Jehovantodistajuudesta eroaminen - miten, milloin ja miksi?

[Tony]

Eroaminen tai erotetuksi päätyminen jehovantodistajuudesta puhuttaa niin jehovantodistajia kuin entisiäkin sellaisia. Eräs paljon huomiota osakseen saanut piirre tuossa on se milloin erota, tai tulla erotetuksi. Joku saattaa olla vahvasti sitä mieltä, että ainoa oikea ratkaisu on eroaminen, tilanteesta riippumatta, eikä ole olemassa muuta tapaa ratkaista asiaa. Toinen pitää parhaimpana keinona auttaa lahkossa olevia pysymällä itsekin siinä mukana, vaikka ei enää lahkon ylivertaisuuteen uskoisikaan.

Mitä mieltä palstalaiset ovat, mikä on paras ratkaisu esim. tilanteessa, jossa jehovantodistaja ei enää usko vt-seuran ylivertaisuuteen, eikä tuo lahko merkitse henkilölle enää sitä mitä sen jehovantodistajalle tulisi merkitä, ollakseen jehovantodistaja sanan varsinaisessa merkityksessä?

Onko eroaminen ainoa keino vaikuttaa?

Itse en lähtisi sorvaamaan mitään kaikenkattavaa ratkaisumallia. Niin ovat erilaisia kaikkien meidän elämäntilanteet, olimme jehovantodistajia tai emme. Jos nyt kuitenkin jonkinlaista neuvoa yrittäisimme hiipujille tai muuten vain havahtuneille tarjota tilanteisiinsa, millaisia ne olisivat?

Otetaan muutama malliesimerkki tilannetta hahmottamaan:

Henkilö a on huomannut jehovantodistajuuden olevan vt-seuran mädännäisyyden takia kutakuinkin samalla viivalla muiden uskontojen tai lahkojen kanssa. Henkilöllä a on kuitenkin kattava sosiaalinen verkosto seurakunnassa ja lahkossa, jota henkilö a ei ole valmis menettämään, vaikka tietääkin sen vaativan tietynlaista epärehellisyyttä itseään ja muita kohtaan. Henkilö a on myös saattanut huomata osan ystäviensä tai sukulaistensa epäilevän vt-seuran ylivertaisuutta, mutta nämä eivät selvästikään uskalla tehdä asian eteen käytännössä mitään. Juuri tuon takia henkilö a päättää hyväksyä jäsenyydensä lahkossa; kyetäkseen auttamaan tuttaviaan tavalla, joka ei entisenä jehovantodistajana olisi mahdollista.

Henkilö b ei ole enää aikoihin osallistunut vt-seuran rientoihin, eikä tule osallistumaankaan, mikäli se hänestä on kiinni. Henkilö b:llä on järjestössä mahdollisesti muutama ystävä, ja (ainakin) osa suvustaan osallistuu toimintaan enemmän tai vähemmän aktiivisesti, uskoen vt-seuran ylivertaisuuteen. Henkilö b ei välttämättä ole selvittänyt itselleen totuutta vt-seuran totuudesta, koska se pelottaa. Jäsenyys lahkossa perustuu lähinnä perinteisiin ja haluun helliä illuusiota vt-seuran ainutlaatuisuudesta.

Palstalaiset saavat päättää mitä henkilöiden a ja b tulisi tilanteissaan tehdä, ja miksi. Henkilöitä c:stä ö:hön voi myös kehitellä, mikäli siltä tuntuu.

Mielestäni henkilön a olisi järkevää pysytellä lahkossa jos uskoo auttavansa siten enemmän kuin eroamalla siitä. Se, onko tuollainen ratkaisu paras mahdollinen loputtomiin, onkin toinen kysymyksensä. Eihän tuollaista jäsentä loputtomiin kyllä seurakunnankaan taholta katseltaisi.

