Veljesseura.org

Joskus on aktiivitodistajille ollut tärkeää sanoa, että lahkon jättänyt on katkera

Kun Hälsa nro 6 v. 2008 sisältää katkeruutta koskevan artikkelin, otan siitä pari kohtaa

Kysymyksessä on vanhat psyykkisesti käsittelemättömät vääryydet
Katkera ihminen näkee olemassaolon negatiivisena ja kokee itsensä toisten väärinkohtelemaksi.

Syynä on elämykset, että ei olisi kyllin hyvä.

Kielteisestä minäkuvasta pääsee pois oppimalla hyväksymään ja pitämään itsestään

Vieras kirjoitti:Kielteisestä minäkuvasta pääsee pois oppimalla hyväksymään ja pitämään itsestään

Joo. Jos ensimmäiset pari vuosikymmentä oppii/opettelee ympäristönsä kaltaiseksi droidiksi, niin kai siinä suunnilleen saman verran saattaa vierähtää poisoppimiseenkin? Eli viiden vuoden päästä meikäläinenkin on normaali

"Luopioon" liitetään todellakin aina epiteetti "katkera". "Katkerasta luopiosta" puhuminen on jepuille osa "puhdasta kieltä". Näin luopioihin assosioidaan pejoratiivinen konnotaatio.

Sivumennen sanoen, tällaisen toiminnan taustalla on vanha oletus ajattelun kielellisestä luonteesta. Jeput olettavat, että kun jatkuvasti puhuu jostakin nimittäen tätä "katkeraksi", tuon ilmauksen toistaminen vaikuttaa lähes huomaamattomalla tavalla ajatteluun. Moderni kognitiivinen NLP-psykoterapia rakentuu luonnollisesti saman oletuksen varaan.

On meikäläistä sanottu "katkeraksi luopioksi." Yhdelle sanoin että huumorilla Jehovan todistajiin suhtautuva entinen Jehovan todistaja.

Salkkumies kirjoitti:Näin luopioihin assosioidaan pejoratiivinen konnotaatio.

Olen toisinaan luullut itseäni sivistyneeksi mieheksi, mutta näköjään opeteltavaa riittää vielä ja rutkasti No eihän siinä muu auta kuin ottaa sivistyssanakirja kauniiseen käteen... aina kuitenkin sen verran kiinnostaa, että mitä itseeni (=luopio) onkaan sitten assosioitu?!?

Ihminen voi ja saa olla katkera tultuaan kohdelluksi väärin. Katkeruutta voi olla jehovantodistajia kohtaan, kun toteaa, että on enemmän tai vähemmän pituisen ajan tullut suomeksi sanottuna kusetetuksi. Ihmisellä on vain yksi elämä eikä sen tuhlaaminen toisten pillin mukaan tanssien ole oikein silloin, kun on kyse uskonnollisesta valheesta, jota harjoitetaan erilaisen liiketoiminnan takia. Tunne on sama kuin jos olisi tullut hyväksikäytetyksi. Jehovantodistajien tekemälle vääryydelle ei saa koskaan oikeutta järjestön taholta, koska järjestö on "täydellinen, virheetön ja erehtymätön".

Eri juttu on sitten se, että lahkon mielenhallinnassa olevat käsittävät "katkeran luopion" katkeruuden johtuvan jotenkin luopiosta itsestään. Niin kuin katkeruus olisi luopiotoiminnan käyttövoima. Katkeruus on kielteinen tunne ja "katkerassa luopiossa" yhdistyy kaksi kielteistä sanaa, jolloin assosiaatio on hyvin kielteinen. Rivitodistajan ajattelu ei yllä näiden sanojen pintaa syvemmälle, koska jehovantodistajien itsenäinen ajattelu on tukahdutettu. Propagandasanasto uppoaa naiiveihin.

Jos katkeruutta esiintyy, se ei johdukaan luopiosta, vaan tästä "erehtymättömästä" järjestöstä. Katkeruuden syy on siis järjestö ja sen epäeettinen toiminta. Rivitodistaja ei pysty ajattelemaan eteenpäin: miksi luopio olisi katkera? Kummassa vika piilee katkeruuden suhteen: luopiossa itsessän vai Järjestössä? Rivitodistaja ei kykene syyttämään järjestöä, joten katkeruuden syy on luopiossa ja luopion toiminnan käyttövoima. Siis mielenhallinnassa olevan ajatusmaailmassa. Yleensä kaikissa ongelmatilanteissa Järjestöllä ja vanhimmilla on tapana syyttää seurakuntalaista itseään. Järjestössä ja opetuksissa ei ole vikaa.

