Veljesseura.org

Monet uskovaisetkin pitävät raamatun luomiskertomusta myyttinä. Onko se sitä? Jos ei, niin se herättää melkoisesti kysymyksiä ristiriitaisuuksillaan.
Jos se taas tulkitaan myytiksi, niin se murentaa samalla koko kristinuskon peruskiven; olettamus, että synti/kuolema tuli maailmaan kielletyn hedelmän puraisulla, jonka jälkiseuraukset vaimennettiin uhrilla: Jeesus kuoli ja sovitti Aadamin synnin.

Jeesuksen mukaan Raamattu on Jumalan sanaa, kun hän sanoo: sinun sanasi on totuus .Joh.17:17 Um
Pohtiessa jotain raamatullista kysymystä, tuo asia pitäisi jäsentää samaan tärkeysjärjestykseen, mihin Raamattu sen itse sijoittaa. 1.Mooseksen kirjan alkulukuja lukiessa ja miettiessä kertomusta Kainista ja Abelista tuli suuri määrä kysymysmyksiä, joiden luulisi olevan uskovalle tärkeitä.

Tässä joitakin.
Kuka oli Kainin isä ?
Miksi Aadamin eliaika alkoi vasta Seetin syntymästä?
Mihin Kain tarvitsi uskoa?
Miksi Jumalan käskyn noudattaminen ei kelpaa?
Kuka opetti tappamaan?
Miksi Jumalan kirous ei pitänyt paikkaansa?
Mistä Kain sai vaimonsa?


Ehkä kaukaa haettu, mutta Kainin isästä voisi olla epäilyksiä, sillä Raamaun perusteella siihen löytyy useampia aukkoja.
Ensiksi Eeva sanoo saaneensa lapsen Herran avulla. 1.Moos.4:1 Ehkäpä Aatami jotenkin epäonnistui.
Toiseksi Aadam itse sanoo Abelin olleen hänen ensimmäinen poikansa 1.Moos.1:25

Kolmanneksi sanoo Jumala ”henkeytetyn kirjoittajan” kautta Aadamin sukuluettelon alkavan Seetistä. Jos Kain todella olisi Aadamin lapsi, niin hänet olisi merkitty sukuluetteloon esikoisena (Aabelin sijaan), mutta sukuluettelossa mainitaan Aadamin poikana Seet.1. Moos. 5: 3

Sitten Aadam ja hänen elinpäiviinsä, niin outoja saamme lukea. Viides luku kertoo: kun Aadam oli 130 vuoden vanha syntyi hänelle poika joka oli hänen kaltaisensa ja kuvansa (kenen kuva Kain oli) ja antoi hänelle nimen Seet. Tämän jälkeen hän sai poikia ja tyttäriä ja eli 800 vuotta ja koko hänen elinaikansa oli 930 vuotta. Merkillisen ristiriitaista tietoa, koska ennen Seetin syntymää Kain ja Abel olivat jo täysi-ikäisiä ammattilaisia, Kainista tuli aikuisena maanviljelijä, Abelista lammaspaimen kertoo 1. Moos. 4:2 Pitäisiköhän tämän mukaan kyseenalaistaa Abelinkin isyys?

Niin ja sitten siihen uhraamiseen. Jumalan käskyn mukaan Aadamin jälkeläisten tuli viljellä maata ja syödä leipää. Tätä ohjetta Kain noudatti, hän viljeli maata.Kun taas siihen aikaan merkillisen ammatin valinnut lampuri Abel tarvitsi laidunmaata, Abel siis hyötyi Kainin työstä, muuallahan kasvoi orjantappuraa ja ohdakkeita.

Kainin totteleva uskollisuudesta huolimatta Uusi testamenttikin pitää Abelia uskon esimerkkinä, joka oli Herran seurassa, uhraten Hänelle paremman uhrin kuin Kain, kuten Heprealaiskirje julistaa ja Abelin esimerkki elää tänä päivänä todistuksena todellisesta, elävästä uskosta sanoo Hepr. 11:4.

Mistä Abel tiesi mikä Herraa miellyttää. Siihen vastaa varmaan seuraava eteen tullut kysymys. Kuka opetti tappamaan?
1.Moos.1:21 kertoo, kuinka Herra teki Aadamille ja Eevalle puvut nahasta, joten tappamista on täytynyt tapahtua. Kummastuttaa miksi ei vaatteita tehty pellavasta tai villasta?

