Onko Jumalaa joka välittää meistä?

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

nolo tapaus

Viesti Kirjoittaja nolo tapaus »

RaM kirjoitti:
nolo tapaus kirjoitti: Sinä kysyt tyhmiä, ei ihminen voi tietää mitä kaikkea Jumala tekee, ja sinäkin tiedät sen.
Sinä vastailet tyhmiä. Ensin väität tietäväsi elämän todistavan Jumalan teoista ja nyt taas niistä ei voi tietääkään. 'Erinomainen' syy jättää ikävät kysymykset vastaamatta. Anteeksi nyt mutta tuollainen kommentointivenkoilu menee jo hihhulismin puolelle. :evil:
RaM kirjoitti:
Kuulisin mielelläni joltakulta sen, MIKÄ on sellainen ihmeellinen asia, josta voi päätellä 'älyllisen tekijän' olevan taustavoimana sille?
Minä vastasi että mielestäni elämä itse todistaa Älyllisestä suunnitelmallisuudesta.

Nyt sinä edellytät minua tietämään mitä kaikkea Jumala luomakunnassaan Itse tekee.
L

Viesti Kirjoittaja L »

nolo tapaus kirjoitti:
Anonymous kirjoitti:>Me olemme Luojamme luotuja, ja meille on opetettu että Tuo Luoja on meidän >RakastavaTaivaallinen Isämme, joten me olemme myös Jumalamme lapsia.

1. kuka luoja?
2. kuka on opettanut? miksi siihen pitäisi uskoa?
3.Rakastava, joka raamatussa tappaa paljon?
4. sana "joten" ei sovi tuohon ollenkaan. Sitä ennen pitää tula todistelu. "Koska minä/raamattu sanoo niin" ei ole mikään todistelu.
Nuo ovat uusia kysymyksiäsi joihinka en vielä eilen ymmärtänyt kaukatseisuuttani vastata.
No vastaa toki tänään.
Jos katsot olevasi oikeutettu edellyttämään minua todistamaan Uskoni Jumalan olemisen tosiasiasta, niin minäkin voin edellyttää sinua todistamaan väittämäsi jonka mukaan Jumalaa ei ole, joten todista :lol:
1. tämä on keskustelupalsta. Jos väität, että jumala on olemassa, minä kyllä mielelläni kuulisin todisteen. Ei, elämä ei kelpaa. Ainahan voi väittää mtä vaan.

2. olemattoman olemattomuutta ei voi todistaa. Todista sinä minulle, että sinua ei tarkkaile juuri nyt näkymätön kuusikätinen sarvisieppo.
nolo tapaus

Viesti Kirjoittaja nolo tapaus »

L kirjoitti:
nolo tapaus kirjoitti: Jos katsot olevasi oikeutettu edellyttämään minua todistamaan Uskoni Jumalan olemisen tosiasiasta, niin minäkin voin edellyttää sinua todistamaan väittämäsi jonka mukaan Jumalaa ei ole, joten todista :lol:

1. tämä on keskustelupalsta. Jos väität, että jumala on olemassa, minä kyllä mielelläni kuulisin todisteen. Ei, elämä ei kelpaa. Ainahan voi väittää mtä vaan.
Mistä mahtaa johtua moinen kaksinaisuus.

-Kun ihminen sanoo uskovansa Jumalaan, hän väittää ja julistaa jotakin.

-Kun ihminen sanoo ettei Jumalaa ole, kyseessä ei ole kuitenkaan väite joka tulisi myös oikeaksi todistaa.
2. olemattoman olemattomuutta ei voi todistaa.


Olemassaolevan Olevaisuuttakaan ei tarvitse todistaa. Olemassaolomme on todiste Olevan olemassaolosta.

Todista sinä minulle, että sinua ei tarkkaile juuri nyt näkymätön kuusikätinen sarvisieppo.
Tuolta sinun hokemasi kuulostaa, todista todista todista...


Onko tuo luonteenpiirre osa ihmisyyttä, sillä niinkuin uskon oikein ymmärtäneeni, on useat teistä seisseet joskus jumala-käsityksenne kanssa "tällä puolella" ja kuunnelleet noita samoja vaatimuksia Jumalan tieteellisen todistamisen velvollisuudesta ?


