Veljesseura.org

Olen yli 20v naishenkilö ja olen seuraillut tätä foorumia jonkun aikaa sivusta. En ole itse jt, mutta olen kylläkin kasvanut jt- perheessä. Olen näin vähän vanhempana alkanut kyseenalaistamaan aika vahvasti koko järjestöä, enkä oikein taida uskoa koko juttuun enää (olisin kertonut kattavamman sepustuksen elämästäni, mutten pysty luomaan tänne nimimerkkiä?!). Ongelma vain on se, että olen naimisissa ja mieheni on jt. Hän on avustava palvelija seurakunnassa ja ilmeisesti pian nimitetään vanhimmaksi, vaikkei hän ole ollut kastettu kuin pari vuotta. Ilmeisesti tähän(kin) vaikuttaa se, että hän tuntee "oikeat" henkilöt. Muuten kyseisessä seurakunnassa ei kovin helpolla pääse vanhimmaksi..

Alunperin kun tapasin nykyisen mieheni, hän oli ev.lut ja minä uskoin jt- juttuja, vaikka en ollut muuten mukana toiminnassa. Aloimme puhua uskosta ja kerroin hänelle näitä perinteisiä paratiisi ym. asioita, muttei hän silloin vielä oikein uskonut mitään ja oli kovin kriittinen. Meille aloitettiin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen yhteinen tutkistelu ja se olikin oikeastaan todella mukavaa, koska kyseinen veli joka kanssamme tutki, oli hyvin iloinen ja huumorintajuinen (mukavin todistaja johon olen törmännyt tähän mennessä). Tosin ongelma oli, ettei hän paljoakaan tiennyt asioista loppujen lopuksi, vaikka oli pienestä saakka ollut mukana. Aina kun kysymyksiä ilmeni, hän ei joko osannut vastata mitään tai sanoi perehtyvänsä asiaan tarkemmin kotonaan ja palaavansa sitten aiheeseen. Vastauksia ei kuitenkaan koskaan tullut. Sitten tämä veli muutti toiselle paikkakunnalle kauas meistä ja tutkisteluumme valittiin eräs "korkealla pallilla" oleva Betel pariskunta. Olin kuullut heistä paljon hyvää ja mm. oma jt- äitini oli ylistänyt tätä veljeä paljon maasta taivaisiin; Hän tietäisi varmasti kaikesta kaiken, kun on Betelissäkin ja on oman seurakuntansa päämiehiä.
Ensimmäisen kerran, kun tutkimme, kysyin miksi jt-isosiskoni on joutunut kokemaan niin paljon pahaa seurakunnassa ja sisaret ovat levitelleet hänestä täysin perättömiä huhuja, jotka ovat osaltaan tuhonneet hänen mainettaan (se on pidempi tarina..) että miksi sellaiseen ei puututa. Vastaus oli vakava, tyly ja jopa halveksiva tällaista "maailmallista" kohtaan: "Et sinä voi mistään mitään tietää, koska et ole ollut kokouksissa. Meidän seurakunnassamme ei ole mitään ongelmia, ihmiset ovat siellä todella hyviä." Noiden lauseiden jälkeen en enää osallistunut ko. tutkisteluun kertaakaan. Silti mieheni tuntui pitävän tästä tiukasta, vakavasta täydellisyyden tavoittelijasta ja edistys oli huima. Meni vuosi ja sitten juhannuksena hän jo kävi kasteella.

Nykyään olen huomannut, että mieheni on todella uupunut kaikista tehtävistään seurakunnassa. Hän on lisäksi rasittavassa työssä, johon liittyy paljon vastuita. Pelkään hänen terveytensä puolesta. Olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan näistä 1914, 1975, verensiirto, elinsiirto jne. jutuista, mutta hän ei niistä välitä ja tuntuu katsovan minua jo sillä maineikkaalla "luopio-silmällä". En haluaisi, että muuten todella upea avioliittomme kaatuisi tällaiseen. Olen miettinyt, miten voisin valaista hänelle, ettei tämä taida olla kovin järkevää touhua. Joku epätäydellinen miesjoukko tekee "täydellistä" materiaalia miljoonille eikä sitä saa edes mitenkään koskaan kritisoida. Tuntuu että mieheni on alkanut sulkeutumaan ja asioista on yhä vaikeampi puhua.

Tuntuu että olen aika kadoksissa ja hukuksissa tämän tilanteen johdosta. Olen nuorempana sairastanut vakavaa masennusta ja pelkään sen uusiutuvan, kun olen niin voimaton järjestöön verrattuna . Voisiko joku ystävällinen "sielu" kertoa, miten toisen voi saada ajattelemaan vai onko se mahdottomuus?