Onko Jumala lihansyöjä vai minne lihat katosivat, ihmisillehän kun oli säädetty; otsa hiessä leipää syömän aina Nooan aikaan asti.
Myöhemmin Raamatusta saamme lukea että, Jumalan mieltymyksiin kuului erikoisesti rasva.
Kolmas Mooseksen kirja sanoo rasvasta, että se on alttarilla uhriruokana, suloisesti tuoksuvana uhrina; kaikki rasva olkoon Herran oma 3.Moos. 3:16
Tämän perusteella jos vertaa Aabelin uhria Kainin uhriin, kun Kain toi Herralle hedelmiä ja muuta maan satoa, niin niissähän ei ole rasvaa tai öljyä, joten ei ollut myöskään mitään lihan ja rasvan ”suloista” tuoksua nousemassa Herran eteen. Ehkäpä savu oli päinvastaista, pahalle tuoksuvaa ja ehkä häpeää kokenut mies nyt kiukussaan tappoi nyt veljensä, olihan tappamista ollut juuri uhrialttarilla.
Rangaistukseksi Jumala kirosi Kainin ikuiseksi kulkijaksi. Jonkinlainen omatunto sis Jumalallakin oli, kun 1. Moos.4:15 sanotaan Jumalan laittaneen merkin Kainiin niin, ettei kukaan häntä kulkiessa tappaisi. Jos joku Kainia vahingoittaisi kostettaisiin se seitsenkertaisesti. Helppo sanoa, kun jäljellä olivat vain omat vanhemmat. Vasta tämän tapauksen jälkeen syntyi Seet, Aadamin vanhin lapsi.
Ei Kainista tullut ikuista kulkijaakaan kirouksen mukaan vaan hän jäi Noodin maahan josta löytyi vaimo?? ja perusti siellä luomakunnan ensimmäisen kaupungin, jonka nimesi poikansa mukaan Hanokiksi. Siellä ihmiset lisääntyivät ja Kainin ”pahuudesta ” seurasi hyvääkin, sillä hänen jälkeläisensä olivat luovia ja kekseliäitä. He löysivät ensimmäisinä musiikin ja Tubal-Kain alkoi takoa pronssista ja raudasta hyötyesineitä. 4:18-2

Pelkästään näiden muutamien jakeiden perusteella löytyy melkoisen ristiriitaista totuutta ja silti jaksetaan kiistellä yhden pilkun paikasta ja siitä mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan vierellään olevalle kuolevalle ryövärille paratiisista. Vastaus löytyisi Vanhan testamentin apokryfikirjoituksista. Siinä kerrotaan miten Jeesuksen aikana uskottiin ja minne Aadam joutui kuolemansa jälkeen.

http://www.apokryfikirjat.com/m00ses.htm

Näinhän se on että raamatusta löytyy pelkkiä aukkoja ja sen takia olisi hyvin suositeltavaa että ei alkaisi sitä kovin tarkasti omin päin tulkitsemaan. Onhan nimittäin totta, että ihminen tekee kaikkensa oman elämänlaatunsa parantamiseksi ja jos nyt ajatellaan Kainia omassa nk. syntisessä persoonassaan, niin eikö hän tehnyt juuri sitä mitä minäken teen, eli rasitan kaikki hermoni viimeiseen hengen vetoon asti ja kiitän lopulta Kainia kuinka sain häneltä paljon eväitä hyvään elämään. Emmehän me voi edes tietää kuka hän oli justiinsa näiden aukkojen vuoksi. Se voi tietenkin herättää suuttumusta, emmekä voi hyväksyä asiaa kovin helposti sellaisenaan, mutta kun oikein tutkittuamme tutkimme näitä iankaikkisen vanhoja tapailuja, niin tulemme siihen tulokseen että emme voi koskaan päästä perille siitä kuka Kain todella oli, ja miksi hän teki mitä teki.

Olen joskus ollut iltasella uneton mutten koskaan tietämättömyydestä Kainin faijan suhteen.

Myönteisessä valossa valossa ajatellen Raamatusta saa ihminen osansa, tulee kirjallisuudesta mieleen Tom ja Huckelberry, jotka hautausmaalla (tarvitsivat käydä siellä täydenkuun aikaan tietämänsä syylänpoistokonstin toteuttamiseksi) kohtasivat haudanryöstäjiä ja rukoilivat, mitä muistivat: Siunaa Herra ruokamme....

karamelli kirjoitti:Näinhän se on että raamatusta löytyy pelkkiä aukkoja ja sen takia olisi hyvin suositeltavaa että ei alkaisi sitä kovin tarkasti omin päin tulkitsemaan.

