Aaac kirjoitti:Millaisia sitaatteja kirjallisuudesta löytyy?
Tässä joitakin (ehkä) aiheeseen liittyviä:
*** w01 15/8 s. 30 Muistatko? ***
• Miksi kristityt tunnustavat vakavat syntinsä seurakunnan vanhimmille, vaikka Jehova on se, joka voi antaa syntimme anteeksi?
Kristityn tulee tosiaan etsiä anteeksiantoa vakaville synneilleen nimenomaan Jehovalta (2. Samuelin kirja 12:13). Mutta aivan niin kuin profeetta Natan antoi apua Daavidille, seurakunnan kypsät vanhimmat voivat auttaa katuvia syntisiä. Vanhinten puoleen kääntyminen on sopusoinnussa sen ohjeen kanssa, joka on annettu Jaakobin kirjeen 5:14, 15:ssä. (1.6.2001 s. 31.)
*** g97 22/1 s. 12 Pitäisikö minun tunnustaa syntini? ***
Käänny vanhinten puoleen
Jos olet kristitty, asia ei pääty siihen, että kerrot vanhemmillesi. Andrew sanoo: ”Tiesin, että minun täytyisi kertoa ongelmastani seurakunnan vanhimmille. Mikä helpotus olikaan tietää, että he olivat valmiita auttamaan minua!” Jehovan todistaja -nuoret tosiaan voivat – ja heidän pitäisi – kääntyä seurakunnan vanhinten puoleen avun ja rohkaisun saamiseksi. Mutta miksi vain se, että rukoilee Jehovaa, ei riitä? Koska Jehova on uskonut vanhimmille vastuun ’valvoa teidän sielujanne’ (Heprealaisille 13:17). He voivat auttaa sinua välttämään tekemästä syntiä uudelleen (vrt. Jaakobin kirje 5:14–16).
Älä petä itseäsi järkeilemällä, että pystyt auttamaan itse itseäsi. Jos todella olisit niin vahva, olisitko alun alkaenkaan tehnyt syntiä? Selvästikin sinun tulee pyytää jonkun toisen apua. Andrew oli rohkea ja toimi niin. Mikä on hänen neuvonsa? ”Kannustan jokaista, joka on tehnyt vakavan synnin, avaamaan sydämensä Jehovalle ja jollekulle hänen paimenistaan.”
Miten sitten vanhinta voisi lähestyä? Valitse sellainen vanhin, jolle sinun on suhteellisen helppo puhua. Voisit aluksi sanoa: ”Minun täytyisi puhua eräästä asiasta” tai: ”Minulla on ongelma” tai jopa: ”Minulla on ongelma, ja tarvitsen apuasi”. Se että olet rehellinen ja avoin, kertoo paljon katumuksestasi ja halustasi muuttua.
*** w95 1/1 s. 27 Sen ratkaiseminen mikä on heikkoutta, mikä pahuutta ja mikä katumusta ***
Sen ratkaiseminen mikä on heikkoutta, mikä pahuutta ja mikä katumusta
KRISTITYT vihaavat syntiä – sitä, ettei pidetä kiinni Jehovan vanhurskaista normeista (Heprealaisille 1:9). Valitettavasti me kaikki teemme aika ajoin syntiä. Me kaikki taistelemme perittyä heikkoutta ja epätäydellisyyttä vastaan. Jos me tunnustamme syntimme Jehovalle ja yritämme vilpittömästi olla tekemättä niitä uudelleen, voimme kuitenkin useimmiten lähestyä häntä puhtain omintunnoin. (Roomalaisille 7:21–24; 1. Johanneksen kirje 1:8, 9; 2:1, 2.) Kiitämme Jehovaa siitä, että lunastusuhrin perusteella hän hyväksyy pyhän palveluksemme huolimatta heikkouksistamme.
Jos joku lankeaa vakavaan syntiin lihallisen heikkouden vuoksi, hän tarvitsee kiireesti paimennusta Jaakobin kirjeen 5:14–16:ssa hahmotellun menettelytavan mukaisesti: ”Onko joku keskuudessanne [hengellisesti] sairas? Hän kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat – – Jos hän on tehnyt syntejä, niin hänelle annetaan anteeksi. Tunnustakaa sen tähden avoimesti syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta paranisitte.”
Kun joku vihkiytynyt kristitty siis tekee jonkin törkeän synnin, tarvitaan muutakin kuin vain sitä, että hän tunnustaa sen Jehovalle. Vanhinten täytyy ottaa nimenomaisia askeleita, koska seurakunnan puhtaus ja rauha ovat uhattuina. (Matteus 18:15–17; 1. Korinttolaisille 5:9–11; 6:9, 10.) Vanhinten on ehkä ratkaistava, katuuko tämä ihminen. Mikä johti syntiin? Oliko se seurausta hetkellisestä heikkoudesta? Oliko se synnin harjoittamista? Tämän ratkaiseminen ei ole aina helppoa eikä selväpiirteistä vaan vaatii melkoisesti havaintokykyä.