Sinänsä ironista, että ensin mieheni ei uskonut, minä uskoin ja nyt päinvastoin Milloin lienee kohtaamme näissä uskonkäsityksissämme...

Kiitos jo etukäteen kaikille, jotka tätä luette/vastaatte!

Moi Mistress!

Mistress kirjoitti:Tuntuu että mieheni on alkanut sulkeutumaan ja asioista on yhä vaikeampi puhua.

Tuntuu että olen aika kadoksissa ja hukuksissa tämän tilanteen johdosta. Olen nuorempana sairastanut vakavaa masennusta ja pelkään sen uusiutuvan, kun olen niin voimaton järjestöön verrattuna . Voisiko joku ystävällinen "sielu" kertoa, miten toisen voi saada ajattelemaan vai onko se mahdottomuus?

Ikävä kyllä ainakaan minulla ei ole esittää toimivaa keinoa saada ihminen ajattelemaan ja havahtumaan mielenhallinnasta todellisuuteen. Se lähtee meistä itsestämme, näin väittäisin. Ei se kuitenkaan ole täysin hukkaan heitettyä työtä aina tilaisuuden tullen esittää terävä kommentti vt-seuran edesottamuksista tai oppikoukeroiden epäloogisuuksista - epäinhimillisyyksistä puhumattakaan. Se voi myöhemmin kasvaa hedelmää. Tosin tuolloinkin henkilön on pitänyt itse antaa hedelmälle kasvualusta.

Näin entisenä jehovantodistajana sen ymmärtää, enkä epäile ettetkö sinäkin tietäisi mistä on kyse, että kun jehovantodistajuutta pitää ylivertaisena, niin siihen eivät juuri auta mitkään perustelut, se vain on ylivertainen, sillä sipuli. Jos katson omaa aikaani jehovantodistajana, niin minä halusin vt-seuran ja jehovantodistajuuden olevan jotain ylivertaista. Halusin sitä niin paljon, etten missään nimessä uskaltanut kyseenalaistaa sitä. Kuvitelma tuon illuusion menettämisestä oli jo ajatuksenakin liian rankka, saati että sille olisi oikeasti antanut mahdollisuuden. Se vaatii aikaa. Eikä sekään ikävä kyllä takaa mitään.

Sinänsä ironista, että ensin mieheni ei uskonut, minä uskoin ja nyt päinvastoin Milloin lienee kohtaamme näissä uskonkäsityksissämme...

Silloin kun kykenette kumpikin käsittelemään asioita rehellisesti. Miehesi ei tuohon nyt pysty, sillä hän punnitsee kaiken vt-seuran tarjoamilla punnuksilla, ja niitähän riittää.

Joku on kuvannut hyvin lahkon mielenhallinnassa olemista kuin olisi osa taulun maalausta. Vasta kun pääsee ulos tuosta taulusta, näkee miltä taulu oikeasti näyttää.

Mistress kirjoitti:Olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan näistä 1914, 1975, verensiirto, elinsiirto jne. jutuista, mutta hän ei niistä välitä ja tuntuu katsovan minua jo sillä maineikkaalla "luopio-silmällä".

Mahdollisuudet vaikuttaa Vartiotorniseuran otteessa olevan näkemyksiin ovat suunnilleen samaa luokkaa kuin alkoholin haitoista keskustelu deekun kanssa. Etenkin jos miehesi on 'humaltunut' edistymisestään teokraattisessa ravintoketjussa.

En haluaisi, että muuten todella upea avioliittomme kaatuisi tällaiseen. Olen miettinyt, miten voisin valaista hänelle, ettei tämä taida olla kovin järkevää touhua. Joku epätäydellinen miesjoukko tekee "täydellistä" materiaalia miljoonille eikä sitä saa edes mitenkään koskaan kritisoida. Tuntuu että mieheni on alkanut sulkeutumaan ja asioista on yhä vaikeampi puhua.

Vaikea paikka, jossa nimenomaan asioista puhuminen on ainoa keino. Erilaisten kriittisten kysymysten esittäminen edellyttää myös kyseessä olevan aiheen tuntemusta, joka omalta osaltaan tekee asian työläämmäksi. Jos ja kun jotain kritikkiä esittää, niin kannattaa pitäytyä pelkässä Vt-seuran omassa materiaalissa. Vaikeutena siinä on se, että mielenhallinnassa olevalle tuo väärästä suunnasta tuleva Vt-seuran materiaali tuppaa olemaan tuota kuuluisaa luopiomateriaalia.

