Aikuisiällä minäkin opiskelujani jatkoin. Kukaan ei sitä vastustanut, varsinkin kun tuleva ammattini oli seuran kehoitusten mukainen.
Useampi iäkäs JT kuitenkin varoitteli opiskelun vaaroista. Heidän kokemustensa mukaan suurin osa korkealle koulutetuista "ylpistyy" ja jättää järjestön, heh
Oikeassapa olivat. Silmät aukenivat todellisuuksille ja jätin hiekkalaatikon ja "isot pojat" lapioineen.
Jehovan todistajat ja opiskelu
Valvoja: Moderaattorit
-
- Viestit: 76
- Liittynyt: 08.05.2007 17:54
- Paikkakunta: Hampuri
Ikää on 35, joten eläkeikään on vielä aikaa...Japi-40 kirjoitti:Kuinkas paljon sitä ikää on? Yliopistot on kuule täynnä aikuisia. Minäkin kävin iltalukion aikuisena ja siitä sitten yliopistoon, hyvin onnistui vaikka suurimman osan yliopistoajastakin olin töissä, jopa täysipäiväisesti. Opinoissa hyvin menestyvä voi suunnitella vaikka tutkijan uraa, hyvin ehtisit mukaan jos ei aivan eläkeikä kolkuttele...Isoptera kirjoitti: Tästä olen siis syvästi katkera entiselle jehova-minälleni! Ikää on jo sen verran, ettei ammatin ja siihen tarvittavan työkokemuksen hankkiminen ole enää niin helppoa. Miten nöyryyttävää on ilmoittautua työkkäriin ja kirjoittaa papereihin "siivooja", kun oma sisäinen minä janoaisi aivan toisenlaisessa kategoriassa oleviin tehtäviin. Siksi en aio hakea työtä enää lainkaan! Tässä asiassa olen elämääni pettynyt, syvästi pettynyt. Kiitos Vartiotornin propagandalle!
Enemmän minua estää tämä ulkomailla asustelu, kun ei rohkeus riitä aloittamaan opiskelua vieraalla kielellä ja vieläpä penskojen parissa. Täällä ei aikuisopiskelu ole niin suosittua ja tunnettua kuin Suomessa. Haaveilla tietenkin aina voi...
Minä aloitan opiskelun iltakoulussa.Päivät käyn työssä. Saa nähdä kuinka jaksaa.
Omien unelmien toteuttaminen antaa uskomattomasti voimia. Varmasti tulee olemaan ainakin joskus rankkaa, kun on tenttiviikot ja jos elämässä on jotain muuta sillä hetkellä menossa ja duunit stressaa jne. Mutta saat varmasti opinnot suoritettua, kun motivaatiota on vaikka muille jakaa
Itse opiskelin unelma-ammattiini yksinhuoltajana, hoitovapaalla nykyisestä työstäni, iltaisin. Päivät hoidin tyttöäni. Rankkaa oli aika-ajoin ja varsinkin taloudellisesti ja lapsen hoitajaongelmien kanssa, mutta se fiilis, mikä tuli unelman toteuttamisesta kantaa vielä monet vuodet eteenpäin! Opiskelu itsessään oli helppoa - olihan se juuri sitä mitä halusin. Valmistumispäivänä kaiken uurastuksen, itkut, huonon omantunnon ja "konkurssin" kruunasi se, kun sain koulun parhaan oppilaan stipendin. Takana istuva opettajani puristi minua olkapäästä ja kuiskasi, että jokainen opettaja oli yksimielisesti sitä mieltä, että stipendi kuului minulle.
Todistajana kynttilää pitäisi pitää vakan alla, ei saisi tavoitella mitään maailmallista saati sitten itsensä kehittämistä muuten kuin teokraattisesti. Kunnianhimo sanana on teilattu niin, että se vieläkin kalskahtaa jollain muotoa pahalta. Kun sitten terveellä tavalla haluat pyrkiä eteenpäin ja saavutat tavoitteen ja muutkin näkevät sen ja sinut jopa palkitaan siitä, sitä itsensävoittamisen tunnetta ei voita mikään. Mielettömästi tsemppiä opiskeluun Siitä se lähtee ja koko elämä on yhtä opiskelua, joten saavutat vielä vaikka mitä!
Omien unelmien toteuttaminen antaa uskomattomasti voimia. Varmasti tulee olemaan ainakin joskus rankkaa, kun on tenttiviikot ja jos elämässä on jotain muuta sillä hetkellä menossa ja duunit stressaa jne. Mutta saat varmasti opinnot suoritettua, kun motivaatiota on vaikka muille jakaa
Itse opiskelin unelma-ammattiini yksinhuoltajana, hoitovapaalla nykyisestä työstäni, iltaisin. Päivät hoidin tyttöäni. Rankkaa oli aika-ajoin ja varsinkin taloudellisesti ja lapsen hoitajaongelmien kanssa, mutta se fiilis, mikä tuli unelman toteuttamisesta kantaa vielä monet vuodet eteenpäin! Opiskelu itsessään oli helppoa - olihan se juuri sitä mitä halusin. Valmistumispäivänä kaiken uurastuksen, itkut, huonon omantunnon ja "konkurssin" kruunasi se, kun sain koulun parhaan oppilaan stipendin. Takana istuva opettajani puristi minua olkapäästä ja kuiskasi, että jokainen opettaja oli yksimielisesti sitä mieltä, että stipendi kuului minulle.
Todistajana kynttilää pitäisi pitää vakan alla, ei saisi tavoitella mitään maailmallista saati sitten itsensä kehittämistä muuten kuin teokraattisesti. Kunnianhimo sanana on teilattu niin, että se vieläkin kalskahtaa jollain muotoa pahalta. Kun sitten terveellä tavalla haluat pyrkiä eteenpäin ja saavutat tavoitteen ja muutkin näkevät sen ja sinut jopa palkitaan siitä, sitä itsensävoittamisen tunnetta ei voita mikään. Mielettömästi tsemppiä opiskeluun Siitä se lähtee ja koko elämä on yhtä opiskelua, joten saavutat vielä vaikka mitä!