Ei mitään uutta auringin alla!
Lähetetty: 30.06.2008 20:02
Sattuipa käteeni kirjastoreissulla kaksi kirjaa:
Kun luostarin muurit murtuvat ja Uskolla alistetut.
Kirjat ovat kirjoittaneet vuonna 1998 ja 2006 entiset nunnat (alun perin suomalaisia) jotka toimivat toistakymmentä vuotta Saksassa 1970-90 luvuilla Maria-sisarten luostariyhteisössä. Yhteiso oli luterilainen nunnaluostari, jolla on kansainvälistä toimintaa, kirjapaino, oma oppinsa ja vahva käsitys lopun ajasta. Esim. vuonna 1988 sen piti tulla ja tästä syystä ympäri Eurooppaa on kaivettu traktoreita ja haravoita, viljaa ja uskontokunnan kirjallisuutta ydinkestäviin kuoppiin (mahtaa tulevaisuuden arkeologeilla olla ihmettelemistä) Maailmanlopun piti tuleman ydinsodan muodossa. Joka vuosi vietettiin joulua, pääsisäistä jne. "viimeisen kerran".
Kun loppu ei sitten tullutkaan, johtui se luostarin äidin saaman näyn (oli keskeisintä koko jutussa) mukaan siitä, että äidin hartaiden rukousten takia oli saatu lisäaikaa. Koko kuppikunta pyöri "orjaluokan" tässä tapauksessa luostarin perustajan ympärillä. Yhteisö perustettiin vuonna 1947 ja johtaja oli sitä ennen mm. perehtynyt psykologiaan ja osasi sitä taitavasti käyttää, totta vieköön.Hän kuoli vuonna 2001, 96-vuotiaana.
Ulkopuoliseille pidettiin konferensseja, kielikursseja yms. joukossa myös hengellisiä näytelmiä. Koko luostarin ympäristö vierasmajoineen oli kuin paratiisi.Nunnat olivat ystävällisiä ja heidän kasvoiltaan säteili ilo. Vessojen lavuaarit ja vesihanat loistivat niin, että niistä saattoi kuvansa peilata...Vieraiden selän takana oli nunnien omat tilat ja jutut mm. "valonyhteysillat" jolloin ihminen revittiin ihan säpäleiksi. Piti tunnustaa yhteisölle kaikki synnit ja sitten vielä muut luettelivat henkilön viat siihen päälle. Puolustautua ei saanut. Jos niin teki oli jo synnin ja uppiniskaisuuden tiellä.
Homma sai todella surkuhupaisiakin muotoja, jos nurmikolle ilmaantui toukkia, jotka tuhosivat nurmikkoa tai navetasta löytyi rotta, oli se merkki jonkun yhteisöläisen synneistä ja tuli tuomion aika. Piti löytää se synti, minkä vuoksi näin oli päässyt käymään ennen kuin vitsauksesta voitaisiin päästä!
Ei siis mitään uutta auringon alla. Samoihin aikoihin kun itse "ponnistelin" JT-tielläni, kaksi suomalaista naista hyppi äiti Basilean pillin mukaan.
Oli tervehdyttävä kokemus lukea nämä kirjat ja käydä läpi mm. oma lapsellisuutensa kuten kirjoittajat asian ilmaisivat. Vain lapsi, ei aikuinen, uskoo kirjaimellisesti mitä joku auktoritetti sanoo ja tekee sen mukaan. Aikuisuuteen kuluu, että ensin kyseenalaistaa ja sitten valitsee oman tiensä.
Suosittelen näitä kirjoja!
Kun luostarin muurit murtuvat ja Uskolla alistetut.
Kirjat ovat kirjoittaneet vuonna 1998 ja 2006 entiset nunnat (alun perin suomalaisia) jotka toimivat toistakymmentä vuotta Saksassa 1970-90 luvuilla Maria-sisarten luostariyhteisössä. Yhteiso oli luterilainen nunnaluostari, jolla on kansainvälistä toimintaa, kirjapaino, oma oppinsa ja vahva käsitys lopun ajasta. Esim. vuonna 1988 sen piti tulla ja tästä syystä ympäri Eurooppaa on kaivettu traktoreita ja haravoita, viljaa ja uskontokunnan kirjallisuutta ydinkestäviin kuoppiin (mahtaa tulevaisuuden arkeologeilla olla ihmettelemistä) Maailmanlopun piti tuleman ydinsodan muodossa. Joka vuosi vietettiin joulua, pääsisäistä jne. "viimeisen kerran".
Kun loppu ei sitten tullutkaan, johtui se luostarin äidin saaman näyn (oli keskeisintä koko jutussa) mukaan siitä, että äidin hartaiden rukousten takia oli saatu lisäaikaa. Koko kuppikunta pyöri "orjaluokan" tässä tapauksessa luostarin perustajan ympärillä. Yhteisö perustettiin vuonna 1947 ja johtaja oli sitä ennen mm. perehtynyt psykologiaan ja osasi sitä taitavasti käyttää, totta vieköön.Hän kuoli vuonna 2001, 96-vuotiaana.
Ulkopuoliseille pidettiin konferensseja, kielikursseja yms. joukossa myös hengellisiä näytelmiä. Koko luostarin ympäristö vierasmajoineen oli kuin paratiisi.Nunnat olivat ystävällisiä ja heidän kasvoiltaan säteili ilo. Vessojen lavuaarit ja vesihanat loistivat niin, että niistä saattoi kuvansa peilata...Vieraiden selän takana oli nunnien omat tilat ja jutut mm. "valonyhteysillat" jolloin ihminen revittiin ihan säpäleiksi. Piti tunnustaa yhteisölle kaikki synnit ja sitten vielä muut luettelivat henkilön viat siihen päälle. Puolustautua ei saanut. Jos niin teki oli jo synnin ja uppiniskaisuuden tiellä.
Homma sai todella surkuhupaisiakin muotoja, jos nurmikolle ilmaantui toukkia, jotka tuhosivat nurmikkoa tai navetasta löytyi rotta, oli se merkki jonkun yhteisöläisen synneistä ja tuli tuomion aika. Piti löytää se synti, minkä vuoksi näin oli päässyt käymään ennen kuin vitsauksesta voitaisiin päästä!
Ei siis mitään uutta auringon alla. Samoihin aikoihin kun itse "ponnistelin" JT-tielläni, kaksi suomalaista naista hyppi äiti Basilean pillin mukaan.
Oli tervehdyttävä kokemus lukea nämä kirjat ja käydä läpi mm. oma lapsellisuutensa kuten kirjoittajat asian ilmaisivat. Vain lapsi, ei aikuinen, uskoo kirjaimellisesti mitä joku auktoritetti sanoo ja tekee sen mukaan. Aikuisuuteen kuluu, että ensin kyseenalaistaa ja sitten valitsee oman tiensä.
Suosittelen näitä kirjoja!