Markku Meilo kirjoitti:

Mistress kirjoitti:Olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan näistä 1914, 1975, verensiirto, elinsiirto jne. jutuista, mutta hän ei niistä välitä ja tuntuu katsovan minua jo sillä maineikkaalla "luopio-silmällä".

Mahdollisuudet vaikuttaa Vartiotorniseuran otteessa olevan näkemyksiin ovat suunnilleen samaa luokkaa kuin alkoholin haitoista keskustelu deekun kanssa. Etenkin jos miehesi on 'humaltunut' edistymisestään teokraattisessa ravintoketjussa.

Miltei ainoa keino saada JT käyttämään omia aivojaan on se, että silloin tällöin tuo esille täsmällisesti mutta kiihkottomasti JT-oppien epäkohtia. Ne jää mieleen kaivelemaan ja kun JT ei pysty niitä Vartiotornia tutkimalla selvittämään, saattaa oma ajatustoiminta jossain vaiheessa aktivoitua. Voi viedä aikaa, mutta joskus tuottaa hedelmää.

Alkoholismivertaus on erinomaisen hyvä siinä mielessä, että alkoholiongelmainenkaan ei tilannettaan pysty korjaamaan, ellei ongelmaansa itse hoksaa. Muiden puheet eivät suoranaisesti auta, mutta voivat jäädä mieleen kummittelemaan ja sytyttää lampun sitten jossain vaiheessa kun jotain sopivan "ravistelevaa" tapahtuu.

Ei se ole mahdottomuus ja siitä on paljon esimerkkejä.

Mikä taas Sinun tapauksessasi olisi paras tapa, siinähän se kysymys onkin.

Jos otat Pasi Turusen kirjan esille (vaikka kirjastosta lainattuna) niin voit luvata itse liittyä jt:iin, jos hän pystyy osoittamaan siinä virheen. Ja miksei sen paljastamasta maailmasta voisi sitten keskustellakin

Voitko sitten muistella hänelle jotain hänestä tai teistä ajalta ennen hänen hurahtamistaan ja kysyä pohdiskellen niistä asioista.

Ja tosiasiana voit sanoa että itse totesit opit soopaksi vaikka olit niitä lukenut häntä aiemmin, eikö siis ole mielenkiintoista tutustua ajattelumme piirteisiin.

En tiedä mitä hän sanoisi jos sanoisit senkin suoraan, että hänen uskontovillityksensä vie teidän yhteistä aikaanne ja hänen voimiaan yhteistä aikaansa varten, jonka yhteisen ajan vuoksi rupesit hänen kumppanikseen ja tunnet itsesi petetyksi ja että mitä hänellä on siihen sanomista.

Tulipa mieleeni, että olis ihan hyvä jos joku innokas JT kävisi läpi vaikkapa veljesseuran.org :n etusivun vasemmasta laidasta löytyviä kirjoituksia ja etsisi virheitä esitetyistä, vaikkapa vuoteen 1914 liittyvistä, asioista. Ainoalla Oikealla Totuudella pitäsi pystyä todistamaan täysin aukottomasti JT-näkemykset asioista oikeiksi ja täältä löytyvät näkemykset vääriksi.

Miestäsi tuntematta vähän vaikea sanoa olisiko hyvä idea, mutta mitä jos haastat hänet oppikysymyksillä?

Koska olet avioliitostasi huolissasi, niin kannattaa ainakin varoa kärjekästä vastakkain asettelua. Osittain näin on jo ilmeisesti päässyt käymään. Vaihda taktiikkaa.

Tällä hetkellä mun favourite kysymys liittyy vt- seuran väitteeseen siitä, että Suuren Babylonin tuho aloittaa suuren ahdistuksen. Tälle väitteelle ei kuitenkaan ole mitään raamatullista perustetta. Voisit siis etsiä jonkun seruan julkaisun, jossa tuo väite taas Raamatunkohtien kanssa esitetään ja pyytää miestäsi auttamaan sinua ymmärtämään, että miten noilla jakeilla tämä väite oikein voidaan perustella, kun sinä nyt et jakeista millään löytänyt perusteluja.

Tätä voidaan tietty katsella vähän täälläkin, sillä jonkinlaisen selityksen miehesi varmaan yrittää antaa. Silloin pitää tehdä jakeista oikeita huomioita ja/tai kysymyksiä.

