Se alkuperäinen käärme

[Lohikäärme]

Olen Lohikäärme, epäaktiivinen jehovan todistaja. Olen jo pidemmän aikaa seurannut palstaa ja kommentoinutkin anonyyminä, mutta vihdoin päätin rekisteröityä.

Erotettuna en ole koskaan ollut, vaikkakin aika lähellä sitä. Näin jälkikäteen ajateltuna se olisi voinut olla helpotus.

Kuten moni muukin, olen kaksoiselämää elävä jehovan todistaja... Seurakuntaan soluttautunut Lohikäärme.

[Tony]

Olen siis kaksoiselämää elävä perheenisä, aktiivinen jehovan todistaja... Seurakuntaan soluttautunut Lohikäärme.

Mitähän tästä vielä seuraa?

Aika näyttää, jos on näyttääkseen.

Sillä välin voit vaikka kokoontumisissa tarkastella ohjelmaa kriittisesti ja hymähdellä erilaisille lapsellisille kehäpäätelmille ja vt-seuran totuuksille, jotka eivät tarvitse tulta palaakseen. Pitäähän soluttautuneen lohiksenkin viihtyä edes jollakin tapaa.

Oletko ajatellut tulevaisuuttasi järjestössä miltä kannalta, onko aikomuksesi jäädä sinne lopullisesti vai tehdä pesäero joskus myöhemmin? Mikä järjestössä pitää, jos eivät lapset. Vaimo?

Niin ja tervetuloa palstalle ihan rekisteröitynäkin!

[Lohikäärme]

---

[Aaac]

Tervetuloa! Sinunlaisia on seurakunnissa varmasti paljon. Irtautuminen perheellisenä voi olla ylivoimainen ponnistus. "Kulttuuriuskovaisena" jatkaminen voi olla kuitenkin pitemmän päälle todella rassaavaa.

[rippeli]

Tervetuloa palstalle. Mukava saada asioihin hieman erilaista näkökulmaa, sillä olethan tosiaan lahkossa sisällä. Kuulet ja näet enemmän lahkon nykymenoa kuin useimmat palstalla vierailevat.

[Lehtiveli]

Tervetuloa palstalle! Toivottavasti esimerkkisi rohkaisee muitakin vielä järjestön jäseniä rekisteröitymään palstalle. On aina mukava saada kommentteja myös hieman eri suunnalta.

[Berzerk]

Tervetuloa!

Meitä "tapauskovaisia" on siis nyt yksi lisää...

Berzerk

[Markku Meilo]

aktiivinen jehovan todistaja...

Annoin juuri korvieni kuulla Guy Piercen puheen, niin ja sitä edeltäneen puheen. Siinä kuunnellessa tuli mieleen, että laisessasi tilanteessa olevat varmaan ovat ehkä oppineet suhtautumaan asioihin siten, että ne menevät toisesta korvasta sisään ja tulevat jälkiä jättämättä toisesta korvasta ulos. Itsellä kun on ollut piakkoin 40 vuoden yhtenäinen tauko kokouksissakäynnissä, niin molemmat puheet olivat kovin omituista kuunneltavaa.

Jos olisin ollut paikan päällä, niin olisi ollut lievää suurempaa vaikeutta olla hiljaa siinä vaiheessa kun toistettiin vanha vale Rhodes-stipendistä ja Fred Franzista. Jälkimmäinen puhe olikin pelkkää asiasisällyksetöntä hengennostatusta ja kiiltokuvien maalailua.

Tuli mieleen kysyä, että mitä sinä ajattelet tai millaisia tuntoja käy ajatuksissasi kun kuulet tai näet jotain sellaista, minkä tiedät olevan perää vailla? Meneekö se todella jälkiä jättämättä toisesta sisään ja toisesta ulos?

