rakastamisesta huolimatta hän ei osoittanut pelkkää pasifismia. Miekan tuppeen laittamiskäskyä ei löydy Markuksesta eikä Luukkaasta.
Selviä antipasifistisia kohtia ovat juuri ne, joissa Jeesus sanoi tulleensa tuomaan miekan eikä rauhaa, kääntämään sukulaiset toisiaan vastaan jne.
Temppelikohtaus ei ole osoitus pasifistisesta asenteesta.
Tämä:
"Niin hän sanoi heille: "Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan."
ei ole pasifistin näkemys. Vaikka kyse olisi rosvoilta suojautumisesta, se ei vastaa toisen posken kääntämistä.
Ilmestyskirjan kuvaukset eivät vastaa pasifistisia näkemyksiä, "Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja"
En usko Jeesuksen olleen puhdas pasifisti.
Mitä tulee kristinuskon pasifismiin, niin Tertullianuksen kirjoitus osoittaa joidenkin kristittyjen palvelleen Rooman armeijassa:
”… kuten voitte todeta tutkimalla keisareista vakavimman, Marcus Aureliuksen, kirjeitä. Niissä hän todistaa, että kuivuuden Germaniassa lopettivat sateet, jotka saapuivat vastauksena hänen alaisuudessaan taistelleiden kristittyjen rukouksiin.”
Lisänäkemystä:
"Melitene-nimisessä paikassa (nykyinen Malatya) Rooman itärajan tuntumassa, josta kuivuuden kouriin joutunut 12. legioona oli lähtenyt liikkeelle, oli nimittäin melko paljon kristittyjä jo 170-luvulla. Laajan artikkelin [13] kristityistä ja Rooman armeijasta kirjoittaneen historian professori John Helgelandin mukaan oli yleinen käytäntö, että sotilaat värvättiin paikallisesti."
Myöhemmin Tertullianus perustelee armeijan sopimattomuutta kristityille epäjumalanpalveluksen vuoksi. Oletettavasti sotilaan tuli pitää keisaria jonkinlaisena jumalanaan.
"PÄÄTELMÄ HISTORIALLISESTA näytöstä on selvä. Universaalia pasifismia alkukirkossa ei ollut olemassa ainakaan 100-luvun puolivälin jälkeen, kuten ei muutakaan yhtenäistä näkemystä sodasta ja armeijasta."
http://cross-section.info/E08/alkukrist ... smista.php
Epäilen vahvasti kristillisen pasifismin vaativan uudelleentarkastelua. Lisäksi tulee muistaa Paavalin näkemykset alamaisuudesta esivallalle, jotka ovat varmasti sekoittaneet asiaa.
Vieras kirjoitti:
Olen myös samaa mieltä siitä, että rauha on paljon parempi kuin sota. Isäni oli 5 vuotta etulinjassa ja opin hänen kokemuksiensa kautta kunnioittamaan itsekin rauhaa. Rauhaa ei kuitenkaan saavuteta sillä posken kääntämismentaliteetilla, vaan se päinvastoin on ongelmien aiheuttaja. Turvallisuuteen liittyy ns. 'kauhun tasapaino'.
Isäsi ei ole ollut sitten todistaja?
Turvallisuus on mahdollista ilman kauhun tasapainoa, se vain edellyttää ei-valloitushaluista porukkaa. Yksikin Aleksanteri joukossa muuttaa tilanteen toiseksi ja silloin tarvitaan kauhun tasapaino.