Kiitos todella paljon, kun olette jo näin paljon vastailleet!

Ongelma on tässä kai eniten siinä, ettei hän oikein usko mitään näistä jt- epäkohdista, koska minulla ei ole kädessäni konkreettisesti juuri sen ja sen vuoden Vartiotornia tai muuta kirjaa/lehteä, missä näistä asioista suoraan olisi mustaa valkoisella. Otin tämän uskon puheeksi tänään aamulla (meillä on hääpäivä 6v!) ja hän sanoi juuri näin, että "Pitää olla mustaa valkoisella". Hän ei tällä hetkellä usko ollenkaan koko elinsiirto- juttua vaan ajattelee, ettei elinsiirtoja sallita vielä nykyäänkään. Hänen henk.koht mielipiteensä on, ettei niitä voikaan sallia, koska se on sama asia kuin verensiirto.
Kysyin häneltä, että mitä hän ajattelee, kaatuuko avioliittomme tähän uskoon. Hän vastasi "On pariskuntia, joissa toinen on tullut mukaan vasta vuosikymmenienkin kuluttua, uskon että sinäkin joskus tulet."

Ehkä jotain toivoa olisi, jos minulla tosiaan olisi juuri ne tietyt kirjat/lehdet täällä, mistä voisin hänelle näyttää suoraan epäkohdat. Meillä on kyllä kaikki ilmestyneet Library- cd:t, mutta yllätys yllätys - mitään "epäkohtia" ei sieltä kirveelläkään löydä.

Olisiko missään mitään sivustoa, mistä voisi katsella original- versioita kirjallisuudesta?

Kiitos jälleen paljon vaivannäöstänne!

Mistress kirjoitti: Olisiko missään mitään sivustoa, mistä voisi katsella original- versioita kirjallisuudesta?

Valitettavasti internet ei ole vielä niin kehittynyt, että paperiset alkuperäisversiot voitaisiin materialisoida sivuston kautta sähköisesti (ja olisivatko ne silloinkaan enää alkuperäisiä? )

Elinsiirtokiellon kumoaminen löytyy suomenkieliseltä rompulta :

*** g82 22/9 s. 26 Jehovan todistajat – kirurginen ja eettinen haaste ***

Todistajien mielestä Raamattu ei puhu suoranaisesti mitään elinsiirroista; siksi jokaisen todistajan on itse päätettävä, miten hän suhtautuu sarveiskalvo-, munuais- tai muihin kudossiirtoihin.

Elinsiirtokieltoon liittyviä sitaatteja JT-kirjallisuudesta löytyy ainakin seuraavasta osoitteesta (englanniksi)

http://www.ajwrb.org/science/organ.shtml

When men of science conclude that this normal process will no longer work and they suggest removing the organ and replacing it directly with an organ from another human, this is simply a shortcut. Those who submit to such operations are thus living off the flesh of another human. That is cannibalistic. However, in allowing man to eat animal flesh Jehovah God did not grant permission for humans to try to perpetuate their lives by cannibalistically taking into their bodies human flesh, whether chewed or in the form of whole organs or body parts taken from others." (The Watchtower, Nov. 15, 1967, p. 702)

Mistress kirjoitti:
Hän ei tällä hetkellä usko ollenkaan koko elinsiirto- juttua vaan ajattelee, ettei elinsiirtoja sallita vielä nykyäänkään. Hänen henk.koht mielipiteensä on, ettei niitä voikaan sallia, koska se on sama asia kuin verensiirto. --- Meillä on kyllä kaikki ilmestyneet Library- cd:t, mutta yllätys yllätys - mitään "epäkohtia" ei sieltä kirveelläkään löydä.

No ainakin sieltä helpohkosti löytyy elinsiirtoja koskeva järjestön nykyinen tulkinta. Kas tässä:

*** hb s. 28 Jehovan todistajat - kirurginen ja eettinen haaste ***

(hb = kirjasen Miten veri voi pelastaa elämäsi -viitetunniste)

Todistajien mielestä Raamattu ei puhu suoranaisesti mitään elintensiirroista; siksi jokaisen todistajan on itse päätettävä, miten hän suhtautuu sarveiskalvon, munuaisten tai muiden kudosten siirtoihin.



Samaten sieltä löydät helposti aiemmin mainitsemaani 'Suuren Babylonin tuho aloittaa suuren ahdistuksen' -aiheeseen materiaalia.