[Jakke]

Tervetuloa. Hienoa että rekisteröidyit, koska on jotenkin kiinnostavampaa lukea nimimerkillä kirjoittavien mielipiteitä, kun niitä voi sitten mielessään assosioida aiempien kommenttien yhteyteen ja sillä tapaa tavallaan oppii tuntemaan kirjoittajia.

Itse elin vuosikausia kaksoiselämää ja koin sen pidemmän päälle äärimmäisen rankaksi. Tietenkin tämä vähän riippuu siitä mitä kaksoiselämään sisältyy. Sinulla on vielä lapsi JT-kuvioissa mukana, se tuo omat hankaluutensa ratkaisujen tekoon. Teitä samassa tilanteessa olevia on seurakunnissa paljon. Hienoa, että ennakkoluulottomasti otat selvää asioista. Ajan mittaan tiedät kyllä mikä on sinun kohdallasi oikea ratkaisu, jatkatko samaa taiteilua seurakunnan yhteydessä vai teetkö jotain muuta.

Sanot "edistyneesi" vuosien mittaan hengellisemmän vaimosi kanssa eläessäsi. Näin kävi minullekin ja nimityksen napsahdettua omalle kohdalleni, karisi nimitysmenettelyltä viimeinenkin uskottavuus minun silmissäni.

Mutta siis todellakin mukavaa saada sinut tänne ihan rekisteröityneeksi jäseneksi.

[hijt]

Juu ei oo varmaankaan herkkua tuo tilanne kun siihen liittyy oma perhekin. Aina on olemassa se riski, että jos/kun ero järjestöstä tulee ajankohtaiseksi, jopa omat lapset kääntävät sinulle selkänsä. Siihenhän se Seura nimenomaan kannustaa, ja toisenlainen toiminta eli yhteydenpito omaan perheenjäseneen on pidettävä Seuran Rakkaudellisilta Paimenilta salassa. Mulle kävi siis päinvastoin, vanhemmat hylkäsivät oman tyttärensä. Tosin mulle ja muillekin se selitettiin niin päin, että minä olen pahuuttani kääntänyt heille selkänsä jättämättä heille vaihtoehtoja. Ja tähän piti taivuttaa isoäiti ja siskokin. Kyllä minä sen tiesin etteivät he päätöstäni iki kuuna päivänä hyväksyisi, mutta en silti olisi ikinä uskonut, että Seuran Rakkaudelliset Säännöt Jotka Ovat Kaikkien Parhaaksi otetaan eron tultua voimaan kirjaimellisesti käyttöön. Totuus olikin sitten karumpi.

[Lohikäärme]

---

[Lohikäärme]

---

[Tony]

Mulle kävi siis päinvastoin, vanhemmat hylkäsivät oman tyttärensä. Tosin mulle ja muillekin se selitettiin niin päin, että minä olen pahuuttani kääntänyt heille selkänsä jättämättä heille vaihtoehtoja. - - Kyllä minä sen tiesin etteivät he päätöstäni iki kuuna päivänä hyväksyisi, mutta en silti olisi ikinä uskonut, että Seuran Rakkaudelliset Säännöt Jotka Ovat Kaikkien Parhaaksi otetaan eron tultua voimaan kirjaimellisesti käyttöön. Totuus olikin sitten karumpi.

Väkivaltaa - fyysistä tai psyykkistä - hallintakeinokseen käyttävillä tahoilla on tapana antaa uhrin ymmärtää, että väkivalta on uhrin - ei väkivallalla hallitsevan - syy. Vt-seura toteuttaa täysin samaa kaavaa, eli syyllistää uhrin sen (vt-seuran) omasta toiminnasta. Se on vt-seuran mukaan lahkosta lähtijän vika, että tätä kartetaan ja että tämä on ystävilleen ja sukulaisilleen kuollut - ei tietenkään vt-seuran tai sen vaatimuksia toteuttavien jehovantodistajien vika.