Jehovantodistajista eroaminen luo tilanteen, jota eronnut ei koskaan pysty käsittelemään suhteen toisen osapuolen, Järjestön kanssa loppuun. Järjestö ei kykene dialogiin, koska sen pääasiallinen tehtävä on tuottaa ylhäältä annettua uskonnollista propagandaa. Koska järjestön syyttävä sormi osoittaa luopioon, voi luopiolle tai eroavalle tulla tunne, että vika olisi luopiossa itsessään, mutta toisaalta vielä ahvempi voi olla tunne väärin kohtelemisesta. Luopiotoiminta on myös sitä, että haluaa korjata tuon vääryyden ja tuoda ajatuksensa ihmisille julki. Oikeuden saaminen valtaväestön parissa onnistuu hyvin. Asenteet jehovantodistajia kohtaan ovat nykyään hyvin kielteiset, huomaahan sen ovenavaajien tylyydestä, kun todistajat yrittävät myydä lehtiä ja käännyttää. Kun saa oikeutta valtaväestön parissa, katkeruus alkaa hälvetä. Oikeutta ei kannata Järjestön taholta yrittääkään hakea, mutta on erittäin tärkeää tuoda julki näkemyksensä ja kokemuksensa jehovantodistajista, ettei kukaan onneton raukka enää lankeaisi samaan tarkasti rakennettuun ansaan.

Kun aikaa kuluu ja lukee näitä palstoja, kirjoittelee, ajatukset alkavat selvetä ja tulee riittävä etäisyys Järjestöön ja sen lapsellisiin opetuksiin. Olo rauhoittuu ja voi tuntea onnea, ettei enää tarvitse ponnistella valheen vuoksi. Elämään tulee muuta rikasta sisältöä ja vanha unohtuu. Vähän ajan kuluttua voi naurahtaa, kuinka hassu tai typerä sitä on ollutkaan tuossa jehovantodistajatouhussa. Kävin tosissani ihmisten ovilla esittelemässä yliväritettyjä paratiisikuvia ja väittelin tosissani, kun joku ei ottanut uskoakseen Järjestön opetuksia, joita minun oli velvollisuus ihan raportein vahdittuna toitottaa ihmisille. Alkukatkeruus vaihtuu leppoisaksi itseironiaksi.

Ja tämä ei ole mitään "hengellistä sodankyntiä". Minulla on kirjoitusessani aivan maalliset tavoitteet. Tuon esiin asioita, joista saattaa jollekulle, ehkä tutkistelua harkitsevalle kiinnostuneelle tai kenelle tahansa muulle olla hyötyä. Ettei kenenkään muun enää tarvitsisi kokea katkeruutta epäoikeudenmukaisuudesta tai ihmisistä, jotka vähän tiukemman paikan tullen ovat valmiita hylkäämään lähimmäisensä.

Guest kirjoitti: Kysymyksessä on vanhat psyykkisesti käsittelemättömät vääryydet
Katkera ihminen näkee olemassaolon negatiivisena ja kokee itsensä toisten väärinkohtelemaksi.

Annoin tällä viikolla näytteen "katkeran luopion" toiminnasta.

Olin keskiviikkoaamulla eräällä rautatieasemalla ja hiukan aamuäreänä, kun sitten näin eläkeiässä olevan vanhan jehovantodistajamiehen seisovan lehtineen asemalla. Koska junani tuloon oli hiukan aikaa, niin päätin ilman sen kummempia pohdintoja ottaa äijän hampaisiini.

Lausuin pari sanaa "1975 ja sukupolvi" ja esittelin sitten itseni entiseksi jehovantodistajaksi ja kerroin hylänneeni lakon valheet. Äijä yritti mussuttaa jotain vastaan ja heitin hänelle, että hänen jumalansa vaatii veriuhreja ja veri-itsemurhia, kun jehovantodistajat kieltäytyvät verestä. Äijä selitti jotain "täsmentyneestä" - vrt. vaalirahailmoituksiaan korjailleet poliitikot - ymmärryksestä ja kysyi miten pitäisi toimia. Vastasin, että pitää ottaa verta ja elää. Äijä heitti jotain Jeesuksen veren pelastuksesta, jolloin syytin jehovantodistajia leivästä ja viinistä kieltäytymisestä ja sanoin jehovantodistajien olevan valheen isän Saatanan lapsia. Äijä lähti käpyttelemään pois paikalta.