Mistress kirjoitti:
Kysyin häneltä, että mitä hän ajattelee, kaatuuko avioliittomme tähän uskoon. Hän vastasi "On pariskuntia, joissa toinen on tullut mukaan vasta vuosikymmenienkin kuluttua, uskon että sinäkin joskus tulet."

Voi se mennä toisinkin päin, eikä se välttämättä vie vuosikymmeniä. Miehesi on kuitenkin vielä ns. 'utu -vaiheessa' ja vieläpä teokraattisessa uraputkessa. Kyllä se arjen karu todellisuus kuitenkin sieltä aikanaan vastaan tulee.

Kun nyt voit todistaa miehellesi rompun avulla, että elinsiirtokielto on kumottu, voit esittää hänelle muutamia kysymyksiä.

Oliko nyttemmin kumottu elinsiirtokielto Jumalalta?

Kuka on Jumalan edessä vastuussa siitä, että jotkut kieltäytyivät seurakunnasta erottamisen uhalla elinsiiiroista ja kuolivat?

Mitä Jumala ajattelee miehistä jotka auktoriteettiinsa vedoten väittävät, että Raamattu kieltää jonkun hoitomuodon vaikkei se kielläkkään sitä?

Onko verensiirtokielto Jumalalta?

Kiitos tuon elinsiirto- kohdan lainauksesta!
En nimittäin ole löytänyt sitä aikaisemmin rompulta, koska sitä ei "elinsiirto"- sanahaulla mistään saa esille eikä edes sieltä sanaluettelo- systeemistä (vai mikä se oli) tai ainakaan minä en sitä sieltä löytänyt. Vasta kun kopioin tuon otsakkeen hakuun niin alkoi löytyä, kiitos siitä!

Tosiaan näytin sitten tuon kohdan miehelleni, kun hän tuli töistä kotiin ja hän oli aika järkyttynyt siitä. Hän on edelleenkin itse sitä mieltä, ettei elinsiirtoja voi hyväksyä, vaikka niin opetetaankin. Meillä oli äsken muutenkin oikein hieno keskustelu uskosta (ironista, että nyt hän lähti itse pitämään tutkistelua eräälle miehelle). Etsiskelin hänelle tuolta rompulta vuoteen 75 viittaavia ennusteluita ja selityksiä ja hän lueskeli niitä hiljaisena.
Hän myönsi, ettei se ole lainkaan oikein tehdä mitään loppu tulee- päivämääriä, koska sitä päivää ei tiedä kukaan. Hän myönsi myös, ettei ole oikein näännyttää ihmisiä kenttäpalveluksella ja muilla tehtävillä/vastuilla. Hän myönsi, ettei ole oikein suojella pedofiileja ja ettei erotettuja kohdella oikein.

Toisaalta kun kysyin mihin hän uskoo:

Jumalan nimi on Jehova
Jumala on rakkaus
Jeesus on luotu, Jumalan poika
Oli maailmanlaajuinen vedenpaisumus
Ihmisellä ei ole mitään erillistä taivaaseen menevää "sielua"
On 144.000 voideltua, jotka menevät taivaaseen hallitsemaan
Tulee maanpäällinen paratiisi, jossa suuri joukko elää ikuisesti täydellisinä

Yritin tuota Suurta Babylonia tutkia tarkemmin rompulta, mutta siellä on niin valtavasti sitä aineistoa siihen liittyen (yli 4500 kohtaa!), etten sieltä näin "tavallisena" ihmisenä osaa etsiä niitä oikeita ristiriitaisuuksia . Voisitteko laittaa jonkun sepustuksen/linkin tähän ketjuun, josta voisi poimia paremmin noita kaikkia kysymyksiä perusteluineen? Erityisesti kaipaisin jotain "helppotajuista" selitystä tuohon vedenpaisumus- kertomukseen ja sen todenperäisyyteen.

Kiitos ja kumarrus edelleen!

Mistress kirjoitti:Erityisesti kaipaisin jotain "helppotajuista" selitystä tuohon vedenpaisumus- kertomukseen ja sen todenperäisyyteen.

Todisteita Raamatun vedenpaisumuskertomuksen todenperäisyydestä ei löydy muualta. Luonnosta niitä on ollut aivan turha etsiä. Tämän ovat havainneet jo varhaiset geologit, jotka muiden tiedemiesten ohella (ajalle tyypilliseen tapaan) tutkivat luomistyötä.

