Veljesseura.org

Millaisia kokemuksia teillä on Jehovan todistajien Raamatun lukemisesta, siis nimenomaan lukemisesta eikä vain joidenkin Seuran kirjallisuudessa mainittujen jakeiden etsimisestä?

Minä aikoinani luin paljon Raamattua, periaatteena vähintään kaksi sivua päivässä. Enkä vain lukaissut nopeasti läpi, vaan myös syvennyin lukemaani ja tein tarpeen mukaan jatkotutkimuksia ja muistiinpanoja. Jos aika oli tiukalla, niin minulle Raamatun lukeminen oli tärkeämpää kuin muun kirjallisuuden lukeminen.

Sain kyllä jo aivan alkuvuosista lähtien sellaisen kuvan, että toiset Jehovan todistajat eivät lukeneet Raamattua kuin korkeintaan sen verran mitä teokraattisen koulun ohjelma vaati. Monille ohje "lue Raamattua joka päivä" tarkoitti käytännössä esim. päiväntekstin lukemista. Onhan siinä se yksi jae joka päivälle...!?

Isoptera kirjoitti:Millaisia kokemuksia teillä on Jehovan todistajien Raamatun lukemisesta, siis nimenomaan lukemisesta eikä vain joidenkin Seuran kirjallisuudessa mainittujen jakeiden etsimisestä?

Pelkkää raamattua ajatuksen kanssa luetaan mielestäni aika vähän. Toki joitakin sellaisia on, mutta yleensä pelkkää raamattua itsekseen tutkivat ajautuvat ennenpitkää pois järjestöstä.

Itse olen muutaman kerran lukenut raamatun kannesta kanteen, mutta siihen se jäi. Jehovan todistajille "raamatun tutkiminen" tarkoittaa sitä, että lukee jotakin heidän julkaisuaan, jossa käsitellään jotain tiettyä raamatun paikkaa.

Ensin luetaan selite. Sitten luetaan jae raamatusta ja todetaan "näinhän se menee". Vaikka se ei välttämättä niin mene, jos raamattua itseään lukee ilman kirjallisuudessa annettavaa ennakkokäsitystä.

Isoptera kirjoitti:Millaisia kokemuksia teillä on Jehovan todistajien Raamatun lukemisesta, siis nimenomaan lukemisesta eikä vain joidenkin Seuran kirjallisuudessa mainittujen jakeiden etsimisestä?

Voisin sanoa saman koskevan niin Jehovan todistajia kuin kaikkia muitakin raamattua Jumalan sanana/tuottamana pitäviä = raamattua luetaan, mutta luettua ei ymmärretä.

Monet saattavat väittää lukevansa päivittäin, todellisuus lienee "päivän tekstin" ja Wirallisen WT-selityksen lukeminen. Monet kai lukee myös viikottaisen raamatunlukuohjelman mukaisen pätkän (mikä sen virallinen nimi nyt olikaan?). Minä en lukenut sitä juuri koskaan, jos en ollut jossain hihhulien luona kylässä jotka halusivat sen lukea yhdessä. (miten mukavaa ajavietettä! )

Tuli mieleen, että tarkoittaako raamatun tutkiminen ylipäätään sitä miksi vartiotorniseura sen mieltää. Jehovantodistajien raamatuntutkiminenhan on sitä, että luetaan vt-seuran kirjallisuutta ja otetaan sitä tekstiä tukemaan jae sieltä toinen täältä. Eihän se ole raamatun tutkimista, vaan vt-seuran kirjallisuuden tutkimista (tarkkaan ottaen lukemista).

Käsitykseni jonkin tutkimisesta, sisällyttää siihen johonkin paneutumista, ei johonkin muuhun ensisijaisesti (tässä tapauksessa vt-seran selittävään materiaaliin). Käytännössähän tämä ilmenee niin, että lähes kaikissa kokouksissa, tutkisteluissa ja muissa kokoontumisissa luetaan tai kuunnellaan n. 90%:sti vt-seuran tuottamaa materiaalia ja n. 10% koostuu itse raamatun lukemisesta. Harjoituspuhe nro 2 taitaa olla ainoita poikkeuksia tässä kohtaa.