Mielenkiintoinen näkökulma. Raamattua tulee siis tutkia muiden kanssa, silloin ehkä tämä mainitsemani Aadamin elinaika muuttuisi vertauskuvalliseksi ja kirjaimelliseksi tulisi 1914.
Näin uskon määritelmäkin pitäisi paikkansa, uskotaan mitä ei nähdä (ja suljetaan silmät siltä mitä nähdään).

vieras kirjoitti:Myönteisessä valossa valossa ajatellen Raamatusta saa ihminen osansa, tulee kirjallisuudesta mieleen Tom ja Huckelberry, jotka hautausmaalla (tarvitsivat käydä siellä täydenkuun aikaan tietämänsä syylänpoistokonstin toteuttamiseksi) kohtasivat haudanryöstäjiä ja rukoilivat, mitä muistivat: Siunaa Herra ruokamme....

Raamattua voi siis pitää luotettavana hätäapunumerona?

Ariadna kirjoitti:Raamattua tulee siis tutkia muiden kanssa,

Ohje on vajaa, puuttuu sen nimenomaisen ryhmän nimi, jossa ovat nämä "muut", joiden kanssa tulee tutkia. Näitä toistensa kanssa täysin erimielisiä "tutkimusryhmiä" on jo nyt lukematon joukko ja kaiken aikaa tulee lisää.

Kun ottaa huomioon sen, ettei Raamattu ole luonnontieteen oppikirja, ei maailmanhistorian yleisteos, eikä muutoinkaan kuvaa aikaansa kuin juutalaisesta näkökulmasta, ollen juutalaisten pyhä kirja Vanhan testamentin osalta ynnä Uudella testamentilla lisättynä myös kristittyjen, ollaan oikeilla jäljillä.

Siihen tulee suhtautua uskonnon ja uskon näkökulmasta. Ariadna otti tarkastelun alle Vanhan testamentin, joka muodostuu kolmesta osasta: laista, profeetoista ja kirjoituksista. Näissä keskityttiin nimenomaisesti lakiin (kreikaksi pentateukki) eli viiteen Mooseksen kirjaan.

Pentateukki lienee saanut kirjallisen asunsa noin 1300-400 eKr välisenä aikana ja koko Vanhan testamentin lopullinen kanonisointi saatiin päätökseen v. 90 jKr. Vanha testamentti sisältää useita vaikutteita Lähi-idän eri kulttuureista ja uskonnosta Egypti mukaan lukien. Monet tarinat ovat suodattuneet suullisena traditiona sukupolvien ajan.

Vanha testamentti ei ole yhtenäinen kirja vaan pikemminkin kokoomateos useine rinnakkaiskertomuksineen, joista tunnetuimpia lienevät kaksi erilaista luomiskertomusta ja kaksi erilaista vedenpaisumuskertomusta. Ellei tätä Vanhantestamentin pitkää kirjoitusaikaa lukuisine kirjoittajineen, siihen sisältyvää kulttuurihistoriaa ja uskonnollista funktiota sekä eri ajoilta olevien tekstien limittymistä toistensa sekaan oteta huomioon ja kaikki tämä juutalaisen monoteismin eri vaiheiden suodattamana, joudutaan mahdottomuuksiin tulkinnassakin.

Yksin juutalainen jumalakäsityskin on aikojen saatossa muuttunut. Selvin raja kulkee ennen eksiiliä ja sen jälkeen. Seuraava muutos on Jeesuksen (ja Paavalin) opetuksisa.

Tiedetään vanhimpien kirjoitusten olevan kuningasten ajoilta (ns. muinaisseemiläiset tekstit). Tämän jälkeen tulevat eksiilin ja sen jälkeiset neliökirjoituksella kirjoitetut, nuorimpien ollessa osin arameankielellä n. 160 eKr. Kaikki nämä tekstit ovat kirjoitetut konsonanttimerkein. Tekstin vokalisointi suoritettiin vasta noin 600-800 jKr (ns. masoreettiteksti). Vanhimmat meille säilyneet käsikirjoitukset (koodeksit), Qumranin tekstejä lukuunottamatta (noin ajanlaskumme ajoilta lähinnnä Jesaja-teksti) ovat 800-1000-luvuilta jKr, kuten Kairossa säilytettävä v. 895 kirjoitettu profeettateksti ja Pietarissa säilytettävä koko Vt:n käsittävä, Kairossa kirjoitettu teksti vuodelta 1008.

