Veljesseura.org

"Mee oolemme roohkeat, Jee-hoo-van Too-dis-ta-jat" laulettiin lapsuudessani, eli siihen aikaan kun "Jahve" vielä esiintyi Watchtowerin teksteissä, eikä pelkästään U2-yhtyeen. Saattaa olla kaukaa haettua (eikä välttämättä oman topicin arvoista), mutta aloin muistella vanhoja aikoja kun satuin eilen ostamaan iTunesista vanhan levyn. Tammikuussa 1986 avaruussukkula Challenger räjähti 73 sekunnin päästä laukaisustaan, minkä seurauksena ymmärrettävästi koko miehistö kuoli. Huomasin että tapahtumaa oli kommentoinut musiikillisesti ihailemani Prince Rogers Nelson, jonka albumin nimikappaleessa taiteilija laulaa "It's silly, no? When a rocket ship explodes and everybody still wants to fly." Eli lopun aikojen merkkejä tämäkin, on typerää enää edes yrittää, kun se raketti kuitenkin räjähtää. Vähän toinen lähestymistapa asiaan oli Richard Feynmanilla (mitenkään yrittämättä nostaa tätä hahmoa epäjumalaksi). Hän halusi vanhoilla päivillään osallistua Challenger-onnettomuuden tutkintakomissioon, ja sai tiettävästi aikaan suuria muutoksia NASA:n organisaatiossa. Ainoastaan yksi sukkula on sen jälkeen poksahtanut, ja se ihan eri syistä. Princestä tuli teoksensa jälkeen Jehovan todistaja, Feynman pysyi sitkeästi tieteellisen maailmankuvan edustajana kuolemaansa asti.

Tämän pitkän ja sekavan ajatuksen seurauksena tuli mieleeni vertailu Jehovan todistajien (ynnä muiden kreationistien) ja tieteellisen maailmankuvan omaavien ihmisten välillä. Watchtower muistaa usein korostaa miten paljon rohkeutta vaatii erottautua joukosta, Jehovan todistajat ne vasta ovat rohkeita! Se on ihan totta, Jehovan todistajia ei kelpuuteta "taviksien" joukkoon ateistien eikä kristittyjen keskuudessa. Erilaisena on aina vaikeaa. Ja kyllä, toisen maailmansodan aikana heitä jopa Saksassa tapettiin. Mutta entisenä Jehovan todistajana tulee mieleen kysymys rohkeuden määrästä ja laadusta. Kumpi on helpompaa/vaikeampaa: a) ottaa vastaan valmis "vakaumus" ja noudattaa sitä pilkulleen, palkintona on vapautus pohtimisesta ja lupaus ikuisesta elämästä b) todeta elävänsä rajallinen elämä ilman mitään lupauksia jatkosta, miettiä loppuikänsä elämän suuria kysymyksiä ja samalla pahimmassa tapauksessa joutua ottamaan osavastuu ihmiskunnan (näiden palloa täyttävien kaikenmaailman paskiaisten) tulevaisuudesta? Elämän ja kuoleman valinnoista siis.

Prince Rogers Nelson vs. Richard Feynman -tapauksessa voisin ainakin itse nähdä että ensin mainittu on nynny joka huonon LSD-tripin (ja lapsensa kuoleman) jälkeen antoi vastuun mielipiteistään ja tulevaisuudestaan uskonnolliselle lahkolle, jälkimmäinen rohkea uudistaja, joka edisti merkittävästi ihmiskunnan yrityksiä valloittaa avaruus, samalla mies vielä rohkeni vastustaa suurta USA:n valtion johtamaa organisaatiota. Joku muu taas voi nähdä vilpittömän Jehovan todistajan verrattuna paheelliseen materialistiin (Elämänkerta kertoo että Feynman oli valtavien tieteellisten saavutustensa lisäksi mm. suuri stripteasen ystävä, vaikkakin myös uskollinen aviomies). Näistä hahmoista voidaan minun mielestäni vetää isompaakin kuvaa. Ilmastonmuutos? Jehovan todistajana ei huoleta, Harmagedon hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä. Jos taas tätä uskoa ei satu olemaan, voi maapallon tulevaisuus tulla mieleen aika usein, jos ei itsensä niin ainakin jälkipolvien takia. Asia saattaa aika paljon jopa ahdistaa. Amerikan Yhdysvalloissa valtaa on viime vuodet pitänyt George Bush tyhmempi, joka käsittääkseni sattuu uskomaan siihen että tosikristityt ylöstemmataan viimeisenä päivänä ja maapallolle saa käydä miten käy. (Korjatkaa jos olen väärässä.) Georgen valinnat (esim. jyrkkä ei ilmastosopimuksille, ehdoton kyllä sodille) kertovat aika paljon myös hänen elämänkatsomuksestaan.

