JT:stä tulee naisten uskonto?

[Lehtiveli]

Jo aikaisemmissa keskusteluissa olemme sivunneet sitä, että Jehovan todistajien seurakunnissa melko suuri osa jäsenistä on naisia. Naisia on varsinkin nuorissa huomattavasti enemmän kuin miehiä.

Suomessakin naisia on enemmän, vaikka voisi kuvitella että täällä nuorilla veljillä on pätevä syy jäädä roikkumaan seurakuntaan, nimittäin armeijasta vapautus.

Mikä Jehovan todistajuudessa kiehtoo naisia? Yleisestihän uskonto kiinnostaa enemmän naisia kuin miehiä, mutta Jehovan todistajuus ei juuri naisille hyvää asemaa tarjoa. Enemmänkin huonompaa kuin valtaväestön parissa.

[Tony]

Mikä Jehovan todistajuudessa kiehtoo naisia? Yleisestihän uskonto kiinnostaa enemmän naisia kuin miehiä, mutta Jehovan todistajuus ei juuri naisille hyvää asemaa tarjoa. Enemmänkin huonompaa kuin valtaväestön parissa.

Jaa-a, hyvä kymysys. Oletusarvo, jossa syntymätodistajasisar ei käy kouluja, tekee hanttihommia minimipalkalla töikseen (jos tekee niitäkään), voi kuitenkin päästä pätemään sisarten kesken joko kenttäpalveluksensa, tai seurakunnassa miehensä aseman kautta. Pääseehän siinä samalla pätemään myös seurakunnan miespuolisille, 'uskossaan heikommille', kuinka tärkeää heidän olisi ryhdistäytyä tms. Siinä sitä tuntee varmasti jo puolittain paratiisilippunsa ansainneensa. Ei sillä että minua olisi koskaan seurakunnan 'sisar tärkeilijät' paimentaneet.. *köhköh*

Seurakunnan sisäinen (kirjoittamaton) arvojärjestysmaailma on oma mielenkiintoinen mualimansa sekin. Tuskin se sisarilla kaikessa pikkusieluisuudessaan kovasti veljien vastaavasta poikkeaa, vaikka sisarilla ei virallisia nimityksiä olekaan.

Mikä lie sitten yksilönä kenenkin syy miksi vartiotorniseuran kehittelemän uskonnon ympärille elämänsä kehittää, mutta nämä omia yleistäviä havaintojani.

[Pehmoluopio]

Jo aikaisemmissa keskusteluissa olemme sivunneet sitä, että Jehovan todistajien seurakunnissa melko suuri osa jäsenistä on naisia. Naisia on varsinkin nuorissa huomattavasti enemmän kuin miehiä.

Suomessakin naisia on enemmän, vaikka voisi kuvitella että täällä nuorilla veljillä on pätevä syy jäädä roikkumaan seurakuntaan, nimittäin armeijasta vapautus.

Mikä Jehovan todistajuudessa kiehtoo naisia?

Herroilla se testosteroni taitaa jyllätä niin voimallisena, että luonnollinen halu pelastaa luonnonvastaiselta jehovalaisuudelta. Näin ollen, uskoisin, ettei kysymys ole, miksi sisaria on niin paljon, vaan miksi veljiä on niin vähän.

[Markku Meilo]

Tulee vaan mieleen, että eiköhän sukupuolijakauman suuntaus ole samansuuntainen muissakin vastaavanlaisissa liikkeissä, oli sitten naisilla mikä tahansa etenemismahdollisuus?

[almi]

En osaa vastata aloittajan kysymykseen siitä, mikä Jehovan todistajissa kiehtoo naisia. Minua todistajuus ei koskaan kiehtonut, ja todistaja-aikoinani lähes toivoin olevani sittenkin mies.

[Tony]

Tulee vaan mieleen, että eiköhän sukupuolijakauman suuntaus ole samansuuntainen muissakin vastaavanlaisissa liikkeissä, oli sitten naisilla mikä tahansa etenemismahdollisuus?

Näinhän tuo eittämättä on. Ehkä tuo onkin niin kuten Pehmoluopio kiteytti; veljiä vain on vähän.

Rohkenen esittää myös sellaisen yleistävän ajatuksen, että jospa naisille on tärkeämpää uskoa johonkin - vaikka yliluonnolliseen sitten?

[palantir]

Rohkenen esittää myös sellaisen yleistävän ajatuksen, että jospa naisille on tärkeämpää uskoa johonkin - vaikka yliluonnolliseen sitten?

Nykynaisista en tiedä (ja epäilen kovasti yo. väitteen paikkansa pitävyyttä nykyajan hameväessä), mutta ainakin aiemmin naisen rooliin olennaisesti kuului perheen koossapitäminen, ja osa tätä roolia oli hengellisistä asioista huolehtiminen. En tarkoita, ettäkö naiset olisivat olleet sen uskonnollisempia kuin miehetkään, vaan sitä, että naisten vastuu ja velvollisuus oli mm. siirtää uskonto jälkeläisille. Uskonto ja sen rituaalit säätelivät kulttuuria ja arkielämää tarkasti, ja uskonto määritteli naisille roolin moraalin ylläpitäjänä. Naisten tuli olla hyveellisempiä kuin miehet, joiden kohdalla yleisesti todettiin poikien olevan poikia, ja sillä siisti - naiset pitäköön huolen puhtaudesta, siveydestä, siisteydestä (nämä liittyivät olennaisesti toisiinsa).

