Veljesseura.org

Nyt kun taas kesän konventit ovat meneillään, ajattelin kirjoittaa konventtien herättämistä ajatuksista.
Ensimmäisen kerran, kun olin kiinnostuneena menossa konventtiin minulle sanottiin, että se on hieno JUHLA, joten täytyy myös pukeutua juhlaan sopivalla tavalla. Laitoinkin parhaimmat päälleni, mutta kun konventti alkoi en ollut uskoa silmiäni. Ei siellä mitään juhlaa ollut! Kaikki vain istuivat samoilla paikoilla kuin naulittuna tuntikausia ja KIRJOITTIVAT MUISTIINPANOJA. mielestäni näky oli aika koominen: hienoissa vaatteissa nyt kirjoitetaan muistiinpanoja kuin KOULUSSA! Juhliin yleensä kuuluu myös hienot ruokalajit, mutta nämä parhaimpiinsa pukeutuneet ihmiset söivät välipalaleipiä seisoen kuin leiintäalueella! Edes pöytiä ei ollut varattu tarpeeksi, että kaikille riittäisi, eikä "juhlan" järjestänyt "isäntä" tarjonnut muuta kuin puhdasta vettä juhlaan kutsutuille!
Puheiden aikana en meinannut jaksaa istua paikallani. Se oli niin KERTAKAIKKISEN KUIVAA JUTTUA, että moneen kertaan ajattelin, että lähden kävelemään siinä vaiheessa, kun puhuja vaihtuu.... Muistiinpanoja kirjoitettiin kuin koulussa, mutta vaikka koulussakin toki oli monet kerrat ollut tylsää, ei siellä sentään koskaan NIIN tylsää ollut ollut kuin konventissa... En kuutenkaan karannut kesken kaiken, koska minulle oli luvattu ilmainen kyyti kotiin sadan kilometrin päähän kotipaikkakunnalleni...
Konventin jälkeen minulla oli jotenkin masentunut ja vihainenkin olo: miten ihmeessä olin saattanut antaa huiputtaa itseni viettämään lämpimän juhannuspäivän näin karseala tavalla?!?!? Olisin voinut olla mökilläkin luonnon hlemassa tai jotain.... Lisäksi muiden kokemukset konventista tuntuivat olevan täysin päinvastaisia omieni kanssa: he kehuivat MAHTAVIA PUHEITA, jotka olivat innostaneet heitä. "Voi että oli taas hieno konventti", sain kuulla kommentteja ympärilläni. Kun minulta kysyttiin, mitä pidin konventista, minun oli pakko hymyillä ja sanoa pitäneeni siitä, vaikka oikeasti mielialani oli kaikkea muuta kuin hyvä. Tuntui inhottavalta valehdella kerta toisensa jälkeen niiden hymyilevien ihmisten keskellä.

Onkohan kenelläkään teistä samanlaisia kokemuksia konventista, vai olenko tosiaan maailman ainoa ihminen, jolle konventti oli todella VASTENMIELINEN KOKEMUS?????? Jos joku teistä tylsistyi konventtipuheiden aikana, miten kestitte sen? Kuuntelitteko puheita vain toisella korvalla ja mekaanisesti käänsitte Raamatun sivuja, vaikka todellisuudessa ajattelitte aivan jotain muuta? Menittekö kuuntelemaan vieraskielisiä puheita, jotta saisitte edes kieliharjoitusta ja voisitte saada paremman mielialan siitä, että onnistuitte ymmärtämään vierasta kieltä? (Itse tein niin monina kertoina, mutta edes se ei poistanut tappavaa tylsyyttä.)
En mennyt koskaan kasteella yksinkertaisesti sen takia, että loppuelämä tällaisten tilaisuuksien osallistujana tuntui ÄLLÖTTÄVÄLTÄ. Mieluummin eläisin tämän elämäni itseäni kiinnostavien puuhien parissa ja kuolisin harmagedonissa kuin kuuntelisin ikuisuudesn konventtipuheita ja sunnuntaiesitelmiä. Silti joka vuosi - tänäin vuonna - minua pyydetään konventtiin. Joka vuosi tulee sellainen olo, että "Voi ei, TAASKO on SE aika vuodesta...."