Varmaan moinen "todistukseni" oli tuosta jehovantodistajasta osoitus luopioiden katkeruudesta ja en edes pyrkinyt peittämään "katkeruuttani". Menin odottamaan junaa ja olin tyytyväinen, että olin tullut hiukan ravistelleeksi tuota lahkolaista.

AchanBeroean kirjoitti:Annoin tällä viikolla näytteen "katkeran luopion" toiminnasta.

Olin keskiviikkoaamulla eräällä rautatieasemalla ja hiukan aamuäreänä, kun sitten näin eläkeiässä olevan vanhan jehovantodistajamiehen seisovan lehtineen asemalla. Koska junani tuloon oli hiukan aikaa, niin päätin ilman sen kummempia pohdintoja ottaa äijän hampaisiini.

Lausuin pari sanaa "1975 ja sukupolvi" ja esittelin sitten itseni entiseksi jehovantodistajaksi ja kerroin hylänneeni lakon valheet. Äijä yritti mussuttaa jotain vastaan ja heitin hänelle, että hänen jumalansa vaatii veriuhreja ja veri-itsemurhia, kun jehovantodistajat kieltäytyvät verestä. Äijä selitti jotain "täsmentyneestä" - vrt. vaalirahailmoituksiaan korjailleet poliitikot - ymmärryksestä ja kysyi miten pitäisi toimia. Vastasin, että pitää ottaa verta ja elää. Äijä heitti jotain Jeesuksen veren pelastuksesta, jolloin syytin jehovantodistajia leivästä ja viinistä kieltäytymisestä ja sanoin jehovantodistajien olevan valheen isän Saatanan lapsia. Äijä lähti käpyttelemään pois paikalta.

Varmaan moinen "todistukseni" oli tuosta jehovantodistajasta osoitus luopioiden katkeruudesta ja en edes pyrkinyt peittämään "katkeruuttani". Menin odottamaan junaa ja olin tyytyväinen, että olin tullut hiukan ravistelleeksi tuota lahkolaista.

Ymmärrän hyvin katkeruutesi, Achan. Olethan kuitenkin itse liittynyt Jehovan todistajiin ja joutunut olemaan heidän uhrinaan toista vuotta.

Ihailen myös suoritustasi, eiköhän sankaritekosi jälkeen "Äijän" lisäksi Jehovan todistajien hallintoelin pikkuhiljaa vapise!

Witless kirjoitti:Ymmärrän hyvin katkeruutesi, Achan. Olethan kuitenkin itse liittynyt Jehovan todistajiin ja joutunut olemaan heidän uhrinaan toista vuotta.

Elämä on kuulemma lyhyt, joten kai jo parin vuoden menetyksestä voi katkeroitua?

Itse en koe olevani varsinaisesti katkera, mutta kyllähän tuo normaalin nuoruuden menettäminen kovasti harmittaa. Samoin se, että ihan itsenäisesti lahkon painostamana päätin, etten mene lukioon. Näin ammattikorkeassa kyllä huomaa selvästi ketkä ovat senkin opinahjon käyneet ja ketkä tuskailevat matematiikan ja fysiikan parissa..

Alueveli kirjoitti:

Witless kirjoitti:Ymmärrän hyvin katkeruutesi, Achan. Olethan kuitenkin itse liittynyt Jehovan todistajiin ja joutunut olemaan heidän uhrinaan toista vuotta.

Elämä on kuulemma lyhyt, joten kai jo parin vuoden menetyksestä voi katkeroitua?

Kyllä varmaan voi, en epäile hetkeäkään. Lisäksi itseäni suorastaan v*tuttaisi jos olisin tullut liittyneeksi omaehtoisesti moiseen huijarijärjestöön.

Yhtään en halua antaa ohjeita muille, mutta kokisin että moisen virheen tehneenä en välttämättä haluaisi keskittyä kovin pitkään antamaan ohjeita muille. Erityisesti en sellaisille jotka on Jehovan todistajiin pikkulapsesta pakotettu. Mutta se on vain minun mielipiteeni.