Kysymykseni siis kuuluukin, tarvitseeko raamattu niin paljon selittelyä, että sitä itseään ei 'ehdi' juurikaan lukemaan? Tämä tapa toimia on myös omiaan jos halutaan väärentää raamatun omaa sanomaa, kun käytetään tiettyjä kohtia tukemaan milloin mitäkin opinkappaletta, mutta ei pysähdytä miettimään, mitä ne tässä kohtaa raamattua voisivat todella tarkoittaa. Missä yhteydessä ne on sanottu/kirjoitettu ja mikä on sen merkitys kokonaisuuden kannalta. Hyvänä esimerkkinä juuri verioppi ja sen raamatun 'perustelut'.

Tony Syrjänen kirjoitti:Kysymykseni siis kuuluukin, tarvitseeko raamattu niin paljon selittelyä, että sitä itseään ei 'ehdi' juurikaan lukemaan?

Minä käsittäisin, että Raamattu tarvitsee ennen kaikea tutkimista, jolla en tarkoita Raamatun selittelyä, vaan kyseisen aikakauden historian ja olosuhteiden huomioonottamista.

Selittelyesimerkkinä käy hyvin Vt-seuran parousia ja stauros, jotka molemmat hoidettiin puhtaasti 'sanakirjatasolla'.

Tämä tapa toimia on myös omiaan jos halutaan väärentää raamatun omaa sanomaa, kun käytetään tiettyjä kohtia tukemaan milloin mitäkin opinkappaletta, mutta ei pysähdytä miettimään, mitä ne tässä kohtaa raamattua voisivat todella tarkoittaa. Missä yhteydessä ne on sanottu/kirjoitettu ja mikä on sen merkitys kokonaisuuden kannalta. Hyvänä esimerkkinä juuri verioppi ja sen raamatun 'perustelut'.

Kylmä arkinen totuus on, että Raamattu on nippu Katolisen kirkon valikoimia kirjoituksia ja kirjoitukset on valittu nimenomaan Katolisen kirkon lähtökohdista. Absoluuttista Raamattua ei sellaisenaan ole olemassa (mitä nyt UMK:ssa), vaan kuka tahansa voi halutessaan kasata oman valikoimansa ja sanoa sen edustavan totuutta. Toki kilpailevan kirjoituskokoelman markkinointi on työläs ja aikaanvievä toimenpide. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta, Koraani on elävä esimerkki.

Mä en oikeastaan lukenut raamattua tosissani enkä ajatuksella. Mun tutkiminen oli lähinnä alleviivaamista, eikä siitä jäänyt kauheasti käteen. Mulle raamatun lukeminen ja tutkiminen oli teko, jolloin toimin oikein ja sain positiivista palautetta. Tein sitä oikeastaan vain sen takia. En voi sanoa että siitä olisi jäänyt mieleen yhtään sen enempää. En jaksanut useinkaan keskittyä raamatun lukemiseen ja tipuin joka kerta lukuaikataulusta pois. Johtui varmaankin pakosta.

Toisaalta olen nyt alkanut viime aikoina miettimään hengellisiä asioita enemmän. Nyt, kun en enää oksenna vt-seuraa, voisin ehkä aloittaa tutustumisen alusta. Mutta tällä kertaa aion tehdä sen omilla ehdoillani ja jos se ei nappaa, niin lopetan.

Markku Meilo kirjoitti:Kylmä arkinen totuus on, että Raamattu on nippu Katolisen kirkon valikoimia kirjoituksia ja kirjoitukset on valittu nimenomaan Katolisen kirkon lähtökohdista.

Tuosta en lähde inttämään. Mutta sittenhän voimme päätellä, että melko säälittäviä ovat katolisen kirkon oppineet olleet, kun ovat kasanneet sellaisen raamatun, että sitä on tarvinnut rapa-kansalta peitellä parituhatta vuotta.

Samasta raamatusta ponnisti Luther, ja Russell.

Onneksi en ole katolisen kirkon synninpäästön varassa. Mielelläni pidän syntini.

Polyester kirjoitti:... sitä on tarvinnut rapa-kansalta peitellä parituhatta vuotta.

Se vaan otti oman aikansa löytää taas oikea vaihe hallita massoja peittelemättä Raamattua. Vaihtelu virkistää.