Ei siellä mitään juhlaa ollut! Kaikki vain istuivat samoilla paikoilla kuin naulittuna tuntikausia ja KIRJOITTIVAT MUISTIINPANOJA. mielestäni näky oli aika koominen: hienoissa vaatteissa nyt kirjoitetaan muistiinpanoja kuin KOULUSSA!

Hahah, empä oo totakaan noin aatellu. Onhan se aika hassua nyt aateltuna et laittaudutaan hienoiks ja sit mennään istumaan ja kirjottamaan muistiinpanoja ja juhlaksihan kaikki sitä sanoo . Oon kyllä ollu paremmissakin bileissä.

Lapsena konventin kohokohta oli se kun iskälle tuli konvatylsyys aina iltapäivällä ja se lähti käveleen jonnekki käytäville ja pihalle, menin aina sen mukaan. Myöhemmin harrastin sitä itekseni ja tuli aika paljon höpötettyä vieressä istuvankin kanssa. Pari kertaa kävin autossa kuuntelemassa musaa.

Siis olihan ne tosi tylsiä yksinäiselle. Ahdistus oli VALTAVA aina istuessa autossa paluumatkalla kotiin. Piirikonventit äärimmäisen ahdistavia. Hyvä jos pää kesti kierroskonvissa. Viimeisestä kierroskonvasta lähdinkin kesken kaiken litomaan vedettyäni ensin savut sisäänkäynnillä, ai että kun se automatka tuntuikin paljon paremmalta.
Ollessani tutustumiskäynnillä Betelissä oli ilmapiiri erittäin vihamielinen, enhän ollut edes pukeutunut niin kuin jehovalaiset yleensä, vaan kakan väriseen college-paitaan ja beigeihin farkkuihin. Siellä oli myös pihalla joku grillaus paikka jossa kävin savuilla. Ruokalassa oli myös hyvin nihkeä tunnelma. Ovat vähän hassuja kun vahtaavat sillai omituisesti...

Itse en koskaan tykännyt konventeista, ja toin sen myös ilmi sopivissa tilanteissa. Tästä seurasi tietysti outoja katseita.....

Kyllä ne olivat todella vastenmielisiä tapahtumia.

Lasna konventit olivat tylsääkin tylsempiä pakkosuoritteita. Sellainen tuntikausia kestävä istuminen ei ole lapselle tarkoitettua puuhaa.

Sitten kun alkoi ymmärtämään naiskauneuden päälle jotain, konventeissa koki välillä jopa viihtyvänsä. Ei sillä että ohjelmalla olisi ollut viihtyvyyden kanssa koskaan mitään tekemistä.

Konventissa oli kuuma kuin Gehennassa.
Erityisen kuumina konventteina muistan Pietarin kansainvälisen konventin 1992 tai jotain. Mielenkiintoiset tapahtumat olivat, että koira karkasi areenalle, penkeissä oleva maali ei ollut kuivunut (joten ne oli peitetty muovilla) ja konventtia uhattiin pommilla.

Pariisin konventti oli myös kuuma. se oli olympiastadionilla. Ehkä ihmiset olivat pienempiä silloin, stadionin penkit olivat joka tapauksessa ahtaita. Yleisönpalvelijat sumuttivat vettä ihmisten kasvoille, että olisi vilpoisempaa. Konventissa opin, ettei "Chretien" ole "kreetailainen" eikä "pecher" tarkoita "kalastamista". Ranskassa myös oli rahan lahjoittaminen kirjallisuudesta kun Suomessa jouduttiin vielä ostamaan.

San Diegossa oli myös hohkaavan kuumaa. Ei ollut rahaa yöpyä hotellissa, yövyttiin meren rannalla teltassa. Voit miettiä sitä noin juhlavaatteitten kannalta.

Huomaa: Konventtiohjelmasta en muista yhtään mitään.

Vieras kirjoitti:Juhliin yleensä kuuluu myös hienot ruokalajit, mutta nämä parhaimpiinsa pukeutuneet ihmiset söivät välipalaleipiä seisoen kuin leiintäalueella!

Konventin ruokailu on kyllä räikeässä ristiriidassa asusteiden kanssa. Olen itse huomannut saman. Kaiken kukkuraksi ihmiset käyvät jossain pikaruokapaikassa syömässä minne vaatteet eivät sovi senkään vertaa.

