Kenttäilystä iloa?

[Vieras]

Ahvenjaska


Kysymys oli siitä, että kun lahkojulkaisussa on sitaatti, ja pappi voi todeta tutkintovaatimuksiinsa kuuluneen kirjan, josta sitaatti on otettu niin

Papin voi arvioida tämän sitaatin osalta olevan perillä laajemmin kirjoittajansa tarkoituksesta ja mielestä. Kun taas jehovantodistaja ei saa pappia uskoa, ja on kyseinen kirja jehovantodistajalta kiellettyä kirjallisuutta.

Ja jos todistajat puhuvatkin keskuudessaan väittelevänsä pappeja paremmin, niin he eivät saisi siihen oman lahkonsa siteeraamaan kirjaan tutustua eivätkä siis uskoa pappia. Vaikka he puhuvat väittelemisestä, niin he eivät sanan varsinaisessa merkityksessä väittele, koska johdonmukaisuuden säännöt eivät koske heitä, jos heille osoitetaan lahko-opinkappale vääräksi, he eivät saa tästä osoittamisesta kuitenkaan välittää, se on kiellettävä.

jehovantodistajalle lahko määrää mitä saa käyttää perusteluna, mihin saa uskoa, mikä on oikea tapa ajatella. Silloin ei ole mahdollista väitellä. Todistajalle on vain varattu mahdollisuus yrittää värvätä ja keinojen loppuessa tulee lähteä lipettiin ennenkuin oma usko joutuu koetukselle.

Vaikka oma ryhtymispäätös ei riittäisi papiksi pääsemiseen, niin kuin ei oma päätös useinkaan tavoitteisiin asti kanna, niin on se välttämätön asia, väkisin ei pappia tehdä, eikä edes painostamalla, vaikka lahkossa painostamalla tehdään hierarkiassa nousuja.

[tikaram]

Ajattelin aluksi, että kyllä, minä nautin kenttäilystä.

Aamun tekstin luettuani huomasin, että enemmän olen juuri nauttinut kenttäilystä samoista motiiveista: olen tuntenut itseni tärkeäksi ja esimerkilliseksi kenttäkalenteri kourassa sopimassa ravareiden ja epäsäännöllisten julistajien kanssa kenttää. Yleensä siihen on myös liittynyt jokin palkinto: pullakahvit jossain, ajanvietto kavereiden kanssa, "kevytkenttäily"...

[Natsku]

Yritin välttää kenttäilyä viimeiseen asti. Se oli kammottavaa pakkopullaa, enkä ymmärtänyt ihmisiä, jotka sanoivat nauttivansa siitä...

[Vieras]

Kenttäilyintoni lopahti heti alkuunsa veljien ja vanhimpien omaan kummalliseen haluttomuuteen kentällä. Aika kulumalla kulutettiin ajelemalla ympäriinsä tai käymässä paikoissa, joissa tiedettiin vanhastaan olevan joku, joka jaarittelee pitkään, mutta jolle ei ole vaaraa joutua pitämään tutkistelua. Sain kerran yhden kiinnostuneen, joka jäi, kun ei kukaan ollut kiinnostunut tulemaan kanssani sinne tutkimaan. Sitten aloin huomata, että vanhin joskus antoi minun puhua, mutta itse antoi lehdet taustalta ja sai ne näin omaan raporttiinsa. Tienraivaaja, jolla oli tapana jäädä sovituista kenttäsopimuksistaan ilmoittamatta pois, ei kuulemani mukaan ollut koskaan tehnyt tuntejaan: vanhimman mukaan vain raportoi itsensä näin tienraivaajaksi. Aloin tuntea niljakemaisuutta, kun laskin tunteja omista ei-jt -sukulaisitani. Se tuntui varsinaiselta hyväksikäytöltä.

Mutta olen kaikesta tästä haluttomuudesta kiitollinen, koska se sai minut ajatelemaan asioita ja pois tuosta kenttäilyn autuaaksi tekevästä oravanpyörästä. Suosittelen samaa kaikille muille, jotka tuntikausia laahustavat ympäriinsä ja kärsivät mainitsemieni kaltaisista lieveilmiöistä kentällä.

[Vieras]

Siinähän on raporttilaskenta paljon vankemmalla pohjalla kuin taivaspaikkalaisten laskenta ilmenee olevan.