Isoptera kirjoitti:Millaisia kokemuksia teillä on Jehovan todistajien Raamatun lukemisesta

Minulla on muutama "hauska" kokemus Raamatun lukemisesta toiselle Jehovan todistajalle. Ja kyseessä oli vieläpä Uuden Maailman käännös. Mm.nämä kaksi kohtaa aiheuttivat sen, että minulla sanottiin olevan "luopioajatuksia", kun luin suoraan Raamatusta:

*** (1. Korinttilaisille 5:11) – –Mutta nyt kirjoitan teille: lakatkaa olemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun seurassa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa. ***

Kerroin, että tuossahan sanotaan "veljeksi kutsutun" eikä "erotetun".

Toinen kohta oli tämä:

*** (2. Tessalonikalaisille 2:3-4) 3 Älköön kukaan vietelkö teitä millään tavalla, sillä se ei tule, ellei luopumus tule ensin ja laittomuuden ihminen ilmesty, tuhon poika. 4 Hän on asettunut vastustamaan ja korottaa itsensä jokaisen yläpuolelle, jota kutsutaan ”jumalaksi” tai jumalisen kunnioituksen kohteeksi, niin että hän istuu Jumalan temppeliin ja osoittaa julkisesti olevansa jumala. ***

Tuossa kohdassa kuulijoitani "hiersi" tämä kohta: "hän istuu Jumalan temppeliin". Mm. Espoo Läntisen seurakunnan sihteeri väänsi tuon kohdan kahdella tavalla: "ikäänkuin istuu" tai "väittää istuvansa". Minä sanoin, ettei Raamattu noin sano, vaan ...

http://koti.mbnet.fi/jpoika/myllynkivet/aani014.mp3

Ei Raamattua saa lukea. Ei ainakaan Vartiotorniseuran mielestä. Tuo on sama asenne, kuin oli aikoinaan katolisella kirkolla, kun se vastusti Raamatun kääntämistä kansan kielelle.

Johanneksen poika kirjoitti: Minulla on muutama "hauska" kokemus Raamatun lukemisesta toiselle Jehovan todistajalle. Ja kyseessä oli vieläpä Uuden Maailman käännös.

Niin kyllähän Raamattua saa lukea aivan vapaasti. Virheen teit siinä, ettet perään lukenut selitystä Vartiotornista

Alueveli kirjoitti:Niin kyllähän Raamattua saa lukea aivan vapaasti. Virheen teit siinä, ettet perään lukenut selitystä Vartiotornista

Espoo-Läntisen sihteeri tulkitsee asian niin, että jos Raamattua lukee suoraan sellaisenaan, se on "luopioiden" tapa lukea Raamattua. Niin tuossa äänitteessä sanotaan.

Jos asia on todella noin, niin silloinhan ainoa johtopäätös asioista on se, että "luopiot" ovat rehellisiä, kun he eivät väännä Raamattua mihinkään suuntaan. Ja toisaalta taas Vartiotorniseura ...

Kylmä arkinen totuus on, että Raamattu on nippu Katolisen kirkon valikoimia kirjoituksia ja kirjoitukset on valittu nimenomaan Katolisen kirkon lähtökohdista.

Kyllä noinkin toki voi sanoa, kannattaa tosin huomata että tuolloin oli vain yksi yhtenäinen kirkko. Kirkkoisillä ja muilla oli käytännössä ratkaiseva merkitys kirjoista, jotka tulevat mukaan, mutta Raamattu ja uskontunnustukset ovat kuitenkin koko kristikunnan yhteisiä. Kirkon jakutuminen alkoi vasta myöhemmin (ja itse Raamatun kaanonia ei silloinkaan ole käytännössä muutettu). Ja kyllä se Uuden Testamentinkin kaanoni on nimenomaan muodostunut ja päätetty, se on kyllä aivan totta. Sama pätee Vanhaan testamenttiinkin.

Olen samaa mieltä 3nityn kanssa siitä, että alun perin on ollut olemassa yksi kirkko. Lisäksi huomauttaisin, että tämän yhtenäisen kirkon hajaannus alkoi jo Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451, kun nykyään orientaaliortodokseina tunnetut paikalliskirkot (eli "monofysiitit" jne.) ekskommunikoitiin kirkosta.

Luin Jehova-aikoinani Raamatun kannesta kanteen neljästi.
Tiesin, että Lieksan sveitssiläissiskoilla oli henkilökohtainen raamatunlukuohjelma.
Raamatun itsenäiseen lukuun kannustettiin.