Entä jos synti johtuu jatkuvasta väärinteosta ja pahuudesta? Vanhinten velvollisuus on silloin selvä. Antaessaan ohjeita siitä, miten Korinton seurakunnassa sattunut vakava asia tuli hoitaa, apostoli Paavali sanoi: ”Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.” (1. Korinttolaisille 5:13.) Pahoilla ei ole sijaa kristillisessä seurakunnassa.
*** Useita artikkeleita ***
Syntien tunnustaminen – onko jotain vialla?
”SYNNINTUNNUSTUS on hengellinen puhdistautuminen, keino aloittaa jälleen alusta, tapa kääntää lehteä. Pidän kovasti ripillä käymisestä, syntieni kertomisesta papille ja siitä, että hän suo minulle anteeksiannon, sekä sitä seuraavasta hyvänolontunteesta.” Näin kertoo muuan harras katolilainen. – Bless Me, Father, for I Have Sinned.
”Uuden katolisen tietosanakirjan” (New Catholic Encyclopedia) mukaan ”Kristus antoi ainoastaan papille vallan sitoa ja päästää, antaa anteeksi ja pidättää” syntejä. Sama hakuteos sanoo, että säännöllisen synnintunnustuksen tarkoitus on ”palauttaa vakavan synnin takia menetetty elämän pyhyys ja – – puhdistaa ihmisen omatunto”. Monissa maissa vallitseva moraalinen ilmapiiri osoittaa kuitenkin, että vaikka monet tunnustavat syntinsä säännöllisesti, se ei saa heitä ’välttämään pahaa ja tekemään hyvää’. (Psalmi 34:15) Onko jotain siis vialla?
*** w95 15/9 s. 31 Merkityksetön rituaali? ***
Merkityksetön rituaali?
KATOLILAISET ovat noudattaneet ripin sakramenttia satoja vuosia. Monille se on kuitenkin sisällyksetön muodollisuus. Mietiskellessään nuoruuttaan eräs lukion rehtori nimeltä Bob sanoo: ”Olin teini-iässä enkä edes silloin ottanut sitä vakavasti.” Miksi? Ripistä oli tullut hänelle merkityksetön rituaali. Hän selittää: ”Ripittäytyminen oli kuin olisi tuonut kaikki syntejä täynnä olevat matkatavaransa tullimiehelle lentokentällä. Hän kyselee sinulta synneistäsi ja päästää sinut sitten läpi maksettuasi jotakin niistä ylellisyystuotteista, joita olet ostanut ulkomailta.”
Samaan tapaan kirjoittaa Frank Wessling U.S. Catholic -lehdessä kuvaillessaan rippiä ”äärimmilleen yksinkertaistetuksi oppaaksi, jossa vaihe vaiheelta kuljetaan tavallisten syntien tarkastetuksi leimaamisesta ulkoa opeteltujen katumusrukousten kautta nimellisen katumusharjoituksen rituaaliin”. Mihin tulokseen Wessling tulee? ”Olen varma siitä, että ripittäytyminen tekee sielulle hyvää”, hän sanoo, ”mutta katolilaisten tapa tehdä se on ongelma.”
Raamatussa syntien tunnustaminen esitetään kokonaan toisella tavalla. On hyvin tärkeää tunnustaa ne Jumalalle (Psalmit 32:1–5). Lisäksi kristitty opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Onko joku keskuudessanne sairas? Hän kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään sivellen häneen öljyä Jehovan nimessä. Tunnustakaa sen tähden avoimesti syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta paranisitte.” (Jaakobin kirje 5:14, 16.)
*** g96 22/11 s. 28 Tarkkailemme maailmaa ***
Rippituoleja kirjakauppoihin
Italiassa on eräs katolinen yhdistys päättänyt sijoittaa uskonnollista kirjallisuutta myyvän kirjakauppaketjunsa myymälöihin rippituoleja, joissa kussakin on valmiina myös rippi-isä. Kokeilu alkoi Milanossa. Eräässä keskikaupungin kirjakaupassa oli joka keskiviikko pappi ”kaikkia niitä varten, jotka halusivat tavata papin – mutta eivät kirkossa – ja kysyä neuvoa hengellisissä asioissa tai jopa ripittäytyä”, sanoi kirjakaupan johtaja. Hän jatkoi: ”Ensimmäiset tulokset ylittivät reippaasti parhaimmatkin odotuksemme.” Miksi tällaiseen on ryhdytty? ”Jotta parannuksen sakramenttien väheneminen saataisiin estettyä”, selittää italialainen sanomalehti La Repubblica.