Niin että kumpi sun mielestäsi vaatii enemmän rohkeutta; liittyminen valtavirrasta poikkeavaan jengiin jossa vastuu annetaan korkeammille voimille vai täydellinen epävarmuus tulevaisuudesta ihan vaan ihmisen itsensä voimin? En minä vaan tiedä.

Tartun vielä sivuseikkaan. Jotkut optimistiset Jehovan todistajat(?) ovat halunneet uskoa että nykyinen JT Prince on tehnyt myös oman versionsa yhdestä Kingdom Melodies -laulusta:

http://www.youtube.com/watch?v=D315ck1c ... re=related

Princeä paljon kuunnelleena sanoisin että jos näin epätarkalla basso/rummut-soitolla toteutettu kopio soitettaisiin His Purple Highnessille, niin häntä alkaisi pelkästään tämän takia hävettää Jehovan todistajiin kuuluvat ääliöt, joita piisaa runsaasti (jos näin ei ole jo käynyt).

Witless kirjoitti:"Mee oolemme roohkeat, Jee-hoo-van Too-dis-ta-jat"

Jehovan todistajien erottautuminen muista on varsin pinnallista, etenkin Suomessa. Minusta Jehovan todistajuus ei vaadi rohkeutta, jeput ovat itse asiassa mitä suurimpia pelkureita. Ennen kaikkia pelätään vastuun ottamista omasta elämästä, pelätään erottamista, pelätään harmagedonia, pelätään demoneja. Natsi-Saksan yms. aikoina Jehovan todistajat eivät olleet rohkeita myöskään, vaan fanaatikkoja. He pelkäsivät niin paljon (heidän mielestään käsillä olevaa) Suurta Ahdistusta, että siihen nähden Hitler(in pelottelemat aivottomat) lakeijat olivat vähemmän pelottavia.

Maailmaan siirtyminen oli hyppäys pelottavampaan elämään.

Tuo rohkeus pyritään varmastikin selittämään käytännönläheisesti ujoillekin todistajanaluille vaatimukseksi mennä toisten oville vaikka sitten minkälaisiakin vastaanottoja saisikin osakseen. Ja tietysti muutenkin sääntöjen noudattamisessa rohkeana, käräyttää lahkotoveri rikkeistä.

Tieteellinen maailmankuva ja usko eivät tarvitse olla niin vastakohtaisia ja toisensa poissulkevia.

Kun yliopistoissa tutkitaan tieteellisin kriteerein Raamattua ja kristinuskoa ei lahkolla ole siihen pätevämpää suhtautumistapaa kuin noukkia itse rusinana pitämänsä osaset vartiotorniin ja kehua ne suuren oppineen käsityksiksi, taikka jos jokin käsitys tarvitsee aktiivista poistamistyötä, niin sanoa se luopiokristikunnan edustajan tutkimustulokseksi. Taikka sitten yleisluontoisella tasolla puhua saatanan vallassa olevista yliopistoista.

On Suomessakin uskovat tiedemiehet kirjoittaneet asiastaan kirjoja. Usko tosin ulkopuolisen silmin näyttää saavan eri painotuksia ja ilmenemismuotoja eri ihmisillä, ja uskonliikkeillä. Koetaan voimakkaammin esim. armoa taikka velvollisuutta.

Eikä kuuraketin ja auton onnettomuudella ole periaatteellista eroa, ero on vain alkupanostuksen ja käytetyn tekniikan suuruudessa, kiinnostuneiden ulkopuolisten määrässä ja usein odotettujen tulosten määrässä ja laadussa.