Viisas on se ihminen joka oppii myös omista virheistään ja varsinkin niistä.
RaM

Viesti Kirjoittaja RaM »

nolo tapaus kirjoitti:
Nykyisen Jumalasi merkitys ja sanoma on 0. Sillä ei ole mitään viestiä kenellekkään.
Herää muutama kysymys.

Millaista ajatussuuntaa edustit ennen 'heräämistäsi'? Esim. lapsuudessasi?
Miksi ylipäätään tunnet halua kirjoittaa tälle palstalle?
nolo tapaus

Viesti Kirjoittaja nolo tapaus »

RaM kirjoitti:
nolo tapaus kirjoitti:
Miksi ylipäätään tunnet halua kirjoittaa tälle palstalle?
Totta puhuen en ole aivan varma.

Teitä panettelemaan en kuitenkaan ryhdy, sellainen ei ole haluni.

Yksipuolisen maailmankuvan omaavat ovat se riskiryhmä jotka saattavat harhautua fanaattisuuteen, ja tuo koskee myös "ei-uskovia".

Jos käsitys Jumalasta on vain ihmisen ihanne ja toive elämän jatkumisesta, niin ei sellaisen käsityksen omaavia tule pelätä tai vihatakkaan. Kuinka he elävät ihannettaan on jokaisen oma kokemus.

Jos käsitys Jumalasta on tosi, eli että elämällämme on tarkoitus; ei sitäkään tule pelätä tai vihata, vaan pyrkiä ymmärtämään tuo tarkoitus ja tuon tarkoituksen Suunnittelijaa.
RaM

Viesti Kirjoittaja RaM »

nolo tapaus kirjoitti: Totta puhuen en ole aivan varma.

Teitä panettelemaan en kuitenkaan ryhdy, sellainen ei ole haluni.

Yksipuolisen maailmankuvan omaavat ovat se riskiryhmä jotka saattavat harhautua fanaattisuuteen, ja tuo koskee myös "ei-uskovia".

Jos käsitys Jumalasta on vain ihmisen ihanne ja toive elämän jatkumisesta, niin ei sellaisen käsityksen omaavia tule pelätä tai vihatakkaan. Kuinka he elävät ihannettaan on jokaisen oma kokemus.

Jos käsitys Jumalasta on tosi, eli että elämällämme on tarkoitus; ei sitäkään tule pelätä tai vihata, vaan pyrkiä ymmärtämään tuo tarkoitus ja tuon tarkoituksen Suunnittelijaa.
Erinomainen luonteenpiirre nuoressa miehessä tuo sovinnollisuus. Vaikka sinua hiukan hiostetaankin. :o

Sinun omatekoisella Jumalalla ei kuitenkaan voi olla tarkoitusta kenenkään muun kuin itsesi suhteen. Keksi sille hyvä päämäärä ja pyri siihen. :wink:
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

nolo tapaus kirjoitti:Mistä mahtaa johtua moinen kaksinaisuus.

-Kun ihminen sanoo uskovansa Jumalaan, hän väittää ja julistaa jotakin.

-Kun ihminen sanoo ettei Jumalaa ole, kyseessä ei ole kuitenkaan väite joka tulisi myös oikeaksi todistaa.
Tuollaisen venkoilus asemesta voisit vihdoin keskittyä johonkin asiaan. Täällä ei ole mitään kollektiivista vastuuta kirjoittamisista, jokainen vastaa omista tekemisistään. Jos joku väittää tietävänsä, että Jumalaa ei ole, niin kysy siltä nimenomaiselta kirjoittajalta.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
nolo tapaus

Viesti Kirjoittaja nolo tapaus »

RaM kirjoitti:
nolo tapaus kirjoitti: Totta puhuen en ole aivan varma.

Teitä panettelemaan en kuitenkaan ryhdy, sellainen ei ole haluni.

Yksipuolisen maailmankuvan omaavat ovat se riskiryhmä jotka saattavat harhautua fanaattisuuteen, ja tuo koskee myös "ei-uskovia".

Jos käsitys Jumalasta on vain ihmisen ihanne ja toive elämän jatkumisesta, niin ei sellaisen käsityksen omaavia tule pelätä tai vihatakkaan. Kuinka he elävät ihannettaan on jokaisen oma kokemus.

