Veljesseura.org

Konventissahan saimme orjaluokalta uuden kirjan: "Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa" Uusia erinomaisia keinoja, joilla voimme ansaita Jumalan rakkauden ja hyväksynnän löytyy mm. kirjan lopussa olevassa liitteessä "Miten meidän tulisi suhtautua erotettuihin?" Kopioin kirjasta joitakin pääkohtia niille, joilla ei sitä ole: (s.207)

"Harva asia tuottaa meille suurempaa tuskaa kuin se, että sukulaisemme tai läheinen ystävämme erotetaan seurakunnasta katumattomana synnintekijänä. Se, miten suhtaudumme tätä asiaa koskeviin Raamatun neuvoihin, voi paljastaa, kuinka syvästi rakastamme Jumalaa ja kuinka uskollisesti tuemme hänen järjestelyjään.
...Jokaisesta, joka "ei pysy Kristuksen opetuksessa", sanotaan: "Älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä. Sillä se, joka sanoo hänelle tervehdyksen, on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa. (2.Johanneksen kirje 9-11). Emme ole tekemisissä erotetun kanssa hengellisissä emmekä muissakaan yhteyksissä. Vartiotornissa 15.11.1981 todettiin sivulla 25: "pelkästään jonkun tervehtiminen voi olla ensi askel keskustelun tai ehkä jopa ystävyyden alkuunpääsyyn. Haluaisimmeko me ottaa tätä ensimmäistä askelta erotetun henkilön suhteen?"

Onko todella tarpeen vältää kaikkea yhteydenpitoa? Kyllä on, monestakin syystä. Ensinnäkin on kyse uskollisuudesta Jumalaa ja hänen Sanaansa kohtaan. Emme tottele Jehovaa vain silloin kun se on helppoa, vaan myös silloin kun se on vaikeaa.
...Tukemalla oikeuskomitean päätöstä saatamme koskettaa sellaisen väärintekijän sydäntä, joka ei ole siihen mennessä ottanut vastaan vanhinten tarjoamaa apua. Läheisten kallisarvoisen toveruuden menettäminen voi saada hänet "tulemaan järkiinsä" , tajuamaan väärintekonsa vakavuuden ja ottamaan tarvittavat askeleet voidakseen palata Jehovan luo (Luukas 15:17).
Entä jos sukulainen erotetaan? Perheenjäsenien läheisten siteiden vuoksi uskollisuutemme Jehovan lakeja kohtaan voi joutua kovalle koetukselle. Miten meidän tulisi suhtautua erotettuun sukulaiseen? ..Joissakin tapauksissa erotettu perheenjäsen voi yhä asua samassa taloudessa muun perheen kanssa. Koska erottaminen ei katkaise perhesiteitä, perheen normaali päivittäinen kanssakäyminen voi jatkua..
Toisinaan taas erotettu sukulainen ei enää asu kotona perheensä kanssa. Vaikka jonkin välttämättömän perheasian hoito voikin joissakin harvinaisissa tilanteissa vaatia yhteydenpitoa, tällainen kanssakäyminen tulisi pitää mahdollisimman vähäisenä. Uskolliset kristityt perheenjäsenet eivät etsi tekosyitä voidakseen olla tekemisissä erotetun sukulaisen kanssa, joka ei asu kotona. Uskollisuus Jehovalle ja hänen järjestölleen saa heidät sen sijaan tukemaan raamatullista erottamisjärjestelyä."

Lainauksia ei ole otettu irti asiayhteyksistä, vaikka en koko liitettä lainannutkaan. Lainaamattomat tekstit sisältävät raamatunkohtia erottamisen perusteluiksi, sekä vanhempien vastuuta alaikäisen kasvattamisessa ja auttamisessa "järkiin tulemisessa". Eipä liite paljoa uutta tuonut, mutta tulipahan erottamispolitiikka esille kaikessa karseudessaan..

