Veljesseura.org

Eli haluaisin kysyä sellaista asiaa omasta päätöksestään Jehovan Todistajiiin liittyneiltä, että oletteko rehellisesti lähteneet hakemaan vain uskoa ja Jumalantuntemusta, vai molempia, sekä uskoa ja Jumalantuntemusta että ihmissuhteita?

Itse olen tullut siihen tulokseen, että useimmat meistä hakevat uskontoa vain sen takia, jotta he saisivat ihmissuhteita.

Mietittyäni asiaa harkiten, tulin ajatelleeksi että kaikissa uskontokunnissa vallitsee luja pyrkimys sulautua yhteen, uskontokunnasta riippumatta. Eli siis uskontokunnissa pannaan etusijalle kaikki mikä yhdistää ihmisiä?

Tuli mieleeni myös tähän liittyvä ehkä mielenkiintoinen asia, nimittäin se, että kuinka moni aikuisiällä maailmaa jo kokenut lähtee uskontoa etsimään ilman ihmissuhteiden toivoa?

Asiaa tarkkaan mietittyäni olen tullut siihen tulokseen, että myöhemmällä iällä esim. jehova-lahkoon liittyvät, liittyvät vain sen takia jotta saisivat ystäviä. Ja mikä pöyristyttävintä uskon kannalta, elämänkumppanin...?

Kaikki nämä yksinäiseksi itsensä kokevat ihmiset siis liittyvät lahkoon ainoastaan sukupuolivietin ohjaamana?!

Omalta kohdaltani myönnän täysin että hain ihmissuhteita, elämänkumppania jne. enemmän kuin Jumalaa, uskoa tai uskonnollisia elämyksiä. Uskonnollinen yhteisö on yhteisö, ja yhteisössä on ihmisiä, potentiaalisia kavereita. Ei siinä mitään pöyristyttävää tai väärää ole. Ihminen tarvitsee sosiaalisia kontakteja ja tällaisesta yhteisöstä niitä löytyy kätevästi.

Onko sitten sekään oikein, että uskonnollinen yhteisö käyttää yksilön seurantarvetta hyväkseen ja pakottaa uskomaan omaan oppiinsa, jotta mukaan pääsee etsimään ystäviä?

Ai niin ja vielä se, että jos hän onkin vilpittömästi hakemassa jumalan tuntemusta, ja toivoo sen kautta löytyvän myös näitä "lahjoja"? Kuitenkin hän, niin kuin me kaikki toivomme vain lämmintä ystävää, IHMISTÄ vierellemme jakamaan kanssamme ilot ja surut.
JT-lahko tekee tämän mahdollisimman vaikeaksi ihmisille, jotka sitä ENITEN kaipaavat. Ja kun ystävä on lopulta revitty rikki, he toteavat vain, että eipä tuosta ollutkaan mihinkään?!

Astrologi kirjoitti:Omalta kohdaltani myönnän täysin että hain ihmissuhteita, elämänkumppania jne. enemmän kuin Jumalaa, uskoa tai uskonnollisia elämyksiä. Uskonnollinen yhteisö on yhteisö, ja yhteisössä on ihmisiä, potentiaalisia kavereita. Ei siinä mitään pöyristyttävää tai väärää ole.

Juuri tästä on kyse, "siinä ei ole mitään väärää" jos uskonnolla haetaan ihmissuhteita. Niin olen itsekin ajatellut, ja olen tullut siihen tulokseen, että kaikki hakevat samaa.

Eli siis suurempi kysymys lienee maailmassa se, että miten yhdistää nämä kaikki uskontoa hakevat yksinäiset ihmiset ILMAN uskontoa?

Turuilla ja toreilla kirjoitti:Asiaa tarkkaan mietittyäni olen tullut siihen tulokseen, että myöhemmällä iällä esim. jehova-lahkoon liittyvät, liittyvät vain sen takia jotta saisivat ystäviä. Ja mikä pöyristyttävintä uskon kannalta, elämänkumppanin...?