Jos käsitys Jumalasta on tosi, eli että elämällämme on tarkoitus; ei sitäkään tule pelätä tai vihata, vaan pyrkiä ymmärtämään tuo tarkoitus ja tuon tarkoituksen Suunnittelijaa.
Erinomainen luonteenpiirre nuoressa miehessä tuo sovinnollisuus.


Minä ajattelen kyseesä olevan elämänkokemukseni mukanaan tuomasta kokemuksesta, eli suhteellisesta ymmärtäväisyydestä, ni. Jokainen joka arvelee tietävän myös uskoo tietävänsä, ja jokaisella on myös oikeus olla omaa mieltänsä.
Vaikka sinua hiukan hiostetaankin. :o
Nojaa.
Sinun omatekoisella Jumalalla ei kuitenkaan voi olla tarkoitusta kenenkään muun kuin itsesi suhteen. Keksi sille hyvä päämäärä ja pyri siihen. :wink:
Sinäkin olet varmaankin rehti mies omassasi, joten eriävistä käsityksistämme huolimatta eläkäämme sovussa keskenämme.
nolo tapaus

Viesti Kirjoittaja nolo tapaus »

Markku Meilo kirjoitti:
nolo tapaus kirjoitti:Mistä mahtaa johtua moinen kaksinaisuus.

-Kun ihminen sanoo uskovansa Jumalaan, hän väittää ja julistaa jotakin.

-Kun ihminen sanoo ettei Jumalaa ole, kyseessä ei ole kuitenkaan väite joka tulisi myös oikeaksi todistaa.
Tuollaisen venkoilus asemesta voisit vihdoin keskittyä johonkin asiaan.


Kysymykseni on joko psykologinen tai filosofinen. Sinun joka kerroit että et sano että Jumala on tai ettei Jumalaa ole, luulisi tuonkin ymmärtävän ?
Täällä ei ole mitään kollektiivista vastuuta kirjoittamisista, jokainen vastaa omista tekemisistään.


Aivan. Vastuu omastaan on jokaisen oma.

Jos joku väittää tietävänsä, että Jumalaa ei ole, niin kysy siltä nimenomaiselta kirjoittajalta.
Kuten sinulta joka sanot Jumalan olevan ihmisten satua ?
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

nolo tapaus kirjoitti:Kysymykseni on joko psykologinen tai filosofinen. Sinun joka kerroit että et sano että Jumala on tai ettei Jumalaa ole, luulisi tuonkin ymmärtävän ?
Ainoa mitä ymmärrän on pyrkimys perusteltuihin väitteisiin.
Kuten sinulta joka sanot Jumalan olevan ihmisten satua ?
Raamatun sisällön epätarkkuus ja ristiriitaisuus kielii tavallisesta vanhasta perinnetiedosta. Sellainen ei minulle riitä osoitukseksi mistään korkeammasta voimasta.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
nolo tapaus

Viesti Kirjoittaja nolo tapaus »

Markku Meilo kirjoitti:
nolo tapaus kirjoitti:Kysymykseni on joko psykologinen tai filosofinen. Sinun joka kerroit että et sano että Jumala on tai ettei Jumalaa ole, luulisi tuonkin ymmärtävän ?
Ainoa mitä ymmärrän on pyrkimys perusteltuihin väitteisiin.
Jumala ei ole väite, Jumala joko on tai ei-ole. Miten sinä ymmärrät on oma käsityksesi. Minäkään en pidä omana asianani todistaa Jumalaa sinulle, sillä en ole Jumalasi. Jos todella tietää tahdot niin esitä kysymyksesi Hänelle jonka ensisijainen todistamisvelvollisuuskin ON.
Kuten sinulta joka sanot Jumalan olevan ihmisten satua ?
Raamatun sisällön epätarkkuus ja ristiriitaisuus kielii tavallisesta vanhasta perinnetiedosta. Sellainen ei minulle riitä osoitukseksi mistään korkeammasta voimasta.
Olen kanssasi yhtä mieltä tuosta asiasta. Ramattu ei ole Jumala.