Kas, juuri kun saín edellisen sävellettyä, huomasin että Torninvartija oli sen kokonaisuudessaan jo skannannut. No ei hätä, tulipahan tuplana
http://img164.imageshack.us/img164/3590/new1vh9.jpg

Muita liitteitä kirjassa olivat seuraavat: -Päänpeite -milloin ja miksi? -Lipun tervehtiminen, äänestäminen ja siviilipalvelus - Veren fraktiot ja kirurgiset toimenpiteet -Eroon masturbaatiosta -Raamatun kanta avio- ja asumuserosta -Miten selvittää liikeasioita koskevat kiistat?

Kuinka jt:t tulivat juttuun jehovansa kanssa ennen kuin tuo opus tuli julkaistuksi ?

"Uskolliset kristityt perheenjäsenet eivät etsi tekosyitä voidakseen olla tekemisissä erotetun sukulaisen kanssa."

Nytpähän se on sitten sanottu. Rakkaus omaista kohtaan ei sammu käskystä ja niinpä se sitten on johtanut kaikenlaisiin keinoihin "valmennetun omantunnon" tyydyttämiseksi. Ja se lienee tullut huomioiduksi. Nähtäväksi jää mitkä kommervenkit omatunto seuraavaksi keksii. Maailman kamalinta on käskystä rakastaa tai olla rakastamattta jotakuta. Siinä voi lopulta mennä sen verran sekaisin ettei varalta rakasta ketään eikä mitään?

Minulla kun ei ole sukua mukana, niin en JT:nä olessani ollenkaan tajunnut missä määrin karttaminen kääntyy itseään vastaan eli osa ihmisistä on mukana just siksi, ettei heitä aleta karttaa. Raskas taakka, kun ei ole voinut tietään valita,kuten aikuisena mukaan tullut, koska on sattunut syntymään JT-perheeseen.

Aijai. Sehän on mutsilla melkein komitean paikka! Hän nimittäin soitti mulle ja pyys viemään ukille pari maitopurkkia. Selvä tekosyyhän tuo on. Ihan hyvin olis voinu itse ajaa 160 km eikä pyytää minua hoitamaan asiaa, vaikka ukin kans samassa kaupungissa asunkin.

Oma mukavuus ja säästäväisyys meni siis seuran antamien hengen ohjauksessa kirjoitettujen ohjeiden yli! Aivan järkyttävää kapinallisuutta tuollainen.

Onko todella tarpeen vältää kaikkea yhteydenpitoa? Kyllä on, monestakin syystä. Ensinnäkin on kyse uskollisuudesta Jumalaa ja hänen Sanaansa kohtaan. Emme tottele Jehovaa vain silloin kun se on helppoa, vaan myös silloin kun se on vaikeaa.

sirpa-leena kirjoitti:Maailman kamalinta on käskystä rakastaa tai olla rakastamattta jotakuta. Siinä voi lopulta mennä sen verran sekaisin ettei varalta rakasta ketään eikä mitään?

Sinäpä sen sanoit! Se on juuri näin. Tosiasiassahan järjestö sanoo, että meidän tulee rakastaa kaikkia seurakunnan ystäviä erotuksetta, mutta kun joku lähtee pois, tunteet häntä kohtaan tulee jäädyttää, oli tämä sitten miten läheinen ihminen hyvänsä. Ei ihminen ole mikään robotti, jumalauta! Tämä ei ole omiaan edistämään aitoa yhteyttä ihmisten välillä.

On toi kyllä sairas uskonto ei voi muuta sanoa. On se jännä miten ihmiset vielä haluaa olla mukana tollaisessa hommassa, joka kieltää perheenjäseniä näkemään toisiaan...