Mikäli minulta kysytään Raamatun luotettavuudesta, on pakko vastata: Mikäli tarkoitetaan Raamatun selittävän maailman synnyn, on vastaus ei, tosin lajit kehittyvät alkeellisesta kehittyneimpään. Mikäli tarkoitetaan maailmanhistoriaa, on taas vastattava ei. Kysymys on vain juutalaisten historiasta. Mikäli kysytään kristillisen uskon ja etiikan näkökulmasta, on vastaukseni kyllä. Tähän Raamattu kokonaisuutena sopii, ottaen huomioon, ettei siitä lähdetä muuta etsimään. Mutta summa summarun: "näkökentän" tulee olla tällöinkin hyvin avara.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Pentateukki lienee saanut kirjallisen asunsa noin 1300-400 eKr välisenä aikana ja koko Vanhan testamentin lopullinen kanonisointi saatiin päätökseen v. 90 jKr. Vanha testamentti sisältää useita vaikutteita Lähi-idän eri kulttuureista ja uskonnosta Egypti mukaan lukien. Monet tarinat ovat suodattuneet suullisena traditiona sukupolvien ajan

Samaa mieltä kanssasi. Tästä kirjoitti myös tunnettu tutkija professori Armas Salonen joka sumerin kielen taitajana kertoo että, Vanhan Testamentin syntiinlankeemuskertomus on lainattu Persiasta, juutalaisuutta vanhemmasta elamilaisten uskonnosta (Armas Salonen: Persian muinaisuus ja kulttuuri, s.77).

Kun ottaa huomioon sen, ettei Raamattu ole luonnontieteen oppikirja, ei maailmanhistorian yleisteos, eikä muutoinkaan kuvaa aikaansa kuin juutalaisesta näkökulmasta, ollen juutalaisten pyhä kirja Vanhan testamentin osalta ynnä Uudella testamentilla lisättynä myös kristittyjen, ollaan oikeilla jäljillä.

Tässähän se ongelma onkin, on uskottava kirjaimellisesti koko Raamattuun. Ensimmäinen Mooseksen kirja oli juutalaisille Jumalan pyhää sanaa, johon he uskoivat, kuten apostolitkin, juutalaisina he pitivät sitä pyhänä. Jeesus syntyi juutalaisena, joten UT kirjoitukset jatkavat VT:n tehtävää omalta osaltaan VT:n rinnalla.

Jeesuksen veljen Juudan, Paavalin ja Luukkaan UT puolelta löytyvät viittaukset Aadamiin osoittavat UT kirjoittajien pitäneen Aadamia todellisena henkilönä, jota Jeesus täydellisenä ihmisenä vastasi.

Juudaan kirje 1:14
-Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: "Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä

Roomalaisille 5:14
-kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva.

1.Korinttolaisille 15:22
- kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,

1.Korinttolaisille 15:45
-on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.

2Timoteukselle 2:14
-eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.

Luukaksen evankeliumi 3:38
-tämä Enoksen, tämä Seetin, tämä Aadamin, tämä Jumalan.


Oikeastaan Raamatun ristiriidoista, juutalaisuudesta ja sen uskomuksista ei pääse eroon kristinuskossa muutoin kuin hylkäämällä kristinusko kokonaan. Vai voiko sen luovia muuten?

Ariadna kirjoitti:Vai voiko sen luovia muuten?

Kokemukseni mukaan ongelma on tällaiselta kriittiseltä henkilöltä puuttuva yliluonnollisen henkivoiman energia-apu, taikka tällaisen henkilön nk. sydämentila on jollain tavalla väärä.

Markku Meilo kirjoitti:... taikka tällaisen henkilön nk. sydämentila on jollain tavalla väärä.

Ja, milläs tämän taas todistaa! Sikäli kuin Jumala on olemassa, ei liene kohtuuton pyyntö, että tekisi itsensä tunnetuksi tavalla tai toisella, mutta kuitenkin siten, ettei epäilykselle jää sijaa.

Ariadna kirjoitti:Oikeastaan Raamatun ristiriidoista, juutalaisuudesta ja sen uskomuksista ei pääse eroon kristinuskossa muutoin kuin hylkäämällä kristinusko kokonaan. Vai voiko sen luovia muuten?

Oppineitten ja arvostettujen rabbien targumit ovat syntyneet raamatunselityksiksi. Kaiketi myös Jeesus käytti tätä menetelmää (Lk. 4:20-21 "Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: 'Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen'.")

Juutalaisten targumeja vastaavat taas kristittyjen oppineiden kommentaarit. Saattaisiko tätä sanoa luovimiseksi, mene ja tiedä. Johtopäätökseksi tulee kuitenkin likiarvo. Olisi varsin röyhkeää väittää: tämä on täsmällinen totuus, mikäli puhutaan koko Raamatusta.