Kuitenkin parhaatkin lahkolaiset starttaavat kärryjään senkin jälkeen kun lehdistä lukevat liikenneonnettomuuksista.

Juu.

Tuli taas todettua tuo jeppuloitten rohkeus kun käväisin eilen kaupassa. Vanha tuttavani istui kahvilla kaupan kahvilassa (semmonen CM-tyylinen you know...) ja kun tunnistin hänet, niin tottakai hymyilin ja nyökkäsin tervehdyksesti. Tämä loistavan rohkea jepukka punasteli vaivaantuneena ja käänteli päätään pois. Menin tahallani ihan vierelle tutkailemaan makkaratiskiä ja seurailin reaktioita. Tuntui että ukkeli ihan oikeasti tukehtuu pullaansa. Hän varmaan pelkäsi kuollakseen, että sanoisin hänelle jotain. Olisi varmaan pyörtynyt jos olisin sanonut vaikkapa "pöö". Todellinen esimerkki rohkeudesta. Niin sitä hengellisiä sotia vaan voitellaan.

Eikös näissä viimeaikoina töllöttimestä tulleissa esityksissä yritetä kertoa jehovantodistajien olevan ihan samanlaisia taviksia kuin muutkin suomalaiset. Viis veisaavat rohkeasta erilaisuudesta. Esiintymisessä on melkoinen ero sellaisiin paikkoihin verrattuna, joissa JT-toiminta kohtaa ns. vastustusta.

rippeli kirjoitti:Juu.

Tuli taas todettua tuo jeppuloitten rohkeus kun käväisin eilen kaupassa. Vanha tuttavani istui kahvilla kaupan kahvilassa (semmonen CM-tyylinen you know...) ja kun tunnistin hänet, niin tottakai hymyilin ja nyökkäsin tervehdyksesti. Tämä loistavan rohkea jepukka punasteli vaivaantuneena ja käänteli päätään pois. Menin tahallani ihan vierelle tutkailemaan makkaratiskiä ja seurailin reaktioita. Tuntui että ukkeli ihan oikeasti tukehtuu pullaansa. Hän varmaan pelkäsi kuollakseen, että sanoisin hänelle jotain. Olisi varmaan pyörtynyt jos olisin sanonut vaikkapa "pöö". Todellinen esimerkki rohkeudesta. Niin sitä hengellisiä sotia vaan voitellaan.

Jos luopioiden sanalliset ahdistelut lisääntyvät, Watchtowerin on pakko ohjeistaa Todistajat pahan luopion kohdatessaan sulkemaan korvansa käsillään. Tarvittaessa voi myös tehostaa äänenvaimennusta hokemalla "eieieieieieieieiei". Tai miksi ei laulamalla "mee ooolemmee rohkeaaaat..." (No ei ne kyllä uskalla.)

a

Kovanyrkki kirjoitti: Todellisuudessa me emme tiedä kuka on todella rohkea/urhea, koska sellainen ominaisuus paljastuu vasta sitten, kun tuota poikkeuksellista rohkeutta tarvitaa. Usein rohkeudella yllättää sellainen, jolta sitä ei koskaan olisi odottanut.

Rohkea JT on pian ex-JT.

Kovanyrkki kirjoitti:

Witless kirjoitti:"Mee oolemme roohkeat, Jee-hoo-van Too-dis-ta-jat"

Minusta ajatus siitä, että jokin ryhmä olisi jotenkin ryhmänä toista rohkeampi on poliittista peliä, joko itsensä korottamiseksi tai toisten dumppaamiseksi. Jehovantodistajat (johto) ilman muuta, koittavat nostattaa henkeä omiensa keskuudessa ja haluavat luoda jäsenistöönsä paineita "rohkeudesta" joka saarnaa, vaikka läpi harmaan kiven. Todistelut siitä, että jehovantodistajat olisivat jotakin ihme pelkureita, on vain sama ajatus eri suunnasta esitettynä ja sukua ajatukselle "kaikki mustalaiset ovat varkaita" "kaikki neekerit ovat tyhmiä"

Minä uskon, että rohkeus on yksilöllinen ominaisuus Joka ei ole riippuvainen ihonväristä, uskonnollisesta vakaumuksesta tai vaikapa äidinkielestä.

