Nimenomaan, nyt oot asian ytimessä. Jos kerran luomiskertomus PITÄÄ ottaa kirjaimellisena, ja sitä seuraava osio (esimerkiksi vedenpaisumus) myös kirjaimellisena, miksi niihin kirjaimellisesti Totuutena otettavista tarinoista osa on pakko (yleissivistyksen tuomana ylellisyytenä) selittää vertauskuvallisiksi? Niin, pitääkseen maailmankuvansa edes jotenkin kasassa. Tuota kuviota kun järjellä ajattelee, pistää miettimään että millä oikeudella Jumalan henkeytettyä sanaa onkin yhtäkkiä joiltain osiltaan pidettävä vain opettavaisina tarinoina?En vain kovin äkkiä ymmärrä, miten raamatun kertomus Eedenistä ja ensimmäisen ihmisparin luomisesta ym siihen kuuluvista asioista, kuten Paratiisi, miten niitä kertomuksia voitaisiin pitää kuvaannollisina?
Raamattu kertoo luomisen ja vedenpaisumuksen tosiasiana. Piste. Jeesus (tarinan mukaan oltuaan mukana silminnäkijänä) vahvistaa tämän. Piste. Ollaanko me tästä nyt samaa mieltä?
Kun edes pikkaisen raapaisee kemiaa, fysiikkaa, geologiaa, näkee että vedenpaisumus on pelkkä paimentolaisten satu. Mikä uskottavuus tämän jälkeen jää luomiskertomuksellekaan?