Veljesseura.org

Mulla ihan sama juttu että aitoja, vilpittömiä ihmisiä on tavannut sen jälkeen useimmin kun lähtenyt jt:stä. Miten sitä on voinutkin ajatella että muut on pahoja. Itseäni oikeastaan häiritsi tuo opetus.
Mielestäni kaikki olisivat voineet pelastua. Tapauskohtaisesti. Nyt en usko jumalaan ollenkaan. Tai ehkä en vielä ole ymmärtänyt mikä jumala on.

nina2011 kirjoitti:Nyt en usko jumalaan ollenkaan. Tai ehkä en vielä ole ymmärtänyt mikä jumala on.

Haittaako tämä Sinua ja mielenterveyttäsi jotenkin? Jehovantodistajuudessa opetetaan ihmistä "kehittämään uskoa Jumalaan". Raamatun opetuksessa puolestaan aloite on Jumalalla, esim. Joh. 6:44 "Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä." (Jeesus: KR-92)

Koska olet päässyt irtautumaan kaiken maailman höpötyksistä, joita Jehovan todistajat muiden muassa tarjoavat, voit nähdäkseni elää ihan huoletta omaa elämääsi sellaisena kuin olet. Elä omaa elämääsi, anna Jumalan hoidella omat hommansa, eikö vain.

Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.
Jaakob 4:8 KR

Eikö tämän palstan tarkoitus ole auttaa ex:jt:a. Eikö tämä ilmiö ateismi liity juuri siihen että on jättänyt uskonnon. Ihme ettei siitä voi puhua. En käsittääkseni ole kirjoituksillani loukannut keitään muihin uskontoihin kuuluvia. Mielestäni aika oleellinen asia on ateismi joka joka on sen tuotosta että on lähtenyt jt:sta.

nina2011 kirjoitti:Mielestäni aika oleellinen asia on ateismi joka joka on sen tuotosta että on lähtenyt jt:sta.

Tässä osut aivan naulan kantaan. Koetin omassa kommentissani painottaa sitä seikkaa, että nyt Sinun on täysi oikeus ja syy elää omaa elämääsi sellaisessa vapaudessa, mikä parhaimmalta tuntuu. Koska viittasin Seuran "raamatullisiin" opetuksiin, oli kohtuullista viitata myös johonkin vastaavaan opetukseen Raamatussa, korostaakseni, miten raamatullista raamatullisuus raamatullisessaan on.

Olet tehnyt aivan oikean havainnon mielestäni ja minun on vaikea ymmärtää, miksi omassa uskonnossaan toistuvasti syyllistettyä pitäisi löytämässään vapaudessa vielä syyllistää.

Okei, vapaden takia en suinkaan jättänyt uskoa. Etsin edelleen avoimin mielin sitä mikä jumala on. Tällä hetkellä ei vaan ole uskoa.
Ymmärrän hyvin niitä jotka uskovat koska olen kokenut sen hyvin voimakkaasti, enkeleineen päivineen. Oliskohan ketju: ateismi jehovatodistajuuden jälkeen paikallaan siinä selviäisi syitä siihen.
Kritisoin mielellään vain jt:a.

Minulle jehovantodistajuus näyttäytyy hyvin ahdistavana uskontona suorastaan epäinhimillisine vatimuksineen, puhumattakaan tähän uskontoon sisältyvästä valheellisuudesta ja kaksinaismoraalista sekä röyhkeydestä ja julkeudesta, millä sitä pyritään levittämään.

Moniin uskontoihin ja uskonnollisiin liikkeisiin sisältyy myös piirteitä, jotka ovat omiaan sairastuttamaan ihmisen psyykkisesti. Vapaudella tarkoitin vapautta päättää itse tekemisistään tai tekemättä jättämisistään ilman pelkoa tulla leimatuksi tai syrjityksi omassa sosiaalisessa yhteisössään.

Tuo esittämäsi: "Oliskohan ketju: ateismi jehovatodistajuuden jälkeen paikallaan siinä selviäisi syitä siihen" vaikuttaa mielenkiintoiselta, eikä sitä muistaakseni olla tällä foorumilla käsitelty. Jään mielenkiinnolla odottamaan avaustasi. Toisaalta pohdin, voidaanko termi "ateismi" korvata termillä "uskonnottomuus", en osaa sanoa.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Minulle jehovantodistajuus näyttäytyy hyvin ahdistavana uskontona suorastaan epäinhimillisine vatimuksineen, puhumattakaan tähän uskontoon sisältyvästä valheellisuudesta ja kaksinaismoraalista sekä röyhkeydestä ja julkeudesta, millä sitä pyritään levittämään.