Henkilön b ainoa oikea ratkaisu on erota, koska ei selvästikään usko siihen mitä jäsenyydellään edustaa. Muu on kaikin puolin turhaa. Rehti eroaminen voisi myös viestittää jotain sellaista lähimmäisilleen, jota nämä eivät muuten tulisi ajatelleeksi. Toki henkilön b tulisi aivan ensiksi uskaltaa kyseenalaistaa elämänkatsomuksensa.

[Vieras]

Noista eri Jt-lajityypeistä puheen ollen: Enenevässä määrin on alkanut internetin myötä ilmetä eräs uudentyyppinen Jt-lajike (ks. esim. e-watchman.com) Tämä porukka on sitä mieltä, että Jt:t ovat "oikea" uskonto mutta että se on mennyt monissa suhteissa harhaan johtoporukan sekoilujen takia (tietyt opit, epäraamatulliset säännöt, järjestönpalvonta) - he rinnastavat että nykytila Jt:ssä on verrattavissa monissa suhteissa muinaisen Jumalasta etääntyneen Israelin tilanteeseen. Nämä Jt:t yleensä pysyttelevät mukana "sammutetuin lyhdyin" tai sitten jos eivät malta pitää suutaan kiinni joutuvat pihalle. Veikkaan että tämän porukan määrä tulee lisääntymään netin ansiosta huomattavasti.

[rippeli]

Vastasin A.

Minusta lopullinen vapautus lahkosta on välttämätön ja tapa toteuttaa se on erota seurakunnasta kokonaan ja kertakaikkisesti. Riskinä on että menettää ystävät samalla (kuten minulle kävi), mutta kuka kaipaa ehdollista ystävyyttä tai rakkaudella kiristäviä sukulaisia?

Joku voi haluta auttaa lahkolaisia sisältäpäin, mutta kuinka moni todella tekee niin? Ja senkin tien päässä häämöttää ero/erotus joka tapauksessa. Omaa elämää helpoittaakseen on aina parempi ponnistella pois avannosta kuin jäädä hukkuvien kaveriksi. Toisia autetaan avannon reunalta sitten kun sieltä ensin päästään pois. Oma esimerkki rohkaisee myös muita epäilijöitä joten mukana roikkuminen on lopulta suden palvelus apua tarvitseville.

Joka tapauksessa eroaminen tai roikkuminen mukana on aina rankkaa, päättipä sitten tehdä kumman vaihtoehdon mukaan tahansa. Nopeammin hankalasta tilanteesta pääsee kuitenkin lähtemällä pois kokonaan.

Toivotan kuitenkin menestystä roikkujillekin. Joissakin asioissa on ihan hyödyllistä pysytellä lahkossa. Saapahan ainakin tuoreimmat lehdet ja opit suoraan salilta. Niitä on ihan kiva lueskella ja päivitellä että miten alas voi lahko vajota.

[Pehmoluopio]

Noista eri Jt-lajityypeistä puheen ollen: Enenevässä määrin on alkanut internetin myötä ilmetä eräs uudentyyppinen Jt-lajike (ks. esim. e-watchman.com) Tämä porukka on sitä mieltä, että Jt:t ovat "oikea" uskonto mutta että se on mennyt monissa suhteissa harhaan johtoporukan sekoilujen takia (tietyt opit, epäraamatulliset säännöt, järjestönpalvonta) - he rinnastavat että nykytila Jt:ssä on verrattavissa monissa suhteissa muinaisen Jumalasta etääntyneen Israelin tilanteeseen.

Näin ajattelen myös minä. Jehovan todistajat voivat olla vapaasti oikeassa tai se voi olla totuus, mutta sillä ei ole kauheasti merkitystä kun hengen hedelmät eivät toteudu.

Useimmiten keskustelu jepun kanssa tyrehtyy siihen, jos sanoo ettei se ole totuus. Jehovan todistajilla on pakkomielle olla oikeassa.

[Bergerac]

Täytynee harkita silmälaseja jälleen kerran kun pikaisesti luin äänestyksen aiheen: Tulisiko jehovantodistajat eristää.