Kun lukee erilaisista väkivallan muodoista, niiden toteuttamiskeinoista, tavoitteista ja vaikutuksesta uhriin, niin vt-seuran toimintatavoissa ja hallintakeinoissa on valitettavan paljon yhteistä lähes minkä tahansa psyykkisen väkivallan kanssa. Jos ajatellaan vaikka perheväkivaltaa, niin sivuilla http://www.kriisikeskussjk.fi/vakivalta.htm todetaan mm. näin:

Väkivallan uhri tuntee pelkoa eikä ehkä uskalla tai jaksa hakea apua. Unohtaminen ei kuitenkaan lopeta väkivaltaa. Jos väkivalta on alkanut, se ei lopu itsekseen. Väkivallan uhrin on usein vaikea irrottautua väkivaltaisesta suhteesta. Lähdön esteinä voivat olla

□ Ei paikkaa, minne mennä
□ Ei ketään, jonka puoleen kääntyä
□ Epävarma tulevaisuus
□ Häpeä (muut saavat tietää)
□ Itsensä syyllistäminen perhe-elämän epäonnistumisesta
□ Keskinäinen riippuvuus (huoli väkivallan tekijän selviytymisestä)
□ Kiintymys väkivallan tekijään
□ Kokemus epäonnistumisesta vanhempana ja puolisona
□ Pelko lasten huoltajuuden menettämisestä
□ Sukulaiset
□ Taloudelliset/uskonnolliset/kulttuurilliset syyt
□ Tottumus
□ Usko, että väkivallan tekijä muuttuu

Väkivalta voi myös lamaannuttaa niin, että siitä tulee normaali osa elämää ja arkea eikä toisenlainen elämä tunnu edes mahdolliselta.

Se että edellä mainitusta listasta vähintään yksitoista tai kaksitoista kohtaa kolmestatoista pätee myös vt-seuran kohdalla, ei ole mielestäni ollenkaan sattumaa, vaan selkeä seuraus uskonnolla hallitsemisesta ja psyykkisestä väkivallasta.

Siksi minä ja sinä, kuten varmasti kaikki jehovantodistajuudesta lähtijät podimme tai podemme syyllisyyttä lähtemisestä, vaikka todellisuudessa tuon syyllisyyden aiheuttaa vain ja ainoastaan vt-seuran tapa käyttää psyykkistä väkivaltaa hallitsemiseen.

[Markku Meilo]

Mutta riittääkö minulle se että puolet uskontoni opetuksista uppoaa ja puolet ei? Tätä olen jo pitkään pohtinut.

Kun sitten vielä tulisi helliä mielikuvaa,että todellakin eläisi hengellisessä paratiisissa maailman onnellisimpien ihmisten keskuudessa. Joko on suljettava itsensä todellisuudelta tai oltava itselleen epärehellinen, muuten tuossa mielikuvassa ei voi elää loputtomasti.

... hyvä karismaattinen puhuja saa ihmeitä aikaan. Sitä melkein alkaa uskomaan kaiken mitä puhutaan...

Juu, oli siinä retoriikka huipussaan, heti alkuun mielisteltiin yleisö vastaanottavaksi. Siinä kun mr Pierce selitti kuinka hän haluaisi niin mielellään puhua suomenkieltä, minä ajattelin että kuinka monta eri kieltä herra onkaan puheissaan maininnut vastaavalla tavalla.

[StereoX]

Kaikissa uskonnoissa on hyvää. Ja monelle riittää oma henkilökohtainen suhde jumalaan.

Minä näen todistajien uskossa paljon pahaa.. koska ulkopuolelle kerrotaan eri sanomaa, kuin mitä se käytännössä on. Mutta näin se on kaikissa muissakin uskonnoissa.

Itsäni ärsyttää todistajien uskonnossa se valtava kontrollin määrä. Ihmisen saa uskottelemaan itselleen kaikkea..

Koita kestää ja tervetuloa.. elämäsi ei varmasti helppoa.