Moniin uskontoihin ja uskonnollisiin liikkeisiin sisältyy myös piirteitä, jotka ovat omiaan sairastuttamaan ihmisen psyykkisesti. Vapaudella tarkoitin vapautta päättää itse tekemisistään tai tekemättä jättämisistään ilman pelkoa tulla leimatuksi tai syrjityksi omassa sosiaalisessa yhteisössään.

Kristityn ohjaavana voimana ei uuden testamentin mukaan ole yksilön fiilis siitä pystyykö hän elämään täysipainoista, ei-ahdistavaa elämää. Siis kristitty ei ole etsimässä elämäntapaa, joka täyttää hänen potentiaalinsa ihmisenä juuri nyt ja tuottaa sillä tavalla hyviä viboja.

Tämä ei ole kuitenkaan puolustus Jehovan Todistajille. Ei kristitty välttämättä tarvitse ahdistavia uskonnolisia organisaatioita tai järjestöjä. Mutta ahdistavuus ei voi kadota kristillisen uskon ytimestä, jos uskomme siihen mitä uusi testamentti sanoo. Kristillisyys oli apostolien aikakaudella silloisen maailman kanssa vastakkain oleva elämäntapa, se tuotti ahdistusta ja sitä se on edelleen. Se ei muutu ihmiselle "luonnollisen" elämän hartaaksi pyhitykseksi.

Kristillisyyttä ohjaa kyllä ihmisen sisäisyys ja tunne, mutta kohden muita tavoitteita, kuin sitä mikä on luonnollista meille ihmisille. Kristillisiin tavoitteisiin liittyy aina enemmän tai vähemmän uhrauksia suhteessa vaistonvaraisen ihmisen tavoitteisiin ja siksi mukana on aina myös ahdistusta.

Ateismi voi olla siksi hyvä vaihtoehto rehelliselle JT-uskonnosta luopujalle.

Harmus kirjoitti:Mutta ahdistavuus ei voi kadota kristillisen uskon ytimestä, jos uskomme siihen mitä uusi testamentti sanoo.

Tai sitten ahdistavuus katoaa kun huomaa, että Jeesus ei täyttänytkään paluulupaustaan. Tosin siinä samalla helposti katoaa nk. kristillisyyskin ahdistuksen myötä.

Kristillisyys oli apostolien aikakaudella silloisen maailman kanssa vastakkain oleva elämäntapa, se tuotti ahdistusta ja sitä se on edelleen.

Kun UT:n tekstiä lukee, niin huomaa sen pyörivän Jeesuksen viivästyneen paluun odotuksen ympärillä. Jeesusta on palauteltu ja odoteltu näihin päiviin asti, melkoisen ahdistava puuha kun ottaa huomioon vajaan kahden vuosituhannen viipymisen.

Jt-aikana (yli 30 v.) olin toivoton, jälkeenpäin ajatellen vakavasti masentunut, ahdistunut, kieriskelin itsesäälissä ja -halvelksunnassa, uskoin olevani läpeensä mätä. Ja silti hymyilin valtakunnan hymyä. Olisin ehdottomasti kieltänyt, jos joku olisi uskaltanut epäillä minun mielenterveyttäni.

Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin olin kriisissä. Olin vihdoinkin päästänyt häilyvät epäilykset tietoisen ajatuksen tasolle ja se syöksi minut pois näennäisestä tasapainosta. En kokenut olevani mieleltäni sairas, en hakeutunut enkä joutunut hoitoon. Mielentasapainoni ei järkkynyt, vaikka olinkin järkyttynyt siitä, että olin tullut niin rankasti huijatuksi. Häpesin sinisilmäisyyttäni ja hyväuskoisuuttani ja sitä, etten oikeasti tiennytkään mistään mitään, vaikka olin luullut tuntevani perinpohjaisesti kaikenkattavan Totuuden. Jt-sukuni oli kuitenkin vakuuttunut, että olin seonnut. Hämmästyttävää kyllä, tämä kriisi antoi minulle jotakin, jota en muistanut koskaan aiemmin tunteneeni, elämänhalun.

Nyt kun uskon olevani vapaa jt-harhoista (esim. demonipainajaiset ovat tyystin kadonneet), tajuan selvinneeni hengissä ja mieleltäni kohtalaisen ehjänä rankoista asioista. Uskon, että hyvään mielenterveyteen kuuluu oman haavoittuvuutensa tiedostaminen. Tajuan, että on mahdotonta olla horjumattoman onnellinen. Suren edelleenkin läheisten menettämistä, mutta pystyn elämään sen tosiasian kanssa. Enkä missään tapauksessa ole seonnut, niin kuin jt-suku edelleenkin haluaa uskoa - heillä ei nimittäin ole mitään muuta hyväksyttävää selitystä sille, että halusin erota jt:sta.