Kylläpä tuosta samasta karttamisasiasta jaksetaan vaahdota kirjoissa ja lehdissä vähän väliä. Oppi on todellä tyhmä, kuinka ihmiset voivat uskoa ja noudattaa tuollaista? Minua suututtaa tuo henkinen väkivalta, mitä JT käyttävät. Uskonnolla ei koskaan pitäisi hajoittaa perheitä. Ei Seura raamatullisuudesta välitä, kyse on vain halusta yrittää estää jäsenten eroamista ja pitää ihmiset mukana sosiaalisten suhteiden vuoksi. Eipä näille asioille mitään mahda, uskontoja on aina ollut ja niiden avulla on tehty pahaa ja tullaan tekemään. Aina on ihmisiä, jotka ovat valmiita uskomaan ja toteuttamaan vahingollisia oppeja.

Lässyti lässyti ja hui kamalaa sekä hyvänen aika sentään.

No, kaiken päivittelyn lomassa tunnutte unohtavan että käsky karttaa on Raamatussa. Joko noudatetaan, tai ei noudateta. Ei kai pimentoon vajonneet sitä voi ymmärtää.

Tiedätkö milloin lahkossa ensiksi keksittiin se, että perheenjäseniä voidaan vaatia hylkimään toisiaan ?

Keksittiinkö siellä ensin, että lahkojohto on jehovan yhdyskanava maahan ?

Onko sellainen ihminen pimennossa joka ei suostu katkaisemaan läheisiä ihmissuhteitaan, ja aiheuttamaan siten kärsimystä toisille? Onko totaalinen eristäminen raamatun mukaista?
Tervettä järkeä saa käyttää!

"Tosiasiassahan järjestö sanoo, että meidän tulee rakastaa kaikkia seurakunnan ystäviä erotuksetta, mutta kun joku lähtee pois, tunteet häntä kohtaan tulee jäädyttää, oli tämä sitten miten läheinen ihminen hyvänsä."

Niin, ja on siinä semmonenkin puoli, (jonka itse ainakin koin vaikeaksi, syyllisyysautomaati kun olen), että ei minusta ollu rakastamaan erotuksetta, eikä muuten monesta muustakaan. Ja siitäpä suorastaan sikisi pahvi-suhteita ja pahvi-hymyjä. Ja loppujen lopuksi kaikki jäi aika pinnalliseksi ja (piinalliseksi) meiningiksi. Ehkä aika monen on suht helppo karkoittaa erotettu mielestään, kun se on jo aika ohuella pohjalla ennestään ollut? Ja monesti poislähtijät ovat saattaneet olla koko ajan jotenkin "erilaisia" ja vaikeasti "rakastettavia".

Mutta kun veri on kuitenkin vettä sakeampaa, niin omien lasten kohdalla on eri juttu. Ja kukkokaan ei käskien laula, mutta sitä JT:t ei kyllä ota ollenkaan huomioon. Kaksi todellisuutta törmää toisiinsa; ihanne totetuttaa kirjaimellisesti tiettyjä raamatun kohtia ja sitten arjen käytäntö, joka johtaa ihannetta vastaan, on sille suorastaan häpeäksi. Arkisessa mielessä ymmärrän ja symppaan henkilöitä, jotka ovat joutuneet valitsemaan mukana olemisen karttamisen takia. Mutta hengellisessä mielessä, ihanteena, eikö se sitten ole enemmän ihmisisten takia kuin Jumalan takia mukana olemista?

Jos koko raamattu on henkeytetty ja hyödyllinen, niin eikös tulkintojen pitäisi olla sellaisia, ettei lapsi mene pesuveden mukana? Täydellinen karttaminen on löydettävissä raamatunlauseista, mutta käytäntö on osoittanut, että se johtaa tekosyihin, teeskentelyyn, pelkoon ja ties mihin kiemurteluun. Ihan kaikkea ei pysty selittämään ihmisen syntisyydellä, koska kääntöpuolelta löytyy ihmisen luonnomukainen kysy välittää jälkeläisistään. Tutkainta vastaan ei kannata potkia!