Vastasin ylimmän vaihtoehdon. Eli tilanteesta riippumatta. Noista vaihtoehdoista tuo on ehdottomasti paras, näin henkilökohtaisena mielipiteenä. Mitä useampi eroaa lahkosta, sitä vähemmän on lahkolaisia tekemässä ja tuottamassa Seuralle uusia kuvainnollisia muurahaisia. Mitä vähemmän uutteria kuvainnollisia muurahaisia, niin sitä todennäköisempi on uusien lahkon ulkopuolelta värvättävien edellämainittujen tulevien muurahaisten vähenevä määrä. Ja samoin syntymäjehovien osalta on mahdollista että kuvainnollinen sukuautomaatti-lahko-lisäys-putki voi katketa tai ainakin pienentyä. Luulisin.

Toisaalta ymmärrän sen, että tilanteesta riippuen on mahdollisuus roikkua liberaalina tai kulttuurijehovana tms. mukana lahkossa. Porkkanana voi toimia mm. sukulaissuhteiden ja sidosryhmäsuhteiden säilyttäminen. Jokainen tehköön tässäkin oman valintansa.

Tonyn tapaus A saattaa muuten johtaa loppujen lopuksi erottamiseen, kun "auttaminen tai ajatukset" tulkataan vanhimpien toimesta seurakunnan yhteneväisyyttä uhkaavaksi tekijäksi. Kieli keskellä saa A edetä.

[Jaakob]

Lisätäänpä tämä oma henkilötyyppini:

Henkilö c ei ole enää vuosiin osallistunut vt-seuran rientoihin, eikä tule osallistumaankaan, mikäli se hänestä vain on kiinni. Henkilö c:llä on järjestössä mahdollisesti muutama ystävä, ja (ainakin) osa suvustaan osallistuu toimintaan enemmän tai vähemmän aktiivisesti, uskoen vt-seuran ylivertaisuuteen. Henkilö c on selvittänyt itselleen totuuden vt-seuran totuudesta, ja paperijäsenyys lahkossa perustuukin lähinnä haluun olla turhaan loukkaamatta vahvasti uskovia sukulaisiaan. Niin kauan kuin vt-seuran asioista ollaan hiljaa, suhteet sukulaisiin säilyvät kutakuinkin normaalilla tasolla.

[Kaarmis]

Suosittelen eroamista kaikille. Jehovantodistajat on todistetusti huijariuskonto, ja sisällä pysyminen tukee huijauksen jatkumista. Elämä on liian lyhyt elettäväksi teeskentelemällä.

[Tony]

Minusta lopullinen vapautus lahkosta on välttämätön ja tapa toteuttaa se on erota seurakunnasta kokonaan ja kertakaikkisesti. Riskinä on että menettää ystävät samalla (kuten minulle kävi), mutta kuka kaipaa ehdollista ystävyyttä tai rakkaudella kiristäviä sukulaisia?

Lopullinen vapautus lahkosta onkin välttämätöntä, totta. Eikä kukaan lähtökohtaisesti kaipaakaan ehdollista ystävyyttä tai rakkaudella kiristäviä sukulaisia. Jos noita kuitenkin olisi mahdollista hieman 'tuuppia' ymmärtämään totuuden olevan vain huiputusta, voisi kai tuonkin tehdä, ennen omaa lopullista lähtöään. Se kuinka kauan tuollaisessa tilanteessa sitten jatkaa, on toinen asia.

Jos tuollaista jatkaa esimerkiksi kymmenen vuotta, niin onko se sitten enää järkevää? Ei mielestäni. Jos tuossa ajassa ei ole saanut lähestensä silmiä aukeamaan, ei niitä saa varmasti lähitulevaisuudessakaan. Rehti eroaminen voisi kuitenkin käynnistää läheisten ajatteluelimen.

[Tony]

tapaus A saattaa muuten johtaa loppujen lopuksi erottamiseen, kun "auttaminen tai ajatukset" tulkataan vanhimpien toimesta seurakunnan yhteneväisyyttä uhkaavaksi tekijäksi. Kieli keskellä saa A edetä.

Juuri näin. Mutta ei niin selvää etteikö jotain epäselvääkin. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin poikkeuksen vahvistavan säännön löytää tältäkin palstalta...