Todellisuudessa me emme tiedä kuka on todella rohkea/urhea, koska sellainen ominaisuus paljastuu vasta sitten, kun tuota poikkeuksellista rohkeutta tarvitaa. Usein rohkeudella yllättää sellainen, jolta sitä ei koskaan olisi odottanut.

Olen samaa mieltä.

Pehmoluopio kirjoitti:Natsi-Saksan yms. aikoina Jehovan todistajat eivät olleet rohkeita myöskään, vaan fanaatikkoja.

Korjataan vähän, kyllä niitä oikeasti rohkeitakin Jehovan todistajia natsi-Saksassa oli. Vierailin männä viikolla Dachaun entisellä keskitysleirillä, siellä oli dokumenttia JT-miehestä, joka käytti saamaansa "erikoisvangin" aseman tuomia pieniä vapauksia mm. salakuljettaakseen ruokaa muille (ei-JT) vangeille.

Kovanyrkki kirjoitti:[
Minä uskon, että rohkeus on yksilöllinen ominaisuus Joka ei ole riippuvainen ihonväristä, uskonnollisesta vakaumuksesta tai vaikapa äidinkielestä.
--
Todellisuudessa me emme tiedä kuka on todella rohkea/urhea, koska sellainen ominaisuus paljastuu vasta sitten, kun tuota poikkeuksellista rohkeutta tarvitaa. Usein rohkeudella yllättää sellainen, jolta sitä ei koskaan olisi odottanut.

Tosi hyvin sanottu, olen samaa mieltä.

Sillä keskitysleirivangilla oli elämän pituus laskettavissa ihon ja luun välisen kudoksen ohenemisnopeudesta. Ainoan mielekkyyden elämälle oli aiemmin antanut lahko lupaamalla sitä kissapetojen taputusta, vai liekö vielä tuolloin ollut viinihörpyt taivaallisessa eedenissä.

empatisoitumiskyvylläni päädyn siihen tulokseen, että kaikista tuskallisinta olisi ollut kieltää aiemmankin elämänsä mielekkyys ja hylätä hyvän saippuamainosmallin mukaan tyrkytetty tuleva. Ainoa mielekäs toiminta mikä tulee mieleen tuossa tilanteessa on tuo lahkojuttu, muuten nollaa oman elämänsä merkityksen tässä ja nyt, siis ajatellen tapahtumahetkeä.

Kyseessä on ns yksittäistapaus, eikä sulje pois tilastollisia mahdollisuuksia jehovantodistajista, jotka yrittivät varastaa itselleen ruokaa, eikä myöskään muista vangeista, jotka pyrkivät olemaan auttavaisia tovereilleen.

Guest kirjoitti: Ainoan mielekkyyden elämälle oli aiemmin antanut lahko lupaamalla sitä kissapetojen taputusta, vai liekö vielä tuolloin ollut viinihörpyt taivaallisessa eedenissä.

Olivat taivasmatkalaisia ja monet kovinkin fanaattisia. Penton kertoo kirjassaan hemmoista, jotka kuolemalla uhattaessa hyppivät riemusta, koska pääsisivät hetimiten kaveeraamaan Jeesuksen kanssa. Se kun oli vielä tuolloin voimassa se Jehovan 1927 ilmoittama 1918 yhteislento-opetus (ja sen jälkeen jokainen yksitellen). Reilu vuosi sitten tuo yhteislento peruttiin ja ilmeisesti porukka palautettiin kalmoihinsa odottelemaan uutta yhteislentoa.

JT:nä oleminen vaatii varmaankin saman verran rohkeutta kuin vaikkapa mustalaisena eläminen. Kuuluu hyljeksittyyn joukkoon, mutta on omiensa keskuudessa hyväksytty niin kauan kun elää yhteisön sääntöjen mukaisesti.

EDIT: Tarkemmin ajatellen mustalaisuus vaatisi enemmän rohkeutta kuin JT-elämä. Mustalaisia sentään hyljeksitään aika paljon yleisemmin ja kyseiseen ryhmään kuuluvat tunnistetaan katukuvassa "tietyistä syistä" lähes 100%:n varmuudella.