Kaikki hörppääjät eivät voideltuja?

[Markku Meilo]

Voisikohan se olla että jäsenistö joka tapauksessa pääsisi taivaaseen (mahdollisesti jopa salin tai ainakin kamarin puolelle) mutta luopiot joutuisivat jäämään maan päälle leijonat ja muut villipedot riesanaan ?

Russelin aikana oli taivaassakin kastijako, se pienempi eliittirymä taivaallisia ilmavoimia sai kuolemattomuuden, mutta lukuisampi joukko ilmavoimia, koska oli rupusakkia, ei saanut kuolemattomuutta. Sama kastijako säilyi Rutherfordinkin kirjoituksissa, taisi tosin välillä heittää pahemmin kännin puolelle kun mies ei ollut kaiken aikaa johdonmukainen asian suhteen.

Luopiot on tähän asti käytännössä aina tapettu, tai milloin maan laki sen estää, niin naristu 52 QFR:ssä kun maan laki estää luopioiden tappamisen. Erittäin paljon täytyy muuttua jos tuollaisia haaveita aletaan kauppaamaan jehovantodistajille.

[Vieras]

"Luopiot on tähän asti käytännössä aina tapettu,"

Hyllystä löytyy valokopio vartiotornissa, joka kertoo että uskomme muissakin uskonnoissa ja lahkoissa olevan Jumalan lapsia.

Tuo luopio tarkoittaa siten nimenomaan lahkon jättäneitä ?

Toisaalta on tapahtunut joskus kirjoitusten muutos, että muiden uskontojen ja lahkojen edustajatkaan eivät sen lämpimämpää kättä lahkon jehovalta eroajaisikseen lopullisessa juhlassa saa ?

[Markku Meilo]

"Luopiot on tähän asti käytännössä aina tapettu,"

Tarkoitan ihan Raamatun kertomuksista lähtien Vartiotorniseuraan.

Hyllystä löytyy valokopio vartiotornissa, joka kertoo että uskomme muissakin uskonnoissa ja lahkoissa olevan Jumalan lapsia.

Hieman epäilen, että siinä kopiossa mainittaisiin "muissakin uskonnoissa" tai sitten on metka lainaus, koska Vartiotorniseura myönsi olevansa uskonto vasta 1940/1950 -taitteessa. Russelin mukaan nimenomaan suuri joukko oli hajallaan kristikunnan uskonnoissa. Mutta kun Vt-seura ryhtyi uskonnoksi se olikin (ainoa) oikea uskonto ja kaikki muut olivat vääriä uskontoja, eikä niiden jäsenillä ole 1950-luvullakaan ollut mitään pelastusmahdollisuutta.

Tuo luopio tarkoittaa siten nimenomaan lahkon jättäneitä ?

Tähän ollaan tultu, sanalle on annettu ikioma merkitys. Tarkkaan ottaen tälläkin hetkellä seurakunnissa on luopioita ihan vanhimpinakin, ovat luopuneet esimerkiksi Suomessa luterilaisesta kirkosta.

Toisaalta on tapahtunut joskus kirjoitusten muutos, että muiden uskontojen ja lahkojen edustajatkaan eivät sen lämpimämpää kättä lahkon jehovalta eroajaisikseen lopullisessa juhlassa saa ?

En osaa sanoa mitään tarkkaa hetkeä, jolloin ainoastaan vartiotorniseuralaiset jäävät henkiin maailmanlopussa. Uskoakseni muutos ei ollut yht'äkkinen, mutta aivan selvästi muutos oli tapahtunut kun Fred Franz sai ylimmän selitysvallan. Esimerkiksi "Totuus on tekevä teidät vapaiksi" antaa kyllä ihan selvän vaikutelman Fredin ajatuksista tuon suhteen. Muutos on tapahtunut jo Rutherfordin kaudella, Russelille kelpasi suureen joukkoon jokainen, joka luki ja arvosti hänen kirjojaan, oli sitten jonkin kirkon jäsen tai ei.

[Markku Meilo]

Jostain kumman syystä ko. hörppääjä kuitenkin kyyditettiin aina hörppäysajankohdan koittaessa pitemmälle toiseen seurakuntaan?!?

Muljahti nuoruudesta mieleen yksi kassialman sukulaistyttö, joka käsittääkseni oikein saatettiin ko. tilaisuuteen ja otti osaa. Muina aikoina en kyllä naista koskaan bongannut.