Ihan vaan selvennykseksi, että kävin toki tarkistuttamassa pääni pariinkin kertaan. Psykiatrin tulkinta kuului jotakuinkin niin, että järkytys on normaali reaktio epänormaaliin tilanteeseen. Olis kyllä ollut tarpeen käydä parikymmentä vuotta aiemmin, mutta silloinhan ei ollut sopivaa epäillä maailman onnellisimpaan kuuluvan kansan jäsenen mielen tasapainoa, ei edes omaansa.

Markku Meilo kirjoitti:

Vieras kirjoitti:Ennenhän taidettiin opettaa, että JT:llä ei ole edes masennusta.

Masennuksen ei olettaisi tarttuvan lainkaan hengellisessä paratiisissa elävään maailman onnellismpaan kansaan.

Suomen kuvalehdessä 15.7.2011 s. 14 on artikkeli itsemurhista. Siinä käsitellään keskimääräisesti onnellisimpien kansojen suuren itsemurhalukujen paradoxia. Ja alla pieni lainaus:

Journal of Economic Behaviour and Organization -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan onnellisuus ja itsemurhat esiintyvät usein yhdessä siksi, että ihmiset arvioivat omaa hyvinvointiaan suhteessa muihin. Masentuneesta voi tulla masentuneempi silloin, kun hän on erityisen onnellisten ihmisten ympäröimä.

Pitäneekö paikkansa tai ei, niin silti mielenkiintoinen ajatus. Järjestö painottaa iloisuutta ja valtakunnanhymyä. Se kaikki iloisuus mikä ympyröi, voi saada masentuneen ehkä ajattelemaan, että hänessä on jotain hengellisesti vialla, kun onni ei tule. Ja oliko se nyt niin, että se ilo oli hengen hedelmänä toisena mainittu heti rakkauden jälkeen.

ajoulupukisti kirjoitti:Pitäneekö paikkansa tai ei, niin silti mielenkiintoinen ajatus.

Hieman odottamaton ajatus tuo ensilukemalta on. Syitä lienee monia ja muistuukin mieleen Japani, jossa luvut ovat meidänkin lukuja korkeammat. Oletan Japanin suurimmaksi syyksi kulttuurin, jossa kasvojenmenetystä kartetaan mahdollisimman pitkälle, varsinaisen onnellisena kansana en japanilaisia tunnista.

Löysin luettelon, josta kukin voi arvuuttaa kuinka onnellisia kärkipään kansat ovat.

" Järjestö painottaa iloisuutta ja valtakunnanhymyä "
Niin, ja tämän voi todeta paitsi ovellaan värvärikaksikosta, myös lahkojulkaisujen piirroskuvituksesta.

" ...saada masentuneen ehkä ajattelemaan, että hänessä on jotain hengellisesti vialla, kun onni ei tule."
Onni myös toisaalta kuuluu julistussanomaan. Toisaalta kuitenkin jos onnellisen puolisonsa pieksämä jt-rouva puhuu pieksämisestä vanhimmalle, niin häntä neuvotaan odottamaan jehovan viisasta ratkaisua

Masennuksen luokitteluista tärkeimpiä taitaa olla reaktiivinen masennus, kun jokin asia ei ole mennyt kivasti ja kun asia ei ohitu harmittelulla / surulla, seuraakin masennus.
Sitten on semmoinen sisäsyntyiseksikö sitä sanotaan, masennus joka syntyy ilman tuota ulkoista aihetta.
Vaikka siis jehova saattaa löydätyttää kenttätyövärvärikaksikolla lounassetelin, että jaksaa syötyään soitella lisää ovikelloja, se saattaa kuitenkin tuottaa sisäsyntyisen masennuksen taikka valita semmoisia vanhimpia seurakuntiin että...

Japi-40 kirjoitti:Näin eilen entisen työkaverini jonka äiti on Jehovan todistaja,hän kertoi,että hänen äiti oli seonnut pahasti konventissa ja oli viety mielisairaalaan. Tässä on jälleen hyvä esimerkki siitä kuinka tämä Jehovan todistajien aivopesu systeemi vaikuttaa ihmisiin. Kun kerroin tästä tapauksesta vaimolleni niin kuten arvata saattaa hänen mielestä syy tähän ei ole Jehovan todistajien opissa vaan jossain ihan muussa.

Itse ihmettelin kesäkorneelioksessa, kun kesken ohjelman yksi naisimmeinen nousi seisomaan ja nosti kädet kohti hallinkatossa kohoavia jääkiekkopaitoja.

Samalla höpisten jotain Jehovasta jne...

Siinä se tärisi aika pitkään ;)

Puhumattakaan toisesta sekopäästä joka yritti lavalle ;)