[Tony]

Elämä on liian lyhyt elettäväksi teeskentelemällä.

Tuo olikin ehkä suurin yksittäinen syy miksi itse lähdin. Sääli että jotkut viitsivät tuohon tapaan elämänsä viettää - ja joskus vielä täysin tietoisesti.

[kirjallisuusveli]

Elämä on liian lyhyt elettäväksi teeskentelemällä.

Tuo olikin ehkä suurin yksittäinen syy miksi itse lähdin. Sääli että jotkut viitsivät tuohon tapaan elämänsä viettää - ja joskus vielä täysin tietoisesti.

Väitän, ettei mukana roikkuminen tai pois lähteminen todellisuudessa kerro teeskentelmisestä tai teeskentelemättömyydestä. Se kertoo vain ja ainoastaan sen, että missämäärin käytännön tasolla voi olla kytköksissä uskonnolliseen yhdyskuntaan. Henkinen riippuvaisuus tai -riippumattomuus siitä ei suoraan liity käytännön siteisiin.

[wolframium]

Kannatan reipasta irtiottoa Vt-seurasta. Sen jälkeen voikin jäädä jännäämään, että kestääkö oma nuppi menossa mukana.

Jonkinlainen asteittainen sulatus Vt-seuran ikiroudasta voisi myös olla viisasta, koska kaikkihan sen tietävät, että isot lämpötilan vaihtelut saavat asioita halkeilemaan.

[Tony]

Henkinen riippuvaisuus tai -riippumattomuus siitä ei suoraan liity käytännön siteisiin.

Hmm, toit toisen näkökulman keskusteluun esittämällä kaksi eri 'tapaa' kuulua lahkoon. Mikäli henkinen riippuvaisuus on vaihtunut käytännön vastaavaksi, ollaan juuri tässä tilanteessa, jossa jäsenyys mahdollistaa likipitäen normaalit kontaktit lahkon kaikkiin jäseniin, ja siksi ymmärrettävää.

Mitä miltä olet, onko tuollainen ratkaisu hyvä loputtomiin?

[kirjallisuusveli]

Mitä miltä olet, onko tuollainen ratkaisu hyvä loputtomiin?

No ei tietenkään loputtomiin. Olosuhteet muuttuvat ja asioita tarkastellaan siinä samalla aina uudelleen.

Rinnakkaisena esimerkkinä voidaan verrata tilannetta vaikkapa 4 henkiseen perheeseen, jossa vanhemmat ovat vieraantuneet toisistaan siinä määrin, että eronkin voisi ottaa, mutta he päättävät kuitenkin pysyä liitossaan pienten lastensa ja osin myös sukulaissuhteittensa takia. Asia tulee uudelleen tarkasteluun kun lapset lentävät pesästä.

Eli olen ehdottomasti sillä kannalla, että eroaminen heti tässä ja nyt on aivan liian yksioikoinen ja minä -keskeinen ratkaisu. Tosin voi se järjestössä roikkuminenkin olla joillekin minä -keskeinen ratkaisu. Olosuhteet ovat yksilöllisiä ja siksi yleispätevää sääntöä ei tällaisessa kysymyksessä voi esittää.

[Tony]

Eli olen ehdottomasti sillä kannalla, että eroaminen heti tässä ja nyt on aivan liian yksioikoinen ja minä -keskeinen ratkaisu. Tosin voi se järjestössä roikkuminenkin olla joillekin minä -keskeinen ratkaisu. Olosuhteet ovat yksilöllisiä ja siksi yleispätevää sääntöä ei tällaisessa kysymyksessä voi esittää.

Tätä hiukan takaa ajoinkin avauksessani. On kuitenkin tilanteita, joissa jäsenyydellä ei ole juurikaan merkitystä mihinkään suuntaan, eikä elämäntavatkaan kohtaa vt-seuran mallia, mutta jäsenenä pysytään koska se koetaan jollain tasolla turvallisemmaksi. Väitän tällaista itsepetokseksi.