Tarkoittaako se sinulle että Jumalaa ei siten ja siksi voi olla olemassakaan ?
nolo tapaus

Viesti Kirjoittaja nolo tapaus »

nolo tapaus kirjoitti:
Markku Meilo kirjoitti:
nolo tapaus kirjoitti:Kysymykseni on joko psykologinen tai filosofinen. Sinun joka kerroit että et sano että Jumala on tai ettei Jumalaa ole, luulisi tuonkin ymmärtävän ?
Ainoa mitä ymmärrän on pyrkimys perusteltuihin väitteisiin.
Jumala ei ole väite, Jumala joko on tai ei-ole. Miten sinä ymmärrät on oma käsityksesi. Minäkään en pidä omana asianani todistaa Jumalaa sinulle, sillä en ole Jumalasi. Jos todella tietää tahdot niin esitä kysymyksesi Hänelle jonka ensisijainen todistamisvelvollisuuskin ON.
Ole kuitenkin ja myös vilpitön vilpittömyydessäsi kysyessäsi, ok ?

Siten saatat myös vastauksen kysymykseesi saada: Et muissa tapauksissa.
nolo tapaus

Viesti Kirjoittaja nolo tapaus »

Kysyinkö minä ensin ? En edes tietänyt; ja monia kysymyksiä olen esittänyt tuon jälkeen kaikkiin niihin vielä vastausta saamatta. Joten samalla viivalla (ymmärryksessä) ollaan. Jotkut arvelevat tietävänsä enemmän mutta suhteelisestikkin ajatellen tietämättömiä me Jumaluuteen NÄHDEN kaikki olemme.

Joten älä pelkää kysyä jos tietää tahdot.
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

nolo tapaus kirjoitti:Jumala ei ole väite, Jumala joko on tai ei-ole.
Ihme piirileikki tämä aihe. Minä osaan ainoastaan teknisen ajattelun ja minulle Jumalan (minkä tahansa niistä monista) olemassaoloa väitettäessä syntyy väite.
Minäkään en pidä omana asianani todistaa Jumalaa sinulle, sillä en ole Jumalasi.
Siltä, joka suorin sanoin esittää minulle Jumalan olemassaoloa, odotan näyttöä. Sinä olet viesteihisi sisällyttänyt tuollaisia sanoja, eli minulle osoitetuissa viesteissä olet lähtenyt siitä olettamasta, että Jumala on olemassa. Se antaa oikeuden odottaa, perusteluja.
Jos todella tietää tahdot niin esitä kysymyksesi Hänelle jonka ensisijainen todistamisvelvollisuuskin ON.
Huumoria väliin.
Tarkoittaako se sinulle että Jumalaa ei siten ja siksi voi olla olemassakaan ?
Tarkoittaa sen Jumalan kohdalta, joka Raamatussa on kuvailtu.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
RaM

Viesti Kirjoittaja RaM »

nolo tapaus kirjoitti:Kysyinkö minä ensin ? En edes tietänyt; ja monia kysymyksiä olen esittänyt tuon jälkeen kaikkiin niihin vielä vastausta saamatta. Joten samalla viivalla (ymmärryksessä) ollaan. Jotkut arvelevat tietävänsä enemmän mutta suhteelisestikkin ajatellen tietämättömiä me Jumaluuteen NÄHDEN kaikki olemme.

Joten älä pelkää kysyä jos tietää tahdot.
Ongelma keskusteluissa lähtee yleensä siitä, että uskova vaatii pitäviä absoluuttisia todisteita Jumalan olemattomuudesta, joka on tietenkin paradoksi. Sitten uskovainen etsii tieteelle vielä selittämättömiä pienen pieniä yksityiskohtia ja vaatii niiden täsmällistä selittämistä. Jos sitten on asia, johon ei vielä osata tyhjentävästi vastata, SE muuttuu heti todisteeksi jumaluuden olemassa olosta. Jumaluutta uskovainen ei kuitenkaan halua lähteä todistelemaan eikä edes halua pitää sitä velvollisuutenaan.

Tuo toistuva kaava jopa välillä ärsyttää meitä, jotka emme jumaliin usko.

Tästä syystä avasin tämän keskustelun ja tarkoitus oli, että tämän alla nimenomaa esitetään TODISTEITA meistä välittävän Jumalan puolesta. Todiste ei ole kuitenkaan toteamus siitä, että 'kaikki' tai 'elämä' todistavat Jumalasta. Eihän tuollainen väite tai toteamus ole mikään todiste sellaisenaan.
Lukittu