Raamatun vedenpaisumuskertomus on lainattu hieman mukaillen sumerien Gilgames-eepoksesta, mikä on Raamatun kertomusta ja juutalaista kulttuuria yli tuhat vuotta vanhempi. Sumeri-kulttuurilla oli huomattavia vaikutuksia myöhempään babylonialaiseen kulttuuriin, mitä kautta vaikutteita on siirtynyt muihinkin seemiläisiin kulttuureihin, kuten heprealaisiin.

Mistress kirjoitti:Tuntuu että olen aika kadoksissa ja hukuksissa tämän tilanteen johdosta. Olen nuorempana sairastanut vakavaa masennusta ja pelkään sen uusiutuvan, kun olen niin voimaton järjestöön verrattuna . Voisiko joku ystävällinen "sielu" kertoa, miten toisen voi saada ajattelemaan vai onko se mahdottomuus?

Sinänsä ironista, että ensin mieheni ei uskonut, minä uskoin ja nyt päinvastoin Milloin lienee kohtaamme näissä uskonkäsityksissämme...

Kiitos jo etukäteen kaikille, jotka tätä luette/vastaatte!

Kaikki lähtee yksilön omasta tahdosta ja hänen omasta halusta. Käännä siis ihmeessä katseesi itseesi ja kysy itseltäsi: "Haluatko olla lahkoelämää teestentelevä vaimo ja istua miehesi rinnalla valtakunnansalilla hymyillen, vaikka haluaisit oksentaa, kun kuulet lahkojohdon itseylistystä ja hengellistä masturbointia siitä kuinka "uskoton ja ymmärtämätön orjuuttaja" on taas jumalallisen tiedon sanansaattaja?" Jos olet valmis - masennuksen uhallakin - teeskentelemään ja elämään lahkon kulissielämää, tervemenoa jehovantodistajiksi, kaltaisiasi on paljon.

Entä, jos päätätkin, että jätät lahkon, jolla saavutat seuraavat hyödyt:
1) testaat miehesi sitoutumisen; kumpaan hän on enemmän rakastunut, lahkoon vai sinuun
2) pääset potentiaalisesti eroon itse lahkosta ja/tai kokeen reputtaneesta miehestäsi

Mielestäni siis lääke ei ole saada lahkoon hurahtanutta avaamaan silmiään, vaan avain on, että toimit itse ja jätät lahkon. Esimerkin voima on suuri.

Miehesi "uraputki" lahkossa tyssännee myös mahdolliseen eroosi ja se on hyvä asia, sillä tuollainen sosiaalinen päteminen lahkohierarkiassa on tärkeä miehiä lahkoon koukuttava tekijä.

Kokemuksesta voin sanoa, että lahkoon aikuisiällä liittyneet saattavat erota helpommin kuin muut, sillä heillä on lahkopersoonallisuuden alla vielä olemassa oma alkuperäinen persoonallisuutensa, johon he voivat lahkosta poisopittuaan palata.

Jos et tee mitään ja sitoudut miehesi rinnalla lahkoon, otat riskin. Juuri kun olet taas saanut aivopestyä itsesi kirkasilmäiseksi lahkolaiseksi ja lahko-oppi on lakannut oksettamasta sinua, voi miehesi puolestaan kyllästyä lahkoon, sillä lahkoelämä on aika monotonista ja vuodesta toiseen samanlaista. Lahko-oppi ja -elämä ovat myös huteralla pohjalla ja silmien avautuminen on niille jatkuva uhka.

Tulee muistaa "seven year itch", eli ihmiskunnan taipumus etsiä muutosta elämäänsä seitsemän vuoden jälkeen. Evoluutio on suosinut miehiä ja naisia jotka ovat seitsemän vuoden jälkeen - silloin kun jo siitetty jälkikasvu tulee melko hyvin jo toimeen ilman jatkuvaa paapomista - etsinyt uusia kumppaneita ja siten jälkeläisten perimä on rikastunut useampien puolisoiden geeneistä. Täten elämässä ja myös työelämässä, tunnetaan yhä tuo seitsemännen vuoden kutina, halu saada aikaan muutosta.

Itse jätin lahkon, siinä n. seitsemän vuotta pyörittyäni. Muutos on elämän voima.

Teit niin tai näin, itse kannat vastuun seurauksista.

Kylvä sitä epäuskon hedelmää, mutta älä ala liikaa saarnaamaan. Voit vaikka esitellä hänelle UM -raamatun käännösvirheitä (näistä löytyy netistä ja varmasti täältäkin hyvää tietämystä), koska näin ollen hän luulee sinun todella tutkivan asioita raamatun kannalta.

Onnea ja jaksamista!