Jostakin yksittäisestä Raamatun kirjasta saatetaan päätellä jotakin sen sisällöstä. Joitakin yksittäisiä kohtia saatetaan voida selittää suhteellisen täsmällisesti, mutta tuskin kukaan tutkija rohkenee (mikäli on järjissään) sanoa absoluuttista totuutta ja tulkinnat vaihtelevat.

Luotettava hätäapunumero ?

Miksei jos sellaisen uskonkäsityksen siitä saa. Miksei niin jos se hyvältä tuntuu


Mutta kun Raamatussa jossakin puhutaan nöyryydestä, niin sen voi omaksua siten, ettei edes pyri kaikkea ymmärtämään, ei Raamatusta eikä sen ulkopuoleltakaan.

Lahko kun taas tyrkyttää epäluotettavuuttaan alleviivauksen ja huutomerkin kanssa.

Voineehan hetken pohtia motiiveitaan ja alkusyitään tuolle syvätiedon kaipuulle, minkälaisia tavoitteita sillä on

Anonymous kirjoitti:Mutta kun Raamatussa jossakin puhutaan nöyryydestä, niin sen voi omaksua siten, ettei edes pyri kaikkea ymmärtämään, ei Raamatusta eikä sen ulkopuoleltakaan.

Jos lättymaahan - jota aurinko kiertää - uskominen on saattanut aikoinaan mennä nöyryyden piikkiin, niin nykyään sellaisessa ajattelussa tuskin on kyse nöyryydestä. Sama koskee vaikka amalekilaisten kolme eri kertaa tapahtunutta sukupuuttoon hävittämistä. Ehkä täyttymättömien ennustusten ohittaminen olankohautuksella voidaan nykyään laskea jonkin sortin nöyryydeksi.

Toisaalta Raamattuun viittailu on kivaa ajankulua, ihan vaikka Sananlaskuista (4:5-7), jotka ovat merkittäviltä osiltaan lainaa naapurikansoilta, etupäässä egyptiläisiltä, mutta tässä siis Raamattumme mielipide ymmärryksen hankkimisen tarpeettomuudesta:

Hanki viisautta, hanki ymmärrystä,
älä unohda sitä, mitä sinulle sanon,
älä käännä sille selkääsi.
6 Älä hylkää sitä, niin se suojelee sinua,
rakasta sitä, niin se on sinun turvanasi.
7 Hanki viisautta, se on aarteista kallein,
hanki ymmärrystä, sijoita kaikki varasi siihen.

Voineehan hetken pohtia motiiveitaan ja alkusyitään tuolle syvätiedon kaipuulle, minkälaisia tavoitteita sillä on

Joidenkin mielestä Jumala on luonut ihmiselle halun selvittää asioita, toisten mielestä ihminen loi Jumalan omiin tarpeisiinsa, selvittämään asioita, joita ei tunnettu.

Tuossa koen provosoitavan ja vaadittavan kannanottoa että Raamattu ei ainakaan totta ole.

Suurten pomojen ominaisuuksiin muuten arvelen yleensä kuuluneen, että jos vastustajaa ei murskata niin vaikeisiin kysymyksiin reagoidaan kuitenkin ihmetystä herättävällä tavalla vastausta antamatta.

Lättymaan kysymykseen joskus tuli kai kirjoitettua jotain suht. hiljattain.

Kyllä se Raamattu, jos ei nöyräksi, niin ymmälle saattaa viedä.

Vieras kirjoitti:Mutta kun Raamatussa jossakin puhutaan nöyryydestä, niin sen voi omaksua siten, ettei edes pyri kaikkea ymmärtämään, ei Raamatusta eikä sen ulkopuoleltakaan

Itse pidän nöyryyttä ylpeyden vastakohtana, kun taas tiedon vastakohta on tietämättömyys. Tietenkin ymmärrän sen, että uskovalle kyseenalaistaminen ja järkeily ei ole olennaista, mutta kun tässä osiossa käsitellään Oppinäkemyksiä ja raamatun tulkintaa, niin näkemyksiä on yhtä monia kuin kirjoittajiakin.
Oikeastaan kenelle siitä on haittaa jos Raamatun tekstin kyseenalaistaa? Jumala kaikkivaltiaana ei kai siitä häiriinny. Ihminen taas on luonnostaan utelias (kielletty hedelmäkin kun on jo syöty), niin luulisi uskovaisenkin uskovan Jumalan luoneen ihmisestä järjellisen ja ajattelevan olennon.