Kaikki nämä yksinäiseksi itsensä kokevat ihmiset siis liittyvät lahkoon ainoastaan sukupuolivietin ohjaamana?!

Perimmäinen syy lahkon liittymiseen on, että henkilö uskoo lahkon valheet eli lupauksen paremmasta elämänlaadusta lahkossa verrattuna sen ulkopuoliseen elämään. Lahkossa on myös kyse uskonnosta ja uskonnollisuuden ja jumaluskon merkitystä lahkoonliittymisessä ei pidä kokonaan unohtaa.

En näkisi lahkoonliittyjiä ohjaavan suokupuolivietin ainakaan niissä lahkoissa, joissa irtoseksi on syntiä. Pillun kinuaminen jehovantodistajanaisilta taitaa kuitenkin olla melko haastava taitolaji, ainakin jollei kuulu lahkoon jo nuoresta sosiaalistuneisiin sisäpiiriläisiin.

Mielestäni avainasioita lahkoon liittyjillä on:
- syrjäytyneisyys ja heikot sosiaaliset verkot (yksinäisyys, sosiaalisten taitojen puute)
- juurettomuus ja oman "heimon" etsintä
- kriisivaihe elämässä ja helppojen ratkaisujen hakeminen
- heikko itsetunto ja hyväuskoisuus
- maailmanlopun pessimistinen elämänasenne ja näköalattomuus

On varmasti löydettävissä monia tekijöitä, jotka korreloivat lahkoon liittymistä, mutta yhtä ja ainoaa on vaikea nimetä.

Turuilla ja toreilla kirjoitti:Eli siis suurempi kysymys lienee maailmassa se, että miten yhdistää nämä kaikki uskontoa hakevat yksinäiset ihmiset ILMAN uskontoa?

Mites olis työpaikka, harrastukset, illanvietot, ravintola jne? Lasten äitivainaan tapasin yökerhossa ja nykyemon työmatkalla ruotsinlaivan ravintolassa. Jos haluaa ympätä uskonnon samaan pakettiin, niin panttaa hetken ja käy uskonnollisissa "kevyttilaisuuksissa".

+t

AchanBeroean kirjoitti:Perimmäinen syy lahkon liittymiseen on, että henkilö uskoo lahkon valheet eli lupauksen paremmasta elämänlaadusta lahkossa verrattuna sen ulkopuoliseen elämään.

Enpä ihan tarkalleen kyllä allekirjoita tuota. Olen kyllä aika lailla kokemuksen perusteella tarkkaillen huomannut, että mitä lähempänä he ovat ns. "totuutta" ja "uutta persoonallisuutta", sitä kiinnostavammiksi he tulevat kaikkien seurakuntalaisten silmissä. Tästä päätellen he etsivät suhdetta joukkoon ihmisiä, eikä mihinkään yliaistilliseen jumalaan.

Markku Meilo kirjoitti:

Turuilla ja toreilla kirjoitti:Eli siis suurempi kysymys lienee maailmassa se, että miten yhdistää nämä kaikki uskontoa hakevat yksinäiset ihmiset ILMAN uskontoa?

Mites olis työpaikka, harrastukset, illanvietot, ravintola jne? Lasten äitivainaan tapasin yökerhossa ja nykyemon työmatkalla ruotsinlaivan ravintolassa. Jos haluaa ympätä uskonnon samaan pakettiin, niin pantaa hetken ja käy uskonnollisissa "kevyttilaisuuksissa".

No siinä mielessä se on hyvä jos haluaa suositella näitä tavallisia tapoja, joita ihmiskunta on käyttänyt läpi aikojen. Mutta kaikki yksinäiset ja kenties ehkä uskontojenkin piinaamat eivät ehkä jaksa enää näitä... Mitä sitten tehdään?

