Veljesseura.org

Kuuluuko jehovantodistajaelämään odotus? Jotakin pitäisi tapahtua ja pian, jo yli sadan vuoden ajan merkit ovat siihen viitanneet. Mitään ei kannata tehdä nyt, odotusaikana, vaan sitten vasta, kun täyttymys tulee, sitten on aikaa. Paratiisissa.

Esimerkillinen jehovantodistaja ei ilmeisestikään ole tässä ja nyt ihminen. Hän kuolettaa koko elämänsä mahdollisuudet uskotellun palkinnon toivossa. Saako hän siis koskaan mitään muuta kuin lahkotyötä?

Ehkä jehovantodistajakin voi tehdä elämään kuuluvia asioita: opiskelua, työtä ja juhlia, mutta aina huonolla omatunnolla, koska opetus kuuluu, että se ei ole oikein vaan on "maailmallista". Lahko opettaa, että se mitä lahko työnä tarjoaa on paljon parempaa kuin mitä "maailmallisten" ihmisten normaaliin elämänpiiriin kuuluu.

Itse en jaksanut uskoa palkintoon suoritusten perusteella. Uskon, että palkinnon voi saada armon perusteella (tarkoitukseni ei ole tässä saarnata, joten enmpää en tästä aiheesta kirjoita).

Mitkä asiat ovat korvanneet lahkotyön vapauttaman ajan? Lahkotyöhön käytetty aikahan on melko mittava. Mitä on löytynyt tilalle? Mistä asioista olette kiinnostuneet ja iloinneet?

Kirjallisuus on merkinnyt minulle paljon, samoin luonto ja erityisesti uudet ystävyyssiteet, jotka eivät ole lahkotyöhön ehdollisesti kytkettyjä. Vapaa-ajan vietto tuntuu paljon mukavammalta, kun voi antaa siihen itselleen luvan eikä tarvitse potea huonoa omatuntoa, että nyt pitäisi olla naapurien ovilla lehdet kainalossa. TV:täkin voi iltaisin katsella ihan rauhassa ilman jatkuvaa negatiivista kommentointia ja arvostelua (vaikka kommenttien ohessa tietysti syrjäsilmällä salaa seurattiinkin itse ohjelmaa).

Entä onko lahkosta jäänyt jotakin sellaista, mitä kaipaisitte takaisin osaksi nykyistä elämäänne? Itse en sieltä kaipaa mitään. Valtakunnan lauluja on ehkä joskus ihan hauska kuunnella netistä, mutta niiden sanoitussanomaan en enää usko.

Anonymous kirjoitti:Kuuluuko jehovantodistajaelämään odotus?

Joo.

Entä onko lahkosta jäänyt jotakin sellaista, mitä kaipaisitte takaisin osaksi nykyistä elämäänne?

Ei.

Vieras kirjoitti:Mitkä asiat ovat korvanneet lahkotyön vapauttaman ajan? Lahkotyöhön käytetty aikahan on melko mittava. Mitä on löytynyt tilalle? Mistä asioista olette kiinnostuneet ja iloinneet?

Kun jätti kokouksissa käymisen, oli ensi alkuun vähän omituinen olo aina kokousiltoina ja piti keksiä jotain tekemistä. Melko pian niistä kuitenkin tuli ihan normaaleja päiviä, eikä vapautuneelle ajalle ole tullut keksittyä mitään tiettyä kohdetta. Telkkua tulee töllötettyä enemmän

Entä onko lahkosta jäänyt jotakin sellaista, mitä kaipaisitte takaisin osaksi nykyistä elämäänne?

Joskus tulee mieleen mukavia hetkiä vanhojen kavereiden kanssa. Onneksi olen löytänyt uudet ystävät, joiden suhtautuminen minuun ei riipu kenttätuntien määrästä. Jehovan todistajissa ei ole mitään uniikkia, jota ei voisi löytää jostain toisesta yhteisöstä, joten turha sinne on haikailla.

Guest kirjoitti:Kuuluuko jehovantodistajaelämään odotus?

Totta "helvetissä" kuuluu. Sitä on odotettu ja ennusteltu maailmanloppua ja mahdollista paratiisimaata hamasta Russellilaisuudesta asti ja jo reilut 2.000 vuotta sitä ennen. Kyllä minäkin maailmanloppuun uskon, viimeistään, kun auringon energiavarat ovat käyneet loppuun, mutta sitä ennen virtaa Kemijoessa vettä moniin turbiineihin ja runsaasti. Muuten, onko maailmanloppu ainoastaan Homo Sapiens-suvun loppu! Ei kaiketi, sitä saattaa tämän "viisaan ihmisen" kadottua jäädä tellukselle jokunen skorpioni ja kasapäin bakteereita - ehkä liskojen aika alkaa uudelleen.

Kuitenkin: Sama tööttäily kuuluu "pahoihin ja tuhoisiin" maailman aikoihin. Ovatko ne, jos historiaa tarkkaamme, olleet nykyistä kummempia vuosituhansia sitten, täh! Sotia on ollut yhtä kauan kuin ihmisiä, ja jo näitä ennen maanjäristyksiä, tulivuorenpurkauksia ja muita luonnonkatstrofeja. Näistä kertoo historia, joka ulottuu "hiukka" 6.000 vuotta kauemmas. Ja kuka on laskenut, kuinka monta kertaa ennen ihmistä maailma on "tuhoutunut" esim. asteroidisateessa.

Noin karkeasti ottaen Jehovan todistajia / raamatuntutkijoita on ollut viime vuosisadan alusta alkaen, vasta - ja heitä ennen adventistit, joiden pohjalle jehovantodistajuus ja origenelli (alkuperäinen) raaamatuntutkijuus-liike perustaa omat doktriininsa ja näitäkin ennen omat uskonsuuntansa hamaan historian hämäriin. Silmiinpistävää noin koko maailman kannalta on suunnaton ihmiskeskeisyys, ikään kuin maailmaa ei olisi ollut ennen ihmistä, tai ennen siitä kirjoitettua / puhuttua historiaa. Tämänhän jo yksin Raamattu todistaa uskoi siihen tai ei.

Vaan perin pitkäksi tuo odotus käypi ja lisäksi hyvin turhaannuttavaksi, koska paljon hyödykkäämpää on tehdä työtä, lukea ja opiskella ja ylipäätään harjoittaa jotain altruistista ja hyödykästä, kuin odottaa maailmanloppua. Tämänkin voi Raamatusta lukea. Luther oli oikeassa, kun häneltä kysyttiin, mitäpä tekisi tänään, jos huomenna tietäisi maailmanlopun tulevan, tokaisi istuttavansa omenapuun.