Olen pahoillani ja säälin niitä, jotka ovat mieleltään kahlittuna vt-seuran valheelliseen propagandaan. Jos se halutaan tulkita henkilökohtaiseksi katkeruudeksi, olkoon niin, mutta olen pahoillani myös sen puolesta, joka haluaa tulkita säälini ja pahoitteluni ainoastaan negatiiviseksi, henkilökohtaiseksi katkeruudeksi.

Tällaiset surulliset tunteet tietenkin korostuvat jos lahkossa on läheisiä tai muita itselle tärkeitä henkilöitä.

Kun ihminen taistelee tietään kohti normaalia elämää vuosien lahkohelvetin jälkeen, tulee pintaan kaikenlaisia tunteita. Myönteisten tunteiden seassa on myös sitten niitä kielteisiä, eikä katkeruus ole suinkaan poissuljettu tuntemus.

Kyllä minä olin hyvinkin katkera, kun tajusin millaisessa harhamaailmassa elin 30v. Olin katkera vanhemmilleni jotka minut siihen pakottivat ja tietenkin itse lahkolle. Katkeruutta lisäsi tietenkin se, että jouduin rakentamaan koko lahkonjälkeisen elämän uudelleen nollapisteestä, koska minulla ei ollut ollenkaan "maailmallisia" ystäviä tai muutenkaan elämää seurakunnan ulkopuolella.

Väittäisin kuitenkin, että katkeruus on tässä tapauksessa hyvinkin terve ja tarpeellinen tunne. Kun kunnolla katkeroituu, ei tule mieleenkään alkaa madella takaisin lahkoon. Velipoika valitti minulle joskus siitä, ettei hän tajua miksi olen niin katkera, koska se ei kuitenkaan hyödytä ketään. No nyt kun veli on palannut takaisin lahkokusetukseen, niin voin todeta että taitaa se katkeruus sen verran auttaa ettei samaan huijaukseen lankea montaa kertaa vapaaehtoisesti.

Alueveli kirjoitti:

Witless kirjoitti:Ymmärrän hyvin katkeruutesi, Achan. Olethan kuitenkin itse liittynyt Jehovan todistajiin ja joutunut olemaan heidän uhrinaan toista vuotta.

Elämä on kuulemma lyhyt, joten kai jo parin vuoden menetyksestä voi katkeroitua?

Korjataan nyt tuo "toista vuotta", jotta valhe ei muutu totuudeksi, jos sitä tarpeeksi toistetaan ja hoetaan. Aivopesuohjelman aloittaminen, lahkoon liittyminen, lahkoelämä ja lahkosta eroaminen ajoittuivat kohdallani vuosiin 1994-2000, joten puhun mieluummin seitsemästä (7) vuodesta. Ko. aika edusti erottuani neljäsosaa siihenastisesta elämästäni ja oli iso siivu nuoren aikuisen elämääni ja ajoittui tärkeisiin elämän ratkaisuvuosiin.

Ymmärrän, että lahkoon syntyneillä on vaikeampi olla katkeria vanhemmilleen, mutta minulla, joka tulin elämää kokemattomana nuorena aikuisena heikkona hetkenäni vietellyksi lahkoon sen valheellisilla lupauksilla, on oikeus halutessani olla hiukan katkera. Kauniina kesäpäivänä ei kuitenkaan jaksa moista.

Google ei antanut kuin mainoksen lehden ko nro:sta (hälsa bitterhet hakusanoina).

Muistutti kirjoittaja että kun katkeruus osuu naamalle, niin sehän ei ole tarkoitettua, vaan "muuten", mikä on hyvä lahkon jättäneiden keskenään muistaa.

Mielellään sanoisi että lahkojäsenten poisauttaminen auttaisi myös auttajan mielentilaan, mutta ei voi sanoa käsityksen perustuvan luettuun tutkimukseen vaan se on, tota, ainakin mukava ajatus.

Kallio lauloi aikanaan:
"En ole katkera mutta kuitenkin"

ja Hallikainen jatkoi:
"Turhaa, aivan turhaa,
on katkeruutta kantaa sisälläin.
Turhaa, aivan turhaa,
kun muuta ei voi muuttaa kuin itseäin"

niin silti VT -kusetus vituttaa...