Vieras kirjoitti: Jos joku teistä tylsistyi konventtipuheiden aikana, miten kestitte sen? Kuuntelitteko puheita vain toisella korvalla ja mekaanisesti käänsitte Raamatun sivuja, vaikka todellisuudessa ajattelitte aivan jotain muuta? Menittekö kuuntelemaan vieraskielisiä puheita, jotta saisitte edes kieliharjoitusta ja voisitte saada paremman mielialan siitä, että onnistuitte ymmärtämään vierasta kieltä? (Itse tein niin monina kertoina, mutta edes se ei poistanut tappavaa tylsyyttä.)

Itse asiassa jäin usein lukemaan esitettyä raamatunkohtaa ja sitä ympäröiviä jakeita.
Raamatunkohdan katsominen kuitenkin keskeyttää puheen ja siinä vaiheessa onkin jo tipahtanut kärryiltä puheen suhteen. Olisi hyvä jos olisi sellainen taulu niin kuin lutikkakirkoissa on virsille, jossa raamatunkohdat olisi merkitty etukäteen. Ne voisi lukea vaikka ennen puhetta ja kopioida suoraan muistiinpanoihin. Voisi vaikka etukäteen miettiä että mikä ihmeen sovellutus jollain tessalonikalaiskirjeen kohdalla on puheen teemaan.

Muuten konventti meni jonkinlaisessa rajatilatasoisessa suggestiiviessa horroksessa. Kerran heräsin siitä kesken kaiken. Tapahtui kanssa tienraivajakokouksessa Placervillessä.

Vieras kirjoitti:Juhliin yleensä kuuluu myös hienot ruokalajit, mutta nämä parhaimpiinsa pukeutuneet ihmiset söivät välipalaleipiä seisoen kuin leiintäalueella! Edes pöytiä ei ollut varattu tarpeeksi, että kaikille riittäisi, eikä "juhlan" järjestänyt "isäntä" tarjonnut muuta kuin puhdasta vettä juhlaan kutsutuille!

Surkuhupaisinta tässä voi olla se, että jotkut vilpittömät Jehovan Todistajat saattavat ehkä vieläkin näin vesijuhlien aikana lahjoittaa yhtä paljon rahaa kuin ruokajuhlien aikana. Ikään kuin vanhasta tottumuksesta.
Itse havaitsin sen, että ruokailutottumuksien muutoksien jälkeen kuitenkin ilmassa ja käytännössä leijui vanhojen lahjoituksien määrät. Asiaa ei voi kohdistaa kaikkiin vilpittömiin Jehovan Todistajiin.

Kokonaan toinen asia on se, kuinka paljon Seura teki mahdollista tappiota "perunamuusilla tms" per nokkaa kohti verrattuna ikäänkuin saatuihin ruokalahjoituksiin/maksuihin. Sitähän emme voi tietää. Sarkasmini tässä lienee ymmärrettävissä liittyen sanaan tappio.

Ruokakursailut ja mahdolliset liiketoimintavoitot niissä murenivat sittemmin.

Pehmoluopio kirjoitti:Konventissa oli kuuma kuin Gehennassa.
Erityisen kuumina konventteina muistan Pietarin kansainvälisen konventin 1992 tai jotain. Mielenkiintoiset tapahtumat olivat, että koira karkasi areenalle, penkeissä oleva maali ei ollut kuivunut (joten ne oli peitetty muovilla) ja konventtia uhattiin pommilla.

Olin reissussa Kristina Cruisesin paatilla (jossa myös yövyttiin), joka taisi olla melkoista luksusta verrattuna hotellissa yöpymiseen. Siihen aikaan reissu oli varsin "eksoottinen"; pönötettiin valokuvissa koppalakkisten miliisien kanssa ja ihmeteltiin, kun Iso-J oli siunannut kommareita amerikkalaisella kirjapainofirmalla

Toinen "kuuma" kokemus muistuu mieleen Brisbanen kansainvälisestä konventista 1998, jossa puhui jo toinen jalka haudassa ollut hallintoelimen jäsen, veli Henkseli. Päivän viimeisenä puhujana hän mokelsi puheensa vartin yliajalle, ne olivat varmaankin elämäni pisimmät minuutit.

Pehmoluopio kirjoitti:Konventin ruokailu on kyllä räikeässä ristiriidassa asusteiden kanssa. Olen itse huomannut saman. Kaiken kukkuraksi ihmiset käyvät jossain pikaruokapaikassa syömässä minne vaatteet eivät sovi senkään vertaa.