Vaikka nykyaikana ei ehkä tätä sanotakaan suoraan, ja tavat ovat toiset, joitakin olennaisia jäänteitä näistä sukupuolirooleista on vielä olemassa. Etenkin se pitää paikkansa vanhemmasta väestöstä, jonka juuret ovat vielä syvemmällä agraarisen yhteiskunnan sosiaalisessa, uskonnollisessa sekä moraali- ja hierarkiakoodistossa.

Tuskin kyse on siis niinkään sukupuoli- kuin kulttuurisesta syystä.

(Meilolle pinnat osuvasta huomautuksesta.)

[Lehtiveli]

Tai sitten naiset vaan sattuvat pitämään "haasteista" ja siitä, että heitä "alistetaan" jonkin korkeamman kuten uskonnon taholta? En tiedä, en ole nainen.

[Torninvartija]

Jo aikaisemmissa keskusteluissa olemme sivunneet sitä, että Jehovan todistajien seurakunnissa melko suuri osa jäsenistä on naisia. Naisia on varsinkin nuorissa huomattavasti enemmän kuin miehiä.

Piti kommentoida jo tuohon edelliseen keskusteluun: onko naisia tosiaan kovin paljon enemmän? Yhdysvalloissa näin on ihan tutkitusti. Tutkimuksen nimi oli muistaakseni Religious Identification in America. Sen mukaan Yhdysvaltojen jehovantodistajista naisia olisi yli 70%, mikä oli suurempi prosentti kuin millään toisella uskonnolla Yhdysvalloissa.

Mutta entä Suomessa? Ennen vanhaan kastetuista suurempi osa oli naisia. Mutta viime vuosina kastetuista yhtä suuri osa on ollut miehiä kuin naisia. Tämä on huomioitu ihan konventeissa lavalta kun on ilmoitettu kastettujen määriä. Olen nimittäin joinain vuosina ollut henkeni kaupalla kuuntelemassa konventin loppupuhetta.

Lisäksi tilastokeskuksen tilastojen mukaan ainakin nuorissa aikuisissa jehovantodistajissa on miehiä suunnilleen saman verran kuin naisia. Voin laittaa lukuja tulemaan myöhemmin jos muistan. Tilastokeskuksen tilastot voivat tietysti olla jonkin verran pielessä, mutta jos ne ovat pielessä luulisi että ne olisivat suunnilleen yhtä paljon pielessä miesten kuin naisten lukumäärän suhteen.

Sitten kokonaan asia erikseen on tietysti aktiivisten jäsenten sukupuolijakauma.

[Tony]

Tiedä sitten mikä on muiden maiden keskimääräinen jakauma, mutta Yhdysvalloissa kun ei ole tätä pakollista asevelvollisuutta, niin liekö siinä yksi syy muiden joukossa miksi veljiä on noinkin vähän. Verrattuna vaikka meidän tilanteeseen.

Mielenkiintoinen kysymys onkin: mikähän mahtaisi olla tilanne Suomessa jos meilläkään ei olisi asevelvollisuutta motivoimassa edes jonkun aikaa todistajissa sinnittelyä? Antaisikohan Ruotsin jakauma siitä jotain osviittaa.

[Tony]

Markun kommenttia tukemaan, näyttäisi siltä todella, että eipä tuo luterilaisessa uskonnollisuudessakaan ole mikään uusi ilmiö, että naiset ovat aktiivisempia. Kirkon tutkimuskeskus Kati Niemelän johdolla osaa kertoa mm. seuraavaa:

"MIES LOISTAA KIRKOSSA POISSAOLOLLAAN

Sukupuolten väliset erot uskonnollisuudessa ovat Suomessa suuremmat kuin Euroopassa keskimäärin. Suomalaiset naiset harjoittavat uskontoa sekä yksityisesti että julkisesti selvästi miehiä aktiivisemmin ja uskovat yleisemmin kristinuskon perusopetuksiin.

Nuoret miehet kääntävät selkänsä

Miehet ovat myös uskonnollisesti sitoutumattomampia kuin naiset. Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomia on miehistä 15,5 prosenttia, naisista 10,5 prosenttia.

Naisista evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu 87,1 prosenttia, miehistä 82,5 prosenttia. Kirkkoon kuuluvat naiset ovat myös miehiä sitoutuneempia kirkon jäsenyyteen ja haluttomampia eroamaan kirkosta."

http://www.evl.fi/kkh/ktk/2003_01_23altorstaivieras.htm


Minulla ei ole käsillä tilastoja jehovantodistajien vastaavista luvuista, mutta jos jollakulla on, olisi mielenkiintoista joitain lukuja verrata edelliseen.