Niin no.

sirpa-leena kirjoitti:"koska kääntöpuolelta löytyy ihmisen luonnomukainen kysy välittää jälkeläisistään. Tutkainta vastaan ei kannata potkia!

Niin no. Ei mulla olisi ainakaan ongelmia karttaa omaa poikaani tarpeen tullen. Jos se alkaisi ilmestyä kotiin tupakanhajuisena, naamaan ja kieleen ilmestyisi lävistyksiä, kuuntelisi jotain paskaheviä ja hengailisi homokavereiden kanssa (tai alkaisi itse homoksi) ja sen takia erotettaisi.. olisin kyllä itse etunenässä heittämässä sen talosta ulos ja pyyhkimässä nimen sukupuusta. Ei olisi ongelmia. Minun poika katsos olisi kuollut siinä vaiheessa kun antoi itsensä Saatanan maailmalle.

Vieras kirjoitti:No, kaiken päivittelyn lomassa tunnutte unohtavan että käsky karttaa on Raamatussa. Joko noudatetaan, tai ei noudateta. Ei kai pimentoon vajonneet sitä voi ymmärtää.

Niin, joko kartetaan verta tai ei karteta (=nykyään kartetaan vain osittain). Joko seurakuntaan kuuluvia viinamäen miehiä kartetaan tai sitten ei karteta (=ei todellakaan karteta). Joko ennustellaan vääriä profetioita tai ei ennustella (=on ennusteltu vääriä profetioita hyvinkin paljon). Totuutesi mustavalkoisuus ei ehkä sittenkään ole niin mustavalkoista kuin kuvittelet.

Eikö ole lähinnä vaarallista ottaa ja tulkita raamattua omien tarkoituksien pönkittämiseksi? Siinä kun voidaan helpostikin vetää ehdottomia linjauksia, jotka joudutaan myöhemmin tunnustamaan huuhaaksi. Näinhän vt-seuralle on käynyt monia kertoja, ja tulee käymään vastakin. Samalla jälkeen on jäänyt lukematon määrä surullisia ihmiskohtaloita, jotka ovat syntyneet noiden kerran niin ehdottomina pidettyjen opinkappaleiden johdosta.

Karttamissääntö halveksii ihmisoikeuksien julistusta ja inhimillisyyttä. Siinä on loppujenlopuksi kyse vt-seuran pelosta omaa totuuttaan kohtaan, joka ei kestä kriittisempää tarkastelua. Siitähän se on saanut alkunsakin, jos et sattunut tietämään.

Vieras kirjoitti:Niin no. Ei mulla olisi ainakaan ongelmia karttaa omaa poikaani tarpeen tullen.

Ei tietenkään. Tulee vain mieleen, että jos vt-seuran mielestä poikasi tulisi uhrata polttouhrina jumalalle, niin olisikohan sinulla silloinkaan ongelmia toteuttaa jumalasi (=vt-seuran) eittämättä raamatullista vaatimusta.

Jos se alkaisi ilmestyä kotiin tupakanhajuisena, naamaan ja kieleen ilmestyisi lävistyksiä, kuuntelisi jotain paskaheviä ja hengailisi homokavereiden kanssa (tai alkaisi itse homoksi) ja sen takia erotettaisi.. olisin kyllä itse etunenässä heittämässä sen talosta ulos ja pyyhkimässä nimen sukupuusta. Ei olisi ongelmia. Minun poika katsos olisi kuollut siinä vaiheessa kun antoi itsensä Saatanan maailmalle.

Näin se jehovantodistajuus tuottaa hienoa hedelmää. Ymmärrystä, inhimillisyyttä tai raamatun hehkuttamaa pitkämielisyyttä ei vain näytä hedelmäkorista löytyvän. Niemet vain välittömästi sukupuusta... Sääliksi käy teitä jotka pidätte itseänne jumalan kansana ja aiheutatte vt-seuran pokkuroinnilla mielipahaa ja surullisia ihmiskohtaloita pitkin maapalloa.