sinner74 kirjoitti:
Kukin taaplaa tyylillään, mutta jos armeijan välttäminen on tuon arvoinen asia, niin voi vain kuvitella minkälaisiin rimanalituksiin yltyy elämän varrella kohdatessaan äkkiseltään epämiellyttävältä tuntuvia asioita? Tosin en tunne sinua, enkä tiedä kaikkia vastapainona olleina asioita, joten älä ota liian raskaasti kommenttiani.
Niin kuin tuossa kirjoitin, niin käytännön tekijöiden lisäksi perhetilanteeni Jehovan todistajista erotessa painoi aika paljon vaa'assa.
Kun erosimme järjestöstä molemmat eli minä ja vaimoni, katosi meidän perheeltämme samalla kokonaan sosiaalinen turvaverkko. Tämä myös aiheutti tietynlaisen kriisin elämässä. Parisuhteessa oli paljon työtä tehtävänä, koska olimme menneet naimisiin Jehovan todistajuuden kontekstissa ja nyt oli määriteltävä paitsi itsemme, myös parisuhteemme ja elämän tavoitteet ja haaveet paljolti uusiksi.
Oman haasteensa tähän toivat lapset ja se miten noin kokonaisvaltainen elämänmuutos konkreettisine ilmentymineen eli mm. isovanhempien ja serkkujen täydellinen katoaminen elämästä heihin vaikutti. Minä itse ja vaimoni jouduimme kumpikin hakemaan keskustelu-apua ammattilaisilta, jotta säilyimme järjissämme tämän elämänvaiheen aikana.
Katsoin asiaa silloin ja katson edelleen, että jos olisin lähtenyt sekoilemaan metsiin vuodeksi, niin perheeni olisi tuossa elämäntilanteessa varsin suurella todennäköisyydellä hajonnut. Etenkin lapset olisivat joutuneet kärsimään tilanteesta suhteettomasti, olisi ero sitten tullut tai ei. Tuolloin puolisot tarvitsivat toisiaan ja lapset tarvitsivat vanhempiaan.
Omissa arvoissani perhe, työnteko, uralla eteenpäin pääseminen, taloudellinen tekjät ja muut normaalit asiat ajavat aivan kirkkaasti ylitse tuollaisista asioista kuin armeija. Käytin silloin ja käytän jatkossakin kaikki tarpeelliset keinot perheen ja muiden rakentavien asioiden suojelemiseksi. Jos sitä haluaa nimittää "rimanalitukseksi", niin tietenkin niin saa tehdä. Lähinnä se kertoo vaan ajattelijan oman maailmankuvan kapeudesta ja pienuudesta ja ehkä vinksahtaneesta arvomaailmasta?
Sinner74, vaikutat nimimerkistäsi (viittaako 74 syntymävuoteen?) pikkupojulta, jolla ei kovinkaan paljoa elämänkokemusta ja laajempaa ymmärrystä elämästä vielä ole. Kertomuksestasi tulkitsisin, että armeijaan meneminen vaikutti haitallisesti siihen henkiseen kasvuun, mitä Jehovan todistajien kaltaisen voimakkaan auktoriteettisen liikkeen piiristä eroavan tulisi käydä läpi päästäkseen lahkosta ja sen vaikutuksesta todella vapaaksi.
Auktoriteettia ei kannattaisi noin vain korvata toisella auktoriteetilla ja sen antamalla maailmankuvalla, niinkuin sinä teit. Se on toki helppo ratkaisu siinä tapauksessa jos tuntuu, että henkiset eväät eivät omaehtoiseen ajatteluun riitä. Tätä ei kannata ottaa mitenkään henkilökohtaisesti koska enhän sinua tarkemmin tunne.