[Markku Meilo]

Vaikka nykyaikana ei ehkä tätä sanotakaan suoraan, ja tavat ovat toiset, joitakin olennaisia jäänteitä näistä sukupuolirooleista on vielä olemassa. Etenkin se pitää paikkansa vanhemmasta väestöstä, jonka juuret ovat vielä syvemmällä agraarisen yhteiskunnan sosiaalisessa, uskonnollisessa sekä moraali- ja hierarkiakoodistossa.

Ettet paremmin asiaa kiteyttäisi. Kun poika syntyi 1976, niin paloin halusta olla läsnä synnytyksessä ja jonkin sortin valmistavan kurssin jälkeen sainkin tuon edun. Sitä hetkeä ei voi unohtaa, ei myöskään niitä (silloisten) vanhojen äijien käninöitä siitä, että minun ei olisi pitänyt sekaantua 'naisten hommiin'.

Onneksi tuo 'Pellervo-seuran perusasenne' väistyy hissukseen luonnollista tietä, siis sitä samaa mitä me kaikki, minä meistä kirjoittajista keulilla. On se ollut varsinainen työmaa jehovantodistaja-sovinistista jonkin sortin tasa-arvon kannattajaksi, mutta on siitä palkkansa jo saanut.

[Markku Meilo]

Tai sitten naiset vaan sattuvat pitämään "haasteista" ja siitä, että heitä "alistetaan" jonkin korkeamman kuten uskonnon taholta? En tiedä, en ole nainen.

En nyt haluaisi pahemmin neuvoa, mutta tuo on juuri se mihin Vt-seura kasvattaa jehovantodistajia edelleen. Aiemmin hyvin avoimesti:

“Further, many authorities recognize the subservient role of the wife and the helpful position she can occupy toward her husband. Notice what one woman psychologist said recently: ‘I am a woman, hence my chief interest is men. And because I am also a psychologist, my interest in men is greater than it otherwise would be. Recently the National Management Association asked me to do some research on the different psychological factors of both men and women. It hoped that what I learned might point to ways of reducing the pressures which develop when men and women work together. I saw emerge these two truths: 1. All women like to work under a ceiling of authority. In short, they like to be bossed. 2. All women must feel that they are needed. These truths arise from the fact that, basically, women feel while men think. Women frequently measure up to men and surpass them in intelligence, but they are handicapped by the weight of emotional drag. Men have more practical minds; they can judge, organize, direct. Thus the supervision of women by men seems to be nature’s plan, however desperately women may fight it.’ What this authority refers to as nature’s plan we recognize as God’s purpose. How wholesome an arrangement it is and how well it works for happy family circles!” (w62 Aug. 1 p. 463 - kursivoinnit alkuperäisiä - kertovat omaa kieltään asenteesta)

Arvelen, että nimenomaan palantir haluaisi keskustella tämän 'one woman psychologist'-mallisen 'authorityn' kanssa pari valittua sanaa.

[palantir]

I saw emerge these two truths: 1. All women like to work under a ceiling of authority. In short, they like to be bossed. 2. All women must feel that they are needed. These truths arise from the fact that, basically, women feel while men think. Women frequently measure up to men and surpass them in intelligence, but they are handicapped by the weight of emotional drag. Men have more practical minds; they can judge, organize, direct. Thus the supervision of women by men seems to be nature’s plan, however desperately women may fight it.’

Totuus? Naiset pitävät kyykyttämisestä? Kas kun VTS ei seuraavaksi esitä, että ehkä kummiskin se vanha kunnon "nyrkin ja hellan väli" on se naisen paras paikka.

Ihmeellisiä, keskiaikaisia käsityksiä. Toisaalta en yhtään ihmettele, että VTS reagoi näin misogynistisesti ja heppoisella "asiantuntija"lausunnolla ratsastaen juuri 60-luvun alun kirjoituksissaan. Surullisinta lienee, että asenne tuskin on tuosta muuttunut, vaikka aika ja käsitykset ovat ajaneet VTS:n sovinistisen ja terrorisoivan asenteen ohi kauan, kauan sitten.

Arvelen, että nimenomaan palantir haluaisi keskustella tämän 'one woman psychologist'-mallisen 'authorityn' kanssa pari valittua sanaa.

Olet aivan oikeassa. Saattaisin käyttää raamatun tasoisen fantasiakirjan erään kääpiön kirvesmetodiikkaa keskustelu- ja opetustarkoituksessa (tarkkanäköiset huomaavat yhteyden nimimerkkiin). Hänkin muuten oli naisten asialla

Tosin mainittu "asiantuntija" lienee jo vanhempi henkilö, jos on hengissäkään. Ja minähän en mummoja pieksä.

[Markku Meilo]

Kas kun VTS ei seuraavaksi esitä, että ehkä kummiskin se vanha kunnon "nyrkin ja hellan väli" on se naisen paras paikka.

Käytännössähän menee usein juuri tuota linjaa, asiaa voi kysyä keneltä tahansa vaimolta, joka on valittanut miehensä käytöstä seurakunnan vanhimmille ja mies on hyvissä kirjoissa tai hyvää pataa vanhimpien silmissä. BBC:n 'Panorama'-ohjelmassa oli kuvaava esimerkki tuosta asenteesta.