Turuilla ja toreilla kirjoitti:Juuri tästä on kyse, "siinä ei ole mitään väärää" jos uskonnolla haetaan ihmissuhteita.

No ei kai siinä mitään väärää ole. Puhuttiin kait muuten aikuisiällä siirtyvistä, jehovan todistajiin liittyen syntymäjehovilla ei ole käytännössä valinnan mahdollisuutta uskontoon liittyen.

Syvällisemmistä ihmissuhteista:
Jehovan Todistajista aikuisiällä kiinnostuneen tulee havaita se, että kaste on ehdottomasti eduksi jos haaveilee seurustelusta Jehovan Todistajan kanssa saatika sitten pikaisen/ohjeistetun/kytätyn seurustelun jälkeisestä avioliitosta. Petihommia ei kannata harkita seurustelun aikana koska Seura kieltää ne ennen avioliittoa ja sanktiot ovat voimassa jos paljastuu, on epäilyjä tai jompikumpi käväisee vähän kertomassa tuntemuksiaan veli viisaille vanhimmille.

Jehovan Todistajiin aikuisiällä harhaantuneelle tarjotaan jossakin vaiheessa "Perheonnen salaisuus"- Seurahan siteeraa tätä kirjaa seuraavasti: "Miljoonat perheet eri puolilla maailmaa ovat havainneet kirjassa Perheonnen salaisuus esitetyt neuvot todella hyödyllisiksi." Tätä kirjaa suositellaan myös seurusteleville jeppuloille, vaikka uusintana.
->Minä henkilökohtaisesti suosittelen pysymään kaukana Seuran toiminnasta, siis kaukana vaikka kuinka haluaisi ihmissuhteita tai sosiaalisuutta tms. Edellämainittuja löytyy muualtakin.

Bergerac kirjoitti:

Turuilla ja toreilla kirjoitti:Juuri tästä on kyse, "siinä ei ole mitään väärää" jos uskonnolla haetaan ihmissuhteita.

Bergerac kirjoitti:No ei kai siinä mitään väärää ole. Puhuttiin kait muuten aikuisiällä siirtyvistä, jehovan todistajiin liittyen syntymäjehovilla ei ole käytännössä valinnan mahdollisuutta uskontoon liittyen.

Jepulis, niin puhutaan. Syntymäjahvat on asia erikseen, sekä huovit jotka ovat heidän palveluksessa edelleen.

Bergerac kirjoitti:Syvällisemmistä ihmissuhteista:
Jehovan Todistajista aikuisiällä kiinnostuneen tulee havaita se, että kaste on ehdottomasti eduksi jos haaveilee seurustelusta Jehovan Todistajan kanssa saatika sitten pikaisen/ohjeistetun/kytätyn seurustelun jälkeisestä avioliitosta. Petihommia ei kannata harkita seurustelun aikana koska Seura kieltää ne ennen avioliittoa ja sanktiot ovat voimassa jos paljastuu, on epäilyjä tai jompikumpi käväisee vähän kertomassa tuntemuksiaan veli viisaille vanhimmille.

Ensinnäkään kaste ei missään tapauksessa ole eduksi ainakaan vilpittömän ihmisen näkökannalta, joka hakee elämäänsä todellista sisältöä.
Petihommat ovat näiden ihmisten keskuudessa tabu, ja myös tällaisista sekaannuksista kovia kokeneen yksinäisen hellyyttä kaipaavan ihmisen tulisi pysyä kaukana. Avioliitto pitäisi olla kaikkea muuta kuin toisten tarkkailun edessä nöyrtymistä. Luonani kävi tänään pari vanhaa jt -kaveria, toinen on eläkeläinen, toinen aika nuori.

Bergerac kirjoitti:Jehovan Todistajiin aikuisiällä harhaantuneelle tarjotaan jossakin vaiheessa "Perheonnen salaisuus"- Seurahan siteeraa tätä kirjaa seuraavasti: "Miljoonat perheet eri puolilla maailmaa ovat havainneet kirjassa Perheonnen salaisuus esitetyt neuvot todella hyödyllisiksi." Tätä kirjaa suositellaan myös seurusteleville jeppuloille, vaikka uusintana.

Tätä kirjaa, niin kuin paljoja muitakaan en ole heidän kirjoistaan lukenut, enkä tule lukemaan. JA minua ei voida tulla syyttämään tässä suhteessa, niin kuin ei ketään muutakaan jota ei kiinnosta pätkääkään vartiotornin lukemisto. Se voi olla hyödyksi, mutta entäs sitten jos siitä alkavat jotkut yksinäiset pariskunnat ottamaan oppia? Tällaisia vanhoja pariskuntia on vaikka kuinka, mutta kyllä he silti tykkäävät olla ihan rauhassa vaan.

Bergerac kirjoitti:->Minä henkilökohtaisesti suosittelen pysymään kaukana Seuran toiminnasta, siis kaukana vaikka kuinka haluaisi ihmissuhteita tai sosiaalisuutta tms. Edellämainittuja löytyy muualtakin.

Seuran toiminnasta tietenkin ON syytä pysyä kaukana, mutta joskus kun vanhat ystävät seurakunnasta käy kylässä, niin eihän niille voi olla heltymättä... Alkaa vain säälittää jonkun verran. Ihmisiähän tässä vain ollaan.

Turuilla ja toreilla kirjoitti:Eli haluaisin kysyä sellaista asiaa omasta päätöksestään Jehovan Todistajiiin liittyneiltä, että oletteko rehellisesti lähteneet hakemaan vain uskoa ja Jumalantuntemusta, vai molempia, sekä uskoa ja Jumalantuntemusta että ihmissuhteita?

Ei kumpaakaan.
Olin nuorena idealisti ja maailmanparantaja, mutta Neukkulan alkaessa romahtaa ja kun Suomeen rantautui lama, niin syntyi sellainen nihilistinen ja raadollinen ilmapiiri, joka on vallalla nykyäänkin. Olin mukana kasvavassa vihreässä kansanliikkeessä, mutta Vihreistä tuli puolue ja "salonkivihreitä". Minä olin kuitenkin haluton/kyvytön kompromisseihin.

Jehovan todistajat olivat ryhmä, joka näytti reippaasti ja käytännön tasolla toimivan paremman maailman eteen. Minulle usko ja ns. totuus oli sivuseikka, tulokset eli hengellisen paratiisin luominen olivat pääasia.

Oli siis vain ajan kysymys milloin vaativa idealisti huomaisi, etteivät aatetoverit ole yhtä omistautuneita eikä kirkasotsaisia mitä hän itse. Siinä vaiheessa on kaksi tietä: 1) piiskata orjatovereita tai 2) tehdä draamallinen poislähtö.

Pehmoluopio kirjoitti: Ei kumpaakaan.
Olin nuorena idealisti ja maailmanparantaja, mutta Neukkulan alkaessa romahtaa ja kun Suomeen rantautui lama, niin syntyi sellainen nihilistinen ja raadollinen ilmapiiri, joka on vallalla nykyäänkin. Olin mukana kasvavassa vihreässä kansanliikkeessä, mutta Vihreistä tuli puolue ja "salonkivihreitä". Minä olin kuitenkin haluton/kyvytön kompromisseihin.

Jehovan todistajat olivat ryhmä, joka näytti reippaasti ja käytännön tasolla toimivan paremman maailman eteen. Minulle usko ja ns. totuus oli sivuseikka, tulokset eli hengellisen paratiisin luominen olivat pääasia.

Oli siis vain ajan kysymys milloin vaativa idealisti huomaisi, etteivät aatetoverit ole yhtä omistautuneita eikä kirkasotsaisia mitä hän itse. Siinä vaiheessa on kaksi tietä: 1) piiskata orjatovereita tai 2) tehdä draamallinen poislähtö.

Juttujasi lukeneena ei voi välttyä miettimästä mikä olisi seuraava sopiva yhteisö teikäläiselle? Intiaanit?

Minä etsin aikanaan uskonnollista yhteisöä, johon voisin tuntea kuuluvani. Uskontoa ja ihmissuhteita ei tässä oikein voi erottaa toisistaan.

Jehovan todistajat tuli valituksi sen takia, että olin kristinuskoon suuntautunut mutta valtakirkkoihin pettynyt, en uskonut kolminaisuuteen, katsoin JT:ien saarnaamistoiminnan täyttävän jonkinlaista kristityn velvollisuutta ja lisäksi tietokeskeinen lähestymistapa viehätti minua (verrattuna esim. helluntailaisen elämys-hakuisuuteen).

Kun riittävä moni perusasia mätsäsi, loput oli helppo itsellä nielettää - ja monenlaista siinä tietysti alas menikin.

Nuorelle aikuisiälle sattunut JT-hölmöily tietysti hävettää, mutta pistän homman aika pitkälti nuoruuden idealismin piikkiin. Sattuuhan sitä.

Jakke kirjoitti: Juttujasi lukeneena ei voi välttyä miettimästä mikä olisi seuraava sopiva yhteisö teikäläiselle? Intiaanit?

Minä olen karsastanut kaikkea yhteisöllisyyttä jeppujen jälkeen sattuneesta syystä. Olen anarkisti, mutta sellaisenakin kuljen ihan omia polkujani. Olen huomannut, että niin tekevät kaikki muutkin anarkistit.

En sitoudu mihinkään lakeihin enkä sääntöihin joiden määräämisessä minulle ei olla annettu sananvaltaa. Kaikkein tunnetuimmin olen rikkonut termodynamiikan toista peruslakia.

Minä liityin ihan vaan ja pelkästään sen uskonnon tähden. Minulla oli iso nippu niitä nk. perimmäisiä kysymyksiä ja JT-uskonnosta sain vastaukset, jotka minua tyydyttivät. Siihen joukkoon en ikinä kuulunut ja koska minulla oli tämä MIES siis aviomies, joka oli mun pää vaikka ei ollutkaan mukana, sain suhteellisen rauhassa tehdä omia valintojani ja mulla oli myös aina kiire, etten paljoa yli seurakunnallisten velvollisuksien kerinnyt sosioteeratakkaan kuin harvojen kanssa. Yli-ikäiseksi venähtänyt kiinnostuneena olemiseni ( + 10 vuotta) lisäsi sekin tiettyä pelivaraa.Törmäyskurssi tuli sitten, kun erosin miehestä ja sitä aikaa olla seurakuntalaisten kanssa jäi pilvin pimein. Todella kävi ilmi, että ei minusta ole tähän porukkaan.

En minä kaipaa kuin joitakuita. Pahalta tuntuu, kun heihin ei voi olla yhteydessä, mutta kun jo kulunut aikaa kohta puolen vuosikymmenen verran, ettei olla nähty, niin olisiko meillä enää ees mitään jutun juurta? Lisäksi olen lohduttanut itseäni sillä, että kyse on rakenteista, kai me oltas tekemisis, jos seura sen sallis, et homma ei ole mitenkään henkilökohtaista.

Muuten, perusopinnot mun uudesta harrastusluonteisesta koulutuksestani on suoritettu. Eräs kurssikaveri teki lopputyönsä elämänpoluista ja käsitteli siinä hylkäämistä. Esitystä kuunnellessani ajattelin, että minun kohdallani taisi käydä niin, että osa JT-uskonnon viehätyksestä oli mahdollisuus itse orkesteroida itselleen ultimate hylkäämiskokemus? Em. myös osin selittäisi sen miksi minua ei haittaa, että eivät ole tekemisis, pikemminkin iso helpotus.