[ShangDi]

Olisi mielenkiintoista tietää vertauskuviin osallistuvien keski-ikä ja kuinka paljon niitä kussakin ikäryhmässä ylipäätään on. Ilmeisesti nykynäkemyksen mukaan kaikissa ikäryhmissä voi periaatteessa olla yhtä paljon populaa. Uskon silti, että Seura haluaa ylläpitää illuusiota heistä haudanpartaalla olevina vanhuksina. Sellainen käsitys varmasti ylläpitää ajatusta lopun läheisyyttä. En usko, että lahkojohdolla on mitään mielenkiintoa ikätutkimuksiin saati niiden julkaisuun. Mitä ajatuksia?

[Vieras]

Olisipa hyvinkin. Vielä näin herää mieleen kysymys, että missä määrin tuommoisesta taivaaseen pääsevien jutusta voi todistajat keskenään jutustella.

Kokeeko todistaja pelon kutinaa niskassaan että nyt uteliaat keskustelukysymykset ovat suuntautumassa kielletyn pohdiskelualueen suuntaan ja silmäätekevien silmäykset rupeavat sisältämään epäluuloisia sävyjä, pari kysymystä lisää puolikin piirua enemmän samaan suuntaan voisi jo siirtää kysyjän ei-toivotun seuran luokkaan ?

[Markku Meilo]

Olisi mielenkiintoista tietää vertauskuviin osallistuvien keski-ikä...

Oman havaintoni mukaan vielä 50 vuotta sitten se porukka oli tasalaatuisen iäkästä ja sitä luokkaa, että jos nyt olisivat hengissä, niin olisivat vaikka äpaut 120 vee. Mutta se olikin aikaa, jolloin elettiin sen alkuperäisen näkemyksen mukaan hyvin tiukasti.

Nyt kun ko. porukan lukumäärä on kaiken aikaa vaan kasvanut, opetuksenmukaisen vähenemisen asemesta, niin pakkohan se oli päästää kellumaan. Olen lukenut muutaman maininnan siitä, kuinka teini-ikäinen on otettu puhutteluun osanotosta. Yksi teini-ikäinen rasvattu tyttö tuli JWD:llekin käännyttämään meitä syntisiä takaisin Jehovan huomaan. Teksti oli kyllä sitä luokkaa, että isopyörä hankasi pahasti otsaluuhun.

Keski-ikää on käytännössä mahdoton selvittää täältä ulkopuolelta, vaikka seuralla on tietysti selvä kuva siitä missä mennään iän suhteen. Asia on kuitenkin arka ja siksi mitään lukuja ei julkisteta. Oma asiansa on se, että Eurooppa ja Amerikka+Kanada ovat monilta osin erilaisia tässä suhteessa. Mun valistunut arvaus on, että viiskymppisyys on jonkinlainen kipuraja, johon on tultu hallintoelimen nimitysten myötä.

Kokonaan oma asiansa on kehittyvät maat, joissa on entisiä katolisia aikuiskäännynnäisiä, plus sitten entinen itäblokki aikuiskäännynnäisineen. Olen lukenut arveluja, että nimenomaan nämä kaksi tekijää ovat vaikuttaneet siihen, että oppi vuoden 1935 merkityksestä meni likakaivoon. Se ei tietty ole mitään uutta ja mullistavaa, 'ovi sulkeutui' ensimmäisen kerran jo 1881, mutta Jehova avasi sen raolleen samaan malliin kun 1935-ovi avattiin hiljan.

[Markku Meilo]

Olisipa hyvinkin. Vielä näin herää mieleen kysymys, että missä määrin tuommoisesta taivaaseen pääsevien jutusta voi todistajat keskenään jutustella.

En ole haalinut luitani sisälle mihinkään jt-kokouspaikkaan noin neljään vuosikymmeneen, joten nykymenoa voin lähinnä arvailla. Nuoruudessani tuo rasvattujen luokka oli melko lailla tabu aihe. Heidät tietysti tunnistettiin ja heitä tietyllä tavalla kunnioitettiin ja etäisesti pidettiin korokkeella, mutta oman muistikuvani mukaan asiasta ei oikeastaan koskaan keskusteltu sen enempää. Tulee myös muistaa, että vielä tuolloin pyrittiin seurakunnanpalvelijat valitsemaan voidelluista, mikäli he olivat riittävässä määrin terveiden kirjoissa. Valtaosa muistelemistani voidelluista oli hieman persoonallista väkeä, tai kuten silloin sanoimme; 'vähän onnellisia'. Mulle jäi mielikuva, että silloiset rasvatut ajattelivat hieman enemmän 'jalat irti maasta' -tyylisesti kuin rasvaamattomat. Mikä tietysti sopii yleiskuvaan paremmin kuin hyvin.