Isäni kertoi, että joku oli joskus haukkunut jeppuja "valkokaulusköyhälistöksi". Varsin osuva ilmaisu mielestäni.

Monesti hakeuduin sellaiseen paikkaan istumaan jossa kukaan ei huomannut jos otin pikku torkkuja. Nolotti vaan aina ku säpsähti hereille kesken kaiken ja huomasi kuolan valuvan suupielestä Muistiinpanoja en viitsiny tehdä ikinä.

Jakke kirjoitti:Nolotti vaan aina ku säpsähti hereille kesken kaiken ja huomasi kuolan valuvan suupielestä

Sen verran täytyy jeppukonventteja puolustaa, että toisinaan kuvainnollista "kuolan valumista" aiheuttivat niukahkot kesämekot

wolframium kirjoitti:

Jakke kirjoitti:Nolotti vaan aina ku säpsähti hereille kesken kaiken ja huomasi kuolan valuvan suupielestä

Sen verran täytyy jeppukonventteja puolustaa, että toisinaan kuvainnollista "kuolan valumista" aiheuttivat niukahkot kesämekot

Juurikin näin. Niiden takia tuli jossain vaiheessa käytyä kesäisin jopa useammassa piirikonventissa. Ohjelma kiinnosti kovasti. Nimittäin se iltaohjelma Jo siihen aikaan homma meni silleen, että Helsingin konventit oli anniltaan mun makuun heikoimpia. Pissiksiä lähinnä etelän siskon, Tampereella pääs sentään jo rupattelemaankin ja Oulussa saatto päästä jopa hotellihuoneeseen bilettämään (toki isolla seurueella).

Vieras kirjoitti:olenko tosiaan maailman ainoa ihminen,

Lähettäisitkö tyynysi jolla olet unelmoinut, minulle. Jotta voisin sillä itsekin unelmoida?

Omasta mielestäni kun kokoukset jo olivat tappavan tylsiä, niin konventit kuluivat sitten jonkinlaisessa maailmojen välisessä limbossa. Parhaiten niistä tuntui selviävän hakeutumalla istumaan johonkin mistä ei nähnyt puhujaa eikä riveissä istuvia ihmisiä, niin puheisiin saattoi suhtautua kuin huonoon radio-ohjelmaan. Näin saattoi ajan kuluttaa miellyttävämmillä harrasteilla, kuten vaikkapa tiilenpäitä ja kattolaastia ihastelemalla.

Kokoukset ja konventit kun ovat lahja isolta Jiiltä, niin niistähän sitten täytyy pitää.

Useampana vuonna tuli torkuttua autossa parkkipaikalla radiosta ohjelmaa kuunnellen. Erittäin nukuttavaa ohjelmaa.

wolframium kirjoitti: Olin reissussa Kristina Cruisesin paatilla (jossa myös yövyttiin), joka taisi olla melkoista luksusta verrattuna hotellissa yöpymiseen. Siihen aikaan reissu oli varsin "eksoottinen"; pönötettiin valokuvissa koppalakkisten miliisien kanssa ja ihmeteltiin, kun Iso-J oli siunannut kommareita amerikkalaisella kirjapainofirmalla

Suomalaisjeput olivat melkoisen kansallismielisiä Wenäjällä. Arvostelivat kovaan ääneen kaikkea mahdollista ja nyrpistelivät neniään. Jännää, että kansallismielisyys on sallittua silloin kun on kysymys kansallispuvusta.

Ylipäätään kansainväliset konventit ovat paras tapa kokea konventtiriesa. Ennen kaikkea voi bongata hallintoelimen jäseniä. Kaikkein lipevimmät nuoleskelijat pääsevät vaihtamaan pari sanaa näiden "vanhurskauden tammien" kanssa tai kenties lähetystyöntekijöiden.

wolframium kirjoitti: veli Henkseli. Päivän viimeisenä puhujana hän mokelsi puheensa vartin yliajalle, ne olivat varmaankin elämäni pisimmät minuutit.

Hallintoelimessä on ilmeisesti sellainen tapa, että puheet menevät yliajalle ja ovat muutenkin omituisia.

wolframium kirjoitti: Isäni kertoi, että joku oli joskus haukkunut jeppuja "valkokaulusköyhälistöksi". Varsin osuva ilmaisu